Kesää kohden

Ohje/malli: Birdie decoration
Lanka: SandnesGarn Mandarin petit
Koukku: 2,5 mm
Ravelryssa

Se on kuin tekijänsä. Kierot sääret ja mulkosilmät. Kaikessa omituisuudessaan ja persoonallisessa ulkonäössään ehkä jonkun silmissä nättikin. Hassu olento, joka lentää liihotti toiselle puolelle Suomea blogiarpajaisvoittopaketin mukana. Toivottavasti se saa hymyilemään. Pikku reppana. Rakkauella se on kuitenki tehty, vaikka ei saanutkaan pinkki-/punasävyistä ulkomuotoa kuten tekijänsä haaveksi…eikä niitä rotusääriäkään. Mianron blogista löytyy kuva paketista kokonaisuudessaan.

Pinkeistä ja punaisista puheenollen. Ostin sitten lankaa. Madelinetosh tosh lacea ja tosh sockia. Punaista ja vaaleanpunaista. Maailmankirjat on sekaisin tai ainakin mun päässä on vinksahtanut pahasti. Kaikista mahdollisista värivaihtoehdoista en suostunut edes ajattelemaan kuin vaaleanpunaista. Oikiasti. Pelottavaa.

Kummatkin langat on korvamerkitty ostettaessa ja pitsivahvuudesta olen jo aloittanut Whisper cardiganin. Sukkavahvuisesta langasta tulee Lissajous socksit. Myönnän sen kummemmin kenenkään pakottamatta, että olen aika hankala tässä suhteessa. Ostan lankaa vasta, kun tiedän mitä siitä teen. Melko tarkalleen (yleensä täysin tarkalleen). En osaa ostaa lankaa noin seku vaan keksiäkseni matkan varrella mitä siitä teen. Olen kokeillut sitäkin muutaman kerran. Ne langat on myyty/lahjoitettu eteenpäin. Edellä mainitun lisäksi suurin osa neulemalleista voi olla vain tietyn värisiä. Tuosta vaaleanpunaisesta langastakaan ei kuulkaas voi tehdä mitä vain sukkia. Vain tietyt mallit käy. Nih.

Ups, taisin aiemmin sanoa, että en esittele ostoksiani. Lipesin vahingossa siitäkin päätöksestä. Katsokaas ei näin ihania juttuja voi olla esittelemättä. Langat ovat ihastuttavan punasävyisiä ja kirjat täynnä kauniita neulemalleja (arvatkaapa huviksenne mitä väriä tässä blogissa nähdään eri sävyissä seuraavat kuukaudet). Lohduksi ostetut langat ja kirjat alkavat näemmä tehdä tehtävänsä, kun aikaa kuluu.

Kirjoista löytyi monta ihastuttavaa mallia, joten turhan pantiksi nekään eivät päädy (en nyt viitsi järkyttää teitä kertomalla miten vaikea ja hankala olen neulekirjojen ostamisen kanssa…). Kuvassa on siis Brave new knits (Julie Turjoman), Textured Stitches: Knitted Sweaters & Accessories with Smart Details (Connie Chang Chinchio) ja Knitter’s Almanac (Elizabeth Zimmermann). Mikäli jotakuta kiinnostaa ja kuvasta ei ota tarpeeksi tolkkua.

Advertisement

Read Full Post »

Tämmöistä täällä

Päätin palailla ainakin hetkiseksi blogin äärelle neuleaiheiden kanssa. Samalla tulin myös ilmoittamaan arvontatuloksen taannoin järjestemälleni arvonnalle, joka nyt sitten venähti hiukkasen ajattelemaani pidemmälle. Sen kummemmitta höpinöittä kerrottakoon, että arpaonni osui Mianro:n kohdalle. Paljon onnea! En voi luvata, että arvontapalkinto lähtee heti yhteystiedot saatuani postiin, mutta lähiviikkoina kuitenkin.

Ohje: Annis, Knitty Spring+Summer 2010
Lanka: Grignasco Merinosilk
Puikot: 5 mm & 6 mm
Muuta: Huivi neulottu kaksinkertaisella langalla ja reunassa muutama kerros 1 o 1 n -joustinta rullaantumisen estämiseksi
Ravelryssä

Sitten niihin neuleisiin. Helmikuussa tein melko pikaisella aikataululla huivin hautajaismekkoni kaveriksi. Vanha tuttu Annis, joka on muuten nähty jo kertaalleen blogissani ihan samanlaisesta langasta neulottuna. Neulomisprosessi oli aika synkkä, mutta meni vanhan kertauksena ja siksi ilman sen kummempaa pähkäilyä. Kuvassa huivi ei ole enää parhaimmassa terässä, koska se oli ollut jo siinä vaiheessa käytössä ja aika lyttääntynyt tapaus. Grignasco Merinosilk on ehkä ihanan tuntuinen lanka, mutta pehmeytensä takia se ei oikein pysy kuosissaan. Toimi kuitenkin sen ajan kuin oli tarvis ja saahan tuo pingotettua uudelleen, jos sille joskus löytyy tarvetta. Toivottavasti ei nyt vähään aikaan kuitenkaan.

