Kalpeassa valossa

Ohje/malli: Rikke hat
Lanka: Novita Wool
Puikot: 3 mm & 4 mm
Ravelryssa

Kiitos teille, jotka ilmaisitte osanottonne aiempaan postaukseen <3

Vielä yhden blogipostauksen verran viime vuonna valmistuneita. Tämän jälkeen ollaan jo kuluvan vuoden puolella. Uudempiakin valmistuneita olisi, mutta voipi mennä tovi jos toinenkin ennen kuin niistä näkyy kuvia täällä. Tämän hetkisessä elämäntilanteessa en edes viitsi vaivata päätäni mokomalla asialla. Joskus sitten.

Rikke-myssykkä on neulottu viime syksynä, kun pipolle ilmaantui tarvetta. Ostin nimittäin turkoosin ulkoilutakin ja sen kaveriksi piti tietysti olla sopivan värinen päähine.  Kyseinen malli valikoitui, koska arvelin sen olevan hyvin päässä pysyvä ja sopivan paksuiselle langalle käypänen. Ihan kokoturkoosia pipoa en tahtonut, joten neuloin raidallisen (värit on tasan samat kuin kännykkäkotelossa, jonka olen esitellyt aiemmin).

Pipo on tosi mukava päässä ja mitä parhain syksyn ja kevään vilakoihin päiviin. Ainoa miinus tulee siitä, että neuloin aika sokeasti ohjetta noudattaen myssykälle pituutta ja sitä on ihan liikaa minun päälleni, vaikka kuinka yrittäisi muuta kuvitella. Ei tarvis ihan noin pitkää hiippaa, mutta eipä tuosta ole nyt haittaakaan. Tästä syystä en viitsinyt alkaa purkamaan ja neulomaan uusiksi. Voi myös olla, että jouduin jo kertaalleen purkamaan enkä halunnut tehdä sitä enää uudelleen. En nimittäin taaskaan muistanut, että ainaoikein neulepinnasta tulee niin lötkö ja ällöttävän venyvä. Halusin napakan pipon, joten piti sitte vaihtaa puikot pienempiin. Tätä en tunnu oppivan koskaan ja osittain siitä johtuen tunnen vastenmielisyyttä ainaoikein-neulosta kohtaan. Aina menee purkamiseksi.

Ohje/malli: Vadelmahuivi
Lanka: Hjertegarn Ciao Trunte
Puikot: 4 mm
Ravelryssa

Pipolle piti tietysti saada kaveriksi sopivan värinen ja paksuinen kaulanlämmitin. Lanka löytyi helposti, mutta ohjeen kanssa tulikin sitten päänvaivaa. Piti löytää yksinkertainen malli, jotta se passais ulkoilutakin kanssa pidettäväksi, mutta ei kuitenkaan liian tylsä. Melkein jo päädyin neulomaan omasta päästä, mutta sitten osui kohdalle sopivan simppeli malli.

Tykästyin tähän huiviin heti ensikokeilemalta. On sopivan ohkanen, jotta toimii niittenkin takkien kanssa, joissa on tiukahko kaulus. Toisaalta on kaksinkertaisena mitä parhain lämmike, vaikka onkin neulepinnaltaan lähinnä reikiä toistensa vieressä. Langan materiaalilla voipi olla tietysti jottain tekoa asian kanssa. Villa on aina villaa.

Vadelmahuivi ei oikein nimensä puolesta sovi tähän minun versiooni…tai ehkä tässä on sitten kyseessä ne maahan varisseet reppanat…tai suklaalla kuorrutetut vadelmat…Mitenhän mie aina onnistunki päätymään suklaaseen, oli aihe sitten mikä tahansa.

Pääsiäinen meni herkutellessa ja ulkoillessa.

Advertisement

Read Full Post »

Kolmas kerta toden sanoo

Sain joululahjaksi Kinuskikissa leipoo -kirjan, josta otin yhden ohjeen kokeiltavaksi ystävänpäivän kunniaksi. Ihan nappisuoritusta kakusta ei tullut ulkonäkönsä puolesta, mutta onneksi maku on herkullinen. Kirjassa ’Äidin lempikakku’ nimellä esiintyvä juustokakku on minun makuuni turhan makea verrattuna siihen millaiseksi itse miellän juustokakut, mutta kakkuna mitä mainioin. Tämä ongelma on onneksi helppo korjata, kun ei ajattele sitä juustokakkuna…

EDIT. Nyt toisenkin palan kakkua syöneenä on pakko vetää sanoja takaisin. Ei se enää tunnukaan liian makealta juustokakuksi ;D

Suosittelen lämpimästi Kinuskikissan leivontakirjaa. Sieltä löytyy monipuolisesti tietoa ja neuvoja niin kakunkoristelusta kuin niitä ihanaisia ohjeitakin. On ainakin omasta näkökulmasta katsottuna mitä sopivin leivontaopus sellaiselle, joka haluaa oppia koristelemaan kakkunsa näyttävästi, mutta ei tiedä asiasta juuri mitään. Saapa nähdä kuinka kauan menee ennen kuin rohkaistun kokeilemaan kakun koristelemista sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ohje/malli: Horatio and Oren, Twist Collective fall 2012
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 2,75 mm ja 3 mm
Ravelryssa

Ystävänpäivä käy sopivasta aasinsillasta kolmannen pöllölapasparin esittelyyn. Titti, blogiystäväni vuosien takaa, ihaili aiemmin esittelemiäni pöllölapasia ja hetken mielijohteesta lupauduin neulomaan hänelle sellaiset. Helmikuun alkupuolella puikoiltani sitten tipahti musta-valkoiset pöllöttimet saajan väritoiveen mukaan. Ne ovat jo saajallaan ja sopivasti myös hänen blogissaan esitteillä samanaikaisesti.

