Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Sitä sun tätä’ Category

kakku

Sain joululahjaksi Kinuskikissa leipoo -kirjan, josta otin yhden ohjeen kokeiltavaksi ystävänpäivän kunniaksi. Ihan nappisuoritusta kakusta ei tullut ulkonäkönsä puolesta, mutta onneksi maku on herkullinen. Kirjassa ’Äidin lempikakku’ nimellä esiintyvä juustokakku on minun makuuni turhan makea verrattuna siihen millaiseksi itse miellän juustokakut, mutta kakkuna mitä mainioin. Tämä ongelma on onneksi helppo korjata, kun ei ajattele sitä juustokakkuna…

EDIT. Nyt toisenkin palan kakkua syöneenä on pakko vetää sanoja takaisin. Ei se enää tunnukaan liian makealta juustokakuksi ;D

Suosittelen lämpimästi Kinuskikissan leivontakirjaa. Sieltä löytyy monipuolisesti tietoa ja neuvoja niin kakunkoristelusta kuin niitä ihanaisia ohjeitakin. On ainakin omasta näkökulmasta katsottuna mitä sopivin leivontaopus sellaiselle, joka haluaa oppia koristelemaan kakkunsa näyttävästi, mutta ei tiedä asiasta juuri mitään. Saapa nähdä kuinka kauan menee ennen kuin rohkaistun kokeilemaan kakun koristelemista sanan varsinaisessa merkityksessä.

horatio_and_oren
Ohje/malli: Horatio and Oren, Twist Collective fall 2012
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 2,75 mm ja 3 mm
Ravelryssa

Ystävänpäivä käy sopivasta aasinsillasta kolmannen pöllölapasparin esittelyyn. Titti, blogiystäväni vuosien takaa, ihaili aiemmin esittelemiäni pöllölapasia ja hetken mielijohteesta lupauduin neulomaan hänelle sellaiset. Helmikuun alkupuolella puikoiltani sitten tipahti musta-valkoiset pöllöttimet saajan väritoiveen mukaan. Ne ovat jo saajallaan ja sopivasti myös hänen blogissaan esitteillä samanaikaisesti.

Valmistuneiden töiden esittely on ihan päälaellaan, kun viimevuotisiakin olisi useampi vielä esittelemättä. Tämä nyt liittyy lähinna kuvaamisongelmiin, joista kirjoitin edellisessä postauksessa. Toivon mukaan tilanne korjautuu lähiaikoina ja pääsen kuluvan vuoden puolelle neuleidenkin suhteen.

Read Full Post »

 

Oikein ihanaa ja leppoista Joulua!

joulu

Read Full Post »

Lissajous

Eipä ole oikeastaan mitään uutta näytettävää. Yksi toista hihaa vailla oleva kesäneule odottaa hylättynä nurkassa ja Lissajous-sukka pariaan. Elämä on ollut viime kuukausina aika stressaavaa ja väsyttävää, joten puikkojen kilkuttelu ei ole ollut juurikaan edes mielessä. Sen verran yritin tsempata, että osallistuin Ravellenic games 2012:n räveltämössä.  Sain häthätää ensimmäisen sukan valmiiksi ja pikkuisen matkaa toista sukkaa ennen kuin olympialaiset olivat päätöksessä. Ei sitten riittänyt aika eikä inspiraatio. Miksi lienee menin edes yrittämään, kun ihan selkeät yliväsymyksen merkit olivat ilmassa.

mansikkakakku

Onneksi aina voi tehdä jotain, joka vaatii hieman vähemmän aikaa eikä motivaationkaan tarvitse olla niin kohdillaan. Kinuskikissan Vaniljainen mansikkakeikaus toimii kesästä toiseen yhtä vaivattomasti…niin tekemisen kuin syömisenkin puolesta…

Täältä kuuluu taas jotain, kun saan päänvaivaa ja stressiä aiheuttavat asiat järjestykseen ja pinoon. Sitä kuuluisaa parempaa päivää odotellessa voisi tietysti yrittää saada kesäneuleen hihan valmiiksi, että voisi esitellä sen ennen talvea. Liekö se sitten kauheasti eroaa tästä ”kesästä”. Joinakin vuosina olisi paljon mukavampaa viettää kesä ihan jossain muualla kuin Suomessa. Pöh.

Heh, kuvat ovat yhtä aneemisia kuin tekstikin. Pahoittelen jos tartutin johon kuhun omaa alavireisyyttäni. Ajattelin vain, että blogiakin pitäis välillä muistaa olemassaolollaan.

