Sekava seurakunta

Arvonta on edelleen käynnissä, joten jos kiinnostaa osallistua, jätä kommentti edelliseen postaukseen. Tämän viikon loppuun asti on ainakin aikaa osallistua.

Joulukuussa tein sekä äidilleni että mummolleni origamikukkapallon. Linkin ohjeeseen löysin Arteeni-blogista. Vähän ellei ihan liikaakin taisi olla sulaa hulluutta mukana, kun väsäsin ihan kahtena kappaleena. On meinaan puuduttavaa homma toistaa 60 kertaa yhtä palloa kohden sama taittelu. Vaikeustaso ei siinä kohdin paljon päätä huimaa. Haastavaksi meni vasta sitten, kun kukista oli koottu kaksi pallon puolikasta ja ne piti saada liitettyä siististi yhteen.

Käytin pallojen kokoamiseen kaksipuolista teippiä kuten ohjeessa. Lopuksi lisäsin pikaliimaa muutamaan kohtaan keskelle, jotta koossapysyminen olisi todennäköisempää. Ainakin vielä kummatkin ovat ehjiä. Tuskinpa kaksipuolinen teippi kauaa pitää osia koossa, mutta toisaalta ei näitä ikuisiksi ole tarkoitettukaan.

Arvatkaapas kenellä on vielä muutama minikokoinen pallo odottamassa kokoamista. Kyllästymispiste tuli vastaan, joten pienokaiset odottavat parempaa hetkeä. Pienen pienten palleroiden tekeminen on muuten alusta loppuun haasteellista. Piti ottaa ihan pinsetit avuksi, että sai puristettua kiinnitettävät pinnat yhteen. Kaikkea sitä pitääkin kokeilla.

Käsiongelman kanssa taistellessa on pitänyt kehitellä kaikenlaista näpräämistä, kun neulominen ei luonnistu ja jotakin pitää kuitenkin tehdä käsillä. Niinpä korujakin on syntynyt. En nyt viitsi rasittaa ketään älyttömällä kuvamäärällä, joten tässä vain esimerkkinä tämä yksi. Yksinkertainen, mutta ihan omannäköiseni koru.

Edellä mainittujen juttujen lisäksi olen leiponut ihan kyllästymiseen asti (jostain syystä leipätaikinat on kuitenkin jäänyt vaivaamatta…), lukenut kirjoja ja harrastanut ulkoliikuntaa silloin kun säät ovat sallineet. Meneehän se vapaa-aika niinkin, mutta silti kaipailen kunnon neulontasessiota. Tähän asti, kun olen uskaltautunut vain varovaisesti kokeilemaan puikkojen heiluttelua ja se ei oikein tyydytä mieltä. Jotain pientä saa kuitenkin välillä valmiiksikin asti (ei tämä neulomista ole kyllä nähnytkään, mutta kuitenkin…).

Ohje/malli: Texas snowflake
Lanka: J&P Coats mercer crochet size 60 (kaksinkertaisena)
Koukkku: 1,25 mm

Lumihiutaleita syntyi yksi lisää joulun jälkeen. Ehkä se täydellisin lumihiutalemalli (Maggie’s snowflake 1), jonka olen koskaan nähnyt, ei kuitenkaan ollut sopiva ikkunakoristeeksi. Vähän arvelinkin  mallin olevan liian siro ja hiutaleen sakarat niin vähäisesti kiinni toisissaan, että koossa pysymisestä saa vain haaveilla. Onhan kuitenkin kuvat, vaikka todellisuus ei niitä enää vastaakaan. Nättihän tämäkin tosin on, mutta…

Read Full Post »

Lumihiutaleita

Ohje/malli: Maggie’s snowflake 1, Century snowflake, Four-day weekend snowflake (x 2), Triple crochet snowflake, Crocheted snowflake ornament ja Mary Olki: Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja
Lanka: J&P Coats mercer crochet size 60
Koukku: 0,6 mm ja 1,25 mm
Koko: 6,5 – 18 cm
Muuta: Osa kuvioista on virkattu yksinkertaisella ja osa kaksinkertaisella langalla
Ravelryssä

