Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Keskeneräiset työt’ Category

Päätin palailla ainakin hetkiseksi blogin äärelle neuleaiheiden kanssa. Samalla tulin myös ilmoittamaan arvontatuloksen taannoin järjestemälleni arvonnalle, joka nyt sitten venähti hiukkasen ajattelemaani pidemmälle. Sen kummemmitta höpinöittä kerrottakoon, että arpaonni osui Mianro:n kohdalle. Paljon onnea! En voi luvata, että arvontapalkinto lähtee heti yhteystiedot saatuani postiin, mutta lähiviikkoina kuitenkin.

black one
Ohje: Annis, Knitty Spring+Summer 2010
Lanka: Grignasco Merinosilk
Puikot: 5 mm & 6 mm
Muuta: Huivi neulottu kaksinkertaisella langalla ja reunassa muutama kerros 1 o 1 n -joustinta rullaantumisen estämiseksi
Ravelryssä

Sitten niihin neuleisiin. Helmikuussa tein melko pikaisella aikataululla huivin hautajaismekkoni kaveriksi. Vanha tuttu Annis, joka on muuten nähty jo kertaalleen blogissani ihan samanlaisesta langasta neulottuna. Neulomisprosessi oli aika synkkä, mutta meni vanhan kertauksena ja siksi ilman sen kummempaa pähkäilyä. Kuvassa huivi ei ole enää parhaimmassa terässä, koska se oli ollut jo siinä vaiheessa käytössä ja aika lyttääntynyt tapaus. Grignasco Merinosilk on ehkä ihanan tuntuinen lanka, mutta pehmeytensä takia se ei oikein pysy kuosissaan. Toimi kuitenkin sen ajan kuin oli tarvis ja saahan tuo pingotettua uudelleen, jos sille joskus löytyy tarvetta. Toivottavasti ei nyt vähään aikaan kuitenkaan.

ducks
Ohje: Rubberduck socks (rav linkki)
Lanka: Cascade Heritage
Puikot: 2,5 mm
Muuta: Ohjeesta ei ole käytetty kuin tuo ankkakuvio. 46/47 numeron jalkaan joutui säätämään kaiken muun omasta päästään.
Ravelryssä

Maaliskuussa syntyi pikkaisen jo halua neuloa ihan muuten vain, eikä pelkästään pakon edestä, joten päädyin neulomaan sukat hiukkasen isompaan jalkaan. Olen aiemmin neulonut 46 numeron (vai liekö 47) jalkaan sukkia vain hiukkasen paksummasta langasta. Nyt sitten päädyin neulomaan ohuesta sukkalangasta ja kaiken hyvän lisäksi vielä kirjoneuletta. Loppua kohden tuntui vähän siltä, että ankoille ei tule loppua ollenkaan…Toisaalta kirjoneuleen takia ne oli loppujen lopuksi aika nopeat tehdä. Ei kuitenkaan ankkoja vähään aikaan…edes kylpyammeeseen.

ducks2

Toivottavasti nämä sukat piristävät erään ihmisen mieltä edes vähäsen. Vaikka eipä sitä tyhjyttä yhdet sukat täytä, mutta ehkäpä ne lämmittävät kuitenkin jalkoja…niin kauan kuin pysyvät ehjinä.

Bromeliad shawl

Toisten piristämisyritysten ohella olen yrittänyt piristää itseänikin. Tilasin Posh Yarnilta lankaa maaliskuussa ja aloitin Bromeliad shawlin neulomisen. Tarkoitus oli neuloa huivi kevääksi, mutta tosiasiassa syksy on uskottavampi valmistumisajankohta. Eipä sillä hyvää kannattaa odottaa. On nimittäin ihan mielettömän kaunis väri langassa vai pitäisikö sanoa, että värit. Värisävyt ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että pinnasta näyttää tulevan eläväinen olematta kammottavan läikikäs. Harmi vain, että kuva ei toista langan upeutta. BFL ja silkki on muuten ihan mieletön yhdistelmä. Tuntuu tosi pehmoiselta.