Read Full Post »

Rauhallista joulua!

lyhdyt

Read Full Post »

Olen viikkokausia ollut täysin saamaton blogini suhteen. Ensimmäisen kerran taisi jäädä kokonainen kuukausi väliin blogin päivittämisen suhteen. Mitä kirkkaammin aurinko tuntuu paistavan, sitä vähemmän minulla riittää inspiraatiota mihinkään muuhun kuin pakollisiin kuvioihin. Joka kevät tämä sama kuvio tuntuu toistuvan, mutta tänä vuonna energiapula on ollut jotain ihan käsittämätöntä. Ei vaan huvita. Kaikki tuntuu samalta moneen kertaan nähdyltä ja koetulta. Mikään ei herätä kiinnostusta ja auringon valo tuntuu vain häikäisevän silmiä ja paljastavan elämän tomuiset nurkat ja hämähäkin seitit.

Olen kuitenkin neulonut kahdet polvisukat ja yhden neuletakin valmiiksi. Kuvaaminen ei vain kiinnosta tippaakaan, eikä kyseisistä neuleista jaarittelu. Toisista polvisukista (edellisessä postauksessa näkyvät) olisi saatava kuvat, jotta ohjeen voisi julkaista, mutta kun ei niin ei. Pakolla on turha yrittää, joten sekin asia nyt vain lojuu ja odottaa päivää parempaa. Pahoittelut vain heille, jotka mahdollisesti odottavat sukkaohjeen julkaisua. Joudutte vielä odottelemaan.

Meinasin jättää päivittämättä vieläkin, mutta muutin sitten mieleni. Omahan on blogini ja kirjoittelen tänne sitä mitä haluan. Eihän tätä kukaan pakota lukemaan. Aina voi valita.

*****

Sain aikapäiviä sitten tunnustuksen sekä Flikalta että Pikkikseltä. Kiitokset niistä :) Olen laiska, saamaton ja ennen kaikkea edelleenkin innoton, joten tunnustuksen vaatimukset jää nyt täyttämättä. Toivottavasti en unohtanut ketään, jolta olisin saanut tunnustuksen…

Read Full Post »

Korouoma

korouoma1

Kävin heinäkuun alkupuolella Korouomassa. Ajankohdan olisi toki voinut valita paremminkin, koska tuuleton ja lämmin ilma olivat omiaan sääskien syötiksi päätymisellä. Varsinkin uoman varrella kulkeva reitti oli käytännössä julmetun hyttyslauman seassa matkaamista. Kuljettiin yläreitin kautta, joka kulkee Julmakallion kautta. Siellä korkeuksissa ei sääskistä ollut tietoakaan, joka oli tosi nautinnollista melkoisen jyrkän ja vaativan nousun jälkeen. Tällä kertaa kuljettiin retkiseuralaisen kanssa noin kymmenen kilometrin lenkki, mutta joskus olisi tarkoitus kulkea koko reitti päästä päähän. Silloin ajankohdaksi ei tosiaankaan valikoidu keskikesä.

Kollaasit

Reissu oli tosi mukava, vaikkakin seuraavat päivät menivät kutisevien paukamien kanssa taistellessa. Aloitinkin heti seuraavan kohteen metsästämisen ja ainakin näin alustavasti olen päätynyt Riisitunturiin. Ehkäpä sinne sitten syksymmällä.

*****

Varsinaista blogini aihepiiriä sivuten on kerrottava, että kaksi neuletyötä on valmiina odottamassa kuvaamista ja kolmaskin loppusuoralla. Olen ilmeisesti löytänyt ainakin väliaikaisesti neuleinnostukseni uudelleen. Siitäpä sitten myöhemmin.

Read Full Post »

syreenin kukinto
Ihmisen onni rakentuu pienistä asioista.
sininen kukkanen

Olivatpa ne sitten luonnon tarjoamia ihmeitä…

ruisleivät

…onnistumisen kokemuksia leipomisen saralla. (Ne on muuten ensimmäiset leipomani ruisleivät ihan juuren hapattamisesta alkaen. Vaikka kuva antaisi olettaa muuta, niin leivistä tuli yllättävän hyviä ensimmäisiksi yritelmiksi)…

nilkkakorut

…Itseä miellyttävien nilkkakorujen väkertämistä…

paperihelmet

…tai vähän isompien korujen tekemistä…

…tai vaikka pieniä muistamisia… Beautiful blogger-tunnustus tulla tupsahti kahdesta eri osoitteesta. Kiitokset Annikalle ja Koukuttajalle!

