Arjen harmauden karkotusta

Ohje/malli: Henslowe (maksullinen ohje Ravelryssä)
Lanka: Joku Hjertegarnin ohut puuvillalanka (vyötteet teillä tietymättömillä)
Puikot: 3,5 mm
Ravelryssä

Ihastuin Henslowe-huiviin heti ensisilmäyksellä. Ei liian krumeluuri monen kirjava pitsiluomus, vaan sopivasti koristeellinen ja tyylikäs. Sellainen malli, josta tulisi sopiva asuste arkikäyttöön. Langaksi valikoitui ohut puuvillalanka monen mutkan kautta. Ylellisempi ja hentoisempi lanka oli mielessä, mutta aina sitä ei päädy sinne minne on aikomus. Ainakin tämä maatiaisversio on käypänen siihen arkikäyttöön, mihin oli tarkoituskin. Joskus myöhemmin sitten sirompaa viritelmää puikoille. Se myöhemmin voi olla aika paljon myöhemmin. Sen verran kovasti tykästyin huiviini.

Vadelmanpunainen on aikas uusi väri mulle. En ole sitä suuremmin käyttänyt, mutta tämän nykyisen punavoittoisen kauden myötä on vadelmanpunainenkin alkanut houkutella vastustamattomasti. Kuvien perusteella taitaa tulla ihan joku muu väri mieleen. Ainainen tuuli, vesisade ja kamerani kyvyttömyys toistaa sävyä oikein sai aikaan sen, että monien huonojen yritysten jälkeen en edes viitsinyt enää taistella enempää. Kuvankäsittelyllä saisi varmasti ihmeitä aikaan, mutta into ei oikein riitä pientä säätöä suurempiin yritelmiin. Antaa olla. On sitä suurempiakin murheita maailmassa. Yhdet kuvat sinne tai tänne.

Tämä mallia voin muuten lämpimästi suositella sellaiselle, joka haluaa tehdä huivin hiukan eri tavalla. Neulominenkin tuntui käyvän nopeammin, kun pääsi erilleen totutuista kaavoistaan. Huivia tehdessä huomasin myös sen, että sitä voi kohtuu helposti suurentaakin, joten jossakin vaiheessa uskaltaudun kokeilemaan varmasti samaa malli jollakin pitsilangalla. Sitten joskus kun jos vaikka…hmmm.

Henslowea pingottaessa törmäsin taas samaan ongelmaan kuin niin monen muunkin huivin kohdalla. Suoraksi tarkoitettu reuna aaltoilee. Ei kuitenkaan kovin pahasti (paitsi huivin kärjistä), koska sain vedettyä reunoja suoriksi pingotuksen jälkeen. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä, otan niitä mielellään vastaan. Nuppineuloilla tuo ei ainakaan luonnistu pelkästään. Pitäis olla joku ohuen ohut vaijeri tai vastaava, mutta en ole sellaisiin törmännyt. En haluaisi ostaa niitä kalliita pingottamiseen tarkoitettuja juttuja, kun ei niille kuitenkaan ole kauheasti tarvetta. Turhanpäiväisyyksiä kertyy nurkkiin muutenkin.

Ohje/malli: Oma versio perussukasta lyhennetyin kerroksin tehdyn kantapään ja kiilalisäysten/-kavennusten kera
Lanka: Novita Nalle ja Gjestal Maija
Puikot: 3 mm
Muuta: Koko 46/47
Ravelryssä

Välillä on neulottava ihan tavanomaisia harmaita sukkia, jottei todellisuus ja arjen harmaus pääsisi unohtumaan. Väri-ilottelujen jälkeen on oikeastaan helpottavaa palata välillä neutraalimpiin värisävyihin. Aivan kuin palaisi juurilleen. Helpottavaa ei välttämättä ole tekaista jalanlämmittimiä 46/47 koon jalkoihin, mutta aika kivuttomasti se jo nykyään menee. Raidat ja kuviot tietysti auttavat asiaa. Yksivärisiä en taida edes kokeilla tehdä. Taitais unohtua ne tekeleet neulekopan pohjalle. Seuraavat teen kuitenkin aikaisintaan jouluksi. Joku raja sentäs.

Jossakin vaiheessa melkeinpä inhosin lyhennetyin kerroksin tehtyä kantapäätä. Nykyisin neulon sen jo ilman sen kummempaa purnausta. Näiden sukkien saajan jalkaan käy selkeästi tämmöinen kantapää parhaiten, joten miksipäs sitä muunlaista tekisikään. Edelleenkin lisään silmukoita ennen kantapään aloitusta ja kavennan ne sitten pois kantapään jälkeen. Muutoin sukka jää liian tiukaksi jalkapöydän päältä.

Advertisement

Read Full Post »

Tämmöistä täällä

Päätin palailla ainakin hetkiseksi blogin äärelle neuleaiheiden kanssa. Samalla tulin myös ilmoittamaan arvontatuloksen taannoin järjestemälleni arvonnalle, joka nyt sitten venähti hiukkasen ajattelemaani pidemmälle. Sen kummemmitta höpinöittä kerrottakoon, että arpaonni osui Mianro:n kohdalle. Paljon onnea! En voi luvata, että arvontapalkinto lähtee heti yhteystiedot saatuani postiin, mutta lähiviikkoina kuitenkin.

