Ohje/malli: Modern Afghan; Erika Knight: Simple crochet
Lanka: Novita Tennessee
Koukku: 3,5 mm
Muuta: Päiväpeitto kutistui pannulapuiksi…
Ravelryssä
Muistatteko tämän? Ai ette. Ei sillä, hädin tuskin muistan itsekään. Tai ainakaan en välittäisi muistaa. Suuri suunnitelma ja heti alkuunsa lopahtanut into. Mikään ei mättänyt sen kummemmin, mutta toisaalta ei sitten innostanutkaan. Ehkä nuo isoäidin neliöt eivät kuitenkaan ole se minun juttuni. Jonnekin laatikon nurkkaan tuli haudattua koko projekti. Alkukesästä kaivoin sen sitten esiin muuton yhteydessä. Yritin miettiä mitä niistä valmiista lapuista tekisin. Kuten kuvasta näkyy, niin kolme pannulappua tuli väkerrettyä. Vaikka tein niistä kaksipuolisia, löytyy valmiita neliöitä vielä jonkun verran. Ehkä keksin niille käyttöä tai ehkä ne vain jatkavat hautautumistaan jonkun toisen laatikon pimentoihin.
Sen suuren suunnitelman alkuhuumassa hankituille langoille olen kaikeksi onneksi keksinyt toisen idean – peittomalli sekin. Se on edennyt jo melko pitkälle. Siitä sitten myöhemmin. Ainoastaan vaaleanharmaat langat jäävät vaille käyttöä, joten jos jotakuta kiinnostaa ostaa Novita Tennessee lankaa vaaleanharmaana, niin voipi jättää kommenttilootaan viestiä. Lankaa löytyy 5,5 kerää ja ne ovat kahta eri värierää.
Ohje: 57., Novita talvi 2008
Lanka: Mikälie vanha puuvillalanka
Puikot: 2,5 mm
Koko: halkaisija n. 58 cm (?)
Ravelryssä
Kesän aikana tuli edellä esiteltyjen pannulappujen lisäksi neulottua yksi pitsiliina. En oikein ymmärrä, että mikä minut ajaa tekemään näitä isokokoisia pitsihärpäkkeitä tasaisin väliajoin, vaikka en niistä sen kummemmin perusta. En ainakaan pöytäliinakäytössä. Joku ruuvi kai nuljahtaa välillä paikoiltaan ja kummalliset päähänpistot pääsevät valloilleen. En pohdi syitä…menisi sekin aika vain hukkaan.
Kesän ja alkusyksyn kyseessä oleva liina koristi pyöreää pöytääni. Nyt se on päätynyt johonkin mihin silmät eivät kovin usein osu. Ehkä se sieltä piilostaan kaivautuu esille, kun keksin sille paremman käyttötarkoituksen. Paremmista käyttötarkoituksista puheen ollen. Pitsiliinoja tulen jatkossakin tekemään, vaikka kirjoittamastani tekstistä voisi muuta päätellä. Liinojen koko tosin pienenee huomattavasti ylläolevaan verrattuna ja neulominen muuttuu virkkaukseksi. Löysin nimittäin lopultakin sopivan kokoisen pallon, joten voin toteuttaa kauan himoitsemani pitsilampun tekemisen. Ei kannata kuitenkaan pidätellä hengitystä. Selvät ikuisuusprojektin ainekset on kasassa.
Haaveiden hahtuvat 
Se on kyllä kumma, miten sitä päätyy neulomaan/virkkaamaan kerta toisensa jälkeen jotakin, jota ei itse käyttäisi tai pitäisi esillä. Mulla on montakin tuollaista sokeaa pistettä, esimerkkinä virkatut liinat. Viime keväänä virkkasin varmaan kymmenen liinaa, vaikken suin surminkaan yhtään niistä olisi omaan huusholliini laittanut esille. Vaan kun se tekemisen vimma iskee, sille ei vaan voi mitään.
Tässä kai pätee se vanha totuus, että tärkeintä ei ole määränpää vaan itse matkanteko.
Kauniita käsityösi ovat joka tapauksessa.
Asuuko meissä jokaisessa pieni pitsiliinan virkkaaja :) Hyvä idea hyödyntää laput patalapuiksi. Pitäisköhän minunkin tehdä sama niille muutamalle kymmenelle palalle, jotka ovat hautautuneet tuonne korin pohjalle.
Mulla on myös yks isoäidinneliöpeitto-projekti pikkusen unohduksissa ja tää on mun uus suunnitelma: koristetyyny. Vois laittaa kankaasta toisen puolen jos lappuja ei ole tarpeeksi.
Mä haaveilen myöskin aina toisinaan pitsiliinan neulomisesta vaikka ne ei mitenkään kuulu mun tyyliin eikä kotiin. Vaan olis se silti kivaa, ja ne on aina niin kauniita!
Minullakin tuppaa käymään niin, etten käytä neulomiani pitsiliinoja, mutta niiden neulominen on niin kivaa.
Mutta on ihan sikahienot patalaput! Mitä sitte vaikkei peittoa tullukaan :).
Mää en oo eläissäni virkannu tai kutonu yhtään pitsiliinaa. Monesti oon muistellu, että jossain vanhassa Novitassa on neulotun liinan ohje ja sitä pitäis testata. Nyt kun tuli taas mielen päälle, niin vois yrittää pukin konttiin testata ohjetta. Kauniilta se ainakin näyttää =)
Viis peitosta, pannulapuista tuli kauniit ja niitä tuskin voi olla liikaa.