Tunnustus tulee jakaa eteenpäin seitsemälle bloggaajalle. Sen kummemmin perustelematta ojennan palkinnon seuraaville blogeille:

Hansus handiworks
Heles inki
Kaisan neuleblogi
Käsistä karannut
Mustikka ja tyrni
Mäkitupa
Nitkutettua

EDIT. Seuraavalla kerralla on luvassa vaihteeksi ihan niitä neuleitakin. Pieniä sellaisia, mutta kuitenkin.

Read Full Post »

langat

Mie sain eilettäin aivan ihanaisen paketin Makepeace75:ltä. Ensimmäiseksi neulojan huomio kiinnittyi tietysti paketin lankasisältöön, joka oli aivan upea: 2 vyyhtiä vihreää BC Garn Baby Alpacaa, 2 vyyhtiä oliivinvihreää BC Garn Jaipur Silkiä ja 2 vyyhtiä Malabrigo sockia kahtena ruskean sävynä.

Paketista löytyi toki muutakin…

silmukkamerkit

Makepeace75 oli laittanut pakettiin mukaan itsetehtyjä silmukkamerkkejä pienessä somassa purkissa, nostalgisia muistoja herättäviä Fazerin Kettukark…eiku Pihlajakarkkeja ja Revontuliteetä. Karkkeja lukuunottamatta paketti oli ihan täydellisesti mulle sopiva ja mun mieleinen – mie en syö salmiakkia ja suklaata lukuunottamatta juurikaan karkkeja. Tosin karkitkin taitavat kadota parempiin suihin makeanhimon yllättäessä ;D

Ai, miksikö mulle tipahti tällainen hemmottelupaketti? No mie oon vaan niin IHANA…eiku mie sain tämän paketin kiitokseksi siitä, että neuloin Makepeace75:lle hänen toiveidensa mukaisen huivin – Gailin. Oletin tosin saavani vyyhdin tai kaksi, en kuutta ja kaikki vielä tuollaisia ihkulankoja. Olin ihan sanaton avatessani paketin ja viimeaikaisen yltiöherkän mielentilani takia oli aika lähellä, että en alkanut vollottamaan ihan valtoimenaan. Voiko saada upeampaa lahjaa neulojana kuin sellaisen, jonka lankasisältö on huolella valikoitu saajansa näköiseksi.

Lämpöiset kiitokset vielä kertaalleen Makepeace75:lle. Sie oot ihan paras :)

Jäin paketin avattuani miettimään, että oonko nyt oikeasti ansainnut kaiken tämän, mutta toisaalta Makepeace75 on saanut ihan vapaasti valita kuinka paljon lankaa sinne pakettiin laittaa. Mie vain kerroin mistä materiaaleista ja väreistä tykkään…tai no, esitin mie toiveen 3,25 mm:n puisista sukkapuikoista, jotka itseasiassa sain jo syksyllä. Ne eivät päässeet kuvaan, koska ovat kiinni yhdessä keskeneräisessä työssä.

*****

Terveisiä muuten niille ihmisille, jotka miettivät, että eikö täällä enää esitellä ollenkaan valmistuneita neuleita. Niitä on, mutta allekirjoittanut ei ole saanut blogattua. Yritän parantaa tapani. Blogin päivittäminen on ollut viimeaikoina ihan hunningolla, vaikka aihetta kirjoitteluun onkin ollut. Ehkäpä jo lähipäivinä. Mitään maata mullistavaa ei ole silloinkaan tarjolla, mutta kaikenlaista pientä.

*****

Annikainen muisti minua haasteella/tunnustuksella tai oikeastaan niitä oli kolme kaiken kaikkiaan, mutta hän jätti nimeämiensä henkilöiden päätettäväksi, että ottaako niistä yhden, kaksi, kolme vai ei ainoatakaan. Hänen saatesanansa minun kohdallani olivat taitava ja analyyttinen neuloja. En osaa oikein allekirjoittaa kumpaakaan, mutta myönnän, että tuo analyyttisyys saattaa välillä saada valtansa. Eiköhän ne luonteenomaisuudet ja saatu koulutus näy tavalla tai toisella kunkin kirjoituksissa – ainakin välillä.