Jos viitsisin, kertoisin ostaneeni myös pinkan neulekirjoja ja kesäneuleeseen langat. En kuitenkaan viitsi. Piristysmielessä hetkellinen ostovimmani ei oikein tuottanut haluttua tulosta, joten mitäpä niistä kertoilemaan sen enempää. Monta projektia on lisätty tehtävien neuleiden listalle uusien neulekirjojen takia, vaikka todellinen inspiraatio saapuu luullakseni vasta sitten, kun tuuli puhaltaa enemmän etelästä kuin pohjoisesta. Nyt tämä on enemmän tämmöistä tämä olisi ihana, jos muistuisi kunnolla mieleen se, että mitä se ihana on. Joskus sitten.

Read Full Post »

alkuja

SYTYCK-projekti etenee vähitellen. Etenemistä on tapahtunut itseasiassa siinä määrin, että alan hiljalleen uskomaan omaan suoritukseeni. Olen jopa kirjoitellut ohjetta samalla. Ikävä kyllä huomaan olevani enemmän kiinnostunut kaavioiden piirtelystä ja silmukkamäärien laskemisesta kuin varsinaisesta neulomisesta. Toteutuspuoli tökkii, koska siihen tuntuu liittyvän ihan liian paljon purkamista ja uudelleen neulomista. Olen huomannut, että neulesuunnittelussakaan asiat eivät toimi samoin paperilla kuin käytännössä. En vain haluaisi hyväksyä sitä.

Päädyin toteuttamaan polvisukat kuten alusta alkaen olin ajatellutkin. Ihan erilaiset niistä tulee ulkonäöltään kuin alunperin visioin. Toivon mukaan jotain siedettävää kuitenkin. Sukat eivät missään nimessä ole se järkevin idea, jonka voisin toteuttaa. Sukkakorini pullistelee liitoksistaan jo nykyisellä määrällä, vaikka läheskään kaikki neulomani tekeleet eivät ole jääneet itselleni. En mie sellaisia oikeasti tarvitse. Syystä tai toisesta mun mieli niitä kuitenkin halajaa. Todellisuudessa en edes pistänyt hanttiin tuolle halulleni, vaikka se ei millään muotoa olekaan paras vaihtoehto. Pakko tässä on kuitenkin olla mukavuusalueitakin, ettei mene pelkäksi hampaiden narskutteluksi.

Tiedostan kokoajan selkeämmin ja selkeämmin, että neulesuunnittelu ei ole minun juttu…tai no suunnittelupuoli voisi ollakin, jos olisin idearikkaampi ja omaisin paremmin mielikuvituksen. Tunnen nimittäin melkein perverssiä intohimoa numeroiden pyörittelyyn ja kaavioihin. Se toteutuspuoli vain tökkii…tai no oikeammin se edestakainen liike. Ideoi, neulo, pura, ideoi, laske uudelleen, neulo jne. Se turhauttaa ja tekee minut ärtyisäksi.

Luulin olevani kärsivällinen ja kohtalaisen pitkäpinnainen. Toisin vain on ainakin tässä asiassa. Siedän aika huonosti sitä, jos ideani eivät toimikaan käytännössä. Yllätyksekseni olen huomannut sisälläni asuvan räjähdysalttiin taiteilijapersoonan. Sen sellaisen, joka rätisee ja paukkuu kuin komeimmat ilotulitukset konsanaan, kun asiat eivät menekään oman mielen mukaan. Aika hassua. Olen kuitenkin perusluonteeltani melkoisen tylsä ja tasainen ihminen. Ikävä kyllä tämä taiteilijapersoonaksi luokittelemani ja yleensä piilossa pysyttelevä osa minua tuntuu sisältävän vain niitä ei-mairittelevia piirteita. Idearikkaudelle, luovuudelle ja työteliäisyydelle en pistäisi hanttiin. Silloin voisi syntyä vaikka mitä.

Tämä tulee olemaan minulle se ainutkertainen kokemus. En halua toistaa tätä. Neulesuunnittelu on tarkoitettu ihan toisenlaisille ihmisille. Mie oon mielummin perässähiihtäjä neuleasioissa.  Tällaisena laiskana ihmisenä luen mieluiten toisten kirjoittamia ohjeita (ja vieläpä sellaisia, jotka ovat niin perusteellisia, ettei minun tarvitse miettiä yhtään mitään) ja neulon niiden mukaan. Minimaalinen tai lähes olematon luovuuteni saa jatkossakin päästä valloilleen vain lanka- ja värivalintojen suhteen.

