EDIT. Mun motto on aina ollut neulomisessa ja virkkauksessa sellainen, että ei ole olemassa sellaista työtä mitä en pystyisi tekemään. Sen takia tämä virkkausjuttukin piti kokeilla, vaikka se tuntui ajatuksena lähinnä siltä, että pitäisi hypätä kahden metrin korkuisen aidan yli ilman apukeinoja.
Ohjeet/Mallit: Olki, Mary: Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja ja Kotilieden Virkkaa 16 -lehti
Lanka: DMC Special dentelles 80
Koukku: 14 (0,5 mm)
Muuta: Pitsien koot ovat 3 – 8 cm
Sain mummoltani ohuen ohuita värillisiä DMC:n lankoja, joita hän on käyttänyt johonkin pitsinnypläystyöhön. Lankoille ei ollut enää tarvetta, joten jämät päätyivät minulle. Samalla kertaa sain mummoltani myös 0,5 mm:n virkkuukoukun. Mummoni käsi ei ole enää vuosiin kestänyt virkkausta, joten tarpeettomana lojui sekin kaapissa. Ensin ajattelin vain kokeilevani, että miten noin minimaalisella virkkuukoukulla ja langalla virkkaaminen sujuu. Ensimmäisen pitsin jälkeen huomasin kuitenkin olevani koukussa ja minipitsejä syntyi sitten useampikin.
Alkukankeuden jälkeen virkkaaminen alkoi luonnistua vähän sujuvammin (toim.huom. vähän niin kuin pieni pyöräilijä, joka opettelee ajamaan ensikertaa ilman apupyöriä). Aikamoista väkertämistä tuo on edelleenkin ja kädet tuntuvat liian isoilta, mutta jotain näemmä saan kuitenkin aikaiseksi – hitaasti kylläkin. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui oikeastaan virkkausohjeiden ymmärtäminen. Varsinkin Mary Oljen kirjasta toteutetut mallit aiheuttivat pohtimista enemmän ja vähemmän. Hiukkasen ympäripyöreitä ohjeita joiltakin osin. Minun mitättömällä virkkauskokemuksellakin kuitenkin selvisi, kunhan tutki kuvia tarkkaan ja ajatteli ennen tekemistä.
Virkatessa syntyi sellainen ajatus, että kiinnitän pitsejä joihinkin tuleviin ompeluksiini. Ideoita kyllä riittää, mutta ompelukone pelottaa minua enemmän kuin minimaalisen kokoinen virkkuukoukku, joten toteutuspuoli voi venyä aika pitkälle tulevaisuuteen. Se kauhu näkyy pysyvän vuodesta toiseen vai onkohan se vain saamattomuutta.
Kotilieden Virkkaa 16 -lehti ja Mary Oljen Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja ovat kummatkin kirjaston poistomyynnistä ostettuja. Melkoisia aarteita kummatkin. En ole ollut suuremmin koskaan pitsejen perään ja ohuella langalla virkkaaminen on tuntunut minusta aina kidutukselta jo ajatuksena. Nyt sitten lämpenin asialle ihan liikaakin, kun huomasin ylläolevassa kuvassa esiintyvän pitsiverhon ohjeen Kotilieden Virkkaa 16 -lehdestä. Se on ihana. Tahtoo itelle.
Haaveiden hahtuvat 
Kauniita ovat aikaansaannoksesi =)
Ja kaunis on tuo valkoinen verhokin.
Olisi muuten kaunis pienempänä saunan
ikkunassanikin =) Pitääpä katsastaa
paikallinen kirjaston tarjonta
Tiina: Kiitos :) Lehti on vuodelta 1981, joten sitä ei välttämättä löydy enää kirjastoista. Tuokin on poistomyynnistä ostettu.
Kivan pirteitä ja värisiä nuot virkkaamasi jutut. toimisivat varmaan jotenkin yhteenlaitettunakin?
Tuo verho on kovin kaunis, mutta on siinä aikamoinen työ jos alkaa puuhaan. noh, pala silloin toinen tällöin.
Kirkkaat värit tekevät perinteisistä pitsimalleista mukavan modernin näköisiä. Pitäisiköhän itsekin kokeilla :)
Tuo viimeisen kuvan verho on tosi ihana. Mulla on tuo sama lehti, ja vuosia sitten kun virkkasin enemmän tai vähemmän ahkerasti, miten milloinkin, virkkasin tuon mallin pöytäliinaksi, tai oikeastaan kaksi liinaa tein, ison ja pienen. Työ oli haastava muttei suinkaan mahdoton, ja liina on kaunis!
Ihan niinkuin kesäisiä kukkia nuo virkkaukset:) Hyvinhän tuo homma näyttää olevan hanskassa, ei muuta kuin verhon kimppuun. Malli on todella kaunis.
Nostan hattuni korkealle sun virkkuutöiden edessä. Ohut lanka ja melkein näkymätön koukku. Huh, hienoa. Ei onnistuisi multa.