Ohje: Annis, Knitty Spring+Summer 2010
Lanka: Grignasco Merinosilk
Puikot: 5 mm & 6 mm
Muuta: Huivi neulottu kaksinkertaisella langalla ja reunassa muutama kerros 1 o 1 n -joustinta rullaantumisen estämiseksi
Ravelryssä

Sitten niihin neuleisiin. Helmikuussa tein melko pikaisella aikataululla huivin hautajaismekkoni kaveriksi. Vanha tuttu Annis, joka on muuten nähty jo kertaalleen blogissani ihan samanlaisesta langasta neulottuna. Neulomisprosessi oli aika synkkä, mutta meni vanhan kertauksena ja siksi ilman sen kummempaa pähkäilyä. Kuvassa huivi ei ole enää parhaimmassa terässä, koska se oli ollut jo siinä vaiheessa käytössä ja aika lyttääntynyt tapaus. Grignasco Merinosilk on ehkä ihanan tuntuinen lanka, mutta pehmeytensä takia se ei oikein pysy kuosissaan. Toimi kuitenkin sen ajan kuin oli tarvis ja saahan tuo pingotettua uudelleen, jos sille joskus löytyy tarvetta. Toivottavasti ei nyt vähään aikaan kuitenkaan.

Ohje: Rubberduck socks (rav linkki)
Lanka: Cascade Heritage
Puikot: 2,5 mm
Muuta: Ohjeesta ei ole käytetty kuin tuo ankkakuvio. 46/47 numeron jalkaan joutui säätämään kaiken muun omasta päästään.
Ravelryssä

Maaliskuussa syntyi pikkaisen jo halua neuloa ihan muuten vain, eikä pelkästään pakon edestä, joten päädyin neulomaan sukat hiukkasen isompaan jalkaan. Olen aiemmin neulonut 46 numeron (vai liekö 47) jalkaan sukkia vain hiukkasen paksummasta langasta. Nyt sitten päädyin neulomaan ohuesta sukkalangasta ja kaiken hyvän lisäksi vielä kirjoneuletta. Loppua kohden tuntui vähän siltä, että ankoille ei tule loppua ollenkaan…Toisaalta kirjoneuleen takia ne oli loppujen lopuksi aika nopeat tehdä. Ei kuitenkaan ankkoja vähään aikaan…edes kylpyammeeseen.

Toivottavasti nämä sukat piristävät erään ihmisen mieltä edes vähäsen. Vaikka eipä sitä tyhjyttä yhdet sukat täytä, mutta ehkäpä ne lämmittävät kuitenkin jalkoja…niin kauan kuin pysyvät ehjinä.

Toisten piristämisyritysten ohella olen yrittänyt piristää itseänikin. Tilasin Posh Yarnilta lankaa maaliskuussa ja aloitin Bromeliad shawlin neulomisen. Tarkoitus oli neuloa huivi kevääksi, mutta tosiasiassa syksy on uskottavampi valmistumisajankohta. Eipä sillä hyvää kannattaa odottaa. On nimittäin ihan mielettömän kaunis väri langassa vai pitäisikö sanoa, että värit. Värisävyt ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että pinnasta näyttää tulevan eläväinen olematta kammottavan läikikäs. Harmi vain, että kuva ei toista langan upeutta. BFL ja silkki on muuten ihan mieletön yhdistelmä. Tuntuu tosi pehmoiselta.

Jos viitsisin, kertoisin ostaneeni myös pinkan neulekirjoja ja kesäneuleeseen langat. En kuitenkaan viitsi. Piristysmielessä hetkellinen ostovimmani ei oikein tuottanut haluttua tulosta, joten mitäpä niistä kertoilemaan sen enempää. Monta projektia on lisätty tehtävien neuleiden listalle uusien neulekirjojen takia, vaikka todellinen inspiraatio saapuu luullakseni vasta sitten, kun tuuli puhaltaa enemmän etelästä kuin pohjoisesta. Nyt tämä on enemmän tämmöistä tämä olisi ihana, jos muistuisi kunnolla mieleen se, että mitä se ihana on. Joskus sitten.

Read Full Post »

Valo ja varjot

Ohje/malli: Annis, Knitty Spring + Summer 2010
Lanka: Toika Tencel (valkoinen), Grignasco Merinosilk (musta)
Puikot: 4,5 mm, 5 mm & 6 mm
Muuta: Musta Annis on neulottu kaksinkertaisella langalla ja kummankin huivin yläreunaan on neulottu muutama kerros ainaoikeaa estämään rullaantumista
Ravelry (valkoinen huivi)
Ravelry (musta huivi)

Eksyin heinäkuun puolella hetkeksi keskeneräisten töiden ääreltä ja neuloin valkoisen huivin. Värivalinta oli kerrassaan outo, koska jostain syystä karsastan puhtaanvalkoista omassa vaatetuksessani. Ylitsepääsemätöntä halua ei voinut kuitenkaan estää, joten tartuin puikkoihin. Huivin valmistumisen jälkeen sain tiedon sukulaisen kuolemasta ja hautajaisten takia päädyin neulomaan myös mustan pitsihärpäkkeen samalla ohjeella. Loppujen lopuksi en kuitenkaan käyttänyt sitä hautajaisissa, mutta onpahan nyt musta huivikin olemassa.