Valmistuneiden töiden esittely on ihan päälaellaan, kun viimevuotisiakin olisi useampi vielä esittelemättä. Tämä nyt liittyy lähinna kuvaamisongelmiin, joista kirjoitin edellisessä postauksessa. Toivon mukaan tilanne korjautuu lähiaikoina ja pääsen kuluvan vuoden puolelle neuleidenkin suhteen.

Read Full Post »

Sekavuutta ja sekopäisyyttä

Ohje/malli: Super cupcake (maksullinen ohje)
Lanka: Cascade 220 heathers
Puikot: 5 mm
Ravelryssa myssy sekä kauluri

Hieman harhaanjohtava tuo edellinen postaukseni, kun siitä sai sellaisen käsityksen, että olen neulonut itselleni pöllösetin. Ei kuitenkaan. Mie oon ihan tarpeeksi pöllerö ilman pöllöpipoa ja -kauluriakin. Sitähän säikähtäis jo peiliin katsoessa, kun ois sekä pöllöjä että yksi huuhkaja silmien eessä. Kaikkea sitä.

Historiallista tämä kuitenkin on. Niin myssyn, kaulurin kuin lapastenkin neulomiseen on käytetty petroolin väristä Cascade 220 heathers -lankaa. Siinä kuulkaa silmä lepää ja toivottavasti pitkään, koska moiseen urotekoon en taida ihan heti (tässä elämässä) taipua. Miten se voikin olla niin vaikeaa. Tuntuu jotenkin tylsältä tehdä samasta langasta ja samassa värissä niin monta eri neuletta. Ei oo mun juttu.

Edellä mainitun seikan lisäksi hämmennnystä aiheuttaa pienessä pääkopassani sekin, että ostin Super cupcake -ohjeen sen ihmeemmin miettimättä asiaa. Myssykin oli puikoilla heti, kun langat olivat ystävällisesti ilmaantuneet kotiini (kyllä, ne vain ilmestyivät, eikä mulla ole mitään tekemistä asian kanssa). Kaiken hyvän päälle myssy ja kauluri valmistuivat tosi nopeasti. En oikein ymmärrä.

Voisi sanoa, että kilpikonnat ehtivät kiertää maapallon ympäri pari kolme kertaa ennen kuin minä olen ehtinyt saada noinkin monimutkaiset asiat päätettyä neulejutuissa. Valitsinhan ohjeen ihan noin vain ja sitten ne petroolin väriset langatkin olivat yhtäkkiä kotonani. Nii-in, petroolia. Menee valehteluksi, jos väitän ennen viime vuotta ikinä edes harkinneeni sitä väriä itselleni. Nyt en pysty paljon muuta ajattelemaankaan…tai onhan vielä se turkoosikin, mutta ei mennä siihen nyt.

Itse ohjeesta tai langasta mulla ei ole sen kummemmin sanottavaa. Kiva malli ja hyvä ohje. Mallineuleen nimeä en tiedä suomeksi, mutta enkuksi se on shaker rib. Yksinkertaisuudessaan varsin kivaa pintaa muodostava ja ilmeisen koukuttava neuloa. Itse ohjehan on ihan perussettiä, mutta allekirjoittanut jättää mieluusti neulomisen suhteen ajattelun toisille ja lukee valmista ohjetta. Se on vain niin helppoa…ainaki toisinaan.

Ohje/malli: Valkoinen amppeli, Kauneimmat käsityöt virkkaa kotiin 2 -lehti vuodelta 1987
Lanka: Kalalanka
Koukku: 1,75 mm (?)

Tähän sekametelisoppaan voi kaiketi vielä lisätä tämän kukka-amppelin kuvatuksenkin. Ostin nimittäin kesällä nukkumatin. Kukan, en sitä heppua, joka on ilmeisesti unohtanut mun osoitteen, koska unihiekat on taas heittämättä. Koska aiempaa kokemusta ei kyseisestä viherkasvista ollut, tajusin yllätyksekseni sen leviävän hyvin hanakasti leveyssuunnassa, joka taasen aiheutti tilankäytöllisesti ongelmia. Virkkasin sitten amppelin. Löysin tarpeeksi yksinkertaiselta vaikuttavan ohjeen ja käytin sitä pohjana koukkua heilutellessani. Tommonen kauhistushan tuo on, mutta on hoitanut tehtävänsä, kun en ole parempaakaan (lue: nätimpää) mistään löytänyt.

