Aurinkoista ystävänpäivää kaikille!
Kuvassa komeilevat möykyt esittävät ