Sekavuutta ja sekopäisyyttä

Ohje/malli: Super cupcake (maksullinen ohje)
Lanka: Cascade 220 heathers
Puikot: 5 mm
Ravelryssa myssy sekä kauluri

Hieman harhaanjohtava tuo edellinen postaukseni, kun siitä sai sellaisen käsityksen, että olen neulonut itselleni pöllösetin. Ei kuitenkaan. Mie oon ihan tarpeeksi pöllerö ilman pöllöpipoa ja -kauluriakin. Sitähän säikähtäis jo peiliin katsoessa, kun ois sekä pöllöjä että yksi huuhkaja silmien eessä. Kaikkea sitä.

Historiallista tämä kuitenkin on. Niin myssyn, kaulurin kuin lapastenkin neulomiseen on käytetty petroolin väristä Cascade 220 heathers -lankaa. Siinä kuulkaa silmä lepää ja toivottavasti pitkään, koska moiseen urotekoon en taida ihan heti (tässä elämässä) taipua. Miten se voikin olla niin vaikeaa. Tuntuu jotenkin tylsältä tehdä samasta langasta ja samassa värissä niin monta eri neuletta. Ei oo mun juttu.

Edellä mainitun seikan lisäksi hämmennnystä aiheuttaa pienessä pääkopassani sekin, että ostin Super cupcake -ohjeen sen ihmeemmin miettimättä asiaa. Myssykin oli puikoilla heti, kun langat olivat ystävällisesti ilmaantuneet kotiini (kyllä, ne vain ilmestyivät, eikä mulla ole mitään tekemistä asian kanssa). Kaiken hyvän päälle myssy ja kauluri valmistuivat tosi nopeasti. En oikein ymmärrä.

Voisi sanoa, että kilpikonnat ehtivät kiertää maapallon ympäri pari kolme kertaa ennen kuin minä olen ehtinyt saada noinkin monimutkaiset asiat päätettyä neulejutuissa. Valitsinhan ohjeen ihan noin vain ja sitten ne petroolin väriset langatkin olivat yhtäkkiä kotonani. Nii-in, petroolia. Menee valehteluksi, jos väitän ennen viime vuotta ikinä edes harkinneeni sitä väriä itselleni. Nyt en pysty paljon muuta ajattelemaankaan…tai onhan vielä se turkoosikin, mutta ei mennä siihen nyt.

Itse ohjeesta tai langasta mulla ei ole sen kummemmin sanottavaa. Kiva malli ja hyvä ohje. Mallineuleen nimeä en tiedä suomeksi, mutta enkuksi se on shaker rib. Yksinkertaisuudessaan varsin kivaa pintaa muodostava ja ilmeisen koukuttava neuloa. Itse ohjehan on ihan perussettiä, mutta allekirjoittanut jättää mieluusti neulomisen suhteen ajattelun toisille ja lukee valmista ohjetta. Se on vain niin helppoa…ainaki toisinaan.

Ohje/malli: Valkoinen amppeli, Kauneimmat käsityöt virkkaa kotiin 2 -lehti vuodelta 1987
Lanka: Kalalanka
Koukku: 1,75 mm (?)

Tähän sekametelisoppaan voi kaiketi vielä lisätä tämän kukka-amppelin kuvatuksenkin. Ostin nimittäin kesällä nukkumatin. Kukan, en sitä heppua, joka on ilmeisesti unohtanut mun osoitteen, koska unihiekat on taas heittämättä. Koska aiempaa kokemusta ei kyseisestä viherkasvista ollut, tajusin yllätyksekseni sen leviävän hyvin hanakasti leveyssuunnassa, joka taasen aiheutti tilankäytöllisesti ongelmia. Virkkasin sitten amppelin. Löysin tarpeeksi yksinkertaiselta vaikuttavan ohjeen ja käytin sitä pohjana koukkua heilutellessani. Tommonen kauhistushan tuo on, mutta on hoitanut tehtävänsä, kun en ole parempaakaan (lue: nätimpää) mistään löytänyt.

Normaalia sekavampi mökellys (ja entistä heikkolaatuisempi huumori) johtuu tosiaan sen unihiekkaa heittävän kaverin olemattomista vierailuista. On ollut heikonpuoleiset unet viime aikoina ja tänäyönä ei taida tulla muutosta asiaan. Kuvien heikkoutta taas ei voi puolustella yhtään millään, mutta uskokaa pois, nuo on parhaimmat niistä 50:stä vai olikohan se lukumäärä peräti 70. Näissä sentäs näkyy se, jota oli tarkoituskin kuvata. Aika monessa oli kuvattu enempi seinää kuin myssyä ja kauluria. Joissakin jopa lattiaa. Osa kuvista oli myös hämmentävän tummia tai sitten vain täysin epätarkkoja. Voisi siis olla huonompiakin kuvia. Paljon huonompia. Nurisijat voivat vapaasti vaihtaa sivua tai klikata yläreunassa olevaa rastia.

Jatkossakin mennään mennävuotisilla. Tälle vuodelle ei näytä valmistuvan kuin hyvällä tuurilla yksi lapaspari. Hyvä siis, että viimevuotisissakin riittää. Sais vaan ne kuvamuotoon. Siinäpä näkyy riittävän haastetta. Oletan, että teille ei riitä epäselvät kuvat lattioista tai seinistä tahi muuten käsittämättömät otokset.

Menenpä ettimään Nukkumattia tai vaihtoehtoisesti häpeämään kaappiin.

Read Full Post »

Ollako vai eikö olla…

Ohje/malli: Dapper Nintendo DS cosy case for DS Lite or DSi
Lanka: Novita Wool
Puikot: 3 mm (?)
Muuta: Ohje muokattu puhelimelleni sopivaksi ja neulottu pyörönä
Ravelryssa

Olipas vaikea palata takaisin. Kun on tarpeeksi pitkään poissa oman blogin ääreltä, takaisin ei olekaan niin helppoa tulla. Kynnys kasvaa vuoren korkuiseksi ja on paljon helpompaa unohtaa koko asia. On tässä nyt ollut muitakin hankaluuksia, joista voisi mainita kuvien ottamisen yhtenä. Ei ole tällä hetkellä oikein sellaista kuvaajaa käytettävissä, joka olisi kiinnostunut paneutumaan kuvaamiseen enemmän kuin pikaisten räpsäisyjen verran. Näitä pieniä neuletöitä voi tietysti esitellä, mutta isompien kanssa onkin sitten toisin.

Mutta niistä valmistuneista. Kuvassa oleva juttu ei taida paljon tarvita esittelyjä. Oli tarvetta älypuhelimen suojakotelolle ja Räveltämössä osui silmiini kivan näköinen malli. Nintendo DS:lle tarkoitttuna mitat olivat tietysti väärät, mutta äkkiäkös sitä tekee pienen laskutoimituksen ja korjaa silmukkamäärän sopivaksi (sitten purkaa, arpoo uuden silmukkamäärän ja kokeilee uudelleen…). Ohjeesta poiketen neuloin pyörönä ja kiinnityskin hoituu tarranauhan palalla. Ei, en ole värisokea. Väri on toki väärä, mutta eipä se sieltä näy ja tämä oli enempikin kokeiluversio. Se tarra itsessään on kaiken lisäksi vielä vinossa, mutta kun…

Ohje/malli: Ihan vain pylväillä virkattu ympyrä toistettuna kuusi (6) kertaa, josta tuloksena lasinalusia pino
Lanka: Lammy yarns Ecolin (68% puuvilla, 32% pellava)
Koukku: 2 mm
Ravelryssa

Tarpeeseen ja käyttöön tein vastikään kuusi lasinalusta. Ihan vain virkattuja ympyröitä. Perinteisesti kaiketi käytettäisiin kiinteitä silmukoita, mutta mie menin sieltä mistä aita on matalin ja käytin pylväitä. Lanka on ihan älyttömän epätaisaista ja kiinteiden silmukoiden virkkaaminen tuntui aika masokistiselta (kokeilin kuitenkin) hommalta, koska koukku oli ihan liian pieni langan paksuimpien kohtien virkkaamiseen. Lanka on ties mitä kivikaudelta peräisin olevaa tavaraa, jonka siskoni on joskus kantanut minulle kirpputorilta. Jos sitä olisi ollut enempi, olisin kokeillut virkata keittiön pöydälle tabletteja. Materiaali on näet kiva puuvilla-pellavasekoite ja pintakin on kaikessa epätasaisuudessaan aika hauska.

Palatakseni takaisin ensimmäisen kappaleen aiheeseen. En ihan tiedä onko tämä nyt paluu takaisin vai ei. Olisi pipoa, kauluria, villapaitaa, mutta ei sopivaa ja ehtivää kuvaajaa. Ilman kuvia taas ei ole blogianikaan, joten voipi hiljentyä lopullisesti, mikäli en keksi ratkaisua.

Read Full Post »

Kutistui ja latistui matkan varrella

Ohje/malli: Modern Afghan; Erika Knight: Simple crochet
Lanka: Novita Tennessee
Koukku: 3,5 mm
Muuta: Päiväpeitto kutistui pannulapuiksi…
Ravelryssä

Muistatteko tämän? Ai ette. Ei sillä, hädin tuskin muistan itsekään. Tai ainakaan en välittäisi muistaa. Suuri suunnitelma ja heti alkuunsa lopahtanut into. Mikään ei mättänyt sen kummemmin, mutta toisaalta ei sitten innostanutkaan. Ehkä nuo isoäidin neliöt eivät kuitenkaan ole se minun juttuni.  Jonnekin laatikon nurkkaan tuli haudattua koko projekti. Alkukesästä kaivoin sen sitten esiin muuton yhteydessä. Yritin miettiä mitä niistä valmiista lapuista tekisin. Kuten kuvasta näkyy, niin kolme pannulappua tuli väkerrettyä. Vaikka tein niistä kaksipuolisia, löytyy valmiita neliöitä vielä jonkun verran. Ehkä keksin niille käyttöä tai ehkä ne vain jatkavat hautautumistaan jonkun toisen laatikon pimentoihin.

Sen suuren suunnitelman alkuhuumassa hankituille langoille olen kaikeksi onneksi keksinyt toisen idean – peittomalli sekin. Se on edennyt jo melko pitkälle. Siitä sitten myöhemmin. Ainoastaan vaaleanharmaat langat jäävät vaille käyttöä, joten jos jotakuta kiinnostaa ostaa Novita Tennessee lankaa vaaleanharmaana, niin voipi jättää kommenttilootaan viestiä. Lankaa löytyy 5,5 kerää ja ne ovat kahta eri värierää.

Ohje: 57., Novita talvi 2008
Lanka: Mikälie vanha puuvillalanka
Puikot: 2,5 mm
Koko: halkaisija n. 58 cm (?)
Ravelryssä

Kesän aikana tuli edellä esiteltyjen pannulappujen lisäksi neulottua yksi pitsiliina. En oikein ymmärrä, että mikä minut ajaa tekemään näitä isokokoisia pitsihärpäkkeitä tasaisin väliajoin, vaikka en niistä sen kummemmin perusta. En ainakaan pöytäliinakäytössä. Joku ruuvi kai nuljahtaa välillä paikoiltaan ja kummalliset päähänpistot pääsevät valloilleen. En pohdi syitä…menisi sekin aika vain hukkaan.

Kesän ja alkusyksyn kyseessä oleva liina koristi pyöreää pöytääni. Nyt se on päätynyt johonkin mihin silmät eivät kovin usein osu. Ehkä se sieltä piilostaan kaivautuu esille, kun keksin sille paremman käyttötarkoituksen. Paremmista käyttötarkoituksista puheen ollen. Pitsiliinoja tulen jatkossakin tekemään, vaikka kirjoittamastani tekstistä voisi muuta päätellä. Liinojen koko tosin pienenee huomattavasti ylläolevaan verrattuna ja neulominen muuttuu virkkaukseksi. Löysin nimittäin lopultakin sopivan kokoisen pallon, joten voin toteuttaa kauan himoitsemani pitsilampun tekemisen. Ei kannata kuitenkaan pidätellä hengitystä. Selvät ikuisuusprojektin ainekset on kasassa.

Read Full Post »

Syksyn salaiset neulomukset

Syksyn aikana tein kaksi neuletyötä Monalle, jonka salainen neuleystävä olin syksyn SNY-kierroksen ajan. Tässä nyt kuvien kera esittely näistä neuletöistä, muut pakettien sisällöt voi käydä kurkkimassa Monan Virttyneet villasukat -blogista SNY syksy 08 -kategorian alta, mikäli asia sattuu kiinnostamaan.