Ohje: Rubberduck socks (rav linkki)
Lanka: Cascade Heritage
Puikot: 2,5 mm
Muuta: Ohjeesta ei ole käytetty kuin tuo ankkakuvio. 46/47 numeron jalkaan joutui säätämään kaiken muun omasta päästään.
Ravelryssä

Maaliskuussa syntyi pikkaisen jo halua neuloa ihan muuten vain, eikä pelkästään pakon edestä, joten päädyin neulomaan sukat hiukkasen isompaan jalkaan. Olen aiemmin neulonut 46 numeron (vai liekö 47) jalkaan sukkia vain hiukkasen paksummasta langasta. Nyt sitten päädyin neulomaan ohuesta sukkalangasta ja kaiken hyvän lisäksi vielä kirjoneuletta. Loppua kohden tuntui vähän siltä, että ankoille ei tule loppua ollenkaan…Toisaalta kirjoneuleen takia ne oli loppujen lopuksi aika nopeat tehdä. Ei kuitenkaan ankkoja vähään aikaan…edes kylpyammeeseen.

Toivottavasti nämä sukat piristävät erään ihmisen mieltä edes vähäsen. Vaikka eipä sitä tyhjyttä yhdet sukat täytä, mutta ehkäpä ne lämmittävät kuitenkin jalkoja…niin kauan kuin pysyvät ehjinä.

Toisten piristämisyritysten ohella olen yrittänyt piristää itseänikin. Tilasin Posh Yarnilta lankaa maaliskuussa ja aloitin Bromeliad shawlin neulomisen. Tarkoitus oli neuloa huivi kevääksi, mutta tosiasiassa syksy on uskottavampi valmistumisajankohta. Eipä sillä hyvää kannattaa odottaa. On nimittäin ihan mielettömän kaunis väri langassa vai pitäisikö sanoa, että värit. Värisävyt ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että pinnasta näyttää tulevan eläväinen olematta kammottavan läikikäs. Harmi vain, että kuva ei toista langan upeutta. BFL ja silkki on muuten ihan mieletön yhdistelmä. Tuntuu tosi pehmoiselta.

Jos viitsisin, kertoisin ostaneeni myös pinkan neulekirjoja ja kesäneuleeseen langat. En kuitenkaan viitsi. Piristysmielessä hetkellinen ostovimmani ei oikein tuottanut haluttua tulosta, joten mitäpä niistä kertoilemaan sen enempää. Monta projektia on lisätty tehtävien neuleiden listalle uusien neulekirjojen takia, vaikka todellinen inspiraatio saapuu luullakseni vasta sitten, kun tuuli puhaltaa enemmän etelästä kuin pohjoisesta. Nyt tämä on enemmän tämmöistä tämä olisi ihana, jos muistuisi kunnolla mieleen se, että mitä se ihana on. Joskus sitten.

Read Full Post »

Parempi myöhään kuin…

Ohje: Omasta päästä saajan mittojen mukaan
Lanka: Cascade 220 wool
Puikot: 4 mm
Ravelry

Neuloin olympialaisten aikana lapaset eräälle varsin isokätiselle miehelle. Neulominen sujui varsin kepeissä tunnelmissa, kun ottaa huomioon, että jouduin purkamaan ensimmäistä lapasta muutamaan otteeseen saadakseni aikaan tarpeeksi suuren koon. Ei meinannut millään mennä pieneen mieleen, että tässä tapauksessa tumppujen on oikeasti oltava tosi suuret. Lopputulos oli juuri sopiva, joten ei voi olla kuin tyytyväinen.

Kuvasta voi vähäsen päätellä saajan käden kokoa, koska lapaset ovat omissa käsissäni. Kuvakulma on hiukkasen vääränlainen, joten eivät tosiaan näytä niin suurilta kuin oikeasti ovat. Ohuella langalla neuloessa näistä tumpuista olisi voinut tulla oikea tuskien taival, mutta paksummalla langalla työ oli aika nopea tehdä. Jälleen kerran on todettava, että Cascade 220 on tosi miellyttävä lanka neuloa. Neulominen sujuu kuin itsestään ja neulepinnasta tulee tosi kauniin ja napakan näköinen.

Osallistumiseni Ravelympics 2010 -tapahtumaan oli melkoisen vaatimaton, samoin kuin suoritukseni, mutta mitalin sain joka tapauksessa edellä mainituista lapasista:

Neulomisrintamalla on ollut aika nihkeää jo kuukausikaupalla, mutta eilen sain tehtyä loppuun neuletakin äidilleni. Langat on osaksi vielä päättelemättä, neule kylvettämättä ja napit ostamatta, mutta muutoin olen selvillä vesillä. Ainoaksi ongelmaksi näyttää muodostuvan se, että saaja yrittää livistää neuleen kuvaamisesta. Pömppömaha on kuulemma esteenä kuvaamiselle. Pöh, sanon mie. Meillä on sopimus asiasta, joten ihan helpolla en meinaa antaa periksi ;D Eiköhän se mielipide muutu, kun pidän neuletta panttina itselläni tarpeeksi kauan…

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana vähän kipinää korujen kanssa puuhasteluun. Kokeilua ja harjoittelua tämä nyt on alussa ollut, mutta ehkä joskus saan aikaiseksi jotain itseäni miellyttävääkin. En nyt rasita lukijoitani tällä kertaa kuin tämän ensimmäisen korusetin kuvilla – itseasiassa muut korut ovat kuvaamattakin. Jos innostun tähän värkkäyspuoleen enemmänkin, jatkossa voi olla luvassa maratonmittaisia postauksia aiheesta: itsetehdyt korut. Repikää siitä.

