Sekavuutta ja sekopäisyyttä

Ohje/malli: Super cupcake (maksullinen ohje)
Lanka: Cascade 220 heathers
Puikot: 5 mm
Ravelryssa myssy sekä kauluri

Hieman harhaanjohtava tuo edellinen postaukseni, kun siitä sai sellaisen käsityksen, että olen neulonut itselleni pöllösetin. Ei kuitenkaan. Mie oon ihan tarpeeksi pöllerö ilman pöllöpipoa ja -kauluriakin. Sitähän säikähtäis jo peiliin katsoessa, kun ois sekä pöllöjä että yksi huuhkaja silmien eessä. Kaikkea sitä.

Historiallista tämä kuitenkin on. Niin myssyn, kaulurin kuin lapastenkin neulomiseen on käytetty petroolin väristä Cascade 220 heathers -lankaa. Siinä kuulkaa silmä lepää ja toivottavasti pitkään, koska moiseen urotekoon en taida ihan heti (tässä elämässä) taipua. Miten se voikin olla niin vaikeaa. Tuntuu jotenkin tylsältä tehdä samasta langasta ja samassa värissä niin monta eri neuletta. Ei oo mun juttu.

Edellä mainitun seikan lisäksi hämmennnystä aiheuttaa pienessä pääkopassani sekin, että ostin Super cupcake -ohjeen sen ihmeemmin miettimättä asiaa. Myssykin oli puikoilla heti, kun langat olivat ystävällisesti ilmaantuneet kotiini (kyllä, ne vain ilmestyivät, eikä mulla ole mitään tekemistä asian kanssa). Kaiken hyvän päälle myssy ja kauluri valmistuivat tosi nopeasti. En oikein ymmärrä.

Voisi sanoa, että kilpikonnat ehtivät kiertää maapallon ympäri pari kolme kertaa ennen kuin minä olen ehtinyt saada noinkin monimutkaiset asiat päätettyä neulejutuissa. Valitsinhan ohjeen ihan noin vain ja sitten ne petroolin väriset langatkin olivat yhtäkkiä kotonani. Nii-in, petroolia. Menee valehteluksi, jos väitän ennen viime vuotta ikinä edes harkinneeni sitä väriä itselleni. Nyt en pysty paljon muuta ajattelemaankaan…tai onhan vielä se turkoosikin, mutta ei mennä siihen nyt.

Itse ohjeesta tai langasta mulla ei ole sen kummemmin sanottavaa. Kiva malli ja hyvä ohje. Mallineuleen nimeä en tiedä suomeksi, mutta enkuksi se on shaker rib. Yksinkertaisuudessaan varsin kivaa pintaa muodostava ja ilmeisen koukuttava neuloa. Itse ohjehan on ihan perussettiä, mutta allekirjoittanut jättää mieluusti neulomisen suhteen ajattelun toisille ja lukee valmista ohjetta. Se on vain niin helppoa…ainaki toisinaan.

Ohje/malli: Valkoinen amppeli, Kauneimmat käsityöt virkkaa kotiin 2 -lehti vuodelta 1987
Lanka: Kalalanka
Koukku: 1,75 mm (?)

Tähän sekametelisoppaan voi kaiketi vielä lisätä tämän kukka-amppelin kuvatuksenkin. Ostin nimittäin kesällä nukkumatin. Kukan, en sitä heppua, joka on ilmeisesti unohtanut mun osoitteen, koska unihiekat on taas heittämättä. Koska aiempaa kokemusta ei kyseisestä viherkasvista ollut, tajusin yllätyksekseni sen leviävän hyvin hanakasti leveyssuunnassa, joka taasen aiheutti tilankäytöllisesti ongelmia. Virkkasin sitten amppelin. Löysin tarpeeksi yksinkertaiselta vaikuttavan ohjeen ja käytin sitä pohjana koukkua heilutellessani. Tommonen kauhistushan tuo on, mutta on hoitanut tehtävänsä, kun en ole parempaakaan (lue: nätimpää) mistään löytänyt.

Normaalia sekavampi mökellys (ja entistä heikkolaatuisempi huumori) johtuu tosiaan sen unihiekkaa heittävän kaverin olemattomista vierailuista. On ollut heikonpuoleiset unet viime aikoina ja tänäyönä ei taida tulla muutosta asiaan. Kuvien heikkoutta taas ei voi puolustella yhtään millään, mutta uskokaa pois, nuo on parhaimmat niistä 50:stä vai olikohan se lukumäärä peräti 70. Näissä sentäs näkyy se, jota oli tarkoituskin kuvata. Aika monessa oli kuvattu enempi seinää kuin myssyä ja kauluria. Joissakin jopa lattiaa. Osa kuvista oli myös hämmentävän tummia tai sitten vain täysin epätarkkoja. Voisi siis olla huonompiakin kuvia. Paljon huonompia. Nurisijat voivat vapaasti vaihtaa sivua tai klikata yläreunassa olevaa rastia.