Neuloin kummankin huivin yläreunaan muutaman kerroksen ainaoikeaa, koska rullaantuva reuna tuntui jo ajatuksena mitä suurimmalta ärtymisen aiheelta. Eipä se ihan niin hyvin toimi, kun alunperin toivoin, mutta riittävästi kuitenkin. Tajusin heti huivit neulottuani, että 1 o 1 n -ribbineulos olisi toiminut paremmin. Hyvä tietysti, että huomasin asian jossakin vaiheessa, mutta vielä mukavampaa olisi ollut, jos ahaa-elämys olisi ilahduttanut olemassaolollaan hiukkasen aiemmin. Toisaalta tykkään tällaisista kapeista liehukkeista enemmän kuin valtavista teltoista, joten eiköhän näitä tule tehtyä joskus tulevaisuudessa lisääkin. Aika oiva lisä juhlapukeutumiseen ja valmistuu melko nopeasti. Tosin sen ajan minkä säästin neulomisessa, tuhrasin sitten pingottamisessa. En tiedä mikä mätti, mutta ensimmäistä kertaa koin pingottamisen yhtenä tuskien taipaleena.

*****

Jotain on ilmiselvästi muuttunut suhteessani neulomiseen ja lankoihin. Kävin viikonloppuna pikavisiitillä Kuopiossa, mutta en edes ajatellut lankakaupassa käymistä. Eipä se olisi aikatauluun sopinutkaan, mutta silti. Ei kiinnostanut edes ajatuksen tasolla. Muutoinkin olen huomannut etääntyneeni suurimmasta hurmoksesta ja useasti teen mielummin jotain muuta kuin neulon. Arki on kaiketi koittanut tähänkin suhteeseen.

Read Full Post »

Springtime swirl

Mie taisin luvata seuraavaksi kerraksi kuvia pienistä neuleista. Minusta riippumattomista seikoista johtuen saattekin kuvia ja tekstiä vähän isommasta projektista, joka tuli lopulta valmiiksi toukokuussa. Isosta projektista voidaan puhua jo sen takia, että se ehti nähdä vuoden iän ennen valmistumistaan.

Ohje/malli: Springtime swirl by Kristel Nyberg
Lanka: Toika Tencel
Puikot: 3 mm
Ravelry

Oma Springtime swirl -huivini valmistui lopulta. Vuoden jälkijunassa, mutta kuitenkin. Tässä kohtaa pitäisi kuulua fanfaareja ja railakkaita suosionosoituksia, mutta projektin liiallinen venyminen ja kuvien ottamiseen liittyneet hankaluudet ovat verottaneet aika tehokkaasti intoani. Yhtenä suurena ongelmana tähän projektiin liittyen on ollut myös se, että mie en tykkää itse kauhean suurista enkä pyöreistä huiveista. Ei ne vain sovi mun tyyliin. Uteliaisuus oli kuitenkin liian suuri, jotta olisin osannut ohittaa viime keväänä mahdollisuuden osallistua suomalaisen neulojan suunnitteleman huivin yhteisneulontatempaukseen. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että kaikkea on kokeiltava ainakin kerran ennen kuin voi teilata sen kokonaan. Niinpä sitä pyöreän huivin neulomistakin oli kokeiltava.

Lopputulos on minusta on tosi kaunis ja ainakin omaan silmääni miellyttävän rauhallinen kokonaisuus. En ole mikään geometristen kuvioiden ystävä, enkä pidä siitä, että huiviin tungetaan kaikki mahdolliset kuviot loputtomana sekamelskana, joten tällainen malli on sopii mulle enempi kuin hyvin. Pyöreä huivi itsessään aiheuttaa ihan yhtä paljon kahtiajakoisuutta kuin ennenkin. Onhan ne kauniita, mutta kun ne on niin suuria ja miten ihmeessä niitä käytetään, ettei näyttäisi siltä kuin olisi käynyt varastamassa äidin liinavaatekaapista suurimman pitsipöytäliinan leikkeihinsä. Huivin väri on upea ja malli ihastuttava, mutta eipä tälle taida tulla käyttöä. Harmi, ettei tuttavapiiristä löydy sellaisia ihmisiä, jotka käyttäisivät tämän tyylisiä liehukkeita. Tympeää tätä nyt on hyllyn täytteeksikään tunkea.

Huomasin vihreän värin kiintiöni tulleen uhkaavalla tavalla täyteen saatuani huivin lopulta valmiiksi. Lieneekö liikaa vihreällä langalla neulottuja neuleita viime vuosina, kun tuntuu ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana, että en välitä nähdä vihreitä lankakeriä missään. Kaunis väri se on edelleenkin, mutta ei aiheuta minussa enää mitään intoilua, enkä halua neuloa kyseisellä värillä pitkään aikaan. Maailmani on järkkynyt huolestuttavasti…

Huivin kuvaaminen muodostui todella haasteelliseksi urakaksi. Langan kiillon takia huivi näyttää melkein kaikissa kuvissa ihan liian vaalealta ja haalealta. Ylläolevassa lähikuvassa väri on kohtalaisen oikea – upea oliivinvihreä. Edes väkivaltainen kuvanmuokkaus ei auttanut juurikaan. Taisin jopa päätyä ojasta allikkoon. Hankala tapaus…samoin kuin hiukseni, jotka kaipaisivat todella paljon kampaajan auttavaa kättä.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa pitkät pätkät liittyen neulomisprosessiin, lankaan ja huivin pingottamiseen, mutta se jäi nyt tällä kertaa tekemättä. Kerrottakoon kuitenkin, että Tencel-langan pingottaminen on ihan eriluokan hommaa kuin villalangan. Sormet verillä ja raakaa fyysistä voimaa käyttämälläkään en päässyt huivin mitassa kuin 150 cm:n eli 10 cm jäi vajaaksi ohjeessa ilmoitetusta mitasta. Villalangan venyvyys on tosiaan ihan omaa luokkaansa. Se jos mikä on nyt selvää, kun on kiskonut tuskan hiki otsalla tencel-langassa neulottua neuletta tarpeeksi tiukkaan pingotukseen. Onneksi ei ollut pelkoa langan katkeamisesta.