Normaalia sekavampi mökellys (ja entistä heikkolaatuisempi huumori) johtuu tosiaan sen unihiekkaa heittävän kaverin olemattomista vierailuista. On ollut heikonpuoleiset unet viime aikoina ja tänäyönä ei taida tulla muutosta asiaan. Kuvien heikkoutta taas ei voi puolustella yhtään millään, mutta uskokaa pois, nuo on parhaimmat niistä 50:stä vai olikohan se lukumäärä peräti 70. Näissä sentäs näkyy se, jota oli tarkoituskin kuvata. Aika monessa oli kuvattu enempi seinää kuin myssyä ja kauluria. Joissakin jopa lattiaa. Osa kuvista oli myös hämmentävän tummia tai sitten vain täysin epätarkkoja. Voisi siis olla huonompiakin kuvia. Paljon huonompia. Nurisijat voivat vapaasti vaihtaa sivua tai klikata yläreunassa olevaa rastia.

Jatkossakin mennään mennävuotisilla. Tälle vuodelle ei näytä valmistuvan kuin hyvällä tuurilla yksi lapaspari. Hyvä siis, että viimevuotisissakin riittää. Sais vaan ne kuvamuotoon. Siinäpä näkyy riittävän haastetta. Oletan, että teille ei riitä epäselvät kuvat lattioista tai seinistä tahi muuten käsittämättömät otokset.

Menenpä ettimään Nukkumattia tai vaihtoehtoisesti häpeämään kaappiin.

Read Full Post »

Pyllerö pölleröt

Ohje/malli: Horatio and Oren, Twist collective Fall 2012
Lanka: Cascade 220 heathers (ruskea) ja Novita 7 veljestä (valkoinen)
Puikot: 2,75 mm ja 3 mm
Ravelryssa

Aikamoinen pino on ehtinyt kertymään esittelyä vailla olevia neuleita, kun valmiiden töiden kuvaaminen on tuottanut ongelmia ja blogin päivittäminen ei ole kiinnostanut. Yritetäänpä nyt purkaa parin neulomuksen verran kasaumaa. Ensivuoden puolella sitten jatketaan vielä vanhoilla, jos saan niitä kuvia aikaiseksi.

Neuloin siskolle joululahjaksi pöllölapaset tai tuttavallisemmin pöllöttimet. Väriksi valikoitui samainen ruskea, josta olen aiemmin tehnyt hänelle hupun tai miksilie kyseistä päähinettä nyt voisi kutsua. Cascade 220:n kaverina on ehkä monenkin mielestä moukkamaisesti seiskaveikkalanka. Toimivat hyvin yhteen ja valkoinen seiskaveikka tuntui sopivan pehmeältäkin, joten en kadu valintaani.

Näiden lapasten ilmaantuminen joulupaketista aiheutti sekä ihastusta että huvitusta. Söpöthän ne on ku mitkä ja kaiken lisäksi hauskatkin. Pöllöillä kun on pyllytkin.

Ohje/malli: Horatio and Oren, Twist collective Fall 2012
Lanka: Cascade 220 wool (petrooli) ja Novita 7 veljestä (valkoinen)
Puikot: 2,75 mm ja 3 mm
Ravelryssa

Neuloin myös itselleni pöllöttimet. Lankayhdistelmä on sama kuin sisareni lapasissa, mutta ruskean Cascade 220:n sijaan käytin omissani petroolin väristä lankaa. Samaisella värillä olen tehnyt itselleni myssyn ja kaulurin. Niistä enemmän sitten ensivuoden puolella – toivon mukaan. Taitaa olla historiallinen hetki, kun minulla taitaa ensimmäistä kertaa elämässäni olla täysin yhteneväinen setti.

Lapaset on tehty ohjeessa ilmoitetulla neuletiheydellä, josta seurauksena on melkoisen napakat käden lämmittimet. Käyttämäni lanka kun on ohjeessa käytettyä paksumpaa. Kastelu ja höyrysilitysrauta pehmittivät pintaa kuitenkin sen verran, että ne eivät ole tympeän jäykät, vaan mukavan lämpöiset ja tiiviit.

Jouluhan on tunnetusti herkuttelua pullollaan. Jo usean vuoden ajan yksi tärkeimmistä jouluherkuistani on ollut erilaiset juustot. Suklaiset jutut jäivät selkeästi tänä vuonna varjoon ja taisin tuhota vain yhden pienen suklaarasian verran tuota mainiota herkkua. Ei vain maistunut. Sen edestä meni sitten erilaisia juustoja, juustokakkua, piparkakkuja, joulutorttuja ja pasteijoita.

Herkullinen juustotuttavuus tältä vuodelta on Kaltbach Gruyère (luolakypsytetty juusto). Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Harmillisesti sitä ei saa kuin Stockmannilta, jota ei tietystikään ole asuinpaikkakunnallani. Onneksi voi aina käydä ostoksilla sellaisella paikkakunnalla, jossa sitä on saatavilla tai vaihtoehtoisesti kiusata sukulaisia ostospyynnöillä, kun suuntaavat tännepäin.

Oikein ihanaa tulevaa vuotta kaikille!

