Yritä nyt päättää…

Ohje/malli: Lissajous socks Cookie A:n kirjasta: sukkia. rakkaudella (Knit. Sock. Love)
Lanka: Madelinetosh tosh sock
Puikot: 2,5 mm
Ravelryssa

Ostin ihanaista Madelinetoshin sukkalankaa viime keväänä mielen piristykseksi. Herkkä väri, ihana lanka ja kaunis sukkamalli. Voiko parempaa yhdistelmää olla? Ilmeisesti voi, koska sukat jäivät ahkeran alun jälkeen odottamaan aikaansaavampaa neulojaa. Sittenkin kun ne tulivat valmiiksi, ei kuvien ottaminen blogia varten paljoa jaksanut kiinnostaa. Vaikka lopputulos on ihana ja itse neuleprosessikin (silloin kun sitä puikkojen heiluttelua nyt sattui tapahtumaan) oli erittäin mukava, jotain jäi kuitenkin uupumaan. Sukat nimittäin valmistuivat maaliskuussa, mutta ne eivät ole olleet kuvausta lukuunottamatta jalassa. Syy on lähinnä siinä, että tarvitsisin käyttösukkia. Nuot jalassa ei viiti ku sipsutella varovasti sinne ja tänne. Voin kuvitella miltä ne näyttäisivät muutaman kumppareissa vietetyn tovin jälkeen tai muutoinkin jos ottaisin ne säälimättä normaaleiksi käyttösukiksi.

Neuloin ensimmäisen kerran Madelinetoshin sukkalankaa ja ei voi muuta sanoa kuin, että onpas ihana lanka. Siellä selkiästi ajatellaan langan värjäämisestä samalla tavoin kuin itsekin ajattelen. Ainakin omiin sukkiini tuli tosi nätin eleväinen pinta, mutta värisävyn vaihtelu on kuitenkin niin pientä, että pinta ei näytä läikikkäältä tai riemunkirjavalta. Langan tuntuma oli myös tosi miellyttävä. Toista kertaa tätä ihanuutta ei kuitenkaan ole tulossa tähän huusholliin. Ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Omasta näkökulmastani tätä herkkua on turhan hankala saada käsiinsä. Eikä se nyt niin maata mullistavaa kuitenkaan ollut…ainakaan ennen kuin tiedä miten lanka kestää käytössä…ööh, mutta mites mie sen saan selville…eihän noitten pitäny päätyä arkisukiksi…

On ne kuites ihanat <3 Omat prinsessa-sukat.

Synttäritki oli ja meni. Kokeilin tällä kertaa Kinuskikissan Polka-kakkua, joka muuntui minun versiossani ihan vaan minttusuklaa-kakuksi (ohjeessa käytettyä suklaata ei ole enää saatavilla). Menetteli, mutta olisi kuitenkin pitänyt käyttää Fazerin mariannesuklaata eikä Maraboun minttukrokanttia. En nimittäin tykkää kyseisestä Maraboun suklaasta, joten ei ole lienee vaikea arvata, että kakustakaan ei tullut ihan omaan makuun parhain mahdollinen. Aina välillä sitä tulee miettineeksi, että mitäs ihmettä tolla korvien välissä olevalla täytteellä tekee, kun ei noinkaan yksinkertaiseen päättelyyn kykene.

Ja kyllä, kakku on syöty hyvällä ruokahalulla useamman ihmisen toimesta. Ei se pahaa kuitenkaan ollut ;D

*****

Read Full Post »

Kolmas kerta toden sanoo

Sain joululahjaksi Kinuskikissa leipoo -kirjan, josta otin yhden ohjeen kokeiltavaksi ystävänpäivän kunniaksi. Ihan nappisuoritusta kakusta ei tullut ulkonäkönsä puolesta, mutta onneksi maku on herkullinen. Kirjassa ’Äidin lempikakku’ nimellä esiintyvä juustokakku on minun makuuni turhan makea verrattuna siihen millaiseksi itse miellän juustokakut, mutta kakkuna mitä mainioin. Tämä ongelma on onneksi helppo korjata, kun ei ajattele sitä juustokakkuna…

