Syksyn aikana tein kaksi neuletyötä Monalle, jonka salainen neuleystävä olin syksyn SNY-kierroksen ajan. Tässä nyt kuvien kera esittely näistä neuletöistä, muut pakettien sisällöt voi käydä kurkkimassa Monan Virttyneet villasukat -blogista SNY syksy 08 -kategorian alta, mikäli asia sattuu kiinnostamaan.
Ohje: Aquila-huivi, Ulla 01/08
Lanka: Kauni Lace (ostettu Garnkorgen:sta)
Puikot: 3,5 mm
Syyskuun pakettiin neuloin vaaleanpunaisen Aquilan. Jos rakastaisin vaaleanpunaista väriä ja olisin suurikokoisten huivien ystävä, tämä huivi ei ehkä koskaan olisi päätynyt Monalle asti. Huivi nimittäin onnistui enemmän kuin hyvin. Siitä tuli mielestäni todella kaunis ja herkkä, mutta villalangan ansiosta kuitenkin sopivan jämäkkä, jotta kuviot erottuvat kauniisti ja huivi on ryhdikäs. Melkein sanoisin, että tämän projektin kohdalla kaikki meni täysin nappiin, sain jopa kulutettua huivia varten ostetun langan melkein kokonaan – viitisen metriä taisi jäädä jäljelle. Hiukan jännittäväksi meinasi neulominen kyllä mennä viimeistä kaaviota tehdessäni, kun pelkäsin langan loppuvan kesken. Projektin onnistumiskokemusta lisäsi kyllä hyvin selkeästi se, että onnistuin ilahduttamaan saajaa ja tekemään jotain mistä hän piti.
Aquila-huivin tekemistä ei minusta kannata turhaa pelätä. Se ehkä näyttää kuvien perusteella vaikealta neulottavalta, mutta ainakaan omasta mielestäni se ei sitä ole. Kohtalaisen helpoilla ja loogisesti muodostuvilla neulekaavioilla on saatu aikaan kaunis ja harmoninen lopputulos. Ohjeen ehdoton plussa on kyllä se, että huivin voi tehdä haluamansa kokoiseksi ilman suuria säätelemisiä tai laskutoimituksia. Jos ja kun joskus neulon itselleni samaisella ohjeella huivin, teen siitä huomattavasti pienemmän, koska en vain osaa käyttää kovin suuria kolmiohuiveja.
Ohje: Eeron pannulappu
Lanka: Teetee Primavera ja Novita Tennessee
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Viimeiseen eli marraskuun pakettiin virkkasin hetken mielijohteesta pannulapun joululahjapipon (piposta kuvia sitten joulun jälkeen) neulomisen jäljiltä jääneestä Primavera-langan jämästä. Tuli sitten tuokin lanka käytettyä viimeistä milliä myöten ja tarkoitan sitä ihan kirjaimellisesti. Viimeisen kierroksen viimeiset kiinteät silmukat on virkattu itseasiassa pipon päättelylangoista, joita en kaikeksi onneksi ollut vielä laittanut roskikseen. Aiemmasta suunnitelmasta poiketen pannulapun kaksi puoliskoa on liitetty yhteen Novita Tennessee -langalla, mikä on oikeastaan ihan hyvä, koska se tasapainottaa samaisella langalla tehtyjä tähtiä (tai kukkia tai mitä ne nyt sitten onkaan).
Teetee Primavera on kyllä melkoista luksuslankaa käytettäväksi pannulappuun, mutta koska langan jämästä ei olisi ilman uusien kerien ostamista saanut oikein mitään sen kummempaa aikaiseksi, päädyin virkkaamaan sen pannulapuksi. Jälkikäteen kyllä tajusin sen olleen hiukan huono idea. Langan saa nimittäin pestä ainoastaan kolmessakympissä, eikä mulla ole mitään tietoa kuinka iloisesti tuo lanka päästää pesussa väriä. Voipi käydä niin, että pesun jäljiltä pannulappu onkin tummanpunainen somistettuna vaaleanpunaisella eikä tummanpunainen somistettuna vaaleanbeigellä. Voi minua. No, ainakin siitä on hetkeksi silmäniloa ja kaikeksi onneksi se on niin pehmeä, että kelpaa melkein tyynyksi ;D
Primavera-langasta on sanottava sen verran, että vaikkakin se on melkoista luksusta lankana (75 % merinovillaa ja 25 % silkkiä), se jätti minut hiukan kylmäksi. Pipo, jota silmällä pitäen langan ostin ja sen siitä neuloinkin, on mukavan tuntuinen päässä ja palmikkokuviot asettuvat kauniisti, mutta jokin langassa ei kuitenkaan saa minua kauhean innostuneeksi. Luulisin syyllisen olevan langan liiallinen pehmeys, joka tekee langasta hiukan liian velton minun makuuni. Pienissä neuletöissä se näyttää toimivan kunhan neuloo/virkkaa kohtalaisen tiukkaa pintaa, mutta en jaksa uskoa, että isommassa neulepinnassa saisin ainakaan itseäni miellyttävää lopputulosta. Sitä ei kyllä tarvitse edes miettiä sen kummemmin, koska lanka on minun kukkarolle ihan turhan kallista metrimäärään nähden, joten pipoa isompaa neuletyötä tulen tuskin tekemään kyseisestä langasta. Tietysti jos olisi paljon ylimääräistä rahaa, voisin ostaa säkillisen Primavera-lankaa ja käyttää sitä tyynynä tai neuloa siitä peiton…
*****
Täytyy kyllä sanoa, että syksyn SNY-kierroksen aikana muistui jälleen kerran mieleen, miten paljon hauskempaa ja suurempaa iloa tuottavaa on antaa kuin saada. Vaikka odotin innolla jokaikistä salaisen neuleystäväni lähettämää pakettia ja ilahduin niistä suunnattomasti, pakettien sisältöjen miettiminen ja hankkiminen omalle parilleni oli kutkuttavampaa ja innostavampaa. Miten iloiseksi voikaan itsensä tuntea, kun onnistuu ilahduttamaan toista ihmistä. Harmi, että kaikki ihmiset eivät näe asiaa samalla tavalla, vaan kerrasta toiseen SNY-rinkiin lähtee mukaan niitä, jotka jättävät oman osansa tekemättä.
Haaveiden hahtuvat 