Kyllä. Sitä on paljon ja joka suuntaan.

Read Full Post »

Tök tök tök

Ohje: Baktus
Lanka: Rowan Rowanspun DK
Puikot: 4 mm
Ravelry

Olen yrittänyt herätellä kadonnutta neuleintoani kutomalla itselleni Baktuksen (hämmästyttävää, kerranki mie neulon jotain samaan aikaan kuin muutki, enkä vuosikausia muiden jälkeen). Ainaoikein-neulos toimi oikein hyvin aivot-pois-päältä neulomisena, mutta innostusta se ei onnistunut herättämään. Neulominen ilman kiinnostusta koko hommaan on kuin vääntäisi leipälävestä sisään kaurapuuroa aamusta iltaan. Tylsää, turhaa ja harmaata. Lopputulos on toki nätti, huivin malli on kiva ja ilman yrityksen häivääkään sylissä on yhtäkkiä valmis huivi. Silti vain plääh ja vielä toisenkin kerran plääh. Myrtyneestä ilmeestäni, joka näkyy osittain kuvassa, voi jo päätellä paljon. Onko pakko?

Huonot tulokset neulomisterapian saralla ajoivat minut kokeilemaan hieman rajumpia keinoja. Kaikessa innottomuudessani päädyin yrittämään Posh Yarnilta tilaamista. Koska kyseessä on nopein-syö-hitaat -periaatteella toimiva kaupankäynti, en edes uskonut tärppäävän. Yritystä oli ilmeisesti riittävästi tai hyvä tuuri osui kohdalle, koska yksi vyyhti päätyi itsellenikin. Ei kylläkään se lanka, jota eniten himoitsin. Saamani vyyhti tuntui ensialkuun aika pliisulta omaan makuuni, mutta nyt kun silmä on tottunut, se tuntuu oikein mieluisalta. Se piristää myös mukavasti aika tummasävyistä lankalaatikkoani. Kaiken lisäksi tilaamani Sylvia 2 ply on aivan ihanan tuntuista, mutta voiko merinon ja silkin yhdistelmä muuta ollakaan.

Langan värit toistuvat kuvassa aika apaattisesti eikä kaunis kiiltokaan näy. Oikeasti värit eivät ole noin mitäänsanomattomat. Ikävä kyllä neuleiden ja lankojen kuvaaminen on tällä hetkellä aivan yhtä kiinnostavaa kuin neulominenkin. Ei huvita. Monivärisen langan hankinta menee muuten tilapäisen mielenhäiriön piikkiin, mikäli sitä joku sattuu ihmettelemään. Toisaalta jopa mieki saatan joskus yllättää. En kylläkään sen suhteen, mitä tuosta langasta on tarkoitus tulla isona.

Tämäkään terapiamuoto ei muuten auttanut. Olen lakannut yrittämästä. Palailen neuleasioissa aalloille heti, kun on jotain kerrottavaa. Seuraavalla kerralla esittelen ihanan huonekalun, jonka sain viikonloppuna…ja ainakin osan sen sisällöstä. Kauaksi ei kyllä neulomisesta mennä siinäkään.

EDIT. Kyllä mie neulon edelleenkin, mutta tahti on olematon. Kiinnostus ja innostus uupuu. Harkitsen puikkojen laittamista jäähylle. Jospa se auttaisi.

Read Full Post »

Teltta, kahvikuppi ja sekasikiö

Makepeace75 on pakettinsa saanut, joten tiedossa on loputtoman pitkä jaaritus ja kuvamaratoni aiheeseen liittyen.

Ohje: Gail (aka Nightsongs)
Lanka: The Natural Dye Studio Angel 1 Ply (100g = 1200m), väri: Heather
Langankulutus: hieman vajaa 70 grammaa
Puikot: 3,5 mm
Koko: reilu metri korkeudeltaan, siipiväli reilu pari metriä
Muuta: Lanka on väriltään haaleanvaalea sinivioletti. Oiskohan laventelinvärinen se, joka kuvais parhaiten.
Ravelry

Mie tarjouduin keväällä neulomaan Makepeace75:lle hartiahuivin. Erinäisten sompailuiden jälkeen luokseni matkasi The Natural Dye Studion Angel-lanka, jonka Makepeace75 valitsi omasta lankavarastostaan projektia varten. Alkuvaikeuksien jälkeen (tämä oli se kerimisvaiheessa sormet sinivioleteiksi värjännyt lanka, josta mainitsin muutama postaus aiemmin), huivi edistyi melkoisen nopeasti, kun ottaa huomioon, että neuloin paria muutakin neuletta samanaikaisesti ja neulomisaikaa oli vähänlaisesti. Huivin neulomiseen ei tainnut lopulta mennä kuin 1,5 kuukautta. Hyvä minä. Onneksi huivilla ei edes ollut mitään kiirettä, joten ei tarvinnut harrastaa mitään pikatikutusta. Mummolle tekemäni huivin öitä myöten tapahtunut neulominen on vielä tuoreessa muistissa *vilunväreitä selkäpiissä*

Olin aivan ihastuksissani, kun irrotin huivin pingotuksesta ja se on muuten paljon – kriittisyys omia töitä kohtaan on välillä ihan karmaisevaa. Siitä tuli aivan ihanaisen hento ja herkkä, ja vaikka en kyseistä väriä itse ihailekaan, olisin voinut omia sen itselleni hetimiten. Se sai myös äidiltäni ja mummoltani vuolaat kehut, mikä on aika paljon sekin. Eiköhän nuo ole vuosien saatossa nähneet yhden jos toisenkin neulomuksen putoavan puikoiltani. On se vain ihan eri asia neuloa tuollaisesta seittimäisen ohuesta langasta huivi. Lopputulos on melkein henkeäsalpaava, vaikka ite sanonki. Kukas se kissan hännän nostais…