EDIT. Nyt toisenkin palan kakkua syöneenä on pakko vetää sanoja takaisin. Ei se enää tunnukaan liian makealta juustokakuksi ;D

Suosittelen lämpimästi Kinuskikissan leivontakirjaa. Sieltä löytyy monipuolisesti tietoa ja neuvoja niin kakunkoristelusta kuin niitä ihanaisia ohjeitakin. On ainakin omasta näkökulmasta katsottuna mitä sopivin leivontaopus sellaiselle, joka haluaa oppia koristelemaan kakkunsa näyttävästi, mutta ei tiedä asiasta juuri mitään. Saapa nähdä kuinka kauan menee ennen kuin rohkaistun kokeilemaan kakun koristelemista sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ohje/malli: Horatio and Oren, Twist Collective fall 2012
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 2,75 mm ja 3 mm
Ravelryssa

Ystävänpäivä käy sopivasta aasinsillasta kolmannen pöllölapasparin esittelyyn. Titti, blogiystäväni vuosien takaa, ihaili aiemmin esittelemiäni pöllölapasia ja hetken mielijohteesta lupauduin neulomaan hänelle sellaiset. Helmikuun alkupuolella puikoiltani sitten tipahti musta-valkoiset pöllöttimet saajan väritoiveen mukaan. Ne ovat jo saajallaan ja sopivasti myös hänen blogissaan esitteillä samanaikaisesti.

Valmistuneiden töiden esittely on ihan päälaellaan, kun viimevuotisiakin olisi useampi vielä esittelemättä. Tämä nyt liittyy lähinna kuvaamisongelmiin, joista kirjoitin edellisessä postauksessa. Toivon mukaan tilanne korjautuu lähiaikoina ja pääsen kuluvan vuoden puolelle neuleidenkin suhteen.

Read Full Post »

Syödään sitten…

Eipä ole oikeastaan mitään uutta näytettävää. Yksi toista hihaa vailla oleva kesäneule odottaa hylättynä nurkassa ja Lissajous-sukka pariaan. Elämä on ollut viime kuukausina aika stressaavaa ja väsyttävää, joten puikkojen kilkuttelu ei ole ollut juurikaan edes mielessä. Sen verran yritin tsempata, että osallistuin Ravellenic games 2012:n räveltämössä.  Sain häthätää ensimmäisen sukan valmiiksi ja pikkuisen matkaa toista sukkaa ennen kuin olympialaiset olivat päätöksessä. Ei sitten riittänyt aika eikä inspiraatio. Miksi lienee menin edes yrittämään, kun ihan selkeät yliväsymyksen merkit olivat ilmassa.

Onneksi aina voi tehdä jotain, joka vaatii hieman vähemmän aikaa eikä motivaationkaan tarvitse olla niin kohdillaan. Kinuskikissan Vaniljainen mansikkakeikaus toimii kesästä toiseen yhtä vaivattomasti…niin tekemisen kuin syömisenkin puolesta…

Täältä kuuluu taas jotain, kun saan päänvaivaa ja stressiä aiheuttavat asiat järjestykseen ja pinoon. Sitä kuuluisaa parempaa päivää odotellessa voisi tietysti yrittää saada kesäneuleen hihan valmiiksi, että voisi esitellä sen ennen talvea. Liekö se sitten kauheasti eroaa tästä ”kesästä”. Joinakin vuosina olisi paljon mukavampaa viettää kesä ihan jossain muualla kuin Suomessa. Pöh.

Heh, kuvat ovat yhtä aneemisia kuin tekstikin. Pahoittelen jos tartutin johon kuhun omaa alavireisyyttäni. Ajattelin vain, että blogiakin pitäis välillä muistaa olemassaolollaan.