Ohje: Aquila-huivi, Ulla 01/08
Lanka: Kauni Lace (ostettu Garnkorgen:sta)
Puikot: 3,5 mm

Syyskuun pakettiin neuloin vaaleanpunaisen Aquilan. Jos rakastaisin vaaleanpunaista väriä ja olisin suurikokoisten huivien ystävä, tämä huivi ei ehkä koskaan olisi päätynyt Monalle asti. Huivi nimittäin onnistui enemmän kuin hyvin. Siitä tuli mielestäni todella kaunis ja herkkä, mutta villalangan ansiosta kuitenkin sopivan jämäkkä, jotta kuviot erottuvat kauniisti ja huivi on ryhdikäs. Melkein sanoisin, että tämän projektin kohdalla kaikki meni täysin nappiin, sain jopa kulutettua huivia varten ostetun langan melkein kokonaan – viitisen metriä taisi jäädä jäljelle. Hiukan jännittäväksi meinasi neulominen kyllä mennä viimeistä kaaviota tehdessäni, kun pelkäsin langan loppuvan kesken. Projektin onnistumiskokemusta lisäsi kyllä hyvin selkeästi se, että onnistuin ilahduttamaan saajaa ja tekemään jotain mistä hän piti.

Aquila-huivin tekemistä ei minusta kannata turhaa pelätä. Se ehkä näyttää kuvien perusteella vaikealta neulottavalta, mutta ainakaan omasta mielestäni se ei sitä ole. Kohtalaisen helpoilla ja loogisesti muodostuvilla neulekaavioilla on saatu aikaan kaunis ja harmoninen lopputulos. Ohjeen ehdoton plussa on kyllä se, että huivin voi tehdä haluamansa kokoiseksi ilman suuria säätelemisiä tai laskutoimituksia. Jos ja kun joskus neulon itselleni samaisella ohjeella huivin, teen siitä huomattavasti pienemmän, koska en vain osaa käyttää kovin suuria kolmiohuiveja.

Ohje: Eeron pannulappu
Lanka: Teetee Primavera ja Novita Tennessee
Virkkuukoukku: 3,5 mm

Viimeiseen eli marraskuun pakettiin virkkasin hetken mielijohteesta pannulapun joululahjapipon (piposta kuvia sitten joulun jälkeen) neulomisen jäljiltä jääneestä Primavera-langan jämästä. Tuli sitten tuokin lanka käytettyä viimeistä milliä myöten ja tarkoitan sitä ihan kirjaimellisesti. Viimeisen kierroksen viimeiset kiinteät silmukat on virkattu itseasiassa pipon päättelylangoista, joita en kaikeksi onneksi ollut vielä laittanut roskikseen. Aiemmasta suunnitelmasta poiketen pannulapun kaksi puoliskoa on liitetty yhteen Novita Tennessee -langalla, mikä on oikeastaan ihan hyvä, koska se tasapainottaa samaisella langalla tehtyjä tähtiä (tai kukkia tai mitä ne nyt sitten onkaan).

Teetee Primavera on kyllä melkoista luksuslankaa käytettäväksi pannulappuun, mutta koska langan jämästä ei olisi ilman uusien kerien ostamista saanut oikein mitään sen kummempaa aikaiseksi, päädyin virkkaamaan sen pannulapuksi. Jälkikäteen kyllä tajusin sen olleen hiukan huono idea. Langan saa nimittäin pestä ainoastaan kolmessakympissä, eikä mulla ole mitään tietoa kuinka iloisesti tuo lanka päästää pesussa väriä. Voipi käydä niin, että pesun jäljiltä pannulappu onkin tummanpunainen somistettuna vaaleanpunaisella eikä tummanpunainen somistettuna vaaleanbeigellä. Voi minua. No, ainakin siitä on hetkeksi silmäniloa ja kaikeksi onneksi se on niin pehmeä, että kelpaa melkein tyynyksi ;D

Primavera-langasta on sanottava sen verran, että vaikkakin se on melkoista luksusta lankana (75 % merinovillaa ja 25 % silkkiä), se jätti minut hiukan kylmäksi. Pipo, jota silmällä pitäen langan ostin ja sen siitä neuloinkin, on mukavan tuntuinen päässä ja palmikkokuviot asettuvat kauniisti, mutta jokin langassa ei kuitenkaan saa minua kauhean innostuneeksi. Luulisin syyllisen olevan langan liiallinen pehmeys, joka tekee langasta hiukan liian velton minun makuuni. Pienissä neuletöissä se näyttää toimivan kunhan neuloo/virkkaa kohtalaisen tiukkaa pintaa, mutta en jaksa uskoa, että isommassa neulepinnassa saisin ainakaan itseäni miellyttävää lopputulosta. Sitä ei kyllä tarvitse edes miettiä sen kummemmin, koska lanka on minun kukkarolle ihan turhan kallista metrimäärään nähden, joten pipoa isompaa neuletyötä tulen tuskin tekemään kyseisestä langasta. Tietysti jos olisi paljon ylimääräistä rahaa, voisin ostaa säkillisen Primavera-lankaa ja käyttää sitä tyynynä tai neuloa siitä peiton…