Huivin koko oli pingotuksessa mitattuna reilu metri korkeudeltaan ja yli kaksi metriä leveydeltään (tarkkoja mittoja ei ole ylhäällä). Vähäsen huivi on tietysti vetäytynyt kokoon, mutta kyllä se saajan toiveiden mukaisesti on edelleenkin suuri. Mun silmissä kokoluokkaa teltta. Noin seittimäisestä langasta neulottuna tuollainen iso huivi on ihan toisenlainen kuin paksummasta langasta tehty. Suuresta koosta ei ole kauheasti haittaa, koska se on niin kevyt ja sen saa nätisti kerättyä harteille halutessaan. Edelleenkään en kyllä tule neulomaan itselleni noin suurta kolmiohuivia. Mie näytän ihan naurettavalta noin ison neulomuksen alla. Huivin kuvaaminenkin oli hupaisaa, kun sitä tuntui riittävän joka suuntaan ihan liikaa. Välillä olo oli kuin hämähäkinseittiin vangiksi jääneellä hyönteisellä ;D

The Natural Dye Studion Angel 1 Ply -lanka on aivan ihanaisen pehmeä, mikä ei tietysti ole ihme, kun langan materiaaleina ovat vauva-alpakan villa, kasmirvilla ja silkki. Lanka on tosi hentoisen tuntuista, joka ei nyt välttämättä ole mikään hurraahuutojen arvoinen asia, kun ajatellaan huivin pingottamista. Tiedä sitten, onko lanka todellisuudessa helposti katkeavaa vai ei. Ainakin se kesti pingottamisen valittamatta. Vaikka lanka kaikessa pehmeydessään, ohuudessaan ja hentoisuudessaan ihastutti minua kovin, en voinut välttyä siltä ajatukselta, että se ei ehkä kuitenkaan ole se täydellisin lanka pitsihuiveihin. Omasta kokemuksestani pehmeä lanka ei pysy pingotetussa muodossa kuin hetken ja menettää äkkiä ryhtinsä. Toisaalta huivinhan saa aina pingotettua uudelleen tai sitä voi höyryttää silitysraudan avulla, mikäli tarvetta ilmenee, joten eipä se nyt niin kauhea ongelma ole.

Angel-langan kohdalla ainoa oikea harmi oli se, että lanka päästi ihan tuhottomasti väriä. Jokaisen neulomissession jälkeen näytin siltä kuin olisin käynyt justiinsa mustikassa, eikä väri meinannut millään lähteä sormista. Onneksi vaatteisiin ei väriä näyttänyt lähtevän. Tuli sekin nimittäin testattua. Vaaleat housut jalassa kannattaa ehdottomasti neuloa sellaisesta langasta neuletta, jonka tietää värjäävän. Tuon värinpäästämisongelman takia sainkin liotella ja huuhdella valmista huivia erinäisiä kertoja. Nyt sen pitäisi olla jo melko turvallinen neule paljasta ihoakin vasten.

Langan valmistajan nettisivujen mukaan väriä saattaa toisinaan irrota vähäsen, koska lankaan voi jäädä värijäämiä hyvästä huuhtelusta huolimatta. En tiedä sitten sattuiko tämä kyseinen lanka olemaan maanantaikappale, koska väriä lähti reippaasti. Joka tapauksessa sen verran ikävä maku tuosta värjäyshommasta jäi, että en taida tätä lankaa ostaa itselleni, vaikka langan muut ominaisuudet ovatkin viekoittelevia. Kaikeksi onneksi värikartta on niin pliisu, että ei tarvitse edes harkita langan ostamista. On oikeasti tosi harmillista, että en tunnu löytävän itseäni miellyttävää väriä tuollaisista ohuen ohuista huivilangoista (100 g = 1200-1400 m) tai jos löydän, niin se on loppuunmyyty tms. Hiukkasen paksummista (100 g = 800 m) langoista vaihtoehtoja sitten kyllä löytyy. Epäreilua.

Ohje: Baby Octopus & Cafe Con Leche Cup, Ana Paula Rimoli: Amigurumi world: Seriously cute crochet
Lanka: Novita Florica (kaksinkertaisena)
Koukku: 4 mm
Ravelry (Baby Octopus)
Ravelry (Cafe Con Leche Cup)

Pakettiin lähti mukaan myös nämä amigurumit ja Lapin hillamakeiset. Joku ihme tekemisen vimma yllätti ja päätin virkata pari hassutusta mukaan. Mustekala-vauva on sekasikiö persoonallisen näköinen. Sen siitä saa, kun sininen ja kanervan värinen mustekala lisääntyy *tirsk*. Tiedä sitten onko se sen parempi, että kahvimotin kyljestä töllöttää silmät. Saattaa siinä mennä aamukahvit väärään kurkkuun kovahermoisimmaltakin.