Kiitokset Annikaiselle :)

Mie valitsin sen, jonka perusteella saan kirjoittaa itsestäni 10 totuutta eli:

rsz_blog_honest_award-1[1]

Tässäpä sitten ne totuudet:

1. Mulla on punapään iho-ominaisuudet ja silmien väri, mutta hiukseni ovat oikeasti tummanruskeat. Jonkinlainen luonnon kokeilujen oikku kaiketi.

2. En ole koskaan osannut täysin päättää, että olenko pitkä vai lyhythiuksinen, joten hiusten pituus on vuosien saatossa ollut kummassakin ääripäässä satunnaisin väliajoin. Hiukseni ovat siis yltäneet välillä lanteille ja välillä niiden mitta on ollut joissakin hassuissa senteissä. Nykyisellään ne ovat olkapäille, mutta kaipaavat kipeästi kampaajan saksia.

3. Harrastan juoksemista. Rakastan sitä tunnetta, jonka saa lenkkeilystä.

4. Mulla on parantumaton koirakuume, mutta en ole koskaan omistanut koiraa – kissan kylläkin.

5. Asun yksin, enkä seurustele tällä hetkellä. Toivoisin, että tilanne olisi toisin. Haluaisin monta lasta ja itselleni sopivan miehen.

6. Jos olisi taloudelliset mahdollisuudet valita, eläisin maalla ison eläinlauman kanssa. Näen hyvät ja huonot puolet sekä maalla että kaupungissa elämisessä, mutta olen pohjimmiltani maalaistyttö, joka kaipaa elämää kaupungin ulkopuolella.

7. Nautin luonnossa oleilusta. Metsät ovat osa sielunmaisemaani.

8. Nautin yksinolosta, mutta kaipaan säännöllisesti myös ihmisten seuraan.

9. Mun sanavarastoon eivät kuulu sanat: liian vaikea, kun puhutaan neulomisesta tai virkkaamisesta. Tämä ajaa minut kokeilemaan milloin mitäkin uutta ja erilaista. Olisin varmasti aika päivää sitten lopettanut neulomisen, jos pysyttelisin pelkällä perussukkalinjalla.

10. En suutu helposti, mutta jos suutun, olen pitkävihainen ja nopea anteeksianto ei kuulu hyveisiini. Hyvin harvoin suutun tosissaan, mutta ärähdän aika nopeasti, jos toinen ylittää reilusti ne rajat, jotka olen asettanut sopivalle käytökselle.

Tämä haaste pitäisi sitten ojentaa kymmenelle ihmiselle. Mie taidan tyytyä nyt paljon pienempään joukkoon, mutta en kuitenkaan vähäisempään ;D

Makepeace75, Christina, Helmisade, Kaisa ja Teisa. Olkaa hyvät. Haasteen saa ottaa tai jättää.

Read Full Post »

palkinto

Arpaonni suosi taannoin Villa Lankala -blogin arvonnassa ja perjantaina luokseni kotiutui paketti, joka sisälsi itsevärjättyä lankaa, rasian simpukkasuklaata ja kortin. Kiitokset Villa Lankalalle :) Taidan kokeilla miten lanka neuloutuu raitapolvisukiksi jonkun yksivärisen langan kaverina. Ensin pitää vain saada muutama keskeneräinen työ alta pois…

haapsalu sall

Muutakin kivaa olen tällä viikolla saanut. Joitakin päiviä sitten sain lopulta käsiini kauan himoitsemani Haapsalu sall -kirjan. Kirja on minusta todella kaunis ja huolella tehdyn näköinen. Kirja sisältää niin paljon pitsineulemalleja, että ideoiden ei pitäisi ainakaan loppua ihan heti kesken. Omaksi harmikseni viron kieli ei juurikaan avaudu minulle, joten tunnen jääväni aika paljosta paitsi. Onneksi en sentään ihan kaikesta, joten tiedossa on jossakin vaiheessa pitsihuivin neulomista kirjan mallien pohjalta. Ihan heti se ei kuitenkaan tule tapahtumaan, koska olen päättänyt pitää vähän taukoa pitsihuivien neulomisesta.

Kiitokset vielä kertaalleen Muoriskalle, joka mahdollisti minulle kirjan saamisen.