Jatkossakin mennään mennävuotisilla. Tälle vuodelle ei näytä valmistuvan kuin hyvällä tuurilla yksi lapaspari. Hyvä siis, että viimevuotisissakin riittää. Sais vaan ne kuvamuotoon. Siinäpä näkyy riittävän haastetta. Oletan, että teille ei riitä epäselvät kuvat lattioista tai seinistä tahi muuten käsittämättömät otokset.

Menenpä ettimään Nukkumattia tai vaihtoehtoisesti häpeämään kaappiin.

Read Full Post »

Ollako vai eikö olla…

Ohje/malli: Dapper Nintendo DS cosy case for DS Lite or DSi
Lanka: Novita Wool
Puikot: 3 mm (?)
Muuta: Ohje muokattu puhelimelleni sopivaksi ja neulottu pyörönä
Ravelryssa

Olipas vaikea palata takaisin. Kun on tarpeeksi pitkään poissa oman blogin ääreltä, takaisin ei olekaan niin helppoa tulla. Kynnys kasvaa vuoren korkuiseksi ja on paljon helpompaa unohtaa koko asia. On tässä nyt ollut muitakin hankaluuksia, joista voisi mainita kuvien ottamisen yhtenä. Ei ole tällä hetkellä oikein sellaista kuvaajaa käytettävissä, joka olisi kiinnostunut paneutumaan kuvaamiseen enemmän kuin pikaisten räpsäisyjen verran. Näitä pieniä neuletöitä voi tietysti esitellä, mutta isompien kanssa onkin sitten toisin.

Mutta niistä valmistuneista. Kuvassa oleva juttu ei taida paljon tarvita esittelyjä. Oli tarvetta älypuhelimen suojakotelolle ja Räveltämössä osui silmiini kivan näköinen malli. Nintendo DS:lle tarkoitttuna mitat olivat tietysti väärät, mutta äkkiäkös sitä tekee pienen laskutoimituksen ja korjaa silmukkamäärän sopivaksi (sitten purkaa, arpoo uuden silmukkamäärän ja kokeilee uudelleen…). Ohjeesta poiketen neuloin pyörönä ja kiinnityskin hoituu tarranauhan palalla. Ei, en ole värisokea. Väri on toki väärä, mutta eipä se sieltä näy ja tämä oli enempikin kokeiluversio. Se tarra itsessään on kaiken lisäksi vielä vinossa, mutta kun…

Ohje/malli: Ihan vain pylväillä virkattu ympyrä toistettuna kuusi (6) kertaa, josta tuloksena lasinalusia pino
Lanka: Lammy yarns Ecolin (68% puuvilla, 32% pellava)
Koukku: 2 mm
Ravelryssa

Tarpeeseen ja käyttöön tein vastikään kuusi lasinalusta. Ihan vain virkattuja ympyröitä. Perinteisesti kaiketi käytettäisiin kiinteitä silmukoita, mutta mie menin sieltä mistä aita on matalin ja käytin pylväitä. Lanka on ihan älyttömän epätaisaista ja kiinteiden silmukoiden virkkaaminen tuntui aika masokistiselta (kokeilin kuitenkin) hommalta, koska koukku oli ihan liian pieni langan paksuimpien kohtien virkkaamiseen. Lanka on ties mitä kivikaudelta peräisin olevaa tavaraa, jonka siskoni on joskus kantanut minulle kirpputorilta. Jos sitä olisi ollut enempi, olisin kokeillut virkata keittiön pöydälle tabletteja. Materiaali on näet kiva puuvilla-pellavasekoite ja pintakin on kaikessa epätasaisuudessaan aika hauska.

Palatakseni takaisin ensimmäisen kappaleen aiheeseen. En ihan tiedä onko tämä nyt paluu takaisin vai ei. Olisi pipoa, kauluria, villapaitaa, mutta ei sopivaa ja ehtivää kuvaajaa. Ilman kuvia taas ei ole blogianikaan, joten voipi hiljentyä lopullisesti, mikäli en keksi ratkaisua.

Read Full Post »

Kesää kohden

Ohje/malli: Birdie decoration
Lanka: SandnesGarn Mandarin petit
Koukku: 2,5 mm
Ravelryssa

Se on kuin tekijänsä. Kierot sääret ja mulkosilmät. Kaikessa omituisuudessaan ja persoonallisessa ulkonäössään ehkä jonkun silmissä nättikin. Hassu olento, joka lentää liihotti toiselle puolelle Suomea blogiarpajaisvoittopaketin mukana. Toivottavasti se saa hymyilemään. Pikku reppana. Rakkauella se on kuitenki tehty, vaikka ei saanutkaan pinkki-/punasävyistä ulkomuotoa kuten tekijänsä haaveksi…eikä niitä rotusääriäkään. Mianron blogista löytyy kuva paketista kokonaisuudessaan.