*****

Täytyy kyllä sanoa, että syksyn SNY-kierroksen aikana muistui jälleen kerran mieleen, miten paljon hauskempaa ja suurempaa iloa tuottavaa on antaa kuin saada. Vaikka odotin innolla jokaikistä salaisen neuleystäväni lähettämää pakettia ja ilahduin niistä suunnattomasti, pakettien sisältöjen miettiminen ja hankkiminen omalle parilleni oli kutkuttavampaa ja innostavampaa. Miten iloiseksi voikaan itsensä tuntea, kun onnistuu ilahduttamaan toista ihmistä. Harmi, että kaikki ihmiset eivät näe asiaa samalla tavalla, vaan kerrasta toiseen SNY-rinkiin lähtee mukaan niitä, jotka jättävät oman osansa tekemättä.

Read Full Post »

Tumput ja lappu

Ohje: Vanutetut lapaset
Lanka: Mummon lankavarastosta saatu hahtuva, jonka valmistajaa tiedä en
Puikot: 6 mm
Muuta: Koristeluun Novita 7 veljestä -lankaa

Ensimmäiset Lapaskuun lapaset tippuivat puikoilta, huopuivat pesukoneessa aavistuksen liikaa ja saivat synkän värinsä takia hiukan koristetta pintaan. Tulipa sitten kokeiltua kahta asiaa ensimmäistä kertaa tämän neuletyön kohdalla, nimittäin pesukonehuovutusta ja neuletyön koristelua kirjontapistoilla.  Pesukonehuovutus oli minulle ennestään kokeilematon juttu. Monta kertaa on ollut tarkoitus kokeilla, mutta pupu ja laiskuus on mennyt pöksyyn. Epäonnistuminen on kaiketi tuntunut niin paljon todennäköisemmältä kuin onnistuminen, että pesukonehuovutus on jäänyt vain ajatuksen asteelle. Epäonnistuminen tästä ensimmäisestä kerrasta jokatapauksessa sitten tuli, mutta ihan omaa syytäni. Huovutin lapaset ensin kertaalleen ja koska ne jäivät ihan liian isoiksi, pesin ne vielä toiseen kertaan. Toisen kerran jälkeen lapaset olivatkin sitten liian pienet. Jos olisin käyttänyt hellävaraisempaa linkousta ja/tai kylmempää pesua, tumput taitaisivat olla juuri sopivan kokoiset, mutta kun ei, niin ei.

Typerää uhmakkuutta taisi olla mukana kuvassa, kun pistin tumput kaksi kertaa neljänkympin ohjelmaan. Ne nimittäin huopuivat jo ensimmäisellä pesukerralla niin paljon, että kaiken järjen mukaan kolmenkympin ohjelma hellävaraisemmalla linkouksella olisi ollut parempi vaihtoehto. Kumma kyllä pinta ei kuitenkaan ole liian kovan tai jäykän tuntuinen, vaikka lapaset huopuivatkin todella reilusti. Tumput saa kyllä käteen tunkemalla, mutta ovat peukalohangan kohdalta (ja muutenkin) niin tiukat, että eipä niille käyttöä löydy omissa käsissäni ainakaan. Lapasen sisään pitäisi kuitenkin saada mahtumaan käsineet käyttömukavuuden takia ja se ei ainakaan onnistu. Uskoisin niille löytyvän kuitenkin käyttäjän.

