Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Korut’ Category

Arvonta on edelleen käynnissä, joten jos kiinnostaa osallistua, jätä kommentti edelliseen postaukseen. Tämän viikon loppuun asti on ainakin aikaa osallistua.
Paperikukkapallot
Joulukuussa tein sekä äidilleni että mummolleni origamikukkapallon. Linkin ohjeeseen löysin Arteeni-blogista. Vähän ellei ihan liikaakin taisi olla sulaa hulluutta mukana, kun väsäsin ihan kahtena kappaleena. On meinaan puuduttavaa homma toistaa 60 kertaa yhtä palloa kohden sama taittelu. Vaikeustaso ei siinä kohdin paljon päätä huimaa. Haastavaksi meni vasta sitten, kun kukista oli koottu kaksi pallon puolikasta ja ne piti saada liitettyä siististi yhteen.

Käytin pallojen kokoamiseen kaksipuolista teippiä kuten ohjeessa. Lopuksi lisäsin pikaliimaa muutamaan kohtaan keskelle, jotta koossapysyminen olisi todennäköisempää. Ainakin vielä kummatkin ovat ehjiä. Tuskinpa kaksipuolinen teippi kauaa pitää osia koossa, mutta toisaalta ei näitä ikuisiksi ole tarkoitettukaan.

Arvatkaapas kenellä on vielä muutama minikokoinen pallo odottamassa kokoamista. Kyllästymispiste tuli vastaan, joten pienokaiset odottavat parempaa hetkeä. Pienen pienten palleroiden tekeminen on muuten alusta loppuun haasteellista. Piti ottaa ihan pinsetit avuksi, että sai puristettua kiinnitettävät pinnat yhteen. Kaikkea sitä pitääkin kokeilla.

Kaulakoru

Käsiongelman kanssa taistellessa on pitänyt kehitellä kaikenlaista näpräämistä, kun neulominen ei luonnistu ja jotakin pitää kuitenkin tehdä käsillä. Niinpä korujakin on syntynyt. En nyt viitsi rasittaa ketään älyttömällä kuvamäärällä, joten tässä vain esimerkkinä tämä yksi. Yksinkertainen, mutta ihan omannäköiseni koru.

Edellä mainittujen juttujen lisäksi olen leiponut ihan kyllästymiseen asti (jostain syystä leipätaikinat on kuitenkin jäänyt vaivaamatta…), lukenut kirjoja ja harrastanut ulkoliikuntaa silloin kun säät ovat sallineet. Meneehän se vapaa-aika niinkin, mutta silti kaipailen kunnon neulontasessiota. Tähän asti, kun olen uskaltautunut vain varovaisesti kokeilemaan puikkojen heiluttelua ja se ei oikein tyydytä mieltä. Jotain pientä saa kuitenkin välillä valmiiksikin asti (ei tämä neulomista ole kyllä nähnytkään, mutta kuitenkin…).

snowflake
Ohje/malli: Texas snowflake
Lanka: J&P Coats mercer crochet size 60 (kaksinkertaisena)
Koukkku: 1,25 mm

Lumihiutaleita syntyi yksi lisää joulun jälkeen. Ehkä se täydellisin lumihiutalemalli (Maggie’s snowflake 1), jonka olen koskaan nähnyt, ei kuitenkaan ollut sopiva ikkunakoristeeksi. Vähän arvelinkin  mallin olevan liian siro ja hiutaleen sakarat niin vähäisesti kiinni toisissaan, että koossa pysymisestä saa vain haaveilla. Onhan kuitenkin kuvat, vaikka todellisuus ei niitä enää vastaakaan. Nättihän tämäkin tosin on, mutta…

Mainokset

Read Full Post »

Helmiä ja harmia

Helmikudonta

Muutamia kesän ja alkusyksyn aikana valmistuneita neuleita olisi vielä esittelemättä, mutta se nyt jää tuonnemmaksi. Käsi on ollut jo monta viikkoa niin kipeänä, että sillä saralla ei ihan heti ole tulossa uusia esiteltäväksi, joten eipä niillä aiemmillakaan ole niin kiirettä. Juurikin sopivasti joulun alla. Mikäli käsi tässä parantuu ennen joulua, on edessä melkoinen neulemaratoni tai sitten jätän koko leikin välistä ja pistän paketteihin ihan jotain muuta. Vaihteluhan voisi virkistää itse kutakin…paitsi jos on jo luvannut pehmeitä paketteja ja niitä odotetaan.