Pinkeistä ja punaisista puheenollen. Ostin sitten lankaa. Madelinetosh tosh lacea ja tosh sockia. Punaista ja vaaleanpunaista. Maailmankirjat on sekaisin tai ainakin mun päässä on vinksahtanut pahasti. Kaikista mahdollisista värivaihtoehdoista en suostunut edes ajattelemaan kuin vaaleanpunaista. Oikiasti. Pelottavaa.

Kummatkin langat on korvamerkitty ostettaessa ja pitsivahvuudesta olen jo aloittanut Whisper cardiganin. Sukkavahvuisesta langasta tulee Lissajous socksit. Myönnän sen kummemmin kenenkään pakottamatta, että olen aika hankala tässä suhteessa. Ostan lankaa vasta, kun tiedän mitä siitä teen. Melko tarkalleen (yleensä täysin tarkalleen). En osaa ostaa lankaa noin seku vaan keksiäkseni matkan varrella mitä siitä teen. Olen kokeillut sitäkin muutaman kerran. Ne langat on myyty/lahjoitettu eteenpäin. Edellä mainitun lisäksi suurin osa neulemalleista voi olla vain tietyn värisiä. Tuosta vaaleanpunaisesta langastakaan ei kuulkaas voi tehdä mitä vain sukkia. Vain tietyt mallit käy. Nih.

Ups, taisin aiemmin sanoa, että en esittele ostoksiani. Lipesin vahingossa siitäkin päätöksestä. Katsokaas ei näin ihania juttuja voi olla esittelemättä. Langat ovat ihastuttavan punasävyisiä ja kirjat täynnä kauniita neulemalleja (arvatkaapa huviksenne mitä väriä tässä blogissa nähdään eri sävyissä seuraavat kuukaudet). Lohduksi ostetut langat ja kirjat alkavat näemmä tehdä tehtävänsä, kun aikaa kuluu.

Kirjoista löytyi monta ihastuttavaa mallia, joten turhan pantiksi nekään eivät päädy (en nyt viitsi järkyttää teitä kertomalla miten vaikea ja hankala olen neulekirjojen ostamisen kanssa…). Kuvassa on siis Brave new knits (Julie Turjoman), Textured Stitches: Knitted Sweaters & Accessories with Smart Details (Connie Chang Chinchio) ja Knitter’s Almanac (Elizabeth Zimmermann). Mikäli jotakuta kiinnostaa ja kuvasta ei ota tarpeeksi tolkkua.

Read Full Post »

Sekava seurakunta

Arvonta on edelleen käynnissä, joten jos kiinnostaa osallistua, jätä kommentti edelliseen postaukseen. Tämän viikon loppuun asti on ainakin aikaa osallistua.

Joulukuussa tein sekä äidilleni että mummolleni origamikukkapallon. Linkin ohjeeseen löysin Arteeni-blogista. Vähän ellei ihan liikaakin taisi olla sulaa hulluutta mukana, kun väsäsin ihan kahtena kappaleena. On meinaan puuduttavaa homma toistaa 60 kertaa yhtä palloa kohden sama taittelu. Vaikeustaso ei siinä kohdin paljon päätä huimaa. Haastavaksi meni vasta sitten, kun kukista oli koottu kaksi pallon puolikasta ja ne piti saada liitettyä siististi yhteen.

Käytin pallojen kokoamiseen kaksipuolista teippiä kuten ohjeessa. Lopuksi lisäsin pikaliimaa muutamaan kohtaan keskelle, jotta koossapysyminen olisi todennäköisempää. Ainakin vielä kummatkin ovat ehjiä. Tuskinpa kaksipuolinen teippi kauaa pitää osia koossa, mutta toisaalta ei näitä ikuisiksi ole tarkoitettukaan.

Arvatkaapas kenellä on vielä muutama minikokoinen pallo odottamassa kokoamista. Kyllästymispiste tuli vastaan, joten pienokaiset odottavat parempaa hetkeä. Pienen pienten palleroiden tekeminen on muuten alusta loppuun haasteellista. Piti ottaa ihan pinsetit avuksi, että sai puristettua kiinnitettävät pinnat yhteen. Kaikkea sitä pitääkin kokeilla.

Käsiongelman kanssa taistellessa on pitänyt kehitellä kaikenlaista näpräämistä, kun neulominen ei luonnistu ja jotakin pitää kuitenkin tehdä käsillä. Niinpä korujakin on syntynyt. En nyt viitsi rasittaa ketään älyttömällä kuvamäärällä, joten tässä vain esimerkkinä tämä yksi. Yksinkertainen, mutta ihan omannäköiseni koru.