Virkkasin äidilleni seitsemän lumihiutaletta ikkunakoristeeksi ja samalla myös joululahjaksi. Kaikki lähti liikkeelle sattumalta päähäni pälkähtäneestä ideasta. Käsi kun ei kovin kummoiseen taipunut joulukuussa, ei mitään suuria suunnitelmia voinut edes ajatella. Näitä pikkuisia virkkauksia kuitenkin kykenin tekemään silloin tällöin. Jostain syystä käsi ei kummoisesti ärtynyt ohuen ohuen langan virkkauksesta, kun se oli näin pienimuotoista. Mikään muu ei sitten luonnistunutkaan. Eikä oikein luonnistu vieläkään. Olen kokeillut ja päättänyt sitten olla kokeilematta. Parempaan päin on kuitenkin menty, mutta eipä tässä vielä naurata.

Ei kai näistä sen kummempaa sanottavaa ole. Tykkään kovasti lopputuloksesta. Hiutaleista tuli kauniita ja hentoisen näköisiä. Kuvaaminen ei sitten luonnistunut kovin kehuttavasti (on mahdoton kuvauskohde) ja tärkkääminen oli yhtä tahtojen taistoa taaskin. Tuli sekin tehtyä kahteen kertaan…yhden kuvion kohdalla jopa kolmeen kertaan. Eikä se kolmeen kertaan tärkätty pysy vieläkään kunnolla kuosissa. Johtuu tosin enemmän mallista kuin tärkkäyksestä, mutta kuitenkin.

Ihanaista alkanutta vuotta kaikille!

Read Full Post »

Kutistui ja latistui matkan varrella

Ohje/malli: Modern Afghan; Erika Knight: Simple crochet
Lanka: Novita Tennessee
Koukku: 3,5 mm
Muuta: Päiväpeitto kutistui pannulapuiksi…
Ravelryssä

Muistatteko tämän? Ai ette. Ei sillä, hädin tuskin muistan itsekään. Tai ainakaan en välittäisi muistaa. Suuri suunnitelma ja heti alkuunsa lopahtanut into. Mikään ei mättänyt sen kummemmin, mutta toisaalta ei sitten innostanutkaan. Ehkä nuo isoäidin neliöt eivät kuitenkaan ole se minun juttuni.  Jonnekin laatikon nurkkaan tuli haudattua koko projekti. Alkukesästä kaivoin sen sitten esiin muuton yhteydessä. Yritin miettiä mitä niistä valmiista lapuista tekisin. Kuten kuvasta näkyy, niin kolme pannulappua tuli väkerrettyä. Vaikka tein niistä kaksipuolisia, löytyy valmiita neliöitä vielä jonkun verran. Ehkä keksin niille käyttöä tai ehkä ne vain jatkavat hautautumistaan jonkun toisen laatikon pimentoihin.

Sen suuren suunnitelman alkuhuumassa hankituille langoille olen kaikeksi onneksi keksinyt toisen idean – peittomalli sekin. Se on edennyt jo melko pitkälle. Siitä sitten myöhemmin. Ainoastaan vaaleanharmaat langat jäävät vaille käyttöä, joten jos jotakuta kiinnostaa ostaa Novita Tennessee lankaa vaaleanharmaana, niin voipi jättää kommenttilootaan viestiä. Lankaa löytyy 5,5 kerää ja ne ovat kahta eri värierää.

Ohje: 57., Novita talvi 2008
Lanka: Mikälie vanha puuvillalanka
Puikot: 2,5 mm
Koko: halkaisija n. 58 cm (?)
Ravelryssä

Kesän aikana tuli edellä esiteltyjen pannulappujen lisäksi neulottua yksi pitsiliina. En oikein ymmärrä, että mikä minut ajaa tekemään näitä isokokoisia pitsihärpäkkeitä tasaisin väliajoin, vaikka en niistä sen kummemmin perusta. En ainakaan pöytäliinakäytössä. Joku ruuvi kai nuljahtaa välillä paikoiltaan ja kummalliset päähänpistot pääsevät valloilleen. En pohdi syitä…menisi sekin aika vain hukkaan.