Tuttuja tunteita virkkauksen suhteen – kahden metrin korkuisen aidan yli ilman apukeinoja! Minä tosin en ole ottanut askeltakaan koukkuihin päin. Komeita kukkasia olet sinä virkannut! Jään odottamaan, mistä ompeluksista kukkaset jonain päivänä löytyvät…
Somia kesäkukkasia olet koukulla saanut aikaan! ;) Niin asenteistahan se on monesti kiinni, oonistuuko joku työ vai ei. Nyt sinä olet selättänyt ohuella koukulla virkkaamisen ja pian varmaan tuon ompelunkin.
Muistuipa nuoruus mieleen tekstiäsi lukiessa. Silloinhan kaikki käsityötaitoiset nuoret naiset virkkasivat kilvan kapioihin pitsejä. ;D Minä myös! ;DDD Joitakin pitsejä taitaa olla vieläkin jossakin laatikon pohjalla, kun jäi yli.
Muuten edellisessä postauksessa olevat sormikkaat on tosi kauniit! Heti alkoi syyhyttämään sormia, että tuollaiset pitäisi saada!
Kauniita pyörylöitä. Seuraavaksi vaan ompelukonetta selättämään, suosittelen. :)
Ihana motto sinulla! Minä olen vähän samaa mieltä, mitä haastavasmpi työ sen mukavampi. Ja kauniita pieniä töitä ja aivan ihana verhjomalli minunkin mielestäni, ei muuta kun kirppareilla silmät auki jos vaikka lehti tulisi joskus vastaan.
Ihania väriläiskiä nuo pikkupitsit. Ja ihailtavaa uutteruutta noin pikkiriikkisillä työkaluilla!
Soile: Kiitos :) Taitaisi olla yhdistettynä liian pirteä minun silmilleni :D Kattelin sen verran tuota ohjetta, että kyllä siinä saisi langanpäitä ainakin päätellä. Noiden isojen ympyröiden keskelle virkataan pikkuisia ympyröitä yksi kerrallaan ja yhdistetään muodostettaessa iso ympyrää. Ehkä liikaa väkertämistä kuitenkin. Toisaalta jos esim. parvekkeen oveen tai johonkin kapeaan ikkunaan tekisi, niin paloja ei tarvitsi ihan älyttömästi olla.
Kaisa: Siitä vain jos hermo kestää. Noin ohuella langalla ja koukulla on kyllä melkoista väkerrystä, jos totta puhutaan…tai riippuu tietenkin virkkauskokemuksestakin. Mulla varsinaista pitsin virkkauskokemusta ei juurikaan ole.
Leena: Ihanahan se on. En tiedä sopisiko oikein minun sisustukseen, kun tarkemmin miettii. Haluttais kyllä kokeilla. Laitoin vieraskirjaasi vähän kysymyksiä aiheeseen liittyen.
Annikainen: Hih, juu kerrankin näkyy pirtsakan värisiä juttuja mun blogissa :D
Quickstep: Kiitos :) Tuntui kyllä aika mahdottomalta ensiksi, mutta päätin vain, että tämähän onnistuu. Aika etanavauhtia mie vieläkin virkkaan, mutta alku kuitenkin.
Tiinaf: Kiitän :) Saa ehkä odotella niitä ompeluksia. Olisi yksi isompi ompelutyö, joka pitäisi tänä kesänä väsätä, joten nuo ideat jäävät varmaan hautumaan joksikin aikaa.
Matleena: Kiitos :) Heh, pitäsköhän tässä alkaa kapioita väsäämään :D Ei oo kyllä sitä ukkoa, joten oishan sitä aikaa ;D On muuten hyvä ohje sormikkaiden tekoon, kokeile ihmeessä.
Päivi: Kiitän :) Ompelukone ja mie ei olla ihan parhaita kavereita. Kyllä mie oon joskus ommellut enemmän ja vähemmän, mutta kysyy hermoja. Jotenki se tuntuu niin useasti vastustavan.
Helena: Kiitti :) Silleen mie oon oppinut tekemään kaiken. Oon vain päättänyt, että teen ja sillä siisti :D Mummoni tosin väittää, että olen luonnonlahjakkuus käsityöjutuissa, joten mulle on helppoa vain päättää ;D Tuo on oikeastaan liinamalli, mutta verhoksi sitä oli myös lehdessä tarjottu. Mie en ehkä niistä pitsiliinoista niin kauhiasti perusta, mutta verho vois olla tosi nätti.
AnniP: Kiitän :) Kyllä mie olin aika yllättynyt, että innostuin tuosta väkertämisestä enemmänkin. Onneksi ei ole nukkekotia. Väkertelisin varmaan iltakaudet kaikkea pientä piiperrystä :D
Kivannäköisiä! Sulla on hyvä motto, kannatan. :D Olen kanssa miettinyt, et ompelutaito olis kiva omata. Ehkä mä vielä joskus…:)
Kivan näköisiä tulee reippailla väreillä. Tuo pitsiverho on ihan ykkönen!
