Päälle jos toisellekin

EDIT. Tämänkertainen päivitys on on ihan hillittömän mittainen. Olen varoittanut.

Malli/ohje: Wurm (pipo) ja A Very Braidy Cowl (kauluri)
Lanka: Novita Rose mohair
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm pipossa; 5 mm kaulurissa
Ravelryssä (Wurm-pipo)
Ravelryssä (A Very Braidy Cowl)

Mulla on pakkomielteen poikanen. Se liittyy langanjämiin. Semmonen pienen pieni oireyhtymä, joka aiheuttaa ahdistusta ja hampaiden kiristelyä, mikäli lankalaatikkoon alkaa kertyä liikaa pieniä lankanöttösiä. Oireita voi helpottaa tasan kahdella tavalla. Yleisemmin käytetty taitanee olla se, että lahjoitan/myyn langanjämät jollekin, joka ne haluaa. Toinen keino on tietysti se, että neulon tai virkkaan langat omin käsin. Jälkimmäiseen turvauduin tällä kertaa.

Aiemmin tänä vuonna neuloin palmikkoneuleen harmaasta Rose mohairista. Sitä jäi tietysti yli ihan reilusti. Aikani pohdittuani ja SYTYCK-haasteen kanssa itseäni kiusattuani, ajattelin neuloa langasta kaulurin. Olinhan ehtinyt tehdä tuttavuutta neulopuserooni siinä määrin, että tiesin sen olevan sellainen lanka, joka ei aiheuta hillitöntä raapimiskohtausta. Kauluri valmistui nopeasti, kun vain aloitin, mutta eipähän siihen kaikkea lankaa saanut upotettua. Meinasin ensin nakata vajaan kerän mäelle, mutta sitten mieleeni pälkähti sellainen ajatus, että voisin kerrankin neuloa yhteensopivat asusteet. Koskapa pipoille on talvikuukausina tässä maankolkassa tarvetta enemmän kuin haluaisin, päädyin selailemaan pipo-ohjeita. Wurm sieltä sitten valikoitui sopivaksi malliksi.

Pipoa ei toki puolikkaasta kerästä neulota, mutta kun se pakkomielle vaivasi, niin aloitin neulomisen sen kummemmin pohtimatta. Lanka loppui tietysti kesken, mutta eipä hätää kaupastahan sitä uutta saa. Prismasta vain kerä kainaloon ja pipo valmiiksi. Vähän tietty huoletti, että näkyykö pipossa värjäyserien ero, mutta se osoittautui ihan turhaksi huoleksi. Jossakin vaiheessa taisi se langanjämien tuhoaminen unohtua, koska sitä lankaahan jäi jäljelle saman verran kuin sitä oli sen kaulurin neulomisen jälkeen. Eeh, jatkossa taidan vain vintata roskikseen sellaiset vajaat kerät, jotka eivät sovi käytettäviksi kirjontaan tai muiden lankojen kaveriksi.

Jotain hyvää jos huonoakin. Mulla on nyt melkein kokonainen asustesetti samasta langasta. Lapasia uupuu, mutta eipä niitä olisi voinut neuloa samasta langasta. Aika hyvin kuitenkin. Ihailen aina kovasti niitä, joilla on samanvärisestä ja samasta langasta neulotut lapaset, pipo ja kaulahuivi/kauluri. Itse olen kovin saamaton sillä saralla. Yhteensopivaa värimaailmaa ne sentäs edustaa aina, mutta sen lähemmäs en ole aiemmin päässyt. En taida olla kovin turhantarkka tässä asiassa. Epäilemättä sellaiset, joilla on alusvaatteetki samaa väriä pipojensa ym. asusteiden kanssa, saavat sätkyt nähdessään minut.