Koru- ja helmijutuista minut on saanut innostumaan äitini ja saattaapa käydä niin, että hommasta tulee itselleni uusi aluevaltaus tavalla tai toisella. Korupuolella tuntuu olevan kaikenlaista kiinnostavaa ja on aika vaikea pitää ohjia käsissä, kun haluttais kokeilla vähän sitä sun tätä. Vähän niin kuin neulomisessakin, jossa valinnanvaraa on ihan liikaakin. Yritä nyt sitten pitää järki mukana.

Koruista takaisin lankoihin ja neulomiseen. Sain tällä viikolla Näpiltä arvontavoittoni. Onni suosi hänen blogiarvonnassaan ja palkinnoksi sain kaksi kerää Regian sukkalankaa, huulirasvan, kasvonaamion ja rasiallisen suklaarusinoita. Suklaarusinat eivät jostain syystä ennättäneet kuvaan asti. Ryökäleillä oli liian kiire suuhuni. Kiitokset Näpille paketista!

Jotta tästä sekametelisopasta tulisi nimensä mukainen, niin laitetaanpa loppuun vielä ennen ja jälkeen kuvat urakasta jota lumen lapioimiseksikin kutsutaan. Suuntana oli maakellari.

Ennen. Tätä kuvaa otettaessa ollaan jo ihan loppusuoralla. Matka kellariin on ihan kiitettävän mittainen ja koko matkalta lunta oli melkoinen määrä.

Jälkeen. Aika tovi meni lapioidessa koko matka kellarille asti, mutta loppujen lopuksi koko homma oli mitä parhainta stressin purkua. Onneksi kuitenkin asun kerrostalossa, joten joka päivä ei sentään tarvi huhkia lapion varressa…

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Read Full Post »

Yritys hyvä kymmenen

Ohje: Maggie’s Snowflake 1, löytyy myös Ravelrysta
Lanka: J & P Coats mercer crochet, size 100 ja ohut metallilanka hopeanvärisenä
Koukku: 0,5 mm tai 0,6 mm
Työn koko: halkaisija n. 10 cm
Muuta: Tummansininen kartonki ja liimaa
Ravelry

Edellisellä kerralla esittelemäni lumihiutale päätyi sitten lopulta kortin koristeeksi. Sopii ehkä väreiltään paremmin itsenäisyyspäivään, mutta on kuitenkin joulukortiksi tarkoitettu. Luonnossa tuo sininen kartonki on tummempi ja metallilangasta johtuen hiutale kimaltelee kauniisti. Kuten kuvasta huomaa olen aika tottumaton korttien tekijä. Onneksi liimatahra ei oikeasti erotu noin selvästi. Metallilangan takia liimaamisesta tuli vähän turhankin haastava homma.

Alunperin mulla oli tarkoituksena virkata tosi ohuesta pitsinvirkkauslangasta lumihiutaleita koristeeksi ikkunan läheisyyteen. Päädyin kuitenkin hetken mielijohteesta kokeilemaan miltä näyttäisi, jos yhdistäisin tosi ohuen virkkauslangan ja vielä ohuemman metallilangan. Tulos on tosi kivan näköinen omasta mielestäni. Se kimmeltää kuin lumihanki kevättalven auringonpaisteessa. Varsinaiseen koristetarkoitukseen se ei kuitenkaan käynyt. Metallilanka aiheuttaa sen, että lumihiutale ei sokerivedellä tärkkäyksestä huolimatta pysy täysin litteänä, vaan reunat käpristyvät. Seuraavan kerran sitten ihan pelkällä virkkauslangalla vain. En tosin ole varma onko tämä ohje toimiva ajattelemassani tarkoituksessa. Lumihiutaleen sakarat ovat toisistaan hyvin pitkältä matkalta erillään, joka tekee hiutaleesta siron, mutta toisaalta aiheuttaa sen, että hiutale ei pysy niin kauhean hyvin muodossaan, vaan pitkät sakarat kääntyvät helposti suuntaan jos toiseen. Ehkä pitäisi kokeilla eikä vain pohtia.

Iloinen yllätys tämän ohjeen kohdalla oli se, että malli oli helppo virkata ja ohjekin oli selkeä. Käyttämäni langat olivat tosin niin ohuita, että touhu oli melkoista kieli keskellä suuta säheltämistä. Metallilanka vielä pyrki menemään puneelle itsensä ympärille ja oli ohuudestaan huolimatta hiukkasen jäykkää, joten ihan telkkarin äärellä en tätä väsännyt kasaan. Tulipahan tehtyä kuitenkin ja olen itsestäni aika ylpeä vieläpä. Jotain lankojen ohuudesta kertoo se, että tekemäni lumihiutale on kolmisen senttiä pienempi kuin alkuperäisessä ohjeessa oleva versio.