Toinen ennestään kokeilematon asia oli valmiin neuletyön pinnan koristelu kirjontapistoilla. Nyt sitäkin on kokeiltu…tai no vain yhtä kirjontapistotyyppiä, mutta kuitenkin. Lopputulos on kai ihan kelvollinen, kun ottaa huomioon, että aiempaa kokemusta ei ole. Tuli sitten todettua sekin, että käsinkirjonta ei oikein ole minun juttu. Tuollaisia pikkujuttuja voin toki tehdä, mutta ajatuskin isommasta työstä ja ohuesta langasta saa niskakarvani pystyyn. Ainakin ajatuksen tasolla tuntuu menevän liian pitkälle näperryssarjaan. Oletan kyllä, että harjoituksen jälkeen tuokin tapa tehdä käsitöitä alkaa käyttää vähän näppärämmin eikä tunnu enää pelkältä näpertämiseltä. Mikäli sitä harjoitusta koskaan tulee…

Harmittaa, kun Lapaskuu näyttää menevän osaltani ihan harakoille. Hyvällä tuurilla saan ehkä keskeneräiset kirjoneulelapaset valmiiksi ennen kuun loppua, ellei neuleinnostus lopu ihan tykkänään (alkaa olla jo aika tiukoilla). Nämä vanutetut tumput menevät kuitenkin kerryttämään Kinnaskopan saldoa osaltani, vaikka mitään muuta ei sitten syntyisikään.

Ohje: Eeron pannulappu
Lanka: Novita Nalle ja Nalle Colori
Virkkuukoukku: 3 mm

Tein loppuviikosta hetkellisen innostuksen saattelemana pannulapun. Sen väritys on ankeahko, mutta niin on ollut mielialanikin parin viikon ajan, joten iloiset sävyt eivät ole houkutelleet. Lopputulos on kuitenkin varsin näppärä ja nätti, vaikka värit eivät loistakaan silmiin kuin kesäinen auringonpaiste. Pannulapun saajakin tuntui olevan enemmän kuin tyytyväinen uuteen keittiönsä somistajaan, joten siinäpä se tärkein.

Tämmöstä tällä kertaa. Neuleinnostus on vähän (tai oikeastaan vähän enemmänkin) hukassa elämän kuoppakohtien takia, joten voipi olla ettei täällä mitään tämän isompaa näy pitkiin aikoihin. Kirjoneulelapaset ja pipo siskolleni ovat melkein valmiina, mutta mikään muu ei ole edennyt eikä varmaan etenekään lähiaikoina. Jospa se innostuskin sieltä palajaa, kun saa ajatuksensa ja tunteensa levollisemmalle tasolle. Sitä odotellessa.

Read Full Post »

Tiskirätti

EDIT. Kuvat ovat ihan ruokottoman pimeitä, mutta keittiökopperooni ei paljon päivänvaloa pääse, joten ei voi mitään. No, luutu ku luutu, eipä tuossa paljon nähtävää ole ;D

Ohje: Ballband Dishcloth by Kay Gardiner and Ann Shayne
Lanka: Novita Olivia ja Colorado multi-color
Puikot: 4,5 mm
Virkkuukoukku: 4 mm
Muuta: virkkasin kiinteitä silmukoita reunoille

Olen törmännyt neulottuihin luutuihin muutamissa blogeissa ja päätin itsekin kokeilla ihan vain uteliaisuuttani. En oikein osaa kommentoida asiaa sen kummemmin, koska vieläkin koko juttu tuntuu lähinnä hyvältä vitsiltä. Enpä olisi kyllä osannut arvata näkeväni tätä päivää. Tänään neulottu luutu, mitä huomenna? Voin melkein kuulla korvissani piipaa-auton äänen…

Luutu on vielä kokeilematta, joten ei mitään tietoa päätyykö se käyttöön vai ei. Onpahan ainakin uniikki rätti, jos tuo on käyttökelpoinen. Jos ei ole käyttökelpoinen, niin tulipa kokeiltua. Mitään maniaa tästä ei kyllä kohdallani pääse syntymään missään tapauksessa (mitään en kuitenkaan vanno), mutta mikäli tuo kapine osoittautuu käytännössä toimivaksi, saatan jopa neuloa pari kappaletta lisää…ehkä.

******************

Kyllä, kyllä ja kyllä, February lady sweater on valmis…tai no melkein. Jos saisi pääteltyä loput langanpäät ja ommeltua napit paikalleen, pääsisi bloggaamaan muistakin asioista kuin tiskiräteistä. Kyseinen vaateparsi (kuten tiskirätitkin) on kyllä niin moneen kertaan nähty, että kellä enää kiinnostaa minun lisäkseni :D

Read Full Post »