Sekava seurakunta

Arvonta on edelleen käynnissä, joten jos kiinnostaa osallistua, jätä kommentti edelliseen postaukseen. Tämän viikon loppuun asti on ainakin aikaa osallistua.

Joulukuussa tein sekä äidilleni että mummolleni origamikukkapallon. Linkin ohjeeseen löysin Arteeni-blogista. Vähän ellei ihan liikaakin taisi olla sulaa hulluutta mukana, kun väsäsin ihan kahtena kappaleena. On meinaan puuduttavaa homma toistaa 60 kertaa yhtä palloa kohden sama taittelu. Vaikeustaso ei siinä kohdin paljon päätä huimaa. Haastavaksi meni vasta sitten, kun kukista oli koottu kaksi pallon puolikasta ja ne piti saada liitettyä siististi yhteen.

Käytin pallojen kokoamiseen kaksipuolista teippiä kuten ohjeessa. Lopuksi lisäsin pikaliimaa muutamaan kohtaan keskelle, jotta koossapysyminen olisi todennäköisempää. Ainakin vielä kummatkin ovat ehjiä. Tuskinpa kaksipuolinen teippi kauaa pitää osia koossa, mutta toisaalta ei näitä ikuisiksi ole tarkoitettukaan.

Arvatkaapas kenellä on vielä muutama minikokoinen pallo odottamassa kokoamista. Kyllästymispiste tuli vastaan, joten pienokaiset odottavat parempaa hetkeä. Pienen pienten palleroiden tekeminen on muuten alusta loppuun haasteellista. Piti ottaa ihan pinsetit avuksi, että sai puristettua kiinnitettävät pinnat yhteen. Kaikkea sitä pitääkin kokeilla.

Käsiongelman kanssa taistellessa on pitänyt kehitellä kaikenlaista näpräämistä, kun neulominen ei luonnistu ja jotakin pitää kuitenkin tehdä käsillä. Niinpä korujakin on syntynyt. En nyt viitsi rasittaa ketään älyttömällä kuvamäärällä, joten tässä vain esimerkkinä tämä yksi. Yksinkertainen, mutta ihan omannäköiseni koru.

Edellä mainittujen juttujen lisäksi olen leiponut ihan kyllästymiseen asti (jostain syystä leipätaikinat on kuitenkin jäänyt vaivaamatta…), lukenut kirjoja ja harrastanut ulkoliikuntaa silloin kun säät ovat sallineet. Meneehän se vapaa-aika niinkin, mutta silti kaipailen kunnon neulontasessiota. Tähän asti, kun olen uskaltautunut vain varovaisesti kokeilemaan puikkojen heiluttelua ja se ei oikein tyydytä mieltä. Jotain pientä saa kuitenkin välillä valmiiksikin asti (ei tämä neulomista ole kyllä nähnytkään, mutta kuitenkin…).

Ohje/malli: Texas snowflake
Lanka: J&P Coats mercer crochet size 60 (kaksinkertaisena)
Koukkku: 1,25 mm

Lumihiutaleita syntyi yksi lisää joulun jälkeen. Ehkä se täydellisin lumihiutalemalli (Maggie’s snowflake 1), jonka olen koskaan nähnyt, ei kuitenkaan ollut sopiva ikkunakoristeeksi. Vähän arvelinkin  mallin olevan liian siro ja hiutaleen sakarat niin vähäisesti kiinni toisissaan, että koossa pysymisestä saa vain haaveilla. Onhan kuitenkin kuvat, vaikka todellisuus ei niitä enää vastaakaan. Nättihän tämäkin tosin on, mutta…

Read Full Post »

Entraamista, askartelua ja villalangan pätkiä

Entrasin pari kenkälootaa uuteen uskoon muutama päivä sitten. Harmi vain, että tuota iänvanhaa tapettia ei ollut enempää, olisin voinut näpertää muutaman lisääkin. Onhan nämä aikas paljon nätempiä vaatekaapin päällä kuin ne kaikenkirjavat pahvilaatikot, joita siellä on etupäässä majaillut, joten vois niitä olla enemmänkin. Pitänee metsästellä jostakin tapetin jämiä tai jotain muuta sopivaa päällystysmateriaalia.