Read Full Post »

Allaoleva pohdinta liittyy saamaani haasteeseen SYTYCK-tempauksessa. Omalle kohdalleni osui oman neulemallin suunnittelu ja toteuttaminen.

langat

Olen piirtänyt loputtomasti erilaisia kuvioita ja kuvia niin ruutupaperille kuin Exceliinkin, pyöritellyt ideoita päässäni, tuijotellut lankavyyhtejä ja hyljännyt ajatuksen toisensa perään liian korkealentoisena tai muuten vain typeränä. Hetkittäin olen ollut varma, mutta sitä useammin epävarma ja valmis luovuttamaan. Mielessäni olen heittänyt pyyhkeen kehään kymmeniä kertoja ja sitten taas päätynyt yrittämään uudelleen. En ole edennyt kovinkaan pitkälle, mutta päälinjat olen kuitenkin vetänyt. Olen päätynyt siihen, että neulon polvisukat kirjoneuleena…tai no…olen minä päättänyt senkin miltä haluaisin oman hengentuotteeni näyttävän. Se on vain aika epämääräisellä pohjalla vielä. Osittain sumun peitossa. Epävarmuus ja pelot tuntuvat estävän selkeän kuvan muodostumisen. Askel eteenpäin tuntuu kauhean vaikealta. Pitäisi siirtyä epämääräisistä piiroksista ja suunnitelmista kohti tarkempaa näkymää.

kuvioita

Ihan liian usein korvissa kaikuu pilkkaava nauru, joka tuntuu nujertavan kasaan. Miten minusta muka olisi tällaiseen. Naurismaan aidanseipäätkin nauraa mun yrityksille – pysyis tuoki vain lestissään ennen kuin nolaa itsensä. Ei varmaan tarvitse todeta ääneen, että tämä haaste on mulle vähän liiankin hyvin osuva. Liikutaan niin selkeästi mun heikoimmilla alueilla ja kiusataan mun epävarmimpia kohtiani. Oikeastaan kutsutaan koolle kaikki ne mielen sisällä majailevat peikot, jotka pysyttelevät yleensä tarpeeksi etäällä päivänvalosta. Se rohkeus ja usko omiin kykyihin, jotka ajavat minut kokeilemaan ja neulomaan ties minkälaisia projekteja, näyttää kadonneen kokonaan. Jäljellä on vain epävarmuutta ja kyvyttömyyttä luottaa omiin taitoihin.

Yritän saada itseni näkemään asian toiselta kantilta. Muistutan itselleni, että olen neulonut monimutkaisiakin neuleita ja muokannut valmiita ohjeita, joten ihan loogisestikin ajateltuna seuraava askel olisi toteuttaa oma malli. Kyllähän minä haluan kehittää neuleosaamistani, enkö haluakin? Pienen hetkisen kerrallaan uskonkin omiin taitoihini, mutta sitten kuvaan astuu se pikku piru, joka ilkkuen supattelee korvaani kaikista lannistavimpia ajatuksia. Sen jälkeen tekee mieli pistää pää pensaaseen kuin jänis ja kuvitella, että kukaan ei näe. Jospa vain hipsisi piiloon ja unohtaisi koko homman. Onneksi ja epäonneksi hartioillani keikkuu pää, joka on varustettu aika suurella määrällä itsepäisyyttä ja halua ylittää omat rajoitteet. Onko niissä siiten riittävästi voimaa nujertaa epävarmuustekijät, onkin ihan eri asia.

kesken

Masokistisuuden vastapainoksi olen neulonut paria keskeneräistä työtä mielen peikkojen nujertamiseksi. Aiemmin aloittelemani kirjoneulelapaset ovat edenneet ihan kiitettävästi ja eilen lisäsin keskeneräisten töiden määrää yhdellä harmaalla kaulurilla. Ehkä ne auttavat itseluottamuksen kasvattamisessa. Ainakin kirjoneulelapasten osalta ne osoittavat sen, miten tärkeää on ajatella omilla aivoillaan, eikä luottaa sokeasti valmiisiin kaavioihin. Siitä sitten toiste enemmän, kun saan lapaset valmiiksi ja esittelykuntoon.