Edellä mainittujen juttujen lisäksi olen leiponut ihan kyllästymiseen asti (jostain syystä leipätaikinat on kuitenkin jäänyt vaivaamatta…), lukenut kirjoja ja harrastanut ulkoliikuntaa silloin kun säät ovat sallineet. Meneehän se vapaa-aika niinkin, mutta silti kaipailen kunnon neulontasessiota. Tähän asti, kun olen uskaltautunut vain varovaisesti kokeilemaan puikkojen heiluttelua ja se ei oikein tyydytä mieltä. Jotain pientä saa kuitenkin välillä valmiiksikin asti (ei tämä neulomista ole kyllä nähnytkään, mutta kuitenkin…).

Ohje/malli: Texas snowflake
Lanka: J&P Coats mercer crochet size 60 (kaksinkertaisena)
Koukkku: 1,25 mm

Lumihiutaleita syntyi yksi lisää joulun jälkeen. Ehkä se täydellisin lumihiutalemalli (Maggie’s snowflake 1), jonka olen koskaan nähnyt, ei kuitenkaan ollut sopiva ikkunakoristeeksi. Vähän arvelinkin  mallin olevan liian siro ja hiutaleen sakarat niin vähäisesti kiinni toisissaan, että koossa pysymisestä saa vain haaveilla. Onhan kuitenkin kuvat, vaikka todellisuus ei niitä enää vastaakaan. Nättihän tämäkin tosin on, mutta…

Read Full Post »

Lumihiutaleita

Ohje/malli: Maggie’s snowflake 1, Century snowflake, Four-day weekend snowflake (x 2), Triple crochet snowflake, Crocheted snowflake ornament ja Mary Olki: Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja
Lanka: J&P Coats mercer crochet size 60
Koukku: 0,6 mm ja 1,25 mm
Koko: 6,5 – 18 cm
Muuta: Osa kuvioista on virkattu yksinkertaisella ja osa kaksinkertaisella langalla
Ravelryssä

Virkkasin äidilleni seitsemän lumihiutaletta ikkunakoristeeksi ja samalla myös joululahjaksi. Kaikki lähti liikkeelle sattumalta päähäni pälkähtäneestä ideasta. Käsi kun ei kovin kummoiseen taipunut joulukuussa, ei mitään suuria suunnitelmia voinut edes ajatella. Näitä pikkuisia virkkauksia kuitenkin kykenin tekemään silloin tällöin. Jostain syystä käsi ei kummoisesti ärtynyt ohuen ohuen langan virkkauksesta, kun se oli näin pienimuotoista. Mikään muu ei sitten luonnistunutkaan. Eikä oikein luonnistu vieläkään. Olen kokeillut ja päättänyt sitten olla kokeilematta. Parempaan päin on kuitenkin menty, mutta eipä tässä vielä naurata.

Ei kai näistä sen kummempaa sanottavaa ole. Tykkään kovasti lopputuloksesta. Hiutaleista tuli kauniita ja hentoisen näköisiä. Kuvaaminen ei sitten luonnistunut kovin kehuttavasti (on mahdoton kuvauskohde) ja tärkkääminen oli yhtä tahtojen taistoa taaskin. Tuli sekin tehtyä kahteen kertaan…yhden kuvion kohdalla jopa kolmeen kertaan. Eikä se kolmeen kertaan tärkätty pysy vieläkään kunnolla kuosissa. Johtuu tosin enemmän mallista kuin tärkkäyksestä, mutta kuitenkin.

Ihanaista alkanutta vuotta kaikille!

Read Full Post »

Pienokaiselle

Ohje/malli: Sunny spread
Lanka: Zettl Colorado (kelta-vihreäkirjava), Novita Miami (valkoinen ja turkoosi) ja Drops Paris (vihreä)
Koukku: 5 mm
Koko: 5 X 6 palaa; 66 cm X 78 cm (Muistiinpanot hukassa, joten mitat eivät välttämättä pidä paikkaansa)
Ravelryssä

Isoäidinneliöistä ei ehkä syntynyt peittoa, mutta yhden minikokoisen täkin sain kuitenkin virkattua kesän aikana. Löysin mukavan näköisen virkkausohjeen Räveltämöstä, jota oli heti kokeiltava. Alunperin tarkoituksena oli tehdä muutama palanen, mutta toisin kävi. Joku tosin voisi sanoa, että eihän vauvanpeittoon tulekaan kuin muutama hassu lappu, mutta se on joku muu kuin minä. Minun mielestäni kolmessakymmenessä palassa on ihan tarpeeksi lankojen päättelyä, pingottamista ja yhteenompelua.