Malli/ohje: Snowboarder Hat that Rocks
Lanka: Schachenmayr nomotta Silenzio
Puikot: 6 mm
Virkkuukoukku: 5 mm
Muuta: Ohjeesta poiketen virkkasin myssyn ympärille kiinteitä silmukoita
Ravelryssä

Mummi pyysi minua neulomaan itselleen korvaläpällisen myssyn, kun entinen alkoi vetelemään viimeisiään. Ehdoton vaatimus oli paksu ja pehmeä lanka. Eipä siinä mitään. Myssyllisen verran voi aina neuloa paksua lankaakin, vaikka kokisi sen kuinka vastenmieliseksi tahansa – ainakin, jos pyytäjänä on oma mummi.

Malli löytyi kohtalaisen pienellä vaivalla – kiitos Ravelryn ohjehaun, mutta langan kanssa olikin sitten vähän hankaluuksia tai no, enemmänkin oikean paksuusluokan langan ja värin kohtaamisen kanssa. Lumoava lanka -nettikaupasta löytyi lopulta sopiva lanka, oikeassa värissä ja sopivassa hintaluokassa. Plussana vielä päälle se, että eräs sukulainen oli tulossa Oulusta tänne hieman pohjoisemmaksi käymään ja lupautui kuljettamaan langat mukanaan…tai no, hän tietysti unohti langat matkasta ja ne piti postittaa sitten jälkikäteen.

En voi varsinaisesti sanoa tämän projektin olleen mikään suuri nautinto, mutta onneksi neulottavaakaan ei ollut paljon. Ehkäpä neulon jossakin välissä jotakin isompaakin paksusta langasta (suunnilleen niihin aikoihin, kun helvetti alkaa muistuttamaan napajäätikköä). Elättelen oikeasti toiveita siitä, että jonakin päivänä toteuttaisin yhden ihanan neuletakkiprojektin Drops Eskimo -langasta. Näillä näkymin saan psyykata siihen itseäni niin kauan ja hartaasti, että helvettikin ehtii jäähtyä.

Yleensä teen minulta pyydetyt neuleprojektit täysin valmiiksi asti. Tämän myssyn kohdalla tehtiin mummon kanssa sellainen sopimus, että minä neulon myssyn ja hän vuorittaa sen itse. Tuleepa ainakin omaan päähän sopivan kokoinen. No jaa, teinhän mie sen itse neuleen kuitenkin valmiiksi asti. Noin paksusta langasta neulottu myssy on vain yhtä tyhjän kanssa, jos siinä ei ole vuorikangasta. Tuulee päästä läpi.

Sananen vielä kuvista. Tuo mummilleni neulottu palmikkomyssy on sitten viininpunainen, ei fuksia. Väri on ulkona otetussa kuvassa päin prinkkalaa. Toinen kuva on tummuusasteeltaan lähempänä oikeaa. Lumi ja voimakkaan väriset kohteet on ihan toivoton yhdistelmä minun kameralle ja kuvaustaidoille. Kaiken lisäksi into on hävinnyt kuvaamisen suhteen, joten yritystäkään ei kauheasti enää löydy.

*****

Syytän flunssaani siitä, että teksti on normaalia järjettömämpää ja muutenkin turhan jaaritusta. Olisi voinut olla lukijaystävällisempää jakaa tämä postaus kahteen osaan, mutta halusin kaiken alta pois. Normaalia jaaritusvimmaanikaan en saanut hillittyä, joten tulos on pelottava. Näköjään karmea flunssakaan ei saa sormiani pysähtymään näppäimistöllä ajoissa. Olo on sitä luokkaa, että ei mitään tolkkua, mutta sormet senkun naputtelee tekstiä tulemaan. Tämä on sitä kipeyden astetta, että ei saa nukuttua, vaikka kaikista mieluiten vain halailisi tyynyä. Halailusta puheenollen kierrän jatkossa kaikki syli-ikäiset vauvat mahdollisimman kaukaa. Semmoselta pikkupakkaukselta tämä tappotautikin on saatu.

Advertisement