Tämä nyt on tietysti etupäässä neuleblogi, mutta onpa täällä näitä itseväsättyjä koruja vilauteltu ennenkin. Mikseipä sitten nytkin. Muutama kokeilu tuli tehtyä helmikudonnan saralla (niitä varmaan syntyy tulevaisuudessa aika paljon enemmänkin). Ruudullinen käsikoru on tehty kehyksen avulla ja kaksi muuta ilman kehystä. Tekniikka oli kohtalaisen helppo oppia, mutta melkoista näpertämistähän tuo on. Sormet tuntuu melkoisen paksuilta ja tönköiltä, kun pienimmistä siemenhelmistä on kyse. Aika äkkiä siihen kuitenkin tottuu, ja selkeästi myös addiktoituu. Vielä yksi kerros, vielä yksi kerros, vielä yksi kerros…

En mie lankoja helmiin ole vaihtamassa kokonaan, mutta neulomisen maanisen vaiheen helpottaessa on selkeästi alkanut kiinnostamaan toisenlaisetkin kädentaidot. Oikea käsi tuntuu oikuttelevan vuosi vuodelta enempi, joten voisi olla tietysti hyvä, kun vähentäisi selkeästi neulomista. Tällä hetkelläkin olen ollut pari-kolme viikkoa täydessä neulontalakossa ja luultavasti samalla linjalla mennään vielä pitkään. Aivan kuin kiusaksi iskin silmäni tähän neulemalliin. En edes muista koska olen viimeksi tuntenut pakottavaa tarvetta neuloa itselleni jonkun tietyn vaatekappaleen. Nyt se iski niin kuin se kuuluisa metrinen halko. Se on ihan mun näköinen…pakko saada itelle. Taito-lehtikin oli pakko kotiuttaa kirjakaupassa käydessä. Huoh ja nyyh. Kukahan sen puseron neulois mulle?

puuhelmet

Vielä niistä koruista. Puuhelmistä ja erilaisista nauhoista väsäsin yksi ilta pari kaulakorua. Pidempään koruun laitoin organzanauhaakin, mutta jäi aika mitättömän näköiseksi, koska nauha oli liian kapeaa. Kummassakin on kuparilukko, vaikka pidempään ei olisi sellaista edes tarvinnut. Pieni ajatusvirhe tuli tehtyä, enkä viitsinyt alkaa purkamaan korua kokonaan. Lukko jäi sitten ainoaksi vaihtoehdoksi.

Read Full Post »

syreenin kukinto
Ihmisen onni rakentuu pienistä asioista.
sininen kukkanen

Olivatpa ne sitten luonnon tarjoamia ihmeitä…

ruisleivät

…onnistumisen kokemuksia leipomisen saralla. (Ne on muuten ensimmäiset leipomani ruisleivät ihan juuren hapattamisesta alkaen. Vaikka kuva antaisi olettaa muuta, niin leivistä tuli yllättävän hyviä ensimmäisiksi yritelmiksi)…

nilkkakorut

…Itseä miellyttävien nilkkakorujen väkertämistä…

paperihelmet

…tai vähän isompien korujen tekemistä…

…tai vaikka pieniä muistamisia… Beautiful blogger-tunnustus tulla tupsahti kahdesta eri osoitteesta. Kiitokset Annikalle ja Koukuttajalle!

Tunnustus tulee jakaa eteenpäin seitsemälle bloggaajalle. Sen kummemmin perustelematta ojennan palkinnon seuraaville blogeille:

Hansus handiworks
Heles inki
Kaisan neuleblogi
Käsistä karannut
Mustikka ja tyrni
Mäkitupa
Nitkutettua

EDIT. Seuraavalla kerralla on luvassa vaihteeksi ihan niitä neuleitakin. Pieniä sellaisia, mutta kuitenkin.

Read Full Post »

Pitäsköhän piirtää rasti seinään, kun bloggaan jo toisen kerran saman kuukauden aikana. Tässähän voi jo kohta uskoa siihen, että blogini muuttuu joksikin muuksi kuin nurkkaan unohtuneeksi ja pölyttyneeksi lelunrähjäksi. En lupaa mitään, mutta pientä toivoa elättelen. Pölyttämistä täällä kyllä tarvittaisiin. Ehkäpä tämä tämänkertainen käy sitten pienestä pölykerrosten tomuttamisesta, ainakin pääni sisällä, jos ei muutoin.

Olen viime viikkoina pidellyt käsissä tiheämmin pihtejä ja helmiä kuin neulepuikkoja ja lankaa. Päätin nimittäin suunnata ajatukseni muihin kädentaitoja vaativiin harrastuksiin kuin neulomiseen ja virkkaamiseen. Puolivahingossa eksyin korujen pariin. Ei näillä mun korutekeleillä vielä voi kehuskella, mutta olen kuitenkin aika ylpeä siitä, että olen onnistunut jo näin alussa saamaan aikaan sellaista, joka miellyttää omaa silmääni. Tässä nyt muutamia kuvia koruistani. Älkää tuijotelko kuvia liian tarkkaan, kun en ole paljon uuden opettelua pidemmälle vielä päässyt. Kauneusvirheitä löytyy enemmän kuin laki sallii.