Kommenttilaatikossa kysyttiin tärkkäämisestä. Mulla ei ole antaa mitään selkeää ohjetta sokerivedellä tärkkäämiseen. Olen sekoittanut kuumaan veteen sokeria reilulla kädellä, pingottanut työn ja tupsutellut siveltimellä sokerivettä pintaan. Toiset kastelevat koko työn sokerivedessä, mutta musta se on liian tahmaista touhua ja tuollaisessa pikkutyössä onnistuu tuolla munkin tavalla. Kannattaa muuten miettiä jo etukäteen missä sen työn tärkkää, ettei onnistu tahmaamaan sellaista paikkaa mitä ei pitäisi. Älkää kysykö miksi mie huomautan tästä asiasta…

Sokerivedellä tärkätessä lopputuloksesta tulee tosi jäykkä, joten jos tärkkää esim. pitsiliinoja sitä alkuperäistä tarkoitusta varten, niin suosittelen ostamaan kaupasta tärkkäysainetta, koska sillä saa luonnollisemman lopputuloksen. En tiedä miten sokerivedellä tärkkäys toimii paksummilla langoilla, mutta ainakin ohuet puuvilla- ja villalangat ovat sopivia. Kovin kovapintaiset tekokuitulangat eivät taida toimia kauhean hyvin, koska tärkkäysaine ei imeydy lankaan niin hyvin. Paksujen lankojen kanssakin voi käydä aika hullusti, koska työlle tulee liikaa painoa. Tietoa ei tosin ole kuin ohuesta puuvilla- ja villalangasta, joten menee arvailuksi. Voitte yrittää todistaa tietoni vääräksi, eri asia uskonko sitä ;D

*****

Voitin Sohvannurkan tekeleitä -blogin arvonnassa ja perjantaina pääsin käsiksi arvontavoittoon. Paketissa oli kolme kerää tummanruskeaa Novita Wool -lankaa vanhana kunnon merinovillaversiona, kynttilä ja kortti. Kynttilän olenkin jo laittanut palamaan ja langoille löytyy varmasti käyttöä. En olekaan aiemmin neulonut merinovillaista Woolia. Kiitokset tästä!

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Read Full Post »

Lankavyyhdeistä haasteisiin

Mie sain eilettäin aivan ihanaisen paketin Makepeace75:ltä. Ensimmäiseksi neulojan huomio kiinnittyi tietysti paketin lankasisältöön, joka oli aivan upea: 2 vyyhtiä vihreää BC Garn Baby Alpacaa, 2 vyyhtiä oliivinvihreää BC Garn Jaipur Silkiä ja 2 vyyhtiä Malabrigo sockia kahtena ruskean sävynä.

Paketista löytyi toki muutakin…

Makepeace75 oli laittanut pakettiin mukaan itsetehtyjä silmukkamerkkejä pienessä somassa purkissa, nostalgisia muistoja herättäviä Fazerin Kettukark…eiku Pihlajakarkkeja ja Revontuliteetä. Karkkeja lukuunottamatta paketti oli ihan täydellisesti mulle sopiva ja mun mieleinen – mie en syö salmiakkia ja suklaata lukuunottamatta juurikaan karkkeja. Tosin karkitkin taitavat kadota parempiin suihin makeanhimon yllättäessä ;D

Ai, miksikö mulle tipahti tällainen hemmottelupaketti? No mie oon vaan niin IHANA…eiku mie sain tämän paketin kiitokseksi siitä, että neuloin Makepeace75:lle hänen toiveidensa mukaisen huivin – Gailin. Oletin tosin saavani vyyhdin tai kaksi, en kuutta ja kaikki vielä tuollaisia ihkulankoja. Olin ihan sanaton avatessani paketin ja viimeaikaisen yltiöherkän mielentilani takia oli aika lähellä, että en alkanut vollottamaan ihan valtoimenaan. Voiko saada upeampaa lahjaa neulojana kuin sellaisen, jonka lankasisältö on huolella valikoitu saajansa näköiseksi.

Lämpöiset kiitokset vielä kertaalleen Makepeace75:lle. Sie oot ihan paras :)

Jäin paketin avattuani miettimään, että oonko nyt oikeasti ansainnut kaiken tämän, mutta toisaalta Makepeace75 on saanut ihan vapaasti valita kuinka paljon lankaa sinne pakettiin laittaa. Mie vain kerroin mistä materiaaleista ja väreistä tykkään…tai no, esitin mie toiveen 3,25 mm:n puisista sukkapuikoista, jotka itseasiassa sain jo syksyllä. Ne eivät päässeet kuvaan, koska ovat kiinni yhdessä keskeneräisessä työssä.

*****

Terveisiä muuten niille ihmisille, jotka miettivät, että eikö täällä enää esitellä ollenkaan valmistuneita neuleita. Niitä on, mutta allekirjoittanut ei ole saanut blogattua. Yritän parantaa tapani. Blogin päivittäminen on ollut viimeaikoina ihan hunningolla, vaikka aihetta kirjoitteluun onkin ollut. Ehkäpä jo lähipäivinä. Mitään maata mullistavaa ei ole silloinkaan tarjolla, mutta kaikenlaista pientä.

*****

Annikainen muisti minua haasteella/tunnustuksella tai oikeastaan niitä oli kolme kaiken kaikkiaan, mutta hän jätti nimeämiensä henkilöiden päätettäväksi, että ottaako niistä yhden, kaksi, kolme vai ei ainoatakaan. Hänen saatesanansa minun kohdallani olivat taitava ja analyyttinen neuloja. En osaa oikein allekirjoittaa kumpaakaan, mutta myönnän, että tuo analyyttisyys saattaa välillä saada valtansa. Eiköhän ne luonteenomaisuudet ja saatu koulutus näy tavalla tai toisella kunkin kirjoituksissa – ainakin välillä.