Kesän ja alkusyksyn kyseessä oleva liina koristi pyöreää pöytääni. Nyt se on päätynyt johonkin mihin silmät eivät kovin usein osu. Ehkä se sieltä piilostaan kaivautuu esille, kun keksin sille paremman käyttötarkoituksen. Paremmista käyttötarkoituksista puheen ollen. Pitsiliinoja tulen jatkossakin tekemään, vaikka kirjoittamastani tekstistä voisi muuta päätellä. Liinojen koko tosin pienenee huomattavasti ylläolevaan verrattuna ja neulominen muuttuu virkkaukseksi. Löysin nimittäin lopultakin sopivan kokoisen pallon, joten voin toteuttaa kauan himoitsemani pitsilampun tekemisen. Ei kannata kuitenkaan pidätellä hengitystä. Selvät ikuisuusprojektin ainekset on kasassa.

Read Full Post »

Yritys hyvä kymmenen

Ohje: Maggie’s Snowflake 1, löytyy myös Ravelrysta
Lanka: J & P Coats mercer crochet, size 100 ja ohut metallilanka hopeanvärisenä
Koukku: 0,5 mm tai 0,6 mm
Työn koko: halkaisija n. 10 cm
Muuta: Tummansininen kartonki ja liimaa
Ravelry

Edellisellä kerralla esittelemäni lumihiutale päätyi sitten lopulta kortin koristeeksi. Sopii ehkä väreiltään paremmin itsenäisyyspäivään, mutta on kuitenkin joulukortiksi tarkoitettu. Luonnossa tuo sininen kartonki on tummempi ja metallilangasta johtuen hiutale kimaltelee kauniisti. Kuten kuvasta huomaa olen aika tottumaton korttien tekijä. Onneksi liimatahra ei oikeasti erotu noin selvästi. Metallilangan takia liimaamisesta tuli vähän turhankin haastava homma.

Alunperin mulla oli tarkoituksena virkata tosi ohuesta pitsinvirkkauslangasta lumihiutaleita koristeeksi ikkunan läheisyyteen. Päädyin kuitenkin hetken mielijohteesta kokeilemaan miltä näyttäisi, jos yhdistäisin tosi ohuen virkkauslangan ja vielä ohuemman metallilangan. Tulos on tosi kivan näköinen omasta mielestäni. Se kimmeltää kuin lumihanki kevättalven auringonpaisteessa. Varsinaiseen koristetarkoitukseen se ei kuitenkaan käynyt. Metallilanka aiheuttaa sen, että lumihiutale ei sokerivedellä tärkkäyksestä huolimatta pysy täysin litteänä, vaan reunat käpristyvät. Seuraavan kerran sitten ihan pelkällä virkkauslangalla vain. En tosin ole varma onko tämä ohje toimiva ajattelemassani tarkoituksessa. Lumihiutaleen sakarat ovat toisistaan hyvin pitkältä matkalta erillään, joka tekee hiutaleesta siron, mutta toisaalta aiheuttaa sen, että hiutale ei pysy niin kauhean hyvin muodossaan, vaan pitkät sakarat kääntyvät helposti suuntaan jos toiseen. Ehkä pitäisi kokeilla eikä vain pohtia.

Iloinen yllätys tämän ohjeen kohdalla oli se, että malli oli helppo virkata ja ohjekin oli selkeä. Käyttämäni langat olivat tosin niin ohuita, että touhu oli melkoista kieli keskellä suuta säheltämistä. Metallilanka vielä pyrki menemään puneelle itsensä ympärille ja oli ohuudestaan huolimatta hiukkasen jäykkää, joten ihan telkkarin äärellä en tätä väsännyt kasaan. Tulipahan tehtyä kuitenkin ja olen itsestäni aika ylpeä vieläpä. Jotain lankojen ohuudesta kertoo se, että tekemäni lumihiutale on kolmisen senttiä pienempi kuin alkuperäisessä ohjeessa oleva versio.