*****

Voi olla, että osa pitää suunnitelmiani aika vaatimattoman kokoisina. Pitäisi kaiketi tähdätä paljon korkeammalle. Itse kuitenkin tiedän, että edessäni oleva kynnys on jo itsessään todella korkea ylitettäväksi, joten projektin koko on maltillisempi ihan jo tasapainon takia. Kaiken lisäksi toivoisin saavani itsesuunnittelemani neuleen valmiiksi ennen haasteen päättymistä. Jos niin ei käy, aika suurella todennäköisyydellä hautaan projektin neulekopan pohjalle ja pakottaudun unohtamaan koko asian. Sen jos minkä kokisin epäonnistumisena.

Read Full Post »

sytykeruusut

Aurinkoista ystävänpäivää kaikille!

Kuvassa komeilevat möykyt esittävät ruusuja, tarkemmin ilmaistuna ne ovat sytykeruusuja. Törmäsin sytykeruusu-ideaan viime syksynä ja säästin kaapin perälle pari 10 munan rasiaa tätä ajatellen. Tarkoitus oli tehdä niitä muutamaan joululahjapakettiin, mutta unohtuipa sitten koko asia. Lukiessani Sisäinen villapaita-blogin uusinta päivitystä, muistin tuon kokeilematta jääneen askarteluidean ja tartuin toimeen. Lopputulos on yllättävän kelvollinen, kun ottaa huomioon keskinkertaiset näperrystaitoni. Sytykkeiden toimivuudesta ei tosin ole vielä tietoa, koska nuotion kyhääminen olohuoneen lattialle ei lienee mikään kauhean hyvä idea. Ei tarvinne kertoa, että näiden kukkasten loppusijoituspaikka on jossakin muualla kuin omien seinieni sisäpuolella.

myssy
Ohje: Pitsineulemyssy, DROPS nro 115-21
Lanka: Novita Luxus Stone
Puikot: 5 mm (?)
Ravelry

Neulerintamalla ei ole tapahtunut tämän vuoden puolella kovin kummia. Tämän myssyn verran vain. Kovat pakkaset olivat vähän liikaa ohuen piponi lämmityskyvylle ja piti saada nopeasti paksumpi kerros villaa pään ympärille. Päädyin sitten nappaamaan kauppareissulla pari lankakerää mukaani ja kaivoin netin uumenista sopivan tuntuisen ohjeen. Idea oli hyvä, toteutus nopea, mutta lopputulos kehno. On kaiketi sanomattakin selvää, että lämpimäksi tarkoitettuun päähineeseen ei kannata käyttää sellaista mallineuletta, joka on täynnänsä reikiä. Ei ole myöskään suositeltavaa neuloa loppuun sellaista myssyä, joka näyttää jo tekovaiheessa ihan sipulipussilta. Loppusilauksena kaikelle on tämä kuva. Mikähän kassialma tuossakin oikein komeilee…Itkettäis, jos ei naurattais niin kovasti.

Huomaatteko myssykuvassa näkyvän punaisen läiskän pääni oikealla puolella? Ei, en tarkoita sitä tiiliseinää. Ai miksi kyselen? Huomiokykynne tarkastamisen takana ei ole muuta tarkoitusta kuin toimia pienenä aasinsiltana seuraavaan kuvaan.