Hyvää syntymäpäivää äiti sinne missä ikinä oletkin nyt…

Read Full Post »

Ruskean sävyjä

Ohje/malli: Midwinter wanderer by CanaryKnits
Lanka: Cascade 220 heathers
Puikot: 5 mm & 5,5 mm
Muuta: Tein enemmän lisäyksiä kuin ohjeessa oli neuvottu
Ravelryssä

Tämä neule valmistui sisarelleni juuri ennen äitimme kuolemaa. Senpä takia se on jäänyt kuvaamatta ja esittelemättä. Eipä ole oikein ehtinyt eikä jaksanut keskittyä aiheeseen aiemmin. Pari päivää sitten osui aikataulut ja sää sen verran kohilleen, että räpsäisin muutaman hätäisen kuvan sisareni toimiessa mallina. Kuvasarjaan pitäisi ehdottomasti kuulua kuva, jossa sisareni on kasvot kameraan päin. Jostain syystä siskoni kuitenkin kieltäytyi kunniasta.

Pikkusiskoni toivoi joululahjaksi huppumaista asustetta talveksi. Käsiongelmien takia neuleprosessi pääsi käyntiin vasta tammikuussa ja aika pikaisesti sen loppujen lopuksi sitten neuloinkin, vaikka käsi pitikin melkoista kiukuttelua sen takia. Käden rääkkääminen kuitenkin kannatti, koska  tämä on yksi onnistuneimpia neuleitani koko neuleurallani. Kaikki vain meni nappiin ja lopputulos oli kerrassaan mainio.

Tästä projektista ei oikein löydy moitteen sanaa. Ihan pienenä miinuksena ohjeen kannalta on se, että ohjeen mukaisella lisäysmäärällä hupusta tulee liian tiukka. Itse tein muutaman ylimääräisen, jotta neuleen saa ilman kirosanoja ja tukehtumista kiskottua takin päällekin, jos niin haluaa. Isompikokoinen ihminen joutuu uskoakseni tikuttelemaan lisäyksiä reilummin.

Olen kehunut (ja lukenut toisten kehuja) Cascade 220 -lankaa ennenkin ja nyt lisään yhden kehun lisää. Huppu on nimittäin neulottu langan suositustiheyttä löysemmällä käsialalla (16s/10 cm) ja siltikin neule on napakka ja piti kastelusta huolimatta kuosinsa erittäin hyvin. Tietysti tuolla palmikolla on osansa asiaan, koska se pitää neuletta paremmin kasassa. Toisaalta harva lanka kestää suositustiheyttä löysemmän neulepinnan ilman käsiin leviämistä. Seuraavaksi talveksi on ihan pakko neuloa itselle neulepusero tai -takki kyseisestä langasta. On tosiaan hintaansa verrattuna mitä erinomaisin lanka…ja ne värit…nam.

Allekirjoittanut vanheni tänään taas vuodella. Sen kunniaksi (tai kyseisen asian karkoittamiseksi mielestä) leivoin Suklaaunelmatäytekakun (linkki vie Pirkan reseptisivustolle). On muuten taivaallisen hyvää. Kaikki tärkeät raaka-aineet löytyy, joiden avulla pieni ihminen jaksaa hymyillä onnellisena ;)

Aurinkoista vappua kaikille!

Read Full Post »

Menneen talven lumia

Ajattelin hetkellisen mielenhäiriön puuskassa esitellä näitä viimeisen puolen vuoden aikana valmiiksi tulleita töitä. Montaahan niitä ei ole, mutta jotain kuitenkin. Aloitetaan sieltä vanhimmasta päästä eli Knotty-käsineistä.

Ohje/malli: Knotty Gloves by Julia Mueller (rav-linkki)
Lanka: Malabrigo sock, väri: chocolate amargo
Puikot: 2,5 mm
Ravelryssä

Olen haaveillut näiden käsineiden neulomisesta ties kuinka pitkään. Haaveilun asteelle ne meinasivat jäädäkin, koska sormikkaiden neulominen ei kuulu millään muotoa vahvuuksiini. Niissä on ihan liian monta pääteltävää langanpäätä ja muutenkin ne erilliset sormiosiot tuntuvat niin työläiltä jo ajatuksenakin. Todisteena siitä seikasta voisin kertoa, että olen tätä ennen neulonut vain yhdet sormikkaat (niistä on todiste täällä blogissakin). Lapasia löytyy sitä vastoin joka nurkasta…tai ehkä paremminkin korista.

Muistikuvat neuleprosessista ovat kuta kuinkin olemattomat. Onhan nämä neulottu jo kevättalvella. Sen muistan, että muokkasin ohjetta hiukkasen sormiosiota neuloessani. Muistaakseni neuloin ensin pikkurillin, poimin pikkurillin reunasta muutaman silmukan ja sen jälkeen lopuilla silmukoilla muutaman kerroksen ennen kuin aloitin muiden sormien neulomisen. Se tapa toimii paremmin omaan käteeni. Ainakin itselläni pikkusormi alkaa selkeästi alempaa kuin muut sormet.

Lopputulos miellyttää minua suuresti. Siihen ei tarvitse edes sitä hyvää muistia. Näitä käsineitä on pidetty ahkerasti tänäkin syksynä ja ovatten kuulkaa ihanat kädessä. Malabrigo sock on mitä parhain lanka tällaiseen neulomukseen. Sopivan ohut ja pehmeä lanka. Miellyttävä ihoa vasten ja ilo silmälle. Tällainen lanka, jossa on ihan pienen pienesti elävyyttä värissä, on mitä ihanin lanka omasta pienen pienestä näkövinkkelistäni katsottuna.