Read Full Post »

Ruskean sävyjä

Ohje/malli: Midwinter wanderer by CanaryKnits
Lanka: Cascade 220 heathers
Puikot: 5 mm & 5,5 mm
Muuta: Tein enemmän lisäyksiä kuin ohjeessa oli neuvottu
Ravelryssä

Tämä neule valmistui sisarelleni juuri ennen äitimme kuolemaa. Senpä takia se on jäänyt kuvaamatta ja esittelemättä. Eipä ole oikein ehtinyt eikä jaksanut keskittyä aiheeseen aiemmin. Pari päivää sitten osui aikataulut ja sää sen verran kohilleen, että räpsäisin muutaman hätäisen kuvan sisareni toimiessa mallina. Kuvasarjaan pitäisi ehdottomasti kuulua kuva, jossa sisareni on kasvot kameraan päin. Jostain syystä siskoni kuitenkin kieltäytyi kunniasta.

Pikkusiskoni toivoi joululahjaksi huppumaista asustetta talveksi. Käsiongelmien takia neuleprosessi pääsi käyntiin vasta tammikuussa ja aika pikaisesti sen loppujen lopuksi sitten neuloinkin, vaikka käsi pitikin melkoista kiukuttelua sen takia. Käden rääkkääminen kuitenkin kannatti, koska  tämä on yksi onnistuneimpia neuleitani koko neuleurallani. Kaikki vain meni nappiin ja lopputulos oli kerrassaan mainio.

Tästä projektista ei oikein löydy moitteen sanaa. Ihan pienenä miinuksena ohjeen kannalta on se, että ohjeen mukaisella lisäysmäärällä hupusta tulee liian tiukka. Itse tein muutaman ylimääräisen, jotta neuleen saa ilman kirosanoja ja tukehtumista kiskottua takin päällekin, jos niin haluaa. Isompikokoinen ihminen joutuu uskoakseni tikuttelemaan lisäyksiä reilummin.

Olen kehunut (ja lukenut toisten kehuja) Cascade 220 -lankaa ennenkin ja nyt lisään yhden kehun lisää. Huppu on nimittäin neulottu langan suositustiheyttä löysemmällä käsialalla (16s/10 cm) ja siltikin neule on napakka ja piti kastelusta huolimatta kuosinsa erittäin hyvin. Tietysti tuolla palmikolla on osansa asiaan, koska se pitää neuletta paremmin kasassa. Toisaalta harva lanka kestää suositustiheyttä löysemmän neulepinnan ilman käsiin leviämistä. Seuraavaksi talveksi on ihan pakko neuloa itselle neulepusero tai -takki kyseisestä langasta. On tosiaan hintaansa verrattuna mitä erinomaisin lanka…ja ne värit…nam.

Allekirjoittanut vanheni tänään taas vuodella. Sen kunniaksi (tai kyseisen asian karkoittamiseksi mielestä) leivoin Suklaaunelmatäytekakun (linkki vie Pirkan reseptisivustolle). On muuten taivaallisen hyvää. Kaikki tärkeät raaka-aineet löytyy, joiden avulla pieni ihminen jaksaa hymyillä onnellisena ;)

Aurinkoista vappua kaikille!

Read Full Post »

Pienistä asioista rakentuu suuria kokonaisuuksia

Ihmisen onni rakentuu pienistä asioista.

Olivatpa ne sitten luonnon tarjoamia ihmeitä…

…onnistumisen kokemuksia leipomisen saralla. (Ne on muuten ensimmäiset leipomani ruisleivät ihan juuren hapattamisesta alkaen. Vaikka kuva antaisi olettaa muuta, niin leivistä tuli yllättävän hyviä ensimmäisiksi yritelmiksi)…

…Itseä miellyttävien nilkkakorujen väkertämistä…

…tai vähän isompien korujen tekemistä…

…tai vaikka pieniä muistamisia… Beautiful blogger-tunnustus tulla tupsahti kahdesta eri osoitteesta. Kiitokset Annikalle ja Koukuttajalle!

