Olen yrittänyt metsästää neuleinnostustani, mutta se näyttää kadonneen taivaan tuuliin. Koska en ole juurikaan neulonut, olen puuhastellut muuta. Parin viikon aikana on tullutkin leivottua niin paljon, että ihan itseäkin hämmästyttää. Kaikki alkoi ihan viattomasti Lotan Vadelma-suklaakakusta, jota oli ihan pakko kokeilla – on muuten tosi hyvää. Sen jälkeen olen leiponut useammankin sämpylä- ja leipätaikinan, melkein sata suklaapikkuleipää, reilu 30 karjalanpiirakkaa, 2 omenapiirakkaa ja yhden kinkkupiirakan. Olen myös säilönyt kurkkuja, käynyt ahkerasti sienessä, leikkonut persiljaa pusseihin pakastamista varten, pessyt ikkunat sekä kotona että yhden sukulaisen luota ja siivonnut asunnon muutenkin perusteellisesti. Öö, pesänrakennusvietti?
Olen niitä ihmisiä, joilla aktiivisuustaso näyttää joko +100 tai -100, mitään välimuotoja ei tunneta. Siksipä mikä tahansa innostus voi merkitä loppujen lopuksi vain älytöntä päänsärkyä ja aivojen ylikuumenemista. Ihme kyllä leipomisen kohdalla en ole vielä saavuttanut pääteasemaa, vaikka kokeilinkin rajojani jo yhteen kertaan. Jostain täysin järjettömästä mielijohteesta päädyin nimittäin tekemään lähemmäs sata pikkuleipää ja reilu kolmekymmentä karjalanpiirakkaa samana iltana. Vielä sillä tavalla epäjärjestelmällisesti, että vasta paistettuani pikkuleivät, sain idean piirakoiden tekoon. Kaikki tietää, että riisipuuro ei tule valmiiksi ihan hetkessä eikä reilun kolmenkymmenen piirakkakuoren kauliminen suju kokemattomalta kovinkaan nopeasti ja näppärästi. Olin muutoinkin ollut koko päivän jalkojen päällä ja kävellyt paljon, joten jossain kaulimisprosessin puolivälissä alkoi jo tehdä tiukkaa. Hiukkasen lämpöisen puoleinen keittiö ja karjalanpiirakoiden paistamisen jälkeen vuorossa häämöttävä tiskaussessio taisi tehdä myös oman osansa tympääntymiseen ja väsymiseen. Olisin antanut mitä vain lasista punaviiniä tai viskitilkasta, mutta korkea keittiöjakkara ja puunuijakin olisi kelvannut. Jakkara jalkojen lepuuttamisen takia ja nuija järjen kalloon takomista varten. Mitään niistä ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten kärsin kiltisti loppuun asti.
Vielä olisi tarkoitus tehdä yksi pullataikina. Sen jälkeen siirryn kyllä ihan muihin aktiviteetteihin. Josko lähestyisin vaivihkaa ompelukonetta ja ottaisin niskalenkkiotteen ompelukonepelostani tai sitten kulutan ylimääräisen energian pelkästään lenkkipoluilla.
Ohje: Silmukkamäärä Regian sukkataulukosta, muutoin omasta päästä
Lanka: Zitron Trekking Pro Natura
Puikot: 2,5 mm
Ravelry
Oon mie kuites neulonut yksien lasten sukkien verran. Multa nimittäin kyseltiin josko neuloisin pienelle sukulaispojalle villapaidan talveksi. Kysymys palautti mieleen lupauksen neuloa Laminariasta ylijääneestä langasta pienet sukat samaiselle pojalle. Niinpä tartuin puikkoihin ja tikuttelin sukat. Aika kivuttomasti se luonnistui, mutta koska neulominen ei herättänyt minkäänlaista tunnetta, on puikot pysyneet edelleen nurkassa. Siinä vaiheessa, kun sukulaispojan vanhemmat ovat saaneet hankittua langat villapaitaa varten ja löytäneet mieleisensä ohjeen, uskoisin jonkinlaista neuleinnostustakin löytyvän ja jos ei, niin kaksivuotiaalle lapselle tekee villapaidan vaikka ei niin kauheasti riemastuttaisikaan koko puuha.
*****
Kuvakollaasin ensimmäisessä kuvassa näkyy tuorein sukkalankahankintani. Onnistuin haalimaan itselleni vyyhdin oranssisävyistä lankaa joitakin viikkoja sitten olleessa Markkalanka-myynnissä. Ostin sen piristääkseni sekä itseäni että lankalaatikkoani. Toinen ainakin piristyi, toisesta en menisi takuuseen…
Haaveiden hahtuvat 
Nam nam, mä haluaisin leivontakipinän. Eiköhän se saata alkaa kyteä näitä kuvia katselemalla…
Oletpa ollutkin ahkera leipuri =) Toivottavasti on tulossa juhlat tai vieraita tai saat pakastettua osan, sillä taitaisi tulla ähky, jos kerralla yrittäisi leipomuksia hävittää.
