Eipä ole oikeastaan mitään uutta näytettävää. Yksi toista hihaa vailla oleva kesäneule odottaa hylättynä nurkassa ja Lissajous-sukka pariaan. Elämä on ollut viime kuukausina aika stressaavaa ja väsyttävää, joten puikkojen kilkuttelu ei ole ollut juurikaan edes mielessä. Sen verran yritin tsempata, että osallistuin Ravellenic games 2012:n räveltämössä. Sain häthätää ensimmäisen sukan valmiiksi ja pikkuisen matkaa toista sukkaa ennen kuin olympialaiset olivat päätöksessä. Ei sitten riittänyt aika eikä inspiraatio. Miksi lienee menin edes yrittämään, kun ihan selkeät yliväsymyksen merkit olivat ilmassa.
Onneksi aina voi tehdä jotain, joka vaatii hieman vähemmän aikaa eikä motivaationkaan tarvitse olla niin kohdillaan. Kinuskikissan Vaniljainen mansikkakeikaus toimii kesästä toiseen yhtä vaivattomasti…niin tekemisen kuin syömisenkin puolesta…
Täältä kuuluu taas jotain, kun saan päänvaivaa ja stressiä aiheuttavat asiat järjestykseen ja pinoon. Sitä kuuluisaa parempaa päivää odotellessa voisi tietysti yrittää saada kesäneuleen hihan valmiiksi, että voisi esitellä sen ennen talvea. Liekö se sitten kauheasti eroaa tästä ”kesästä”. Joinakin vuosina olisi paljon mukavampaa viettää kesä ihan jossain muualla kuin Suomessa. Pöh.
Heh, kuvat ovat yhtä aneemisia kuin tekstikin. Pahoittelen jos tartutin johon kuhun omaa alavireisyyttäni. Ajattelin vain, että blogiakin pitäis välillä muistaa olemassaolollaan.
Haaveiden hahtuvat 
Neulo nautiskellen, mitä sitä kiirettä pitämään. Joskus se elämä vie aikaa harrastuksilta. ;) Onneksi olet sentään ehtinyt herkutella – se jos joku on tärkeää! :)
Mie tahon olla muutenki kausittainen harrastusteni kanssa tai ainakin sen suurimman innon. Yleensä neulominen on käynyt hyvästä stressin ja ahdistuksen poistajasta, mutta nytten olen mielummin liikkunut ja lukenut.
Se on kuule joskus sellaista matalalentoa itse kullakin, halit sinne <3 Kaunis sukkapari sieltä kuitenkin on tulossa.
Kiitos :) Juu, sukista tulee vähän liianki nätit. Raskiiko niitä edes pitää…ja mun piti nimenomaan tehdä itelle käyttösukkia, kun niistä on pulaa :D
Yhdyn edellisiin eli ei paista aina aurinko, ei, nimim. kokemusta on. Ja tähän tekisi mieli lainat sitä Sikalat kirjan onnetonta äitiä, joka tuumasi että niin kauan kuin on lankaa, on toivoa. Että kyllä tämä tästä, eikö vaan :)
Yhdyt vai? ;D Sori, en voinut vastustaa kiusausta…
Lankaa on vielä jonki verran olemassa, että kaipa sitten sitä toivoakin :)
Alkaa vähän kypsyttämään jo tämä tilanne, kun tuntuu langanpäiden karkaavan käsistä jostain kulmasta, kun toisesta saa kursittua käsiin. Huoh. Jospa syksymmällä olis vähemmän stressitön ja selkeämpi tilanne…
Oivoi, tsemppiä stressin selätykseen! Jos neulomisesta ei irtoa iloa, niin sitten se pitää laittaa jäähylle siksi aikaa, kun mässäilee mansikoilla. :)
Mansikoita on syöty muodossa jos toisessa vähän liikaaki jo :D Tuli jo kylläännys.
Ällös ota ressiä jos on mieli joskus alavireinen ja se täälläkin sattuisi näkymään. Näitä aikoja ja hetkiä on meillä kaikilla ja saahan se blogissakin näkyä. Elämää, sitä se vain on. Mutta – ihan vakavasti puhuen sellainen voimahalaus, toivotaan stressittömämpiä aikoja ja valoisampaa mieltä. Sukka on kyllä sellainen kaunotar, että..
Kiitos :) Sukista tulee tosi ihanat, mutta raskiiko niitä pitää :D
puolikkaita neuleita täälläkin… kakku näyttää syöntikypsältä :D
Se oli aika äkkiä syöty kuvien ottamisen jälkeen :D Keskeneräistä keskeneräisen jälkeen…
Oi, miten herkku on sukanalku! Keikauskakun resepti korvan taa, kiitos :-)
Tosi kivat tulee noista sukista, mutta käyttösukkia oli tarkoitus tehdä ja noita ei ehkä kumppareihin viiti laittaa :D
Niin ja kakku on ainaski mun mielestä superhyvää. Kannattaa kokeilla :)
Sukka näyttää kuitenkin niin kovin kauniilta ja kakkukin oikein herkulliselta! Tsemppiä sinulle.
Kiitos. Kakkureseptiä kannattaa kokeilla. Tämmönen tumpelokin onnistuu tekemään kohtuu hienon näköisen kakun vähällä vaivalla.
Onpa herkullinen postaus. Nuo sukatkin aivan syötävän ihanat.
Eikös olekin :) Herkuillahan se mieli paranee ;P
Prinsessan sukat ja prinsessan kakku. Lohtua ja voimia!
Tosiaan syötävän kauniita molemmat, niin sukat kuin kakkukin. Sukat täytyy ensin pitää niinkuin pyhäkäytössä ja sitten vasta arkena jonkun ajan päästä kun alkaa näkyä käytön jälkiä.
Ihanat sukat tulossa! Joskus ne jää kesken, mullakin villaliivi odottelee. Ja odottelee. Välillä elo on sellaista… tsemppiä sinulle.
Tuolla alempana on kyllä hieno tuo Henslowe – just oikeanmallinen eikä liian pitsinen.