Ohje/malli: Sunny spread
Lanka: Zettl Colorado (kelta-vihreäkirjava), Novita Miami (valkoinen ja turkoosi) ja Drops Paris (vihreä)
Koukku: 5 mm
Koko: 5 X 6 palaa; 66 cm X 78 cm (Muistiinpanot hukassa, joten mitat eivät välttämättä pidä paikkaansa)
Ravelryssä
Isoäidinneliöistä ei ehkä syntynyt peittoa, mutta yhden minikokoisen täkin sain kuitenkin virkattua kesän aikana. Löysin mukavan näköisen virkkausohjeen Räveltämöstä, jota oli heti kokeiltava. Alunperin tarkoituksena oli tehdä muutama palanen, mutta toisin kävi. Joku tosin voisi sanoa, että eihän vauvanpeittoon tulekaan kuin muutama hassu lappu, mutta se on joku muu kuin minä. Minun mielestäni kolmessakymmenessä palassa on ihan tarpeeksi lankojen päättelyä, pingottamista ja yhteenompelua.
Virkkasin palat isommalla virkkuukoukulla (niin oli muistaakseni tehty ohjeessakin) kuin normaalisti käyttäisin kyseisille langoille. Näin pinnasta ei tullut liian jäykkä vaan mukavan pehmoinen. Novita Miami oli itseasiassa tähän tarkoitukseen mitä sopivin. Puuvillasekoite oli sopivan pehmeä pientä vauvaa ajatellen. Hiukkasen lanka oli liian ohut Drops Paris ja Zettl Colorado -lankaan verrattuna. Virkkuukoukku olisi saanut olla pienempi Miami langalle, mutta sitten kahdella muulla langalla olisi tullut ihan liian jäykkää pintaa.
Oli mukavaa vaihtelua virkata peitto pienelle vauvalle. Varsinkin kun kyseessä oli poikavauva. Jotenkin ei meinaa enää ideat riittää pienten poikalasten tamineisiin. Tämä oli jo ties kuinka mones kerta peräjälkeen, kun sukuun/ystäväpiiriin syntyi miehenalku. Ei mulla tietysti ole mitään miessukupuolta vastaan, mutta olisihan se kiva tehdä joskus pienelle tytöllekin jotain söpöä ja ihanaa. Ehkä sitten joskus.
Peiton saaja oli kaiketi lahjaansa tyytyväinen, koska nukkui päiväunensa ihan kiltisti uuden peittonsa alla. Ainakin hänen äitinsä piti siitä kovasti. Itsekin olen varsin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ikäväkseni kuvat ovat aika heikkolaatuiset. En nimittäin uskonut enää jatkavani blogin pitämistä, joten kuvatkin on napsittu lähinnä tottumuksesta ja melkoisessa kiireessä. Eiköhän niistä se olennainen kuitenkin selviä.
Ilmeisesti kolmekymmentä palaa oli kuitenkin liian vähän tätä lajia. Oiskohan nälkä kasvanut syödessä.
Jotenkin siinä vain kävi niin, että palasia alkoi ilmestyä pinoiksi asti. Tässä on ne alunperin isoäidinneliöillä tehtävään päiväpeittoon hankitut langat. Osa niistä. Jätin yhden värin kokonaan pois, joten langat eivät millään riitä päiväpeittoon asti. Reilunkokoinen torkkupeitto niistä olisi kuitenkin tarkoitus tehdä. Sikäli mikäli löydän jostain tummanruskeaa, joka on värillisesti ja paksuudeltaan tarpeeksi lähellä käyttämääni Novita Tennessee -lankaa. Voipi vinkata, jos tulee jotain mieleen.
Oletettavasti joku jäi miettimään, että mitä hittoa nuo valkoiset paperit tekevät kuvassa. Joku heikolla mielikuvituksella varustettu tarvitsi niitä, jotta kykeni hahmottamaan edes summittaisesti, että miltä lopullinen peitto näyttää. Uskonvahvistusta ehkä eniten.
Haaveiden hahtuvat 