Ikäväkseni kuvat eivät ole kauhean suosiolliset käsineissä oleville palmikoille. Jostain syystä ne eivät halua esiintyä edukseen näissä kuvissa. Muutenkin on sanottava se, että vaikka nämä käsineet ovat omasta mielestäni tosi tyylikkäät, palmikot ovat kuitenkin aika turhat. Sinnehän ne takin hihan alle piiloutuvat. Ilahtuuhan niistä toki omat silmät jokaisella katsomiskerralla, joten ehkä ne ei nyt ihan turhat ole kuitenkaan.

Read Full Post »

Päälle jos toisellekin

EDIT. Tämänkertainen päivitys on on ihan hillittömän mittainen. Olen varoittanut.

Malli/ohje: Wurm (pipo) ja A Very Braidy Cowl (kauluri)
Lanka: Novita Rose mohair
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm pipossa; 5 mm kaulurissa
Ravelryssä (Wurm-pipo)
Ravelryssä (A Very Braidy Cowl)

Mulla on pakkomielteen poikanen. Se liittyy langanjämiin. Semmonen pienen pieni oireyhtymä, joka aiheuttaa ahdistusta ja hampaiden kiristelyä, mikäli lankalaatikkoon alkaa kertyä liikaa pieniä lankanöttösiä. Oireita voi helpottaa tasan kahdella tavalla. Yleisemmin käytetty taitanee olla se, että lahjoitan/myyn langanjämät jollekin, joka ne haluaa. Toinen keino on tietysti se, että neulon tai virkkaan langat omin käsin. Jälkimmäiseen turvauduin tällä kertaa.

Aiemmin tänä vuonna neuloin palmikkoneuleen harmaasta Rose mohairista. Sitä jäi tietysti yli ihan reilusti. Aikani pohdittuani ja SYTYCK-haasteen kanssa itseäni kiusattuani, ajattelin neuloa langasta kaulurin. Olinhan ehtinyt tehdä tuttavuutta neulopuserooni siinä määrin, että tiesin sen olevan sellainen lanka, joka ei aiheuta hillitöntä raapimiskohtausta. Kauluri valmistui nopeasti, kun vain aloitin, mutta eipähän siihen kaikkea lankaa saanut upotettua. Meinasin ensin nakata vajaan kerän mäelle, mutta sitten mieleeni pälkähti sellainen ajatus, että voisin kerrankin neuloa yhteensopivat asusteet. Koskapa pipoille on talvikuukausina tässä maankolkassa tarvetta enemmän kuin haluaisin, päädyin selailemaan pipo-ohjeita. Wurm sieltä sitten valikoitui sopivaksi malliksi.

Pipoa ei toki puolikkaasta kerästä neulota, mutta kun se pakkomielle vaivasi, niin aloitin neulomisen sen kummemmin pohtimatta. Lanka loppui tietysti kesken, mutta eipä hätää kaupastahan sitä uutta saa. Prismasta vain kerä kainaloon ja pipo valmiiksi. Vähän tietty huoletti, että näkyykö pipossa värjäyserien ero, mutta se osoittautui ihan turhaksi huoleksi. Jossakin vaiheessa taisi se langanjämien tuhoaminen unohtua, koska sitä lankaahan jäi jäljelle saman verran kuin sitä oli sen kaulurin neulomisen jälkeen. Eeh, jatkossa taidan vain vintata roskikseen sellaiset vajaat kerät, jotka eivät sovi käytettäviksi kirjontaan tai muiden lankojen kaveriksi.

Jotain hyvää jos huonoakin. Mulla on nyt melkein kokonainen asustesetti samasta langasta. Lapasia uupuu, mutta eipä niitä olisi voinut neuloa samasta langasta. Aika hyvin kuitenkin. Ihailen aina kovasti niitä, joilla on samanvärisestä ja samasta langasta neulotut lapaset, pipo ja kaulahuivi/kauluri. Itse olen kovin saamaton sillä saralla. Yhteensopivaa värimaailmaa ne sentäs edustaa aina, mutta sen lähemmäs en ole aiemmin päässyt. En taida olla kovin turhantarkka tässä asiassa. Epäilemättä sellaiset, joilla on alusvaatteetki samaa väriä pipojensa ym. asusteiden kanssa, saavat sätkyt nähdessään minut.

Malli/ohje: Snowboarder Hat that Rocks
Lanka: Schachenmayr nomotta Silenzio
Puikot: 6 mm
Virkkuukoukku: 5 mm
Muuta: Ohjeesta poiketen virkkasin myssyn ympärille kiinteitä silmukoita
Ravelryssä

Mummi pyysi minua neulomaan itselleen korvaläpällisen myssyn, kun entinen alkoi vetelemään viimeisiään. Ehdoton vaatimus oli paksu ja pehmeä lanka. Eipä siinä mitään. Myssyllisen verran voi aina neuloa paksua lankaakin, vaikka kokisi sen kuinka vastenmieliseksi tahansa – ainakin, jos pyytäjänä on oma mummi.