necklace and bracelet (white)

Valkoinen setti, joka sisältää kaula- ja rannekorun. Korut on tehty ohuesta vaijerista, pyöreistä särölasihelmistä ja lasihelmistä. Helmet on kiinnitetty vaijeriin kiinnityshelmillä ja ne taas on piillotettu pois näkyvistä hopeanvärisillä päällyshelmillä.

white ones

Tykkään käyttää siroja koruja silloin harvoin, kun koruja käytän ja tykästyin näihin heti tekovaiheessa. Vähän epäsuhtaiset nämä ovat toisiinsa nähden, koska tulin laittaneeksi käsikoruun suhteessa paljon enemmän helmiä kuin kaulakoruun. Jos teen joskus samantapaisen kaulakorun, pitänee tehdä kolmirivinen tai sitten laittaa vähän enemmän helmiä. Harmi vain, että tämä korusetti ei oikein pääse oikeuksiin minun käytössäni. Ihoni on ihan liian kalpean valkea näin vaaleaan koruun.

necklace (brown)

Ruskeasävyinen illuusiokoru. Pyöreitä musta-ruskeakirjavia ja kirkas/kupari-värityksellä olevia lasihelmiä ja siimaa. Tätä korua tehdessäni kokeilin helmien kiinnittämistä siimaan liiman avulla. En taida kokeilla toiste, koska oli liian sottaista touhua minun tekemänäni. Korutarkoitukseen sopivampi liimaputkilo olisi auttanut asiaa paljonkin, joten saatan perua puheeni myöhemmin.

Olin aika pettynyt, kun sain tämän korun valmiiksi. Koru näytti (ja näyttää edellenkin) mitäänsanomattomalta ja rumalta. Yllätyksekseni se kuitenkin sopii todella hyvin ihonvärini kanssa ja näyttää kaulassa ihan eri näköiseltä kuin tuossa kuvassa. Ruma ankanpoikanen osoittautui todellisuudessa vähemmän rumaksi, mutta ei ihan joutseneksi kuitenkaan.

bracelet3

Kiekurainen. Käsikoru, joka on tehty hopeoidusta kuparilangasta ja ketjusta. Mukana myös muutama vaaleanpunainen helmiäislasihelmi.

bracelet

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä pääsiäisen aikana melkeinpä vahingossa aikaansaatu rannekoru. Tästä olen aikas ylpeä, vaikka se vaatisikin viimeistelytöitä rutkasti, jotta se olisi katseenkestävä. Koska koru on vain ajankuluksi tehty kokeilu, joka sai siivet allensa, se on tehty hopeoidusta kuparilangasta. Rummuttamiset yms. hommat voi siis unohtaa ja siksi pihtien jäljet ja epätasaisuudet ovat näkyvissä. Tämän korun toteutan lähiaikoina varmasti sterlinghopeasta, koska tykästyin niin kovasti tekeleeseeni. Siinä versiossa saan toivottavasti hiukkasen siistimpää jälkeä aikaiseksi. Hopeisen voin rauhassa rummuttaa ja kiekurat juottaa hiukan toisiinsa kiinni, jotta se kestää paremmin käytössä…Joko kerroin kuinka lapsellisen ylpeä olen tästä korusta? Olen, olen, olen.

Korujen kuvaaminen on muuten aikas haasteellista touhua tommosella tavallisella pokkarilla, kun ei pysty tarkentamaan käsin siihen ja sille tarkkuudelle kuin haluaa. Pokkarilla joutuu värkkäämään ja kikkailemaan ihan älyttömästi ja siltikin kuvat ovat vain jotain sinnepäin. Harmaa ilma teki tosin osansa, joten kuvat ovat vielä ankeansävyisiäkin.

*****

magazines

Eilettäin kotiutui postista Tikkuritehtaan Amelien lähettämä arvontapalkinto. Olen viimeaikoina tuntenut itseni harvinaisen onnekkaaksi, kun näitä palkintoja on pienen ajan sisällä tullut useampi. Normaalisti en voita yhtään missään mitään, joten hämmentää tämä arpaonneni. Pitäsköhän tehdä lotto…

napit

Paketista paljastui neljä neulelehteä (2 x Phildar ja 2 x Patons). Niiden lisäksi palkinto sisälsi levyn mun suosikkisuklaatani (tähän suklaaseen en kaiketi kyllästy ikinä), kortin, metallisia nappeja ja solkia. Kiitokset ihanasta paketista Amelielle :)

Pitänee järjestää lähiaikoina omassa blogissakin arvonta, kun näitä palkintoja on tännepäin tippunut nyt useampi. Alunperin oli tarkoitus järjestää niihin aikoihin, kun blogini täytti kaksi vuotta, mutta alkuvuosi oli niin mollivoittoinen, etten jaksanut. Jospas tässä keväämmällä sitten olisi sen aika.