Kommenttilaatikossa kysyttiin tärkkäämisestä. Mulla ei ole antaa mitään selkeää ohjetta sokerivedellä tärkkäämiseen. Olen sekoittanut kuumaan veteen sokeria reilulla kädellä, pingottanut työn ja tupsutellut siveltimellä sokerivettä pintaan. Toiset kastelevat koko työn sokerivedessä, mutta musta se on liian tahmaista touhua ja tuollaisessa pikkutyössä onnistuu tuolla munkin tavalla. Kannattaa muuten miettiä jo etukäteen missä sen työn tärkkää, ettei onnistu tahmaamaan sellaista paikkaa mitä ei pitäisi. Älkää kysykö miksi mie huomautan tästä asiasta…

Sokerivedellä tärkätessä lopputuloksesta tulee tosi jäykkä, joten jos tärkkää esim. pitsiliinoja sitä alkuperäistä tarkoitusta varten, niin suosittelen ostamaan kaupasta tärkkäysainetta, koska sillä saa luonnollisemman lopputuloksen. En tiedä miten sokerivedellä tärkkäys toimii paksummilla langoilla, mutta ainakin ohuet puuvilla- ja villalangat ovat sopivia. Kovin kovapintaiset tekokuitulangat eivät taida toimia kauhean hyvin, koska tärkkäysaine ei imeydy lankaan niin hyvin. Paksujen lankojen kanssakin voi käydä aika hullusti, koska työlle tulee liikaa painoa. Tietoa ei tosin ole kuin ohuesta puuvilla- ja villalangasta, joten menee arvailuksi. Voitte yrittää todistaa tietoni vääräksi, eri asia uskonko sitä ;D

*****

Voitin Sohvannurkan tekeleitä -blogin arvonnassa ja perjantaina pääsin käsiksi arvontavoittoon. Paketissa oli kolme kerää tummanruskeaa Novita Wool -lankaa vanhana kunnon merinovillaversiona, kynttilä ja kortti. Kynttilän olenkin jo laittanut palamaan ja langoille löytyy varmasti käyttöä. En olekaan aiemmin neulonut merinovillaista Woolia. Kiitokset tästä!

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Read Full Post »

Jotain sieltä, täältä ja niiden väliltä

Ohje: Merletto mitts
Lanka: Itsevärjätty villasekoitelanka, tumma oliivinvihreä
Puikot: 2,5 mm
Ravelry

Osallistuin Lapaskuuhun, mutta saldoni jäi kerta kaikkiaan surkuhupaiseksi, kun onnistuin saamaan vain yhden parin valmiiksi ja nekin valmistuivat ihan viimemetreillä – viikonloppuna. Melkoinen pohjanoteeraus. Mun taitais olla parempi jättää yhteistempaukset väliin. En osaa olla vertaamatta itseäni toisiin ja pahan mielenhän siitä vain saa, kun huomaa toisten tuotteliaisuuden olevan ihan eri luokkaa kuin omansa. Asetan itselleni myös ihan liian helposti älyttömiä tavoitteita ja kun en yllä niihin, soimaan itseäni. Pitäisi vain oppia hyväksymään, että musta ei ikinä tule sellaista neulojaa, joka neuloo joka kuukausi kilokaupalla lankaa ja saa aikaiseksi lukemattoman määrän uusia neuleita.  Olisi myös paljon helpompaa itselleni, kun oppisin nauttimaan enemmän itse neulomisprosessista. Nykyisellään lopputulos tai sen puute tuntuu olevan ihan liian merkityksellinen ja siksi ajaudun tasaisin väliajoin pohtimaan sitä onko koko neuleharrastuksessa mitään järkeä.