Saako sun luokse tulla kylään?;) Kaikki näyttää hirmu hyvältä! Ehkä munkin on pakko testata tuota Lotan kakkua jossain vaiheessa…
Jaana: Harvoinpa se täälläkään vierailee. Sitten kun se iskee, niin pakastin pullottaa jonkin aikaa ja vieraat saa muutakin kahvin kanssa kuin kaupasta ostettuja keksejä :D
Tiina: Pakastimeen päätyi aika iso osa. Toisen omenapiirakoista leivoin kyllä mummolassa käydessäni, joten se päätyi siellä parempiin suihin.
Helmisade: Tervetuloa vain :D Jos tykkää kuivakakuista, suklaasta ja vadelmista, niin tuota kakkuohjetta kannattaa kyllä testata.
Kuulostaapa herkulliselta! Meilläkin on syksyn tullen leivottu ahkerammin, aivot tuntuu vaativan aina jotain makeaa. :)
Leivontainnostus on kuitenkin ihan hyvä innostuksen kohde. isommat määrät kun saa pakkaseen josta niitä voi rokottaa aina tarpeen tullen.
Hihii! Ompa kiva olla sun leivontainnostuksen alkuun sysääjänä :). Herkullisen näkösiä juttuja!
Herkullisen näköistä, suklaakakku ja karjalanpiirakat, nam!
Minäkin voisin pistäytyä päiväkaffelle :-) herkuilta näyttävät!
Jotenkin musiikkia korvilleni tuo tarinasi. Itse nimittäin olen paahtanut viikon verran hiki otsalla pikkuremonttihommista ikkunanpesuun. Välillä istahtanut tosin hetkeksi….en lepäämään vaan keittelemään omppumuussia. Ihana kohtaus, mutta yöt ovat olleet jotain järkytystä. Viimeisilläni kun olen. Jospa ens viikolla malttaisin jo istua…
Nami nami noita sinun leipomuksiasi! Jospa niistä tarttuis inspistä minuunkin ja saisin jotain leivottua, kun viikon päästä on tulossa veiraita. Minulla kun se inspis edelleen teettää vain noita sukkia ja lapasia! Ollaan siis ääripäissä, sinä ja minä. ;D
No jos neulomattomuus aiheuttaa tuollaista, on varmaan syytä pitää neulontatauko. Näkisiköhän vähän paremmin, mitä kaikkea ei ole tehnyt, kun on vain neulonut? Joo, ne ikkunat… riisipiirakoita ei ole ollut ainakaanvuoteen…
Voi, sä oot ollut niin ahkera! Mulla ei ole koskaan ollut oikein kunnon leipomisinnostusta, se olis mukava saada.
Ihania leipomuksia. Keittiön siivoaminen leipomisen jälkeen on ehkä inhottavinta mitä tiedän, varsinkin jos kello lähestyy kymmentä illalla.
Mmmm, meillekin voisi tulla tuollainen inspiraatio kylään, etenkin siivousinspiraation merkeissä. Enkä panisi pahakseni kyllä leivonnaisia pullistelevaa pakastintakaan.
Ihania leivonnaisia, mistähän täällä joku sais innostumaan moisesta. Täällä alkaa neuleprojekti toisensa jälkeen ja mitään ei valmistu. Siivoaminenkaan ei olisi pahasta. :)
Huh huh! Itsellä on sama vaiva. Saatan saada yhtäkkiä innostuksen suursiivouksen ja sitten mennään! Sama pätee leipomiseen. Tänään teen jo toista piirakkaa…Kolmatta ei tänänä kuitenkaan tule.
Kaunista kädenjälkeä kaikissa kuvissa :)
Kyllä on sulla herkut kavereineen :) Neulominen leipominen ruuanlaitto. Käsityötä kaikki. Sulta näyttää ne kaikki sujuvan mallikkaasti.
Hattua nostan ahkeralle leipurille. Miulla oli viikonloppuna leipomisdraivi päällä ja leivoin sattumoisin just ton alkuperäisen sydämensurujen kakun, josta tuo Lotan vadelmaversio on muunnelma. Kiitos vinkistä, täytyykin seuraavaksi kokeilla vadelmien kanssa, kunhan innostus taas iskee.