*****

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin ei voi kuin ihmetellä. Tästähän tuli nälkävuoden mittainen postaus teksteineen ja kuvineen. Taitaa olla jo ennätys. Eipä sillä, blogistani on turha odottaa löytävänsä minimaalista määrää tekstiä ja paljon kauniita kuvia, jotka ymmärtääkseni ovat useiden mielestä hyvän neuleblogin tunnusmerkkejä. Valokuvien suhteen voisi toki parannusta tehdä paljonkin, mutta se vaatisi helposti saatavilla olevan kuvaajan ja enemmän aikaa. Voisin näemmä myös harkita sitä, että hiukseni olisivat välillä muutenkin kuin ponkkarilla (toim.huom. ärsyttää itseäni). Tekstiä taas riittää loputtomasti, koska en näemmä osaa lopettaa lyhyeen. Vapaa-ajan ulkopuolella joudun vääntämään tekstien kanssa liikaakin, joten täällä suollan ulos suunnilleen kaiken…no en sentäs.

Tämän kertaisen päivityksen perusteella voi saada sellaisen kuvan, että olen ollut ahkera neulomusten suhteen. Se ei pidä paikkaansa. Sen voi päätellä siitäkin, että blogi ei ole päivittynyt entiseen malliin viime kuukausina. Osaltaan tämä johtuu siitä, että ei ole ollut kauheasti neulonta-aikaa. Suurimmaksi osaksi syyllinen löytyy mielekkyyden katoamisesta. Kaikki tuntuu menevän aina samaa rataa näiden neulomusten suhteen. Kaikki tuntuu jotenkin tylsältä ja moneen kertaan väännetyltä. Jotain piristystä kaipaisi hän sekä blogin pitämiseen että neuleiden pariin. Jospa sitä mielekkyyttä ilmaantuisi syksyn tullen. Jos ei ilmaannu, saattaa blogi hiljetä kokonaan tai ainakin tosi radikaalisti. Turha vääntää pakolla.

Read Full Post »

Huivitehtaalta päivää

Ääh, alkaa jo vähän tökkimään…

Ohje: Laminaria, Knitty spring 2008
Lanka: Zitron Trekking Pro Natura (väri: 1600)
Puikot: 4,5 mm
Muuta: 4 Star chartin toistoa ja 5 Blossom chartin toistoa

Taas yksi huivi valmiina. Enää ei jaksa kauheasti repiä innostusta, kun näitä huiveja on tullut neulottua viime aikoina niin, että silmissä sumenee. Tämän ja edellisessä postauksessa esiintyneen Seaside serenade-huivin lisäksi olen tikutellut Springtime Swirlistä melkein viisi vihjettä valmiiksi. Tökkii. Taidan ottaa lomaa huivien neulomisesta vähäksi aikaa ja aloittaa kesällä syntyvälle vauvalle (ei, en ole raskaana) tarkoitetun neuletakin kutomisen…ja sen toisen käsineen sormiosionkin voisi tietysti tehdä joskus valmiiksi. Sen jälkeen uudella innolla…tai sitten ei.

Muutaman jutun voisi tietysti kertoa esittelyn alla olevaan huiviin liittyen. Ensiksikin tätä huivia oli kyllä ilo neuloa. Ohje oli mukavasti uudenlainen verrattuna aiemmin neulomiini kolmiohuiveihin, joten missään välissä ei kyllä ehtinyt kyllästyä. Niin monta erilaista ja uutta juttua liittyi Laminarian neulomiseen, että neulon ihan varmasti itsellenikin huivin samalla ohjeella. Joskus. Tämä huivihan on menossa johonkin ihan muuhun osoitteeseen kuin omaani. Sukuun kuuluvalle tämäkin. Lentää sinivalkoisin siivin kuun loppupuolella allekirjoittaneen mukana.

Huivista tuli loppujen lopuksi omissa silmissänikin ihan mukiinmenevä. Kuten on tullut todettua aiemmin, en kauheasti pidä monivärisistä langoista. Tämä nyt oli onneksi kohtalaisen rauhallisen sävyinen lanka ja lopputulos paljon parempi kuin ennakoin. Paino sanalla kohtalaisen. Jaksan kyllä ihmetellä varmasti maailman loppuun asti sitä, että maanläheisiä sävyjä sisältävään lankaan on jätetty valkoisia värjäämättömiä kohtia. Kaikkea sitä.

Näin langan kirjavuuden takia melkoisia kauhukuvia lopputuloksesta neulomisprosessin ajan, mutta pingotuksen jälkeen pystyin onneksi huoahtamaan helpotuksesta. Ruma mytty muuttui nätiksi huiviksi ja värimaailma rauhoittui selvästi. Olen melko varma siitä, että huivin saaja ihastuu tähän huiviin. On niin hänen värisensä ja tuo pitsikuvio on aivan ihana. Itse hän kyllä langan ja värin valitsi, joten ei mitenkään yllättävää :D

Neuloin ensimmäistä kertaa Zitronin Trekking Pro Natura -langasta ja vähän mitäänsanomaton olo jäi. Ei herättänyt kauhean suuria tunteita puolesta eikä vastaan. Ihan kivan tuntuinen lanka, joka neuloutui kiltisti ja kitisemättä, mutta jotain uupui. Se jäi kyllä vähän arveluttamaan, että kuinkahan tämä lanka mahtaa kestää sukkakäytössä. Kyseessähän on kuitenkin ns. sukkalanka. Jotenkin oli sen tuntuista lankaa, että hajoaa alta aikayksikön vähän kovemmassa käytössä. Mitään kokemusta ei toki ole, eikä todennäköisesti tulekaan. Mutua kaikki tyynni.

Yrittäkää ymmärtää, liian monta neulottua huivia lyhyessä ajassa. Ei irtoa.

*****

Kaikille äideille ja mummoille toivottelen mukavia äitienpäivän viime hetkiä.