Kiitokset Annikaiselle :)

Mie valitsin sen, jonka perusteella saan kirjoittaa itsestäni 10 totuutta eli:

Tässäpä sitten ne totuudet:

1. Mulla on punapään iho-ominaisuudet ja silmien väri, mutta hiukseni ovat oikeasti tummanruskeat. Jonkinlainen luonnon kokeilujen oikku kaiketi.

2. En ole koskaan osannut täysin päättää, että olenko pitkä vai lyhythiuksinen, joten hiusten pituus on vuosien saatossa ollut kummassakin ääripäässä satunnaisin väliajoin. Hiukseni ovat siis yltäneet välillä lanteille ja välillä niiden mitta on ollut joissakin hassuissa senteissä. Nykyisellään ne ovat olkapäille, mutta kaipaavat kipeästi kampaajan saksia.

3. Harrastan juoksemista. Rakastan sitä tunnetta, jonka saa lenkkeilystä.

4. Mulla on parantumaton koirakuume, mutta en ole koskaan omistanut koiraa – kissan kylläkin.

5. Asun yksin, enkä seurustele tällä hetkellä. Toivoisin, että tilanne olisi toisin. Haluaisin monta lasta ja itselleni sopivan miehen.

6. Jos olisi taloudelliset mahdollisuudet valita, eläisin maalla ison eläinlauman kanssa. Näen hyvät ja huonot puolet sekä maalla että kaupungissa elämisessä, mutta olen pohjimmiltani maalaistyttö, joka kaipaa elämää kaupungin ulkopuolella.

7. Nautin luonnossa oleilusta. Metsät ovat osa sielunmaisemaani.

8. Nautin yksinolosta, mutta kaipaan säännöllisesti myös ihmisten seuraan.

9. Mun sanavarastoon eivät kuulu sanat: liian vaikea, kun puhutaan neulomisesta tai virkkaamisesta. Tämä ajaa minut kokeilemaan milloin mitäkin uutta ja erilaista. Olisin varmasti aika päivää sitten lopettanut neulomisen, jos pysyttelisin pelkällä perussukkalinjalla.

10. En suutu helposti, mutta jos suutun, olen pitkävihainen ja nopea anteeksianto ei kuulu hyveisiini. Hyvin harvoin suutun tosissaan, mutta ärähdän aika nopeasti, jos toinen ylittää reilusti ne rajat, jotka olen asettanut sopivalle käytökselle.

Tämä haaste pitäisi sitten ojentaa kymmenelle ihmiselle. Mie taidan tyytyä nyt paljon pienempään joukkoon, mutta en kuitenkaan vähäisempään ;D

Makepeace75, Christina, Helmisade, Kaisa ja Teisa. Olkaa hyvät. Haasteen saa ottaa tai jättää.

Read Full Post »

Piristystä mielelle

Arpaonni suosi taannoin Villa Lankala -blogin arvonnassa ja perjantaina luokseni kotiutui paketti, joka sisälsi itsevärjättyä lankaa, rasian simpukkasuklaata ja kortin. Kiitokset Villa Lankalalle :) Taidan kokeilla miten lanka neuloutuu raitapolvisukiksi jonkun yksivärisen langan kaverina. Ensin pitää vain saada muutama keskeneräinen työ alta pois…

Muutakin kivaa olen tällä viikolla saanut. Joitakin päiviä sitten sain lopulta käsiini kauan himoitsemani Haapsalu sall -kirjan. Kirja on minusta todella kaunis ja huolella tehdyn näköinen. Kirja sisältää niin paljon pitsineulemalleja, että ideoiden ei pitäisi ainakaan loppua ihan heti kesken. Omaksi harmikseni viron kieli ei juurikaan avaudu minulle, joten tunnen jääväni aika paljosta paitsi. Onneksi en sentään ihan kaikesta, joten tiedossa on jossakin vaiheessa pitsihuivin neulomista kirjan mallien pohjalta. Ihan heti se ei kuitenkaan tule tapahtumaan, koska olen päättänyt pitää vähän taukoa pitsihuivien neulomisesta.

Kiitokset vielä kertaalleen Muoriskalle, joka mahdollisti minulle kirjan saamisen.

Read Full Post »

Pakkomielteestä toiseen

Olen yrittänyt metsästää neuleinnostustani, mutta se näyttää kadonneen taivaan tuuliin. Koska en ole juurikaan neulonut, olen puuhastellut muuta. Parin viikon aikana on tullutkin leivottua niin paljon, että ihan itseäkin hämmästyttää. Kaikki alkoi ihan viattomasti Lotan Vadelma-suklaakakusta, jota oli ihan pakko kokeilla – on muuten tosi hyvää. Sen jälkeen olen leiponut useammankin sämpylä- ja leipätaikinan, melkein sata suklaapikkuleipää, reilu 30 karjalanpiirakkaa, 2 omenapiirakkaa ja yhden kinkkupiirakan. Olen myös säilönyt kurkkuja, käynyt ahkerasti sienessä, leikkonut persiljaa pusseihin pakastamista varten, pessyt ikkunat sekä kotona että yhden sukulaisen luota ja siivonnut asunnon muutenkin perusteellisesti. Öö, pesänrakennusvietti?