Näperrysvimma ei oikein ottanut laantuakseen, joten seuraavaksi keksin huopuville villalangan jämilleni käyttökohteen. Pyörittelin ne pikkaraisiksi (ja vähemmän pieniksi) keriksi ja kidutin niitä sen jälkeen pesukoneessa pariin otteeseen. Lämpötilassa ja linkousnopeudessa ei paljon säästelty, mutta siltikään huopuminen ei kaikkien lankojen kohdalla ollut ihan parasta mahdollista. Tiedostin kyllä jo etukäteen, että napakasti kerälle kieputeltu ja tiukkakierteinen villalanka ei ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta kokeilin kuitenkin. Pehmeät, löyhäkierteiset ja lähellä alkuperäistä muotoa olleet langat huopuivat tällä tavoinkin hyvin, mutta tiukkakierteiset ja voimakkaasti käsitellyt (esim. valkoinen lanka) eivät olleet ihan yhtä kilttejä. Tarkoitus olisi vielä huovuttaa käsin kapinallisimpia yksilöitä. Eiköhän niistä ihan käyttökelpoisia tule kaikista.

Tämä huovutuskokeilu osoitti, että laiskuus ei ole hyve, eikä aidan matalin kohta ole useinkaan se paras ylityspaikka. En ensinnäkään pidä kauheasti käsin huovuttamisesta, koska se on mun mielestä liian vaivalloista (laiska mikä laiska) ja sotkuista. Olen myös sitä mieltä, että pesukoneessa huovuttaminen on paljon helpompaa ja antaa aivan saman lopputuloksen. Tästä voikin jo päätellä, että en ole mikään suurin huovutuksen ystävä, mutta sitä on kuitenkin pakko aina välillä kokeilla. Edellä mainittuihin seikkoihin viitaten ei ole ehkä vaikea arvata, että aidan matalin kohta ja ylimääräisen työn ja sotkun välttely tuntuvat ihmeen vietteleviltä, kun ajattelen huovuttamista.

Laiskanlainen ihminen tietysti pitää pesukoneen avulla huovuttamista nopeana ja helppona, eikä se minikokoisten kerien pyörittelykään voi olla kovin kummoinen juttu. Ideaalitilanteessa näin varmasti onkin, mutta kun kerätään mukaan sopiva määrä hankaluuksia ja kerjättyjä vaikeuksia, huomataan, että matalaan aitaan kompastuu yllättävän helposti ja järjen äänen kuuntelukin on ihan hyödyllistä toisinaan. En rasita yksityiskohdilla sen kummemmin, mutta sanottakoon kuitenkin, että pesupussi on kiva keksintö, jos sen muistaa laittaa kiinni ennen pesukoneen käynnistämistä. Tämä varsinkin silloin, kun siellä koneessa on muutakin. Pitkin lattioita vierivät pallerot ovat aika tympeitä metsästettäviä, eikä niitä ole kovin mukavaa kaivella pussilakanoiden ja tyynyliinojen uumenistakaan. Ehkä on myös hyvä tajuta, että tiukkakierteinen ohut villalanka ei kovin helpolla huovu kerän muodossa tasaiseksi pinnaksi -ainakaan jos se on kovin voimakkaasti käsiteltyä (esim. valkoinen lanka). Tätä kannattaa toki kokeilla, vaikka sen osaa arvata jo etukäteen. Kerimistä ei kannata tehdä huolella, eikä langanpäätä päätellä kerään kunnolla, koska mikään ei ole yhtä mukavaa kuin löytää koneesta lankamytty, johon on tarttunut liuta huopuneita palloja. On kerrassaan rentouttavaa kuluttaa mielinmäärin aikaa ja olemattoman pieniä villalankakokoelmiaan pienten kerien tekemiseen ja sitten pilata osa niistä vain siksi, että ei viitsi tehdä huolella loppuun asti.