Read Full Post »

Syntymäpäiviä

Ohje: Seaside serenade, Knotions spring 2009
Lanka: Tencel (tex 74 x 2), ostettu Toikasta
Puikot: 3,5 mm
Muuta: 13 Mermaid Mesh Chart:n toistoa

Syntymäpäivälahjani mummolle valmistui ajoissa, mutta aika täpärälle meni. Edellisenä yönä pingotin huivia vielä yhden aikaan yöllä. Seuraavana aamuna otin huivista pikaisesti pari kuvaa, mikäli en muistaisi kuvata huivia enää mummoni harteilla. Neuleen kuvaaminen saajansa päällä olisi kyllä unohtunut minulta ihan tyystin ellei mummoni olisi muistuttanut asiasta. Kultainen mummi.

Huivi sai niin lämpöisen ihailun osakseen, että viime metreillä aika puuduttavaksi muodostunut neulomisurakka unohtui samoin tein. Ihan heti en kyllä meinaa kokeilla yhtä tiukalla aikataululla toteutettua neulomisurakka. Tunnetusti minulla on kyllä aika lyhyt muisti ja suurelliset kuvitelmat taidoistani ja ajankäytöstäni, joten vannomaan en kyllä ala. Lyön päätäni seinään kuitenkin heti tilaisuuden tullen.

Tämä oli ensimmäinen kokemukseni Tencel-langasta. Lanka on lyocellia, joka oli minulle ennestään täysin tuntematon lankamateriaali. Näin muutamassa blogissa samaisesta langasta neulottuja huiveja ja ne näyttivät niin näteiltä, että päätin kokeilla itsekin. En yleensä osta tekokuitulankoja, koska en niistä oikein pidä. Tekokuitulangat tuntuvat minusta aika epämiellyttäviltä, eivätkä ne tunnu pysyvän pingotetussa muodossa kovinkaan hyvin. Poikkeuksiakin on näemmä. Tämä lanka oli kyllä ihan nappivalinta tähän tarkoitukseen. Langassa on kaunis juhlavan näköinen kiilto ja se pingottuu todella hyvin. Kastelu ja pingotus pehmentää langan miellyttäväksi ja se on melkeinpä silkkisen tuntuinen ihoa vasten. Mielestäni sopiva lanka kesäisiä juhlahuiveja ajatellen.

*****

Omat syntymäpäiväni olivat ja menivät. Se kauhulla odotettu kolmekymppiä tuli täyteen neljä päivää sitten. Pientä kriisiä on havaittavissa. Leivoin syntymäpäiväkseni Taivaallisen espressokakun, jonka ohje löytyy Kinuskikissa-blogista. Siitä tuli nimensä mukaista.  Kakku sai aikamoisen kehuryöpyn osakseen, joten suosittelen kokeilemaan (kakussa ei ole nimestä huolimatta käytetty espressoa). Suosittelen tutustumaan Kinuskikissa-blogiin muutoinkin, vaikka ei leivonnasta sen kummemmin olisi kiinnostunut. Toiset meinaan osaa.

Read Full Post »

Se neulo taas huivin

Ohje: Gail , Ravelry linkki
Lanka: Evilla Artyarn 8/2 (väri: A-46)
Puikot: 4,5 mm

Neuloin tammikuussa lahjaksi Shetland trianglen Evilla Artyarn -langasta. Tykästyin langan väriin niin kovasti, että päätin tehdä itsellenikin huivin samaisesta langasta jossakin vaiheessa. Maaliskuussa ajatus alkoi polttelemaan siihen malliin, että oli pakko aloittaa sopivien ohjeiden etsiminen. Melkeinpä sattumalta törmäsin Ravelry:ssa Gailin ohjeeseen ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ei tarvinnut paljon enää pohtia, minkä ohjeen valitsee. Pientä päänsärkyä ohje meinasi kyllä alussa aiheuttaa, joten varoituksen sanana sanottakoon, että ei kannata ihan lähteä soitellen sotaan kyseisen ohjeen kanssa. Ravelry:sta löytyi onneksi vinkkejä siihen, että mitä rivejä kaaviossa kannattaa toistaa ja miten reunuskaavioon siirtyminen onnistuu. Onneksi niin, vaikka olisihan se tietysti pienellä pähkäilyllä onnistunut itseltäkin.

Alkuperäisen ohjeen sanallinen selitys oli ainakin minusta kummallinen. Ilmeisesti oma logiikkani toimii hieman eri tavalla kuin ohjeen kirjoittajan. Muutoin huivi oli kyllä helppo tehdä ja mielenkiintoinenkin, koska huivissa ei ollut sitä perinteistä keskisilmukkaa, jota ympäröi langankierrot. Mie oon vissiin tahkonnut liikaa huiveja, joissa tuo keskikohta toteutetaan keskisilmukan ympäröimillä langankierroilla, koska se on alkanut vähän tökkimään jo ajatuksena. Huivin kuvio on minusta kaunis ja nopeasti mieleenjäävä, joten kovin suurta älyllistä pohdintaa ei huivin tekeminen vaatinut – kunhan oli selvillä mallikuvion toistokohdasta ja reunuskaavioon siirtymiskohdasta. Mie toistin Ravelryssa olleen neuvon mukaisia rivejä, mutta reunuskaavioon siirtymistä en ihan tehnyt löytyneiden vinkkejen mukaan. Sekin on kuitenkin tehty niin, että kuvio jatkuu oikealla tavalla.