Olen niitä ihmisiä, joilla aktiivisuustaso näyttää joko +100 tai -100, mitään välimuotoja ei tunneta. Siksipä mikä tahansa innostus voi merkitä loppujen lopuksi vain älytöntä päänsärkyä ja aivojen ylikuumenemista. Ihme kyllä leipomisen kohdalla en ole vielä saavuttanut pääteasemaa, vaikka kokeilinkin rajojani jo yhteen kertaan. Jostain täysin järjettömästä mielijohteesta päädyin nimittäin tekemään lähemmäs sata pikkuleipää ja reilu kolmekymmentä karjalanpiirakkaa samana iltana. Vielä sillä tavalla epäjärjestelmällisesti, että vasta paistettuani pikkuleivät, sain idean piirakoiden tekoon. Kaikki tietää, että riisipuuro ei tule valmiiksi ihan hetkessä eikä reilun kolmenkymmenen piirakkakuoren kauliminen suju kokemattomalta kovinkaan nopeasti ja näppärästi. Olin muutoinkin ollut koko päivän jalkojen päällä ja kävellyt paljon, joten jossain kaulimisprosessin puolivälissä alkoi jo tehdä tiukkaa. Hiukkasen lämpöisen puoleinen keittiö ja karjalanpiirakoiden paistamisen jälkeen vuorossa häämöttävä tiskaussessio taisi tehdä myös oman osansa tympääntymiseen ja väsymiseen. Olisin antanut mitä vain lasista punaviiniä tai viskitilkasta, mutta korkea keittiöjakkara ja puunuijakin olisi kelvannut. Jakkara jalkojen lepuuttamisen takia  ja nuija järjen kalloon takomista varten. Mitään niistä ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten kärsin kiltisti loppuun asti.

Vielä olisi tarkoitus tehdä yksi pullataikina. Sen jälkeen siirryn kyllä ihan muihin aktiviteetteihin. Josko lähestyisin vaivihkaa ompelukonetta ja ottaisin niskalenkkiotteen ompelukonepelostani tai sitten kulutan ylimääräisen energian pelkästään lenkkipoluilla.

Ohje: Silmukkamäärä Regian sukkataulukosta, muutoin omasta päästä
Lanka: Zitron Trekking Pro Natura
Puikot: 2,5 mm
Ravelry

Oon mie kuites neulonut yksien lasten sukkien verran. Multa nimittäin kyseltiin josko neuloisin pienelle sukulaispojalle villapaidan talveksi. Kysymys palautti mieleen lupauksen neuloa Laminariasta ylijääneestä langasta pienet sukat samaiselle pojalle. Niinpä tartuin puikkoihin ja tikuttelin sukat. Aika kivuttomasti se luonnistui, mutta koska neulominen ei herättänyt minkäänlaista tunnetta, on puikot pysyneet edelleen nurkassa. Siinä vaiheessa, kun sukulaispojan vanhemmat ovat saaneet hankittua langat villapaitaa varten ja löytäneet mieleisensä ohjeen, uskoisin jonkinlaista neuleinnostustakin löytyvän ja jos ei, niin kaksivuotiaalle lapselle tekee villapaidan vaikka ei niin kauheasti riemastuttaisikaan koko puuha.

*****

Kuvakollaasin ensimmäisessä kuvassa näkyy tuorein sukkalankahankintani. Onnistuin haalimaan itselleni vyyhdin oranssisävyistä lankaa joitakin viikkoja sitten olleessa Markkalanka-myynnissä. Ostin sen piristääkseni sekä itseäni että lankalaatikkoani. Toinen ainakin piristyi, toisesta en menisi takuuseen…

Read Full Post »

Tök tök tök

Ohje: Baktus
Lanka: Rowan Rowanspun DK
Puikot: 4 mm
Ravelry

Olen yrittänyt herätellä kadonnutta neuleintoani kutomalla itselleni Baktuksen (hämmästyttävää, kerranki mie neulon jotain samaan aikaan kuin muutki, enkä vuosikausia muiden jälkeen). Ainaoikein-neulos toimi oikein hyvin aivot-pois-päältä neulomisena, mutta innostusta se ei onnistunut herättämään. Neulominen ilman kiinnostusta koko hommaan on kuin vääntäisi leipälävestä sisään kaurapuuroa aamusta iltaan. Tylsää, turhaa ja harmaata. Lopputulos on toki nätti, huivin malli on kiva ja ilman yrityksen häivääkään sylissä on yhtäkkiä valmis huivi. Silti vain plääh ja vielä toisenkin kerran plääh. Myrtyneestä ilmeestäni, joka näkyy osittain kuvassa, voi jo päätellä paljon. Onko pakko?

Huonot tulokset neulomisterapian saralla ajoivat minut kokeilemaan hieman rajumpia keinoja. Kaikessa innottomuudessani päädyin yrittämään Posh Yarnilta tilaamista. Koska kyseessä on nopein-syö-hitaat -periaatteella toimiva kaupankäynti, en edes uskonut tärppäävän. Yritystä oli ilmeisesti riittävästi tai hyvä tuuri osui kohdalle, koska yksi vyyhti päätyi itsellenikin. Ei kylläkään se lanka, jota eniten himoitsin. Saamani vyyhti tuntui ensialkuun aika pliisulta omaan makuuni, mutta nyt kun silmä on tottunut, se tuntuu oikein mieluisalta. Se piristää myös mukavasti aika tummasävyistä lankalaatikkoani. Kaiken lisäksi tilaamani Sylvia 2 ply on aivan ihanan tuntuista, mutta voiko merinon ja silkin yhdistelmä muuta ollakaan.