Heheh… Kuten sanottua, ihminen voi hurahtaa ihan mihin tahansa… eikä tuo nyt ole ehkä kovin vaarallista ja kulkee hyvin mukana kesällä kaikkialla. Hmmm…? Tämä tästä enää puuttuisi, että innostuisi virkkaamisesta.
Moi taas. Liinojeni mitat ovat 51 cm ja 84 cm kanttiinsa. Isompi painaa 357 g, mittaus pesun jälkeen ;). Siinä on 16 isoa pyörylää; pienemmässä niitä on 4. Lanka on Novita Virkkauslanka, 100% merseroitu puuvilla, 100 g = 550 m, koukkusuositus 1,25 – 1,5, tiheys 30 = 10 cm.
Loistava motto sinulla :)
Tuo verho näyttää upealta, voi kun löytäisi tuon ohjeen jostakin! Uudesta kodistamme tulee suht pelkistetty ja kai jollain tapaa modernikin, mutta makuuhuoneeseen sopis just tuollainen verho, valkoisena ja ohuena! Kauniita ovat nuo virkkauksesi, kun vertasin koukun kokoon niin tajusin vasta miten pikkuisia ne ovat!
Kauniita pikku pyörylöitä. :o) Ei kyllä silti vieläkään kutkuttele virkkaaminen, vaikka teininä sitä tulikin harrastettua yhden ison verhon ja yhden palapaidan verran. Se palapaita oli liikaa.. ;D
Tiinakka: Kiitti :) On se motto tähän asti ainakin toiminut :D Taidan olla vähän sellainen neuloja ja virkkaaja, että kaipaan haastetta töiltäni.
Outi: Aika harvinaista, että blogistani edes löytyy noin räväköitä värejä. Kaikkea pitää kokeilla ;D
Mokkakissa: Heh, varo vaan. Tarttuu vielä sinuunkin ;D
Leena: Kiitos :) Mie aattelin tehä ohuemmasta virkkauslangasta. Vähän vain tarvin suuntaviittaa, että paljonko pitää ostaa lankaa. Noista tiedoista on jo paljon apua :)
Päivi: Eikös ole :) Saattaahan tuota lehteä löytyä vielä kirjastoista. Mistäpä sen tietää. On kyllä jo niin vanha, että hiukan epäilen. Joo, minimaalisia ne on. Huomasin vasta tehtyäni postauksen, että kuvien perusteella ei kyllä tajua kuinka pieniä nuo ovat.
Makepeace75: Kiitän :) Äläs nyt, hiipii vielä vaivihkaa nurkan takaa se innostus :D Mie oon satunnaisesti virkkaillut vuosien varrella isompaa ja pienempää, mutta yleensä lanka on ollut paljon paksumpaa ja koukku 3,5 mm -> Joskus lukioikäisenä kyllä virkkasin tosi isoa liinaa melkein puoleenväliin asti 1,75 mm koukulla, mutta se meni purkuun jokunen kuukausi sitten, koska käsialani on löystynyt niin paljon, että ei onnistunut sen tekeminen enää loppuun. Tuota pienempää koukkua en ole sitten aiemmin kokeillut enkä tuollaista ompelulangan paksuista virkkauslankaa. 0,5 mm on ihan eri asia kuin 1,75 mm tai 3,5 mm. Vaati hiukan keskittymistä ja opettelua.
Kyselit värjäyksestä blogissani. Kasvien määrän minä heitän ihan hatusta. Laitan kasvia sen verran kuin sitä saan/jaksan kerätä ja värjään sopivan määrän lankaa (esim. Nallella tai 7 veljeksellä yhden kerän). Ainakin näitä lankoja olisi varmaan voinut värjätä kerralla enemmänkin. Olen aiemmin käyttänyt Terttu Hassi: Luonnonväreillä värjääminen (1981), Riitta Aittomäki, Hans Colliander ja Heikki Kotiranta: Väriä Luonnosta (1992) ja Oili ja Maunu Paajanen: Luonnon värilumoa (2003) -kirjoja, joissa on hyvät ohjeet. Myös netistä kuukkeli löytää vaikka mitä ihmeellistä.
Raparperi ei tarvitse puretusainetta, siksi en alunaa siihen laittanut. Puretteen tarkoitus on muistaakseni avata langan suomuja, että väri tarttuu paremmin, mutta raparperi tekee sen itse. Tsemppiä värjäyksiin, se on tosi kivaa!
Eikö olekin mukava vaihteeksi virkata. Pieni virkkuutyö on helppo ottaa kesällä mukaan vaikka rannalle.
Miten pieni se sun koukkusi mahtaa ollakaan, kun jo ykkosen koukkukin on aika pieni. Nättiä pyörylöitä ja toi verho vasta kaunis onkin. Minä teen verhoa neulomalla vähän suuremmista paloista. Neulotaan pyöreää ja tärkätään neliöksi, jotka virkataan yhteen. Saa nähdä milloin valmistuu.