No mutta, siihen varsinaiseen asiaan seuraavaksi. Neuloin Merletto mittsit hiukan eri tavalla kuin ohjeessa oli neuvottu. Ohjeen mukaan olisi pitänyt neuloa ranteen ribbineuleen jälkeen käden päälipuolella pitsineuletta ja toisella puolen taas sileää neuletta. Aloitin tekemään ensimmäistä kämmekästä edellä mainitulla tavalla, mutta en tykännyt siitä. Ranneosasta tuli liian löysän näköinen ja sileäneulos pönkötti omaan silmääni vähän oudon näköisesti. Päädyin sitten siihen ratkaisuun, että tikuttelin ribbineuletta viiden kaaviotoiston ajan ja sitten yhden kaaviotoiston ajan neuloin sileää neuletta, jonka jälkeen aloitin peukalokiilan neulomisen. Lopputulos on ihan kelpoisen oloinen. Toivottavasti miellyttää myös saajaansa ja ovat hänelle sopivan kokoiset. Nämä eivät nimittäin jää lämmittämään omia käsiäni.

*****

Mulle iskee satunnaisesti hirvittävä tarve näperrellä jotain pientä. Tällä kertaa se tarkoitti pientä virkkuukoukkua ja kahta ihan ohuen ohutta lankaa. Ensialkuun lopputulos ei näyttänyt kovin lupaavalta:

Erittäin sokeripitoisen tärkkäysliemen ja lukuisten nuppineulojen asettelun jälkeen kyhäelmä näytti hiukan lupaavammalta, mutta ei kuitenkaan ihan sellaiselta kuin oli tarkoitus:

Tähän tarinaan on todennäköisesti luvassa jatkoa. Tarkempia tietoja ohjeesta ja käytetystä langasta joudutte odottelemaan siihen asti. Voi mikä menetys ihmiskunnalle…

Read Full Post »

Minimaalista

EDIT. Mun motto on aina ollut neulomisessa ja virkkauksessa sellainen, että ei ole olemassa sellaista työtä mitä en pystyisi tekemään. Sen takia tämä virkkausjuttukin piti kokeilla, vaikka se tuntui ajatuksena lähinnä siltä, että pitäisi hypätä kahden metrin korkuisen aidan yli ilman apukeinoja.

Ohjeet/Mallit: Olki, Mary: Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja ja Kotilieden Virkkaa 16 -lehti
Lanka: DMC Special dentelles 80
Koukku: 14 (0,5 mm)
Muuta: Pitsien koot ovat 3 – 8 cm

Sain mummoltani ohuen ohuita värillisiä DMC:n lankoja, joita hän on käyttänyt johonkin pitsinnypläystyöhön. Lankoille ei ollut enää tarvetta, joten jämät päätyivät minulle. Samalla kertaa sain mummoltani myös 0,5 mm:n virkkuukoukun. Mummoni käsi ei ole enää vuosiin kestänyt virkkausta, joten tarpeettomana lojui sekin kaapissa. Ensin ajattelin vain kokeilevani, että miten noin minimaalisella virkkuukoukulla ja langalla virkkaaminen sujuu. Ensimmäisen pitsin jälkeen huomasin kuitenkin olevani koukussa ja minipitsejä syntyi sitten useampikin.

Alkukankeuden jälkeen virkkaaminen alkoi luonnistua vähän sujuvammin (toim.huom. vähän niin kuin pieni pyöräilijä, joka opettelee ajamaan ensikertaa ilman apupyöriä). Aikamoista väkertämistä tuo on edelleenkin ja kädet tuntuvat liian isoilta, mutta jotain näemmä saan kuitenkin aikaiseksi – hitaasti kylläkin. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui oikeastaan virkkausohjeiden ymmärtäminen. Varsinkin Mary Oljen kirjasta toteutetut mallit aiheuttivat pohtimista enemmän ja vähemmän. Hiukkasen ympäripyöreitä ohjeita joiltakin osin. Minun mitättömällä virkkauskokemuksellakin kuitenkin selvisi, kunhan tutki kuvia tarkkaan ja ajatteli ennen tekemistä.