Read Full Post »

My creation

Olen yrittänyt metsästää neuleinnostustani, mutta se näyttää kadonneen taivaan tuuliin. Koska en ole juurikaan neulonut, olen puuhastellut muuta. Parin viikon aikana on tullutkin leivottua niin paljon, että ihan itseäkin hämmästyttää. Kaikki alkoi ihan viattomasti Lotan Vadelma-suklaakakusta, jota oli ihan pakko kokeilla – on muuten tosi hyvää. Sen jälkeen olen leiponut useammankin sämpylä- ja leipätaikinan, melkein sata suklaapikkuleipää, reilu 30 karjalanpiirakkaa, 2 omenapiirakkaa ja yhden kinkkupiirakan. Olen myös säilönyt kurkkuja, käynyt ahkerasti sienessä, leikkonut persiljaa pusseihin pakastamista varten, pessyt ikkunat sekä kotona että yhden sukulaisen luota ja siivonnut asunnon muutenkin perusteellisesti. Öö, pesänrakennusvietti?

Olen niitä ihmisiä, joilla aktiivisuustaso näyttää joko +100 tai -100, mitään välimuotoja ei tunneta. Siksipä mikä tahansa innostus voi merkitä loppujen lopuksi vain älytöntä päänsärkyä ja aivojen ylikuumenemista. Ihme kyllä leipomisen kohdalla en ole vielä saavuttanut pääteasemaa, vaikka kokeilinkin rajojani jo yhteen kertaan. Jostain täysin järjettömästä mielijohteesta päädyin nimittäin tekemään lähemmäs sata pikkuleipää ja reilu kolmekymmentä karjalanpiirakkaa samana iltana. Vielä sillä tavalla epäjärjestelmällisesti, että vasta paistettuani pikkuleivät, sain idean piirakoiden tekoon. Kaikki tietää, että riisipuuro ei tule valmiiksi ihan hetkessä eikä reilun kolmenkymmenen piirakkakuoren kauliminen suju kokemattomalta kovinkaan nopeasti ja näppärästi. Olin muutoinkin ollut koko päivän jalkojen päällä ja kävellyt paljon, joten jossain kaulimisprosessin puolivälissä alkoi jo tehdä tiukkaa. Hiukkasen lämpöisen puoleinen keittiö ja karjalanpiirakoiden paistamisen jälkeen vuorossa häämöttävä tiskaussessio taisi tehdä myös oman osansa tympääntymiseen ja väsymiseen. Olisin antanut mitä vain lasista punaviiniä tai viskitilkasta, mutta korkea keittiöjakkara ja puunuijakin olisi kelvannut. Jakkara jalkojen lepuuttamisen takia  ja nuija järjen kalloon takomista varten. Mitään niistä ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten kärsin kiltisti loppuun asti.

Vielä olisi tarkoitus tehdä yksi pullataikina. Sen jälkeen siirryn kyllä ihan muihin aktiviteetteihin. Josko lähestyisin vaivihkaa ompelukonetta ja ottaisin niskalenkkiotteen ompelukonepelostani tai sitten kulutan ylimääräisen energian pelkästään lenkkipoluilla.

pienet sukat
Ohje: Silmukkamäärä Regian sukkataulukosta, muutoin omasta päästä
Lanka: Zitron Trekking Pro Natura
Puikot: 2,5 mm
Ravelry

Oon mie kuites neulonut yksien lasten sukkien verran. Multa nimittäin kyseltiin josko neuloisin pienelle sukulaispojalle villapaidan talveksi. Kysymys palautti mieleen lupauksen neuloa Laminariasta ylijääneestä langasta pienet sukat samaiselle pojalle. Niinpä tartuin puikkoihin ja tikuttelin sukat. Aika kivuttomasti se luonnistui, mutta koska neulominen ei herättänyt minkäänlaista tunnetta, on puikot pysyneet edelleen nurkassa. Siinä vaiheessa, kun sukulaispojan vanhemmat ovat saaneet hankittua langat villapaitaa varten ja löytäneet mieleisensä ohjeen, uskoisin jonkinlaista neuleinnostustakin löytyvän ja jos ei, niin kaksivuotiaalle lapselle tekee villapaidan vaikka ei niin kauheasti riemastuttaisikaan koko puuha.

*****

Kuvakollaasin ensimmäisessä kuvassa näkyy tuorein sukkalankahankintani. Onnistuin haalimaan itselleni vyyhdin oranssisävyistä lankaa joitakin viikkoja sitten olleessa Markkalanka-myynnissä. Ostin sen piristääkseni sekä itseäni että lankalaatikkoani. Toinen ainakin piristyi, toisesta en menisi takuuseen…

Read Full Post »

Older Posts »