Pikku-Kettu: Mulla menee kausittain leipomisinnostus. Välillä leivon ihan into piukassa monena päivänä peräkkäin ja sitten voi mennä kuukausikaupalla, että en leivo juuri mitään. Ehkä ne pimenevät illat vaatii veronsa tai sitten joku talvivaraston kasvatus juttu kyseessä :D
Soile: Juu, tiettyyn rajaan asti toimii. Mulla on tuollainen jääkaappi-pakastinyhdistelmä, johon pitäis saada mahtumaan marjat, sienet yms. myös, joten tila alkaa käymään vähiin jossain vaiheessa :D
Lotta: Hih, mun pitäis kaiketi kiittää sua. Nyt löytyy pakastimesta tarjottavaa yllätysvieraiden varalle :)
Eila: Karjalanpiirakat itsetehtyinä ovat ihan jotain muuta kuin kaupan öllölöllöt. Ulkonäössä kyllä häviävät, mutta maussa voittavat.
Tiinaf: Tervetuloa vain :) Voin kuvitella, että on vähän tukalanpuoleista öisin, kun ahkeroi noin kovasti. Muistahan levätäkin välillä :)
Matleena: Toivottavasti tarttui vähän inspistä. Mieki voisin kohta toivoa itselleni sitä neulomisinspistä. Alkaa käydä pakastimen päälle kohta tämä käsityö :D
Pirjo: Jollakinhan sitä pitää itseään vapaa-aikana aktivoida ja kun neulominen on taka-alalla, niin katse siirtyy muihin asioihin…niin kuin niihin ikkunoihin, jotka kaipasivatkin jo kipeästi pesemistä. Karjalanpiirakoita kannattaa tosiaan tehdä itse, ovat niin hyviä kaupan lötköihin verrattuna. Itselläni taisi olla jo monta vuotta, kun olin viimeksi tehnyt ja vähän muotopuoliahan niistä tuli. Pitäs useammin tehdä, niin taito karttuisi.
Kaisa: Mulla kai tulee vähän verenperintönäkin sekä neulomis- että leipomisjutut. Tottunut jo lapsena leipomiseen ja ruoanlaittoon. Tykkään kovasti, mutta se tiskaamispuoli vain tökkii. Tiskikone olis aika jees homma. Monesti koko homma on kiinni vain siitä, että alkaa tekemään. Se aloittaminen on itselleni yleensä se työläin vaihe ;D
Eevu: Joo, se siivoamispuoli on aika tylsää touhua. Itselläni ei ole tiskikonetta, joten useasti se työläin touhu ei ole ruoanlaitto tai leipominen vaan tiskaaminen. Karjalanpiirakoita tehdessäni kello näytti jo melkoisia lukemia, kun olin saanut keittiön siivottua. Aikalailla taisi tie viedä suoraan keittiöstä sänkyä kohden :D
Annika: Hih, siivousinspistä ei täältä oikein enää irtoa sinnepäin lähetettäväksi. Se ehtyi mitättömiin lukemiin viikonlopun aikana. Leipomisinspiraatiota voin lähettää. Jospa se tarttuisi :)
Päivi: Harvinaista herkkua se täälläkin on. Välillä vaan tulee sellaisia kausia, että saatan illalla alkaa siivoamaan ihan hulluna ja käyn kaikki nurkat läpi. Sitten on taas pitkän aikaa, että koko touhu ei vois vähempää kiinnostaa. Monesti se aloittaminen on se työläin juttu. Oli sitten kyse siivouksesta tai leipomisesta.
Hansu: Heh, tutulta kuulostaa. Mie oon joskus saanut siivousinspiksen lähinnä nukkumaanmenoaikaan…Yleensä kun alan siivoamaan, niin teen sen sitten viimesen päälle. Harmi vain, että ne kaudet ajoittuvat liian kauaksi toisistaan ;D
Quickstep: Tiedä siitä mallikaasti sujumisesta, mutta onpa noita tullut tehtyä jo lapsesta asti, joten kai ne jollain lailla sujuu. En oikein tykkää valmisjutuista, joten pyrin kyllä tekemään ruoat ja leipomukset pääasiassa itse. Teollisesti valmistetut on yäk mun mielestä. Ruisleivän kun oppisi joskus tekemään itse, niin se olis jotain.
Christiina: Hih, älä turhaan. Mulla on niin kausittaista tuo leipominen. Teen sitten yhteen menoon, kun kiinnostusta riittää. Mie en oo tainnu koskaan kokeilla sitä alkuperäistä sydänsurujen kakkua. Pitäs sitäki joskus kokeilla. Maailma on vain täynnänsä kaikkia toteuttamisen arvoisia leipomus- ja ruokaohjeita, että aika ei riitä.
Oi nam nam! Onneksi olen tässä juuri safkiksella, muuten tulisi kauhea nälkä moisten herkkujen näkemisestä. :o) Koskahan joku meillä saisi vaikka siivousinspiksen..
Makepeace75: Heh, olisi pitänyt laittaa varoitus postauksen alkuun, että nälkäiset lukee omalla vastuullaan :D