Malli löytyi kohtalaisen pienellä vaivalla – kiitos Ravelryn ohjehaun, mutta langan kanssa olikin sitten vähän hankaluuksia tai no, enemmänkin oikean paksuusluokan langan ja värin kohtaamisen kanssa. Lumoava lanka -nettikaupasta löytyi lopulta sopiva lanka, oikeassa värissä ja sopivassa hintaluokassa. Plussana vielä päälle se, että eräs sukulainen oli tulossa Oulusta tänne hieman pohjoisemmaksi käymään ja lupautui kuljettamaan langat mukanaan…tai no, hän tietysti unohti langat matkasta ja ne piti postittaa sitten jälkikäteen.

En voi varsinaisesti sanoa tämän projektin olleen mikään suuri nautinto, mutta onneksi neulottavaakaan ei ollut paljon. Ehkäpä neulon jossakin välissä jotakin isompaakin paksusta langasta (suunnilleen niihin aikoihin, kun helvetti alkaa muistuttamaan napajäätikköä). Elättelen oikeasti toiveita siitä, että jonakin päivänä toteuttaisin yhden ihanan neuletakkiprojektin Drops Eskimo -langasta. Näillä näkymin saan psyykata siihen itseäni niin kauan ja hartaasti, että helvettikin ehtii jäähtyä.

Yleensä teen minulta pyydetyt neuleprojektit täysin valmiiksi asti. Tämän myssyn kohdalla tehtiin mummon kanssa sellainen sopimus, että minä neulon myssyn ja hän vuorittaa sen itse. Tuleepa ainakin omaan päähän sopivan kokoinen. No jaa, teinhän mie sen itse neuleen kuitenkin valmiiksi asti. Noin paksusta langasta neulottu myssy on vain yhtä tyhjän kanssa, jos siinä ei ole vuorikangasta. Tuulee päästä läpi.

Sananen vielä kuvista. Tuo mummilleni neulottu palmikkomyssy on sitten viininpunainen, ei fuksia. Väri on ulkona otetussa kuvassa päin prinkkalaa. Toinen kuva on tummuusasteeltaan lähempänä oikeaa. Lumi ja voimakkaan väriset kohteet on ihan toivoton yhdistelmä minun kameralle ja kuvaustaidoille. Kaiken lisäksi into on hävinnyt kuvaamisen suhteen, joten yritystäkään ei kauheasti enää löydy.

*****

Syytän flunssaani siitä, että teksti on normaalia järjettömämpää ja muutenkin turhan jaaritusta. Olisi voinut olla lukijaystävällisempää jakaa tämä postaus kahteen osaan, mutta halusin kaiken alta pois. Normaalia jaaritusvimmaanikaan en saanut hillittyä, joten tulos on pelottava. Näköjään karmea flunssakaan ei saa sormiani pysähtymään näppäimistöllä ajoissa. Olo on sitä luokkaa, että ei mitään tolkkua, mutta sormet senkun naputtelee tekstiä tulemaan. Tämä on sitä kipeyden astetta, että ei saa nukuttua, vaikka kaikista mieluiten vain halailisi tyynyä. Halailusta puheenollen kierrän jatkossa kaikki syli-ikäiset vauvat mahdollisimman kaukaa. Semmoselta pikkupakkaukselta tämä tappotautikin on saatu.

Read Full Post »

Risukasassa

EDIT. Pettymyksen tunteet kohdistuvat itse ottamiini kuviin.

Ohje/Malli: 35 x 35 lapaskaavio Jessica Trompin ohjesivustolta
Lanka: Ohut Pirkkalanka (tummanpunainen) ja nimetön villalanka (kirjava)
Puikot: 2,5 mm
Muuta: Kaaviossa on virhe peukalokiilaosiossa. Suosittelen tekemään toisin kuin minä ja kiinnittämään asiaan huomiota.
Ravelryssä

Aika usein tympäisee, kun ei saa neuleesta sen arvoisia kuvia. Ärsyttää, kun tietää onnistuneensa paremmin kuin kuvat antavat ymmärtää. Sitä haluaisi kuuluttaa maailmalle, miten tyytyväinen on omaan kädenjälkeensä. Retostella ja riemuita. Kuvia katsoessa ilo kuitenkin latistuu ja mieli mustuu. Tuntuu niin väärältä, että kaikki osa-alueet eivät voi saman työn kohdalla mennä putkeen.

Taitaa olla kuitenkin liioiteltua väittää, että näiden lapasten kohdalla kaikki olisi onnistunut. Aikamoista vääntöähän se oli. Lapaskaavion peukalokiilassa oli virhe, johon en kiinnittänyt sen suurempaa huomiota kuin vasta siinä vaiheessa, kun lapasen käsiosa oli valmis. Kyllähän se ääni piipitti hiljaa korvaani, että tässä on nyt jotain mätää, kun peukalokiilassa on niin vähän silmukoita. Vauhtisokeus taisi vaivata, koska en noteerannut moista ääntä alkuunkaan. Neuloin niin suurella innolla, että pienet sivuseikat eivät tavoittaneet tajuntaani. Siirtäessäni peukalon silmukoita puikoille, se kauhistus sitten iski – liian vähän silmukoita. Hetken eri vaihtoehtoja pyöriteltyäni, päädyin poimimaan peukalon juurelta reilusti silmukoita ja lisäämään vielä ensimmäisellä kerroksella muutaman silmukan lisää. Ihan näppärä vaihtoehto, kun koko lapasen purkaminen tuntui kuoliniskua muistuttavalta ratkaisulta ongelmaan.