Read Full Post »

XL
Ohje: Omasta päästä saajan mittojen mukaan
Lanka: Cascade 220 wool
Puikot: 4 mm
Ravelry

Neuloin olympialaisten aikana lapaset eräälle varsin isokätiselle miehelle. Neulominen sujui varsin kepeissä tunnelmissa, kun ottaa huomioon, että jouduin purkamaan ensimmäistä lapasta muutamaan otteeseen saadakseni aikaan tarpeeksi suuren koon. Ei meinannut millään mennä pieneen mieleen, että tässä tapauksessa tumppujen on oikeasti oltava tosi suuret. Lopputulos oli juuri sopiva, joten ei voi olla kuin tyytyväinen.

Kuvasta voi vähäsen päätellä saajan käden kokoa, koska lapaset ovat omissa käsissäni. Kuvakulma on hiukkasen vääränlainen, joten eivät tosiaan näytä niin suurilta kuin oikeasti ovat. Ohuella langalla neuloessa näistä tumpuista olisi voinut tulla oikea tuskien taival, mutta paksummalla langalla työ oli aika nopea tehdä. Jälleen kerran on todettava, että Cascade 220 on tosi miellyttävä lanka neuloa. Neulominen sujuu kuin itsestään ja neulepinnasta tulee tosi kauniin ja napakan näköinen.

Osallistumiseni Ravelympics 2010 -tapahtumaan oli melkoisen vaatimaton, samoin kuin suoritukseni, mutta mitalin sain joka tapauksessa edellä mainituista lapasista:

Neulomisrintamalla on ollut aika nihkeää jo kuukausikaupalla, mutta eilen sain tehtyä loppuun neuletakin äidilleni. Langat on osaksi vielä päättelemättä, neule kylvettämättä ja napit ostamatta, mutta muutoin olen selvillä vesillä. Ainoaksi ongelmaksi näyttää muodostuvan se, että saaja yrittää livistää neuleen kuvaamisesta. Pömppömaha on kuulemma esteenä kuvaamiselle. Pöh, sanon mie. Meillä on sopimus asiasta, joten ihan helpolla en meinaa antaa periksi ;D Eiköhän se mielipide muutu, kun pidän neuletta panttina itselläni tarpeeksi kauan…

korut2

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana vähän kipinää korujen kanssa puuhasteluun. Kokeilua ja harjoittelua tämä nyt on alussa ollut, mutta ehkä joskus saan aikaiseksi jotain itseäni miellyttävääkin. En nyt rasita lukijoitani tällä kertaa kuin tämän ensimmäisen korusetin kuvilla – itseasiassa muut korut ovat kuvaamattakin. Jos innostun tähän värkkäyspuoleen enemmänkin, jatkossa voi olla luvassa maratonmittaisia postauksia aiheesta: itsetehdyt korut. Repikää siitä.

close up

Koru- ja helmijutuista minut on saanut innostumaan äitini ja saattaapa käydä niin, että hommasta tulee itselleni uusi aluevaltaus tavalla tai toisella. Korupuolella tuntuu olevan kaikenlaista kiinnostavaa ja on aika vaikea pitää ohjia käsissä, kun haluttais kokeilla vähän sitä sun tätä. Vähän niin kuin neulomisessakin, jossa valinnanvaraa on ihan liikaakin. Yritä nyt sitten pitää järki mukana.

Arvontapalkinto

Koruista takaisin lankoihin ja neulomiseen. Sain tällä viikolla Näpiltä arvontavoittoni. Onni suosi hänen blogiarvonnassaan ja palkinnoksi sain kaksi kerää Regian sukkalankaa, huulirasvan, kasvonaamion ja rasiallisen suklaarusinoita. Suklaarusinat eivät jostain syystä ennättäneet kuvaan asti. Ryökäleillä oli liian kiire suuhuni. Kiitokset Näpille paketista!

Jotta tästä sekametelisopasta tulisi nimensä mukainen, niin laitetaanpa loppuun vielä ennen ja jälkeen kuvat urakasta jota lumen lapioimiseksikin kutsutaan. Suuntana oli maakellari.

ennen

Ennen. Tätä kuvaa otettaessa ollaan jo ihan loppusuoralla. Matka kellariin on ihan kiitettävän mittainen ja koko matkalta lunta oli melkoinen määrä.

jälkeen

Jälkeen. Aika tovi meni lapioidessa koko matka kellarille asti, mutta loppujen lopuksi koko homma oli mitä parhainta stressin purkua. Onneksi kuitenkin asun kerrostalossa, joten joka päivä ei sentään tarvi huhkia lapion varressa…

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Read Full Post »