Kaiken edellä kerrotun jälkeenkin meinaan huovutella lisää minipalloja ja teen sen jatkossakin pesukoneen avulla. Ainakin heti, kun sopivaa lankaa on taas käsissäni. Jatkossa meinaan tyytyä kuitenkin niihin lankoihin, joiden tiedän/oletan huopuvan helposti. Pään seinään lyöminen kertaalleen on opettava kokemus, mutta jos sen tekee toisen kerran saman asian takia, se on vain tyhmyyttä ja typerää jääräpäisyyttä…

Eksyinhän mie vielä näpertelemään paperihelmiäkin tässä päivänä muutamana. Tähän liittyi ehkä yksi kamalammista, mutta tavallaan vapauttavimmista asioista, mitä olen koskaan tehnyt askarteluun ja kirjoihin liittyen. Leikkasin nimittäin yhden tosi repaleisen ja osittain sivuttoman kirjan paloiksi ja pyörittelin ne helmiksi. Jouduin perustelemaan itselleni aika tarkkaan teon järkevyyden ennen kuin kykenin moiseen, mutta alkukankeuden jälkeen se olikin tosi rentouttavaa puuhaa. Taitaa olla ihan hyvä, että välillä kyseenalaistaa omia ajatuksiaan ja valintojaan -niissä pienissäkin asioissa. Mitäpä sitä turhaa rompetta säilyttämään, jos sillä ei mitään tee. Turhan ja tarpeettoman voi aina muuttaa joksikin kivaksi, joskaan ei aina niin kauhean tarpeelliseksi ja tärkeäksi.

Välillä sitä huomaa, että on tehnyt itselleen ihan turhia ja liian tiukkoja sääntöjä, jotka oikeasti vain rajoittavat kireydessään. Kirjat tulevat olemaan mulle jatkossakin pyhiä, enkä tule käyttämään ehjiä ja hyväkuntoisia opuksia askartelumateriaalina, mutta voin hyvin keksiä uusiokäyttöä ränsistyneille tapauksille ilman tunnetta siitä, että on tekemässä jotakin tosi kammottavaa ja epäsopivaa.

(Paperihelmet on muuten käsitelty servettilakalla, mikäli joku sattuu niiden kiiltoa ihmettelemään).

Seuraavalla kerralla saattaisi jopa näkyä neulekuviakin, jos vain sattuu menemään kaikki nappiin. Pientä vain, mutta jotain kuitenkin…

Read Full Post »

Yritys hyvä kymmenen

Ohje: Maggie’s Snowflake 1, löytyy myös Ravelrysta
Lanka: J & P Coats mercer crochet, size 100 ja ohut metallilanka hopeanvärisenä
Koukku: 0,5 mm tai 0,6 mm
Työn koko: halkaisija n. 10 cm
Muuta: Tummansininen kartonki ja liimaa
Ravelry

Edellisellä kerralla esittelemäni lumihiutale päätyi sitten lopulta kortin koristeeksi. Sopii ehkä väreiltään paremmin itsenäisyyspäivään, mutta on kuitenkin joulukortiksi tarkoitettu. Luonnossa tuo sininen kartonki on tummempi ja metallilangasta johtuen hiutale kimaltelee kauniisti. Kuten kuvasta huomaa olen aika tottumaton korttien tekijä. Onneksi liimatahra ei oikeasti erotu noin selvästi. Metallilangan takia liimaamisesta tuli vähän turhankin haastava homma.