Onpa hienot pannulaput, hyvä kun peittotilkut tulee käyttöön jossain muodossa!
TiiQ: Mulla on muitakin ihmeellisyyksiä. Jostain saan aina välillä kipinän jonkin asian tekemiseen, jota en kuitenkaan tarvitse. No, tuleepa ainakin vaihtelua ;D
AnniKainen: Minun pitäisi lähitulevaisuudessa virkata aikamoinen kasa pieniä pitsiliinoja, kun sitä lamppua hinkuaisin. Toivottavasti se pitsiliinainnostus ei nyt aivan heti kaikkoa :D Mie reunustin nuo isoäidinneliöt kiinteillä silmukoilla ja minusta tuli mukavan jämäköitä pannulappuja. Yhteen laitoin kankaankin väliin, mutta siittä tuli ehkä turhankin jäykkis…Minusta vallan toimiva idea. Pannulapuille on aina tarvetta.
LauraL: Koristetyynyä mieki ensin aattelin, mutta värit ei sitten miellyttäneetkään siihen tarkoitukseen, joten pannulappuja tuli. Niille oli tilaustaki, kun entiset alkoi olla aika loppuun käytettyjä.
lankakeiju: Neulomalla pitsiliinan teko on ihan mielenkiintoinen kokemus. Jotenki sitä hahmottaa pitsiliinat vain virkkaamalla tehtäviksi, joten tuntuu hassulta neuloa sellaisia :D
Lotta: Kiitos, hienot ne on minustaki. Sopii hyvin muihin keittiötekstiileihini.
riikka: Kyseisessä lehdessä oli muistaakseni kaksi ohjetta. Toinen taisi olla pienempi kooltaan. On kai niitä ollut muissakin lehdissä, mutta ei ole jäänyt mieleen. Nykyisin ei kyseistä lehteä edes tule, jota viime vuosilta en edes osaisi sanoa.
Neulisti: Kiitti, tarpeen ovat ainakin omassa taloudessani.
Outi: Kiitos, kiitos :)
Kauniit ovat patalaput, pitsiliinojen neulominen on vain niin koukuttavaa puuhaa, minullakin useampia tehtynä mm. tuokin samainen malli vanhasta Novita-lehdestä. Erään ison viininpunaisen liinan virittelin verhoksi kun en omista edes pyöreätä pöytää mutta taaskin on iso liina aluillaan, joku syndrooma se on tämäkin, ainakin minun kohdallani.
Minäkin haaveilen isoäidinneliöpeitosta. En tosin osaa virkata, enkä sais sellaista ikinä valmiiksi, joten en edes viitsi aloittaa. Mutta pannulapuista tuli kyllä kadehdittavan hienoja!
Ihan repesin kun luin tätä. Siis tuo osuus kun peitosta tuli pannulappu on vaan jotenkin niin hassua :D On kyllä hieno idea. Harmittaa jotkut ikuisuusprojektit jotka vain jäävät kesken ja tulevat puretuiksi tai – mikä vielä nolompaa – suoraan roskiin.
Minusta pitsiliina on kaunis ja itse kun olen melkoinen pitsiaddikti, niin paikka meidän mökissä löytyisi tuollaiselle kaunistukselle heti. Ite oon noita liinoja virkannut elämäni aikana ehkä kolme, loput sata mitä meiltä löytyy on edesmenneen anopin tekemiä tai kirpparilöytöjä.
Mäkin haaveilen, mutta vain haaveilen isoäidinneliöpeitosta. En edes yritä sellaista koskaan toteuttaa, koska kyllästyisin varmaan noin kolmannen palan jälkeen. Pitsihärpäkeinnostukseni puran pitsihuiveihin, niitä tuotoksia sitten jakelen halukkaille ja vähemmän halukkaille vastaanottajille eteenpäin.
Pitsisukka: Nätti liinahan tuolla mallilla tulee. Ei ole liian koristeellisen näköinen eli menee mullakin. Yleisesti ottaen en vain ole pitsiliinaihminen. Jostain syystä niitä välillä tulee kokeiltua. Nyt niitä olis tarkoitus tehdä enemmänkin, mutta pienikokoisena. Saas nähdä kuinka käy :D
Myrkytär: Isoäidinneliön virkkaaminen on hyvin helppo opetella. Ei tarvi opetella kuin ketjusilmukka ja pylväs ;D Siitä kuule vain ikuisuusprojekti pystyyn…
Minna: Heh, noita ei voinut oikein purkaakaan, kun ei niillä langanpätkillä olisi tehnyt mitään ja roskiinkaan en olis raskinut, kun tykkäsin kuitenkin väreistä. Tuolleen noille tulee ainakin varmasti käyttöä. Yleensä mie aina puran kaikki sellaiset, joista ei tietyn ajan kuluessa synny valmista jälkeä tai ne ei miellytä.
Mie en jotenki osaa käyttää pitsiliinoja. Pienen pienille liinasille mulla olis käyttöideoita, mutta niihin ei pöytäpinnat liity ;D
helena: Pitsihuiveja mullakin on vinot pinot ja onhan niitä tullut tehtyä muillekin. Yleensä en niissäkään tykkää kuin tietyn tyylisistä ja enempi tulee sitten tehtyä sellaisia käyttöhuiveja – ei ihan ohuimmasta langasta. Niitä käytän itsekin.
Piitkästä aikaa olen blogi kierroksella!
Voi mitä ihanuuksia täällä! ♥
Kunpa joskus jaksaisin opetella tuon isöäidin neliön!
Mukavaa viikonloppua!