Langan värit toistuvat kuvassa aika apaattisesti eikä kaunis kiiltokaan näy. Oikeasti värit eivät ole noin mitäänsanomattomat. Ikävä kyllä neuleiden ja lankojen kuvaaminen on tällä hetkellä aivan yhtä kiinnostavaa kuin neulominenkin. Ei huvita. Monivärisen langan hankinta menee muuten tilapäisen mielenhäiriön piikkiin, mikäli sitä joku sattuu ihmettelemään. Toisaalta jopa mieki saatan joskus yllättää. En kylläkään sen suhteen, mitä tuosta langasta on tarkoitus tulla isona.

Tämäkään terapiamuoto ei muuten auttanut. Olen lakannut yrittämästä. Palailen neuleasioissa aalloille heti, kun on jotain kerrottavaa. Seuraavalla kerralla esittelen ihanan huonekalun, jonka sain viikonloppuna…ja ainakin osan sen sisällöstä. Kauaksi ei kyllä neulomisesta mennä siinäkään.

EDIT. Kyllä mie neulon edelleenkin, mutta tahti on olematon. Kiinnostus ja innostus uupuu. Harkitsen puikkojen laittamista jäähylle. Jospa se auttaisi.

Read Full Post »

Sormia palelee

Ohje: Ruskakäsineet
Lanka: Novita Florica
Puikot: 3 mm

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kun ei ole valmistunut mitään, eikä muutenkaan ole oikein kiinnostanut blogata. Puikoilla kyllä roikkuu vähän sitä sun tätä, mutta pitkäjännitteisyyttä ja kiinnostusta neulomiseen ei tunnu riittävän niin paljoa, että jotain saisi valmiiksi asti. Vauvan neuletakki olisi kyllä hihasaumojen ompelua ja nappeja vaille valmis, mutta siinäpä se. Vain melkein valmista, ei täysin valmista. Tuskaannuin muutama päivä sitten saamattomuuteeni niin paljon, että väsäsin Ruskakäsineet lopulta valmiiksi. Käsineet ovat olleet toisen hanskan sormiosiota vajaat jo ties kuinka pitkään. Eipä sitten palele käsiä näillä koleilla kesäkeleilläkään…no juu, syksyä varten ne on kyllä tehty, vaikka näillä keleillä alkaa kohta kaipaamaan käsineitä käteen.

Nämä ovat ensimmäiset neulomani käsineet ja olen vallan tyytyväinen, että valitsin juuri tämän ohjeen. Selkeä ohje, joka tuotti nätit ja ainakin minun neulomiskäsialalla hyvin istuvat käsineet. Tällä kertaa ei ollut kyllä mitään tietoa neuletiheydestä. Mie neuloin samalla langalla ja samalla puikkokoolla kuin ohjeessakin oli käytetty, enkä vaivautunut tarkistamaan neuletiheyttä. Luulisin, että neuloin aavistuksen verran tiukempaa kuin ohjeessa ilmoitettu, mutta ihan hyvä niin. Liian löysät käsineet on minusta jotenkin inhat. Onneksi äidilläni on suunnilleen saman kokoinen käsi kuin minulla, muuten voisi olla ongelmia. Käsineet ovat nimittäin hänelle.

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun neuloin juuri sillä langalla ja vieläpä samalla värillä kuin ohjeessakin oli käytetty. Tavallaan sattumaa ja tavallaan ei. Olen aiemmin neulonut äidilleni kirjoneulesukat käyttäen oranssia ja luonnonvalkoista Floricaa. Oranssia jäi jäljelle ihan reilusti ja päädyin neulomaan niistä käsineet äidilleni. Ensin ajattelin lapasia, mutta äitini ei juuri lapasia käytä, joten hanskat olivat paljon parempi idea. Ruskakäsineet valikoituivat, koska ne näyttivät minusta näteiltä ja sopivan yksinkertaisilta, mutta sisälsivät kuitenkin jotakin muuta kuin pelkkää sileää neuletta.

Käsineistä lankoihin. Seuraava kuuluu sarjaan: Oliko nyt ihan pakko kokea tämäkin juttu…

Näin voi käydä lankaa keriessä. Onneksi huomasin langan värjäävän vaikutuksen heti kerimisen ensimetreillä. Lopun vyyhdistä kerinkin muovikäsineet kädessä, mikä oli hiukan tympeää touhua, koska lanka sähköistyi aika tavalla. Heikoilla älynlahjoilla varustettu ihmispolo tajusi vasta kerittyään puolet 1200 metristä, että olisihan sen langan voinut huuhdella/pestä silloin, kun lanka oli vielä vyyhdillä. Huoh. Nyt sitten kaivetaan vähän huonommat metallipuikot esille ja tikutetaan lanka neuleeksi niillä. Värjäävä vaikutus näyttää olevan sen verran tehokas, että en kyllä uskalla pistää puupuikkoja alttiiksi sille. Jos nyt ajatellaan positiivisesti, niin onneksi kerin langan käsin. Olisi ollut aika ärsyttävää huomata vasta neuloessa, että sormet ja puikot ovat ihan tummanvioletit. Nyt voin sentään asennoitua oikealla tavalla etukäteen ja kaivaa ne vähän huonommat puikot esille.