Tunnustus tulee jakaa eteenpäin seitsemälle bloggaajalle. Sen kummemmin perustelematta ojennan palkinnon seuraaville blogeille:

Hansus handiworks
Heles inki
Kaisan neuleblogi
Käsistä karannut
Mustikka ja tyrni
Mäkitupa
Nitkutettua

EDIT. Seuraavalla kerralla on luvassa vaihteeksi ihan niitä neuleitakin. Pieniä sellaisia, mutta kuitenkin.

Read Full Post »

Pakkomielteestä toiseen

Olen yrittänyt metsästää neuleinnostustani, mutta se näyttää kadonneen taivaan tuuliin. Koska en ole juurikaan neulonut, olen puuhastellut muuta. Parin viikon aikana on tullutkin leivottua niin paljon, että ihan itseäkin hämmästyttää. Kaikki alkoi ihan viattomasti Lotan Vadelma-suklaakakusta, jota oli ihan pakko kokeilla – on muuten tosi hyvää. Sen jälkeen olen leiponut useammankin sämpylä- ja leipätaikinan, melkein sata suklaapikkuleipää, reilu 30 karjalanpiirakkaa, 2 omenapiirakkaa ja yhden kinkkupiirakan. Olen myös säilönyt kurkkuja, käynyt ahkerasti sienessä, leikkonut persiljaa pusseihin pakastamista varten, pessyt ikkunat sekä kotona että yhden sukulaisen luota ja siivonnut asunnon muutenkin perusteellisesti. Öö, pesänrakennusvietti?

Olen niitä ihmisiä, joilla aktiivisuustaso näyttää joko +100 tai -100, mitään välimuotoja ei tunneta. Siksipä mikä tahansa innostus voi merkitä loppujen lopuksi vain älytöntä päänsärkyä ja aivojen ylikuumenemista. Ihme kyllä leipomisen kohdalla en ole vielä saavuttanut pääteasemaa, vaikka kokeilinkin rajojani jo yhteen kertaan. Jostain täysin järjettömästä mielijohteesta päädyin nimittäin tekemään lähemmäs sata pikkuleipää ja reilu kolmekymmentä karjalanpiirakkaa samana iltana. Vielä sillä tavalla epäjärjestelmällisesti, että vasta paistettuani pikkuleivät, sain idean piirakoiden tekoon. Kaikki tietää, että riisipuuro ei tule valmiiksi ihan hetkessä eikä reilun kolmenkymmenen piirakkakuoren kauliminen suju kokemattomalta kovinkaan nopeasti ja näppärästi. Olin muutoinkin ollut koko päivän jalkojen päällä ja kävellyt paljon, joten jossain kaulimisprosessin puolivälissä alkoi jo tehdä tiukkaa. Hiukkasen lämpöisen puoleinen keittiö ja karjalanpiirakoiden paistamisen jälkeen vuorossa häämöttävä tiskaussessio taisi tehdä myös oman osansa tympääntymiseen ja väsymiseen. Olisin antanut mitä vain lasista punaviiniä tai viskitilkasta, mutta korkea keittiöjakkara ja puunuijakin olisi kelvannut. Jakkara jalkojen lepuuttamisen takia  ja nuija järjen kalloon takomista varten. Mitään niistä ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten kärsin kiltisti loppuun asti.

Vielä olisi tarkoitus tehdä yksi pullataikina. Sen jälkeen siirryn kyllä ihan muihin aktiviteetteihin. Josko lähestyisin vaivihkaa ompelukonetta ja ottaisin niskalenkkiotteen ompelukonepelostani tai sitten kulutan ylimääräisen energian pelkästään lenkkipoluilla.

Ohje: Silmukkamäärä Regian sukkataulukosta, muutoin omasta päästä
Lanka: Zitron Trekking Pro Natura
Puikot: 2,5 mm
Ravelry

Oon mie kuites neulonut yksien lasten sukkien verran. Multa nimittäin kyseltiin josko neuloisin pienelle sukulaispojalle villapaidan talveksi. Kysymys palautti mieleen lupauksen neuloa Laminariasta ylijääneestä langasta pienet sukat samaiselle pojalle. Niinpä tartuin puikkoihin ja tikuttelin sukat. Aika kivuttomasti se luonnistui, mutta koska neulominen ei herättänyt minkäänlaista tunnetta, on puikot pysyneet edelleen nurkassa. Siinä vaiheessa, kun sukulaispojan vanhemmat ovat saaneet hankittua langat villapaitaa varten ja löytäneet mieleisensä ohjeen, uskoisin jonkinlaista neuleinnostustakin löytyvän ja jos ei, niin kaksivuotiaalle lapselle tekee villapaidan vaikka ei niin kauheasti riemastuttaisikaan koko puuha.