neulatyynyt

Läiskä isompana ja sen kaveri. Nämä menivät äidilleni joululahjaksi. Ei ole enää muistikuvia siitä, että miksi näiden esittelemisen piti olla niin oleellista blogissani. Näitä olen kuiten tehnyt ennenkin, eikä kankaissakaan ole mitään ihmeellistä…tai no, tuo vaalea kangas on luonnossa tosi kaunis, mutta kuviot eivät tietystikään näy tuossa kuvassa, joten se siitä. Ehkä oli tarkoitus vain huijata teidät kuvittelemaan, että mie vielä teen jotain käsitöitä. Kaikkihan varmasti ehti jo unohtaa, että nämä on tehty joululahjaksi ;D

alku

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Neulon mie vielä. Tämä neuletakin alku muuttaa äitini hoiviin sitten täysikasvuisena ja se taitaa olla ainoa syy, miksi puikot enää viihtyvät käsissäni. Olen nimittäin luvannut tehdä hänelle villatakin jo jonkin aikaa sitten, joten oli lopulta tartuttava toimeen. Ilman sitä lupausta en taitaisi enää neuloa. Nyyh, pitänee alkaa kohta kehittelemään itselle jotain muuta neulomisen korvaavaa harrastusta. Ideat, into ja kiinnostus ovat poissa – ei löydy mistään :( Hetkellisessä mielenhäiriössä päädyin tosin ilmoittautumaan mukaan Ravelympicsiin, joten kokeillaan nyt kuiten vielä. Jospa se innostus olisi vain piiloutunut hyvin ja sen sais huijattua ulos piilopaikastaan kisaneulomisen varjolla. Mitään stressiä en meinaa ottaa tuosta päähänpistostani. Jos sais yhet lapaset tehtyä olympialaisten aikana, niin hyvä olis, mutta jos jään ilman tulosta, niin sitten jään.

Read Full Post »

Black Broderie

Olen yrittänyt innostaa itseäni mustan neuletakin neulomiseen jo pitkään, mutta tulokset ovat ollet aika huonoja. Ensimmäisen kerran taisin ajatella asiaa kolmisen vuotta sitten. Keväällä sain lopulta ostettua langat neuletta varten ja nyt se on jopa puikoilla asti. Fanfaareja. Saapa nähdä riittääkö innostus ja näkökyky loppuun asti. Se on kuitenkin musta ja pimenevien iltojen myötä aika työläs neuloa. Unohtamatta sitä, että musta on aika tympeä ja tylsä vaihtoehto, kun maailma olisi upeanvärisiä lankoja pullollaan. Mustalle neuletakille on kuitenkin tarvetta enemmän kuin riittävästi ja puikotkin liikkuvat ainakin vielä hämmästyttävän ripeästi, joten aika luottavaisin mielin olen liikkeellä. Vielä.

Alunperin ajattelin neuloa ihan perusvillatakin ilman sen kummempia krumeluureja, mutta toisin kävi. Etsintöjen ja eksymisien kautta päädyin aika kauaksi alkuperäisestä ajatuksesta. Työn alla on nimittäin Broderie Twist collectiven winter 2008 -numerosta. Käyttämäni lanka on aika ohutta, joten joudun jonkun verran säätämään ohjeen kanssa ja käytännön syistä teen ainakin hihansuut ja helman eri tavalla. Rullautuva helma ja hihansuut eivät juurikaan inspiroi edes ajatuksen tasolla. Saapa nähdä onko lopputulos sitä mitä toivon vai sitä mitä pelkään.

Kannattaa muuten katsoa tarkkaan tuota mustaa möykkyä. Se taitaa olla neuletakin ensimmäinen ja viimeinen esiintyminen blogissani. Mustien neuleiden kuvaaminen on aika turhauttavaa, joten taidan jättää sen väliin. Tuskin menetätte mitään, vaikka ainakin toiveiden tasolla kuvittelen valmiin neuleen näyttävän joltain muulta kuin tuo epämääräinen möntti kuvassa.

*****

Sain jo jonkin aikaa sitten Christinalta ihanan tunnustuksen:

my friend sydän

Lämpöiset kiitokset tästä. Tämän päiväisen hullunmyllyn väsyttämänä en jaksa laittaa tätä eteenpäin. Blogiystävikseni itsensä tuntevat voivat napata tämän kuitenkin mukaansa :)

Read Full Post »

Ihana kesä. Auringonpaiste, sininen taivas, paljaat varpaat, mansikat kukassa, jäätelö, kukkaloisto ja…kamalat pörriäiset ja ötökät. Joku näyttää ihan rokkotautiselta, kun hyttyset ja mäkäräiset ovat päässeet viikonlopun aikana tekemään liian läheistä tuttavuutta. Nautintoa kuitenkin enimmäkseen. Huolet nurkassa.