Ai, mitäkö langasta on tulossa? Senpä näkee sitten. Sanotaanko vaikka näin, että ei ole tulossa minulle ja langan ohuudesta voi jo päätellä aika paljon. Valmistunutta neuletta pääsee ihailemaan toivottavasti tämän kesän aikana. Silloin sitten siitä aiheesta enempi. Tätä neuletta en tule vilauttelemaan blogissani keskeneräisenä, jotta saaja joutuu elämään epätietoisuudessa siihen asti, kunnes neule on hänellä. Kiusa se on pienikin kiusa ;D

Tässä kun olen viime aikoina neulonut vain toisille, on herännyt sellainen tunne, että itsellekin pitäisi saada välillä jotain valmista. Keskeneräisenä toki roikkuu pari työtä, jotka ovat minulle. Aloitin nimittäin pitsisukkien neulomisen ja Springtime swirl -huivikin on edelleenkin puikoilla. Viime kuukausina on vain mennyt muille tulevat neulomukset ohi, joten itselle en ole oikein saanut mitään aikaiseksi. Tuosta ympyrähuivistakaan en ole ihan varma. Mitä pidemmälle olen neulonut tuota Springtime swirliä (6.vihje menossa), sitä varmemmaksi olen alkanut tulla, että en osaa käyttää pyöreää huivia. Kaunis huivi siitä kyllä tulee, joten jospa sitten jollekin lahjaksi *syvä huokaus*, jos ei itselle tunnu sopivan. Sen näkee sitten.

Read Full Post »

Vähän vain

Lankavarasto se vaan kasvaa…

Kävin Pääkaupunkiseudulla reissun ja pitihän sitä käydä hiplailemassa (ja ostamassa) lankoja Soukan Menitassa. Paljon enemmän olisi lähtenyt lankaa mukaan, jos olisin antanut mielihalujeni viedä, mutta pidin maltin mukana menossa. Kaikki langat on ostettu tiettyjä projekteja silmällä pitäen. Harmi vain, että vuorokauteen ei ole edelleenkään tullut yhtään lisää tunteja. Muutoin en paljon neulomista edes ajatellut koko viikon aikana…tai no, Akateemisesta nappasin kyllä hetken mielijohteesta IK:n kesänumeron (se ei eksynyt kuvaan asti). Mun kohdalla nuo ex tempore -ostokset ovat yleensä tuhoon tuomittuja ja niin oli kyllä tuo lehtiostoskin. Eipä se sitten oikein innostanutkaan.

Reissussa oli mukana vauvan neuletakin alku. Paria senttiä enempää en sitä neulonut, vaikka toisin kuvittelin etukäteen. Ei vain aika riittänyt eikä innostuskaan. Sain vielä hankittua heti matkan alkuun itselleni flunssan, joten sekin sitten verotti energiaa aika tavalla. En muuten suosittele kauheassa nuhassa ja tukkoisessa olossa lentämistä. Laskeutumisvaihe lennosta oli melkoista tuskaa. Korviin sattui ihan kamalasti ja toinen korvista oli koko loppupäivän lukossa. Muutoin reissu oli tosi mukava. Vietin runsaasti aikaa suloisen pikku pojan kanssa (sieltähän se flunssakin sitten tuli), joka tykkäsi saamastaan pikku-Pingusta. Ihan kivaltahan se virkkaamani pingviini alkoi sitten omissa silmissänikin näyttämään, kun pidempään sitä katselin. Luulisin pingviini-herran saaneen mukavan kodin, vaikka se aika kaukana Etelämantereesta onkin. Ainakin se oppii äkkiä sisäsiistiksi. Sen verran usein se kävi potalla pienen ihmisen toimesta reissuni aikana (ensin pehmolelut käy potalla ja sitten siihen voi istua itsekin) :D

Kotiin saapuessa minua odottikin sitten paketti. Tilasin Get Knitted -putiikista uusimman Vogue knitting -lehden (ei, en suostu puhuttelemaan sitä tuolla eurooppalaisella nimellä) ihan vain näiden ihanaisten pitsisukkien takia, mutta kyllä siellä oli aika monta muutakin toteuttamisen arvoista ohjetta. Lehden lisäksi tilasin myös ohjeen Amy Butlerin Weekender travel bagiin. Olen pyöritellyt kyseisen laukun tekoa mielessä jo niin kauan, että oli jo aika siirtyä haaveksinnasta hiukan lähemmäksi toteuttamisvaihetta. Jospa innostuisin kesällä ompelemaan. Kuten kuvasta huomaa, pari kerää ohutta puuvillalankaakin kotiutui luokseni. Niistä ajattelin kokeilla pitsisukkien tekemistä, mikäli aika ja tähtien asennot antavat myöten.

EDIT. Myöskin neulomani Laminaria-huivi oli saajalleen hyvin mieluinen. Sekin kun löysi uuden kotinsa samalla reissulla. Kukahan minutkin pudottaa pilvistä, kun on ollut pelkkiä onnistumisia toisille neulomisen suhteen…

Read Full Post »