Virkkasin palat isommalla virkkuukoukulla (niin oli muistaakseni tehty ohjeessakin) kuin normaalisti käyttäisin kyseisille langoille. Näin pinnasta ei tullut liian jäykkä vaan mukavan pehmoinen. Novita Miami oli itseasiassa tähän tarkoitukseen mitä sopivin. Puuvillasekoite oli sopivan pehmeä pientä vauvaa ajatellen. Hiukkasen lanka oli liian ohut Drops Paris ja Zettl Colorado -lankaan verrattuna. Virkkuukoukku olisi saanut olla pienempi Miami langalle, mutta sitten kahdella muulla langalla olisi tullut ihan liian jäykkää pintaa.

Oli mukavaa vaihtelua virkata peitto pienelle vauvalle. Varsinkin kun kyseessä oli poikavauva. Jotenkin ei meinaa enää ideat riittää pienten poikalasten tamineisiin. Tämä oli jo ties kuinka mones kerta peräjälkeen, kun sukuun/ystäväpiiriin syntyi miehenalku. Ei mulla tietysti ole mitään miessukupuolta vastaan, mutta olisihan se kiva tehdä joskus pienelle tytöllekin jotain söpöä ja ihanaa. Ehkä sitten joskus.

Peiton saaja oli kaiketi lahjaansa tyytyväinen, koska nukkui päiväunensa ihan kiltisti uuden peittonsa alla. Ainakin hänen äitinsä piti siitä kovasti. Itsekin olen varsin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ikäväkseni kuvat ovat aika heikkolaatuiset. En nimittäin uskonut enää jatkavani blogin pitämistä, joten kuvatkin on napsittu lähinnä tottumuksesta ja melkoisessa kiireessä. Eiköhän niistä se olennainen kuitenkin selviä.

Ilmeisesti kolmekymmentä palaa oli kuitenkin liian vähän tätä lajia. Oiskohan nälkä kasvanut syödessä.

Jotenkin siinä vain kävi niin, että palasia alkoi ilmestyä pinoiksi asti. Tässä on ne alunperin isoäidinneliöillä tehtävään päiväpeittoon hankitut langat. Osa niistä. Jätin yhden värin kokonaan pois, joten langat eivät millään riitä päiväpeittoon asti. Reilunkokoinen torkkupeitto niistä olisi kuitenkin tarkoitus tehdä. Sikäli mikäli löydän jostain tummanruskeaa, joka on värillisesti ja paksuudeltaan tarpeeksi lähellä käyttämääni Novita Tennessee -lankaa. Voipi vinkata, jos tulee jotain mieleen.

Oletettavasti joku jäi miettimään, että mitä hittoa nuo valkoiset paperit tekevät kuvassa. Joku heikolla mielikuvituksella varustettu tarvitsi niitä, jotta kykeni hahmottamaan edes summittaisesti, että miltä lopullinen peitto näyttää. Uskonvahvistusta ehkä eniten.

Read Full Post »

Kutistui ja latistui matkan varrella

Ohje/malli: Modern Afghan; Erika Knight: Simple crochet
Lanka: Novita Tennessee
Koukku: 3,5 mm
Muuta: Päiväpeitto kutistui pannulapuiksi…
Ravelryssä

Muistatteko tämän? Ai ette. Ei sillä, hädin tuskin muistan itsekään. Tai ainakaan en välittäisi muistaa. Suuri suunnitelma ja heti alkuunsa lopahtanut into. Mikään ei mättänyt sen kummemmin, mutta toisaalta ei sitten innostanutkaan. Ehkä nuo isoäidin neliöt eivät kuitenkaan ole se minun juttuni.  Jonnekin laatikon nurkkaan tuli haudattua koko projekti. Alkukesästä kaivoin sen sitten esiin muuton yhteydessä. Yritin miettiä mitä niistä valmiista lapuista tekisin. Kuten kuvasta näkyy, niin kolme pannulappua tuli väkerrettyä. Vaikka tein niistä kaksipuolisia, löytyy valmiita neliöitä vielä jonkun verran. Ehkä keksin niille käyttöä tai ehkä ne vain jatkavat hautautumistaan jonkun toisen laatikon pimentoihin.

Sen suuren suunnitelman alkuhuumassa hankituille langoille olen kaikeksi onneksi keksinyt toisen idean – peittomalli sekin. Se on edennyt jo melko pitkälle. Siitä sitten myöhemmin. Ainoastaan vaaleanharmaat langat jäävät vaille käyttöä, joten jos jotakuta kiinnostaa ostaa Novita Tennessee lankaa vaaleanharmaana, niin voipi jättää kommenttilootaan viestiä. Lankaa löytyy 5,5 kerää ja ne ovat kahta eri värierää.

Ohje: 57., Novita talvi 2008
Lanka: Mikälie vanha puuvillalanka
Puikot: 2,5 mm
Koko: halkaisija n. 58 cm (?)
Ravelryssä

Kesän aikana tuli edellä esiteltyjen pannulappujen lisäksi neulottua yksi pitsiliina. En oikein ymmärrä, että mikä minut ajaa tekemään näitä isokokoisia pitsihärpäkkeitä tasaisin väliajoin, vaikka en niistä sen kummemmin perusta. En ainakaan pöytäliinakäytössä. Joku ruuvi kai nuljahtaa välillä paikoiltaan ja kummalliset päähänpistot pääsevät valloilleen. En pohdi syitä…menisi sekin aika vain hukkaan.