Huivin neulominen meinasi kyllä mennä melkoiseksi säätämiseksi, jotta sain langan riittämään. Yhtään en kyllä joutunut purkamaan, mutta keittiövaa’an kanssa tuli tehtyä tuttavuutta kerran jos toisenkin. Onneksi on digitaalivaaka, ilman sitä koko projekti olisi ollut paljon epävarmemmalla pohjalla. Taisi se satunnaisesti pääni sisällä vieraileva pikkutarkka nipokin saada tekemistä mielelleen, kun värkkäsin vaa’an ja laskelmien parissa.

Näitä huivikuvia katsellessa voisi hyvin luulla, että kuvauksen kohteena on ollut monta eri väristä huivia. Yksi ja sama huivi tämän postauksen kuvissa kuitenkin esiintyy. Kamera nyt ei vain halunnut toistaa värejä oikein enkä oikein jaksanut edes välittää koko asiasta. Olkoon. Kyseessä on kanervansävyinen lanka eikä punainen, vaikka ensimmäisestä kuvasta voisi muuta päätelläkin.

Onko muuten liikaa vaadittu, kun toivoo kuvaajaa, joka huomauttaisi ennen kuvan ottamista kurtussa olevasta puserosta ym. silmää ärsyttävistä tekijöistä?

*****

Mulla on vauva…eiku hauvakuume. Tahtois itelle Rhodesiankoiran, mieluiten tässä, heti ja nyt.

Read Full Post »

Syysväreissä

Arvontaan voi edelleen osallistua jättämällä kommenttia edelliseen postaukseen. Osallistumisaika loppuu sunnuntaina (1.2) klo: 18.00. Arvonta tapahtuu joko sunnuntaina tai sitten maanantaina riippuen siitä sun tästä.

Ohje: Shetland triangle by Evelyn A. Clark, Wrap style- kirjasta
Lanka: Evilla Artyarn 8/2, väri: A-46 (Kanerva)
Puikot: 4,5 mm
Muuta: 11 body chartin toistoa

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lahjahuivi tuli valmiiksi jo viikko sitten ja luovutin sen saajalleen muutama päivä sitten. Lahja otettiin vastaan suurella ilolla ja kiitollisuudella, ja se oli saajalleen sekä väritykseltään että muutoinkin mieluinen. Sivuhuomautuksena voi kai tässä yhteydessä kertoa senkin, että isotätini oli erittäin otettu lukunutustaan ja piti sitä erittäin kauniina ja huolellisesti toteutettuna. Sanotaan, että kissa kiitoksella elää. Ehkä niin, mutta kyllä se aina mieltä lämmittää, kun tietää onnistuneensa tehdyssä työssä. Raha tuo ehkä ruoan pöytään, mutta kyllä sitä muutakin elämässä tarvitsee.

No mutta, palataanpa takaisin aiheeseen. Pidempään blogiani seuranneet tai muutoin minut tuntevat ovat luultavasti tietoisia siitä, että pidän enemmän yksivärisistä kuin monivärisistä langoista. Tähänkin sääntöön on toki muutamia poikkeuksia, mutta ei kovinkaan paljon. Evillan liukuvärjätyistä langoista sen poikkeuksen muodostaa kanervansävyinen lanka, josta neuloin kuvissa esiintyvän Shetland trianglen. Yleisesti ilmaistuna voisi kai sanoa, että siedän langan sävymuutoksen riippuen vähän siitä, mihin käyttötarkoitukseen lanka tulee ja kuinka silmiinpistävä sävymuutos on. Suoranaisesti eri värejä sisältäviä lankoja en juurikaan siedä, ellei sitten puhuta melkein huomaamattomasta värimuutoksesta, harmonisista väriyhdistelmistä tai raitasukkalangoista.

Evillan lanka valikoitui kuin itsestään penkoessani minimaalista lankavarastoani ja miettiessäni lahjansaajalle sopivaa väriä. Langan valinnan jälkeen huivimallia ei tarvinnut kauhean kauaa pohtia. Shetland triangle tuntui sopivalta mallilta liukuvärjätylle langalle, koska kuvio toistuu samanlaisena läpi huivin, joten väriliukuma ei häiritse kovin voimakkaasti kuviota. Melkein yhtä suurena syynä tämän huivimallin valikoitumiseen oli kyllä rehellisesti sanottuna se, että pidän siitä kuin hullu puurosta (mistä ihmeestä tuollainenkin sanonta oikein tulee). Tuo läpi huivin samanlaisena kulkeva pyörehköä kuvio miellyttää silmääni äärettömästi. Toista yhtä yksinkertaisella tavalla kaunista kolmiohuivimallia ei ole vielä eteeni osunut, vaikka erilaisia huivimalleja onkin tullut toteutettua nopeasti laskettuna yli kymmenen. Yhtään rumaa huivimallia en ole kyllä vielä toteuttanut, eipä sillä.

Evillan lankaan olin muutoin tyytyväinen, mutta hiukkasen liian karheaksi se jäi pinnaltaan terästetyn liotuksen ja pingotuksen jälkeenkin. Toisaalta, kuten olen jo aiemminkin tainnut todeta, ei ole villalangan voittanutta kolmiohuiveja neulottaessa. Ohuehko ja napakka villalanka tuo  huivin kuvion kauniisti esiin ja pingotettu huivi pysyy kuosissaan hyvin.

Huivin kuvaus tapahtui tällä kertaa aika pikaisella aikataululla, joten tällä kertaa ei löydy kuvia huivi päälläni. Näin  huivin uuden omistajansa kaulalla ja se näytti nätiltä. Värivaihtelukohdat eivät näyttäytyneet niin selkeästi kuin huivin levällään ollessa, joten se antoi huivista selkeästi rauhallisemman kuvan.

Read Full Post »