*****

Kuvakollaasin ensimmäisessä kuvassa näkyy tuorein sukkalankahankintani. Onnistuin haalimaan itselleni vyyhdin oranssisävyistä lankaa joitakin viikkoja sitten olleessa Markkalanka-myynnissä. Ostin sen piristääkseni sekä itseäni että lankalaatikkoani. Toinen ainakin piristyi, toisesta en menisi takuuseen…

Read Full Post »

Syntymäpäiviä

Ohje: Seaside serenade, Knotions spring 2009
Lanka: Tencel (tex 74 x 2), ostettu Toikasta
Puikot: 3,5 mm
Muuta: 13 Mermaid Mesh Chart:n toistoa

Syntymäpäivälahjani mummolle valmistui ajoissa, mutta aika täpärälle meni. Edellisenä yönä pingotin huivia vielä yhden aikaan yöllä. Seuraavana aamuna otin huivista pikaisesti pari kuvaa, mikäli en muistaisi kuvata huivia enää mummoni harteilla. Neuleen kuvaaminen saajansa päällä olisi kyllä unohtunut minulta ihan tyystin ellei mummoni olisi muistuttanut asiasta. Kultainen mummi.

Huivi sai niin lämpöisen ihailun osakseen, että viime metreillä aika puuduttavaksi muodostunut neulomisurakka unohtui samoin tein. Ihan heti en kyllä meinaa kokeilla yhtä tiukalla aikataululla toteutettua neulomisurakka. Tunnetusti minulla on kyllä aika lyhyt muisti ja suurelliset kuvitelmat taidoistani ja ajankäytöstäni, joten vannomaan en kyllä ala. Lyön päätäni seinään kuitenkin heti tilaisuuden tullen.

Tämä oli ensimmäinen kokemukseni Tencel-langasta. Lanka on lyocellia, joka oli minulle ennestään täysin tuntematon lankamateriaali. Näin muutamassa blogissa samaisesta langasta neulottuja huiveja ja ne näyttivät niin näteiltä, että päätin kokeilla itsekin. En yleensä osta tekokuitulankoja, koska en niistä oikein pidä. Tekokuitulangat tuntuvat minusta aika epämiellyttäviltä, eivätkä ne tunnu pysyvän pingotetussa muodossa kovinkaan hyvin. Poikkeuksiakin on näemmä. Tämä lanka oli kyllä ihan nappivalinta tähän tarkoitukseen. Langassa on kaunis juhlavan näköinen kiilto ja se pingottuu todella hyvin. Kastelu ja pingotus pehmentää langan miellyttäväksi ja se on melkeinpä silkkisen tuntuinen ihoa vasten. Mielestäni sopiva lanka kesäisiä juhlahuiveja ajatellen.

*****

Omat syntymäpäiväni olivat ja menivät. Se kauhulla odotettu kolmekymppiä tuli täyteen neljä päivää sitten. Pientä kriisiä on havaittavissa. Leivoin syntymäpäiväkseni Taivaallisen espressokakun, jonka ohje löytyy Kinuskikissa-blogista. Siitä tuli nimensä mukaista.  Kakku sai aikamoisen kehuryöpyn osakseen, joten suosittelen kokeilemaan (kakussa ei ole nimestä huolimatta käytetty espressoa). Suosittelen tutustumaan Kinuskikissa-blogiin muutoinkin, vaikka ei leivonnasta sen kummemmin olisi kiinnostunut. Toiset meinaan osaa.

Read Full Post »