Kesän ja alkusyksyn kyseessä oleva liina koristi pyöreää pöytääni. Nyt se on päätynyt johonkin mihin silmät eivät kovin usein osu. Ehkä se sieltä piilostaan kaivautuu esille, kun keksin sille paremman käyttötarkoituksen. Paremmista käyttötarkoituksista puheen ollen. Pitsiliinoja tulen jatkossakin tekemään, vaikka kirjoittamastani tekstistä voisi muuta päätellä. Liinojen koko tosin pienenee huomattavasti ylläolevaan verrattuna ja neulominen muuttuu virkkaukseksi. Löysin nimittäin lopultakin sopivan kokoisen pallon, joten voin toteuttaa kauan himoitsemani pitsilampun tekemisen. Ei kannata kuitenkaan pidätellä hengitystä. Selvät ikuisuusprojektin ainekset on kasassa.

Read Full Post »

Yritys hyvä kymmenen

Ohje: Maggie’s Snowflake 1, löytyy myös Ravelrysta
Lanka: J & P Coats mercer crochet, size 100 ja ohut metallilanka hopeanvärisenä
Koukku: 0,5 mm tai 0,6 mm
Työn koko: halkaisija n. 10 cm
Muuta: Tummansininen kartonki ja liimaa
Ravelry

Edellisellä kerralla esittelemäni lumihiutale päätyi sitten lopulta kortin koristeeksi. Sopii ehkä väreiltään paremmin itsenäisyyspäivään, mutta on kuitenkin joulukortiksi tarkoitettu. Luonnossa tuo sininen kartonki on tummempi ja metallilangasta johtuen hiutale kimaltelee kauniisti. Kuten kuvasta huomaa olen aika tottumaton korttien tekijä. Onneksi liimatahra ei oikeasti erotu noin selvästi. Metallilangan takia liimaamisesta tuli vähän turhankin haastava homma.

Alunperin mulla oli tarkoituksena virkata tosi ohuesta pitsinvirkkauslangasta lumihiutaleita koristeeksi ikkunan läheisyyteen. Päädyin kuitenkin hetken mielijohteesta kokeilemaan miltä näyttäisi, jos yhdistäisin tosi ohuen virkkauslangan ja vielä ohuemman metallilangan. Tulos on tosi kivan näköinen omasta mielestäni. Se kimmeltää kuin lumihanki kevättalven auringonpaisteessa. Varsinaiseen koristetarkoitukseen se ei kuitenkaan käynyt. Metallilanka aiheuttaa sen, että lumihiutale ei sokerivedellä tärkkäyksestä huolimatta pysy täysin litteänä, vaan reunat käpristyvät. Seuraavan kerran sitten ihan pelkällä virkkauslangalla vain. En tosin ole varma onko tämä ohje toimiva ajattelemassani tarkoituksessa. Lumihiutaleen sakarat ovat toisistaan hyvin pitkältä matkalta erillään, joka tekee hiutaleesta siron, mutta toisaalta aiheuttaa sen, että hiutale ei pysy niin kauhean hyvin muodossaan, vaan pitkät sakarat kääntyvät helposti suuntaan jos toiseen. Ehkä pitäisi kokeilla eikä vain pohtia.

Iloinen yllätys tämän ohjeen kohdalla oli se, että malli oli helppo virkata ja ohjekin oli selkeä. Käyttämäni langat olivat tosin niin ohuita, että touhu oli melkoista kieli keskellä suuta säheltämistä. Metallilanka vielä pyrki menemään puneelle itsensä ympärille ja oli ohuudestaan huolimatta hiukkasen jäykkää, joten ihan telkkarin äärellä en tätä väsännyt kasaan. Tulipahan tehtyä kuitenkin ja olen itsestäni aika ylpeä vieläpä. Jotain lankojen ohuudesta kertoo se, että tekemäni lumihiutale on kolmisen senttiä pienempi kuin alkuperäisessä ohjeessa oleva versio.