Virkatessa syntyi sellainen ajatus, että kiinnitän pitsejä joihinkin tuleviin ompeluksiini. Ideoita kyllä riittää, mutta ompelukone pelottaa minua enemmän kuin minimaalisen kokoinen virkkuukoukku, joten toteutuspuoli voi venyä aika pitkälle tulevaisuuteen. Se kauhu näkyy pysyvän vuodesta toiseen vai onkohan se vain saamattomuutta.

Kotilieden Virkkaa 16 -lehti ja Mary Oljen Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja ovat kummatkin kirjaston poistomyynnistä ostettuja. Melkoisia aarteita kummatkin. En ole ollut suuremmin koskaan pitsejen perään ja ohuella langalla virkkaaminen on tuntunut minusta aina kidutukselta jo ajatuksena. Nyt sitten lämpenin asialle ihan liikaakin, kun huomasin ylläolevassa kuvassa esiintyvän pitsiverhon ohjeen Kotilieden Virkkaa 16 -lehdestä. Se on ihana. Tahtoo itelle.

Read Full Post »

On asioita…

…jotka voisi jättää tekemättä (tai ainakin tehdä toisin).

Ohje: Neulottu Neovius-liina ”Orapihlaja” Novita talvi 2008 -lehdestä
Lanka: Wetterhoff Silvia
Puikot: 3 mm
Virkkuukoukku: 3 mm

Tämän kokeilun olisi voinut jättää tekemättä. Liian isot puikot ja vääränlainen lanka, tuloksena harmituksen sekaista huvitusta. Kuvassa liina näyttää melkein siedettävän näköiseltä, mutta todellisuus on karumpaa sorttia. Liina näyttää sottuiselta ja rumalta. Aika paljon olisi auttanut, kun olisi neulonut kiltisti 2,5 mm puikoilla. Vielä enemmän olisi auttanut, kun olisi neulonut toisenlaisella langalla. Silvian jämät vain sattuivat käteeni lankalootasta ja päätin kokeilla sillä. Onnistuin sössimään myös reunuksen ja se näyttää ihan toiselta kuin sen pitäisi. Ei tule minusta liinojen neulojaa, ei. Ainoa hyväpuoli koko projektissa on se, että sain hiukkasen taas tuhottua jämälankakokoelmaani.

Ohje: Calorimetry Knitty:stä
Lanka: Marks & Kattens Natura
Puikot: 4,5 mm
Muuta: Loin vain 100 silmukkaa

Vieläkään en saanut Mark & Kattens Natura -lankaa tuhottua kokonaan. Pieni nöttönen sitä vielä olisi, mutta ei niin suurta määrää, että siitä mitään enää saisi aikaiseksi. Taitaa päästä lankojen hautuumaalle.

Calorimetry oli ihan kiva pikku projekti, vaikkakin lopputulema ei ihan ollut se mitä sen olisi pitänyt olla. Koska lanka on aika löperöä, ei tuloskaan ole kovin napakka ja toimii siksi aika kehnosti tässä neuleessa. Ihan sopiva siitä tuli kuitenkin päähäni, kun loin ohjeessa ilmoitettua silmukkamäärää vähemmän silmukoita. Taitaa vain lörpsähtää käytössä aika nopeasti. Lieneekö on käyttökelpoinen siksikään, että lanka on hiukkasen kutittavaa sorttia, joten voipi mennä otsan raapimiseksi, kun tämän pannan päähänsä laittaa. Kuuluu tuon neulotun liinan kanssa samaan sarjaan: ”Ajattele ensin, tee vasta sitten”.

Ei onnistumisen kokemuksia tällä kertaa. Jospa lopettaisi pään takomisen seinään ja alkaisi vähitellen ajattelemaan ensin ja tekemään vasta sitten.

Kokeilin viikonloppuna paritonta sukkaa jalkaani. Voi, kun se onkin nätti. Voisi vihdoinkin neuloa norjalaiselle kaverin. Jospa se suostuisi neuloutumaan lopultakin oikean kokoiseksi kaiken purkamisen, neulomisen ja purkamisen jälkeen.

Read Full Post »