Lopputulos kuitenkin palkitsi kaiken vaivan ja luova ongelmanratkaisu vain lisäsi iloani. Peukalokiila on tosin liian kapea, mutta se on enemmänkin ulkonäköseikka, koska lapasessa on muutoin riittävästi tilaa ja peukalostakin tuli loppujen lopuksi tarpeeksi tilava, kun avitin asiaa pienellä pingotussessiolla.  Harmi vain, että kuvat eivät toista ylpeyteni kohdetta oikealla tavalla. Kaipa se on liian suuri unelma, kun kuvittelee voivansa saada onnistumiskokemuksensa kuvien muotoon. Huvittavaa sinänsä. Jos en kirjoittaisi neuleblogia, kuvien epäonnistuminen ei veisi iloani projektin onnistumiselta. Eipä niitä kuvia edes olisi.

Jotenkin alkaa tuntua siltä, että blogin pitäminen ja siihen liittyvät asiat määrittävät liikaa neuleharrastustani. Huonossa mielessä. Ei kai onnistuneesta neuleesta otettujen kuvien pitäisi muuttaa auringonkeltaisena loistavaa riemua harmaaksi synkkyydeksi. Väärillä asioilla tuntuu olevan liikaa merkitystä ja se ei ole kovinkaan hyvä asia. Se kuljettaa ihan väärään suuntaan. Taitaa olla aika pohtia asiaa vähän tarkemmin.

Ja ei, minä en kerjää sympatiaa, kehuja tai mitään muutakaan. Kirjoitin vain auki sen, miltä tuntuu. Ei varmaan pitäisi. Negatiivisuus, valittaminen ja itsensä lyttääminen ovat niin kuluneita ja tympeitä juttuja.

*****

Annoin lapaset siskolleni, joka otti ne vastaan riemumielin. Olisi niin nätit lapaset voinut jättää itsellekin, mutta ajattelin niiden ilahduttavan enemmän pikkusiskoani. Mulla on kuiten kädenlämmittimiä ihan riittämiin.

Read Full Post »

Satujen rupikonna

Ohje/malli: Fern Glade, Knitty winter 2008
Lanka: BC Garn Jaipur Silk (100 % silkki)
Puikot: 3 mm & 3,5 mm
Ravelry

Aina ei käy niin kuin saduissa. Hädän hetkellä prinssi ei karautakaan valkoisen ratsunsa kanssa paikalle ja pelasta prinsessaa pinteestä. Ei ratsasteta auringonlaskuun, eikä peritä puolta valtakuntaa. Satujen pahamaineiset ja ilkeääkin ilkeämmät noita-akat saattavat viedä voiton ja sadan vuoden uni muuttuukin ikiuneksi. Elämä muistuttaa, että satu on vain pelkkää satua. On turha odottaa pelastajaa, kun voi ottaa ohjat omiin käsiinsä ja yrittää pelastaa sen mikä pelastettavissa on.

Fern Glade myssyn neulominen toi alussa mieleen sadun. Oli ihanaa ja ylellistä silkkilankaa kauniin oliivinvihreässä värissä, upea myssyohje ja luja luottamus siihen, että onnistumisien jälkeenkin tulee vain onnistumisia. Ihan viime metreille saakka kaikki näyttikin hyvältä, mutta sitten yhtäkkiä kaikki oli toisin. Käsissä oli kastelun myötä muodottomaksi venähtänyt myssy, joka muistutti enemmän suuren suurelle kahvipannulle tarkoittua pannumyssyä kuin söpöä päähinettä. Siinä kohtaa itsehillinnän pettäminen oli aika lähellä. Mielessä vilisi kuvajaiset myssyä leikkaavista saksista, roskakorista ja kiukun kyyneleistä. Lanka itsessään pelasti tilanteen. Hulluhan sitä olisi, jos niin kauniin värisen ja ihanan tuntuisen langan heittäisi hukkaan.

Hetken (jos toisenkin) ärtymystään tasoiteltuaan päätti urhea prinsessa auttaa itse itsensä pinteestä ja pelastaa sen mitä pelastettavissa oli. Toisin kuin saduissa pelastajana toimi kuivausrumpu prinssin sijaan ja prinsessakin oli aktiivinen toimija, eikä vain passiivinen satujen prinssiä odottava reppana. Kuvan kaunista loppua ei ehkä saavutettu, mutta kohtalaisen kelvolliseen lopputulokseen kuitenkin päädyttiin.