Kommenttilaatikossa kysyttiin tärkkäämisestä. Mulla ei ole antaa mitään selkeää ohjetta sokerivedellä tärkkäämiseen. Olen sekoittanut kuumaan veteen sokeria reilulla kädellä, pingottanut työn ja tupsutellut siveltimellä sokerivettä pintaan. Toiset kastelevat koko työn sokerivedessä, mutta musta se on liian tahmaista touhua ja tuollaisessa pikkutyössä onnistuu tuolla munkin tavalla. Kannattaa muuten miettiä jo etukäteen missä sen työn tärkkää, ettei onnistu tahmaamaan sellaista paikkaa mitä ei pitäisi. Älkää kysykö miksi mie huomautan tästä asiasta…

Sokerivedellä tärkätessä lopputuloksesta tulee tosi jäykkä, joten jos tärkkää esim. pitsiliinoja sitä alkuperäistä tarkoitusta varten, niin suosittelen ostamaan kaupasta tärkkäysainetta, koska sillä saa luonnollisemman lopputuloksen. En tiedä miten sokerivedellä tärkkäys toimii paksummilla langoilla, mutta ainakin ohuet puuvilla- ja villalangat ovat sopivia. Kovin kovapintaiset tekokuitulangat eivät taida toimia kauhean hyvin, koska tärkkäysaine ei imeydy lankaan niin hyvin. Paksujen lankojen kanssakin voi käydä aika hullusti, koska työlle tulee liikaa painoa. Tietoa ei tosin ole kuin ohuesta puuvilla- ja villalangasta, joten menee arvailuksi. Voitte yrittää todistaa tietoni vääräksi, eri asia uskonko sitä ;D

*****

Voitin Sohvannurkan tekeleitä -blogin arvonnassa ja perjantaina pääsin käsiksi arvontavoittoon. Paketissa oli kolme kerää tummanruskeaa Novita Wool -lankaa vanhana kunnon merinovillaversiona, kynttilä ja kortti. Kynttilän olenkin jo laittanut palamaan ja langoille löytyy varmasti käyttöä. En olekaan aiemmin neulonut merinovillaista Woolia. Kiitokset tästä!

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Read Full Post »

Jotain sieltä, täältä ja niiden väliltä

Ohje: Merletto mitts
Lanka: Itsevärjätty villasekoitelanka, tumma oliivinvihreä
Puikot: 2,5 mm
Ravelry

Osallistuin Lapaskuuhun, mutta saldoni jäi kerta kaikkiaan surkuhupaiseksi, kun onnistuin saamaan vain yhden parin valmiiksi ja nekin valmistuivat ihan viimemetreillä – viikonloppuna. Melkoinen pohjanoteeraus. Mun taitais olla parempi jättää yhteistempaukset väliin. En osaa olla vertaamatta itseäni toisiin ja pahan mielenhän siitä vain saa, kun huomaa toisten tuotteliaisuuden olevan ihan eri luokkaa kuin omansa. Asetan itselleni myös ihan liian helposti älyttömiä tavoitteita ja kun en yllä niihin, soimaan itseäni. Pitäisi vain oppia hyväksymään, että musta ei ikinä tule sellaista neulojaa, joka neuloo joka kuukausi kilokaupalla lankaa ja saa aikaiseksi lukemattoman määrän uusia neuleita.  Olisi myös paljon helpompaa itselleni, kun oppisin nauttimaan enemmän itse neulomisprosessista. Nykyisellään lopputulos tai sen puute tuntuu olevan ihan liian merkityksellinen ja siksi ajaudun tasaisin väliajoin pohtimaan sitä onko koko neuleharrastuksessa mitään järkeä.

No mutta, siihen varsinaiseen asiaan seuraavaksi. Neuloin Merletto mittsit hiukan eri tavalla kuin ohjeessa oli neuvottu. Ohjeen mukaan olisi pitänyt neuloa ranteen ribbineuleen jälkeen käden päälipuolella pitsineuletta ja toisella puolen taas sileää neuletta. Aloitin tekemään ensimmäistä kämmekästä edellä mainitulla tavalla, mutta en tykännyt siitä. Ranneosasta tuli liian löysän näköinen ja sileäneulos pönkötti omaan silmääni vähän oudon näköisesti. Päädyin sitten siihen ratkaisuun, että tikuttelin ribbineuletta viiden kaaviotoiston ajan ja sitten yhden kaaviotoiston ajan neuloin sileää neuletta, jonka jälkeen aloitin peukalokiilan neulomisen. Lopputulos on ihan kelpoisen oloinen. Toivottavasti miellyttää myös saajaansa ja ovat hänelle sopivan kokoiset. Nämä eivät nimittäin jää lämmittämään omia käsiäni.