Alunperin mulla oli tarkoituksena virkata tosi ohuesta pitsinvirkkauslangasta lumihiutaleita koristeeksi ikkunan läheisyyteen. Päädyin kuitenkin hetken mielijohteesta kokeilemaan miltä näyttäisi, jos yhdistäisin tosi ohuen virkkauslangan ja vielä ohuemman metallilangan. Tulos on tosi kivan näköinen omasta mielestäni. Se kimmeltää kuin lumihanki kevättalven auringonpaisteessa. Varsinaiseen koristetarkoitukseen se ei kuitenkaan käynyt. Metallilanka aiheuttaa sen, että lumihiutale ei sokerivedellä tärkkäyksestä huolimatta pysy täysin litteänä, vaan reunat käpristyvät. Seuraavan kerran sitten ihan pelkällä virkkauslangalla vain. En tosin ole varma onko tämä ohje toimiva ajattelemassani tarkoituksessa. Lumihiutaleen sakarat ovat toisistaan hyvin pitkältä matkalta erillään, joka tekee hiutaleesta siron, mutta toisaalta aiheuttaa sen, että hiutale ei pysy niin kauhean hyvin muodossaan, vaan pitkät sakarat kääntyvät helposti suuntaan jos toiseen. Ehkä pitäisi kokeilla eikä vain pohtia.

Iloinen yllätys tämän ohjeen kohdalla oli se, että malli oli helppo virkata ja ohjekin oli selkeä. Käyttämäni langat olivat tosin niin ohuita, että touhu oli melkoista kieli keskellä suuta säheltämistä. Metallilanka vielä pyrki menemään puneelle itsensä ympärille ja oli ohuudestaan huolimatta hiukkasen jäykkää, joten ihan telkkarin äärellä en tätä väsännyt kasaan. Tulipahan tehtyä kuitenkin ja olen itsestäni aika ylpeä vieläpä. Jotain lankojen ohuudesta kertoo se, että tekemäni lumihiutale on kolmisen senttiä pienempi kuin alkuperäisessä ohjeessa oleva versio.

Kommenttilaatikossa kysyttiin tärkkäämisestä. Mulla ei ole antaa mitään selkeää ohjetta sokerivedellä tärkkäämiseen. Olen sekoittanut kuumaan veteen sokeria reilulla kädellä, pingottanut työn ja tupsutellut siveltimellä sokerivettä pintaan. Toiset kastelevat koko työn sokerivedessä, mutta musta se on liian tahmaista touhua ja tuollaisessa pikkutyössä onnistuu tuolla munkin tavalla. Kannattaa muuten miettiä jo etukäteen missä sen työn tärkkää, ettei onnistu tahmaamaan sellaista paikkaa mitä ei pitäisi. Älkää kysykö miksi mie huomautan tästä asiasta…

Sokerivedellä tärkätessä lopputuloksesta tulee tosi jäykkä, joten jos tärkkää esim. pitsiliinoja sitä alkuperäistä tarkoitusta varten, niin suosittelen ostamaan kaupasta tärkkäysainetta, koska sillä saa luonnollisemman lopputuloksen. En tiedä miten sokerivedellä tärkkäys toimii paksummilla langoilla, mutta ainakin ohuet puuvilla- ja villalangat ovat sopivia. Kovin kovapintaiset tekokuitulangat eivät taida toimia kauhean hyvin, koska tärkkäysaine ei imeydy lankaan niin hyvin. Paksujen lankojen kanssakin voi käydä aika hullusti, koska työlle tulee liikaa painoa. Tietoa ei tosin ole kuin ohuesta puuvilla- ja villalangasta, joten menee arvailuksi. Voitte yrittää todistaa tietoni vääräksi, eri asia uskonko sitä ;D

*****

Voitin Sohvannurkan tekeleitä -blogin arvonnassa ja perjantaina pääsin käsiksi arvontavoittoon. Paketissa oli kolme kerää tummanruskeaa Novita Wool -lankaa vanhana kunnon merinovillaversiona, kynttilä ja kortti. Kynttilän olenkin jo laittanut palamaan ja langoille löytyy varmasti käyttöä. En olekaan aiemmin neulonut merinovillaista Woolia. Kiitokset tästä!

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Read Full Post »