Lopputulos on kelvollinen, ei hyvä tai erinomainen. Se on kuitenkin parempi kuin kasa pieniksi paloiksi leikattua myssyä. Se on edelleenkin liian löysä ja tuntuu löystyvän lisää käytössä. Veltto ja liukas lanka on aina huono valinta päähineeseen, jonka olisi tarkoitus pysyä päässä – ei pimentää näkökenttää tai toimia kasvosuojuksena. Oli kuitenkin pakko kokeilla. Pakkomielteenomainen mielihalu, jota en yrittänyt edes estää. Voisi kai sanoa, että on oppinut jotain hyödyllistä. Todellakin voisi, ellei tietäisi sen olevan valhetta. Tekisin saman virheen aika suurella todennäköisyydellä uudelleenkin. Suurella riemulla rynnistäisin kohti varmaa tuhoa, jos siihen vain tilaisuus tulisi. Kaikkea ei vain voi selittää järjellä, eikä ne tunteet ole aina suostuvaisia järjen äänen kuuntelemiseen.

Read Full Post »

Parempi myöhään kuin…

Ohje: Omasta päästä saajan mittojen mukaan
Lanka: Cascade 220 wool
Puikot: 4 mm
Ravelry

Neuloin olympialaisten aikana lapaset eräälle varsin isokätiselle miehelle. Neulominen sujui varsin kepeissä tunnelmissa, kun ottaa huomioon, että jouduin purkamaan ensimmäistä lapasta muutamaan otteeseen saadakseni aikaan tarpeeksi suuren koon. Ei meinannut millään mennä pieneen mieleen, että tässä tapauksessa tumppujen on oikeasti oltava tosi suuret. Lopputulos oli juuri sopiva, joten ei voi olla kuin tyytyväinen.

Kuvasta voi vähäsen päätellä saajan käden kokoa, koska lapaset ovat omissa käsissäni. Kuvakulma on hiukkasen vääränlainen, joten eivät tosiaan näytä niin suurilta kuin oikeasti ovat. Ohuella langalla neuloessa näistä tumpuista olisi voinut tulla oikea tuskien taival, mutta paksummalla langalla työ oli aika nopea tehdä. Jälleen kerran on todettava, että Cascade 220 on tosi miellyttävä lanka neuloa. Neulominen sujuu kuin itsestään ja neulepinnasta tulee tosi kauniin ja napakan näköinen.

Osallistumiseni Ravelympics 2010 -tapahtumaan oli melkoisen vaatimaton, samoin kuin suoritukseni, mutta mitalin sain joka tapauksessa edellä mainituista lapasista:

Neulomisrintamalla on ollut aika nihkeää jo kuukausikaupalla, mutta eilen sain tehtyä loppuun neuletakin äidilleni. Langat on osaksi vielä päättelemättä, neule kylvettämättä ja napit ostamatta, mutta muutoin olen selvillä vesillä. Ainoaksi ongelmaksi näyttää muodostuvan se, että saaja yrittää livistää neuleen kuvaamisesta. Pömppömaha on kuulemma esteenä kuvaamiselle. Pöh, sanon mie. Meillä on sopimus asiasta, joten ihan helpolla en meinaa antaa periksi ;D Eiköhän se mielipide muutu, kun pidän neuletta panttina itselläni tarpeeksi kauan…

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana vähän kipinää korujen kanssa puuhasteluun. Kokeilua ja harjoittelua tämä nyt on alussa ollut, mutta ehkä joskus saan aikaiseksi jotain itseäni miellyttävääkin. En nyt rasita lukijoitani tällä kertaa kuin tämän ensimmäisen korusetin kuvilla – itseasiassa muut korut ovat kuvaamattakin. Jos innostun tähän värkkäyspuoleen enemmänkin, jatkossa voi olla luvassa maratonmittaisia postauksia aiheesta: itsetehdyt korut. Repikää siitä.

Koru- ja helmijutuista minut on saanut innostumaan äitini ja saattaapa käydä niin, että hommasta tulee itselleni uusi aluevaltaus tavalla tai toisella. Korupuolella tuntuu olevan kaikenlaista kiinnostavaa ja on aika vaikea pitää ohjia käsissä, kun haluttais kokeilla vähän sitä sun tätä. Vähän niin kuin neulomisessakin, jossa valinnanvaraa on ihan liikaakin. Yritä nyt sitten pitää järki mukana.

Koruista takaisin lankoihin ja neulomiseen. Sain tällä viikolla Näpiltä arvontavoittoni. Onni suosi hänen blogiarvonnassaan ja palkinnoksi sain kaksi kerää Regian sukkalankaa, huulirasvan, kasvonaamion ja rasiallisen suklaarusinoita. Suklaarusinat eivät jostain syystä ennättäneet kuvaan asti. Ryökäleillä oli liian kiire suuhuni. Kiitokset Näpille paketista!

Jotta tästä sekametelisopasta tulisi nimensä mukainen, niin laitetaanpa loppuun vielä ennen ja jälkeen kuvat urakasta jota lumen lapioimiseksikin kutsutaan. Suuntana oli maakellari.

Ennen. Tätä kuvaa otettaessa ollaan jo ihan loppusuoralla. Matka kellariin on ihan kiitettävän mittainen ja koko matkalta lunta oli melkoinen määrä.

Jälkeen. Aika tovi meni lapioidessa koko matka kellarille asti, mutta loppujen lopuksi koko homma oli mitä parhainta stressin purkua. Onneksi kuitenkin asun kerrostalossa, joten joka päivä ei sentään tarvi huhkia lapion varressa…

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Read Full Post »