*****

Mulle iskee satunnaisesti hirvittävä tarve näperrellä jotain pientä. Tällä kertaa se tarkoitti pientä virkkuukoukkua ja kahta ihan ohuen ohutta lankaa. Ensialkuun lopputulos ei näyttänyt kovin lupaavalta:

Erittäin sokeripitoisen tärkkäysliemen ja lukuisten nuppineulojen asettelun jälkeen kyhäelmä näytti hiukan lupaavammalta, mutta ei kuitenkaan ihan sellaiselta kuin oli tarkoitus:

Tähän tarinaan on todennäköisesti luvassa jatkoa. Tarkempia tietoja ohjeesta ja käytetystä langasta joudutte odottelemaan siihen asti. Voi mikä menetys ihmiskunnalle…

Read Full Post »

Rrrrrinsessatossut

Ohje: Tossukka-ohje AnniKainen puikoissa -blogista, Irish rose Lion Brandin -sivuilta
Lanka: Novita 7-veljestä ja Novita Florica (tossuihin 2 x 7-veljestä + 1 x Florica)
Puikot: 6 mm
Koukku: 3,5 mm ja 4,5 mm (isompi koko tossuihin ja pienempi kukkaan)
Muuta: Kerrostiheys ei täsmännyt ohjeessa annettuun, joten mittojen suhteen tein pari muutosta
Ravelry

Hyvät neuvot ovat kalliit silloin, kun kärsii perin vaikeasta ja haitallisesta neulominen-ei-oikein-kiinnosta -viruksesta. Koska perinteinen ostetaan-sitten-jotain-kivaa-lankaa -hoitomuoto ei toimi, voi kokeilla vähän oudompia vaihtoehtoja. Tässä nyt on kuvattu esimerkinomaisesti parantaa-kaikki-vaivat-tai-ainakin-saa-sinut hilpeäksi -hoito, jonka avulla allekirjoittanut löysi ainakin jonkinkaltaisen muistikuvan neulomisen hauskuudesta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hullutellaan itselleen vähän oudommilla värivalinnoilla ja neuleratkaisuilla. Ensimmäisellä kerralla projekti on ainakin hyvä pitää kohtuullisen pienenä, jotta itsensä huvittaminen ei muutu pakkopullaksi ja lääkitys käänny itseänsä vastaan.

Mie en ole mikään suurin vaaleanpunaisen värin ystävä. En tosin sitä inhoakaan, mutta ei se oikein kuulu omaan värimaailmaani. Näen vaaleanpunaisen värin kohdalla aina mielikuvia hattaroista, prinsessamekoista, pikkuvauvoista ja barbeista. Ööh, älkää kysykö tuosta viimeisestä ainakaan yhtään mitään. Joka tapauksessa se väri tuottaa mulle sellaisia mielikuvia, joita en osaa yhdistää itseeni. Harmi tietyssä mielessä, vaaleanpunainen nimittäin kävisi värinä mulle tosi hyvin…ainakin tietyt sävyt. Nyt päädyin kuitenkin neulomaan vaaleanpunaisesta ja jopa itselleni, kuten myöhemmin selviää. Halusin nimittäin kokeilla AnniKaisen Tossukka-ohjetta, joka vaati kokoelman sopivan paksuisia lankoja yhdessä oikeaan neuletiheyteen pääsemiseksi. Riittävä määrä sopivan paksuisia lankoja yhteensopivissa väreissä olikin sitten ihan haasteellinen homma. Vaaleanpunaisen ja valkoisen yhdistelmä nousi selkeäksi voittajaksi, koska toisena vaihtoehtona ollut vihreän ja ruskean yhdistelmä sai vähäisen neulekipinän alun painelemaan kiitolaukkaa kohti auringonlaskua.

Tossujen valmistuttua olin hieman hämmentynyt. Ne näytti ihan söpöiltä, mutta jotenki orvon näköisiltä ja ehkä aneemisiltakin. Vaaleanpunaisten trikoiden tai balettipuvun ja tutun kanssa ne olisivat olleet ihan söpö yhdistelmä, mutta koska allekirjoittaneen balettiajat ovat kauan sitten olleet ja menneet, ei ollut paljon toivoa moisesta rekvisiitasta. Toisaalta kyseiset tamineet olisivat pidemmän päälle olleet aika rasittavat kotona yksinollessaankin ja niitä valkotakkisiakin olisi alkanut varmasti kaipailemaan aika äkkiä. Jotain piti kuitenkin keksiä, joten virkkasin kohtalaisen isot kukat piristeeksi. Lopputuloksena oli ihkaoikeat prinsessatossut. Sellaiset, jotka olisin varmasti pikkutyttönä halunnut, vaikka en koskaan varsinaista prinsessavaihetta elänytkään.

Sopii ne farkkujen kanssa pidettäviksikin…

Nii-in, mieli muuttuu. Tossut ovat vain ja ainoastaan mun, enkä niitä lahjoita kenellekään, vaikka alunperin suunnittelinkin kiusaavani siskoani niillä. Jossain kukan virkkauksen tienoilla tiesin haluavani ne itselleni. Pitäähän jokaisella tytöllä olla oma prinsessaunelma, vaikka se sitten olisi pienen pieni ja toisen mielestä kaikkea muuta kuin prinsessamainen. Jokaisella kolmekymppiselläkin.

EDIT. Kiitokset AnniKaiselle loistavasta Tossukka-ohjeesta. Näitä voisin tehdä muutamat joululahjaksi, mikäli tähtien asennot ovat suosiolliset…

Read Full Post »