******

Kesätopin alku. Paljoa en ole sitä neulonut, mutta valmistuu sitten ensi kesäksi, jos ei täksi. Harvinaista kyllä, neulon Novita-lehden ohjeella, vaikka pieniä muutoksia tulenkin tekemään. Yleensä Novitan ohjeet eivät innosta minua alkuunkaan, enkä oikeastaan edes tiedä miksi koko lehti tulee minulle. Kerrankin löytyi jotakin minua kiinnostavaa ja vielä kesäneule…rasti seinään.

Read Full Post »

Vähän vain

Lankavarasto se vaan kasvaa…

Kävin Pääkaupunkiseudulla reissun ja pitihän sitä käydä hiplailemassa (ja ostamassa) lankoja Soukan Menitassa. Paljon enemmän olisi lähtenyt lankaa mukaan, jos olisin antanut mielihalujeni viedä, mutta pidin maltin mukana menossa. Kaikki langat on ostettu tiettyjä projekteja silmällä pitäen. Harmi vain, että vuorokauteen ei ole edelleenkään tullut yhtään lisää tunteja. Muutoin en paljon neulomista edes ajatellut koko viikon aikana…tai no, Akateemisesta nappasin kyllä hetken mielijohteesta IK:n kesänumeron (se ei eksynyt kuvaan asti). Mun kohdalla nuo ex tempore -ostokset ovat yleensä tuhoon tuomittuja ja niin oli kyllä tuo lehtiostoskin. Eipä se sitten oikein innostanutkaan.

Reissussa oli mukana vauvan neuletakin alku. Paria senttiä enempää en sitä neulonut, vaikka toisin kuvittelin etukäteen. Ei vain aika riittänyt eikä innostuskaan. Sain vielä hankittua heti matkan alkuun itselleni flunssan, joten sekin sitten verotti energiaa aika tavalla. En muuten suosittele kauheassa nuhassa ja tukkoisessa olossa lentämistä. Laskeutumisvaihe lennosta oli melkoista tuskaa. Korviin sattui ihan kamalasti ja toinen korvista oli koko loppupäivän lukossa. Muutoin reissu oli tosi mukava. Vietin runsaasti aikaa suloisen pikku pojan kanssa (sieltähän se flunssakin sitten tuli), joka tykkäsi saamastaan pikku-Pingusta. Ihan kivaltahan se virkkaamani pingviini alkoi sitten omissa silmissänikin näyttämään, kun pidempään sitä katselin. Luulisin pingviini-herran saaneen mukavan kodin, vaikka se aika kaukana Etelämantereesta onkin. Ainakin se oppii äkkiä sisäsiistiksi. Sen verran usein se kävi potalla pienen ihmisen toimesta reissuni aikana (ensin pehmolelut käy potalla ja sitten siihen voi istua itsekin) :D

Kotiin saapuessa minua odottikin sitten paketti. Tilasin Get Knitted -putiikista uusimman Vogue knitting -lehden (ei, en suostu puhuttelemaan sitä tuolla eurooppalaisella nimellä) ihan vain näiden ihanaisten pitsisukkien takia, mutta kyllä siellä oli aika monta muutakin toteuttamisen arvoista ohjetta. Lehden lisäksi tilasin myös ohjeen Amy Butlerin Weekender travel bagiin. Olen pyöritellyt kyseisen laukun tekoa mielessä jo niin kauan, että oli jo aika siirtyä haaveksinnasta hiukan lähemmäksi toteuttamisvaihetta. Jospa innostuisin kesällä ompelemaan. Kuten kuvasta huomaa, pari kerää ohutta puuvillalankaakin kotiutui luokseni. Niistä ajattelin kokeilla pitsisukkien tekemistä, mikäli aika ja tähtien asennot antavat myöten.

EDIT. Myöskin neulomani Laminaria-huivi oli saajalleen hyvin mieluinen. Sekin kun löysi uuden kotinsa samalla reissulla. Kukahan minutkin pudottaa pilvistä, kun on ollut pelkkiä onnistumisia toisille neulomisen suhteen…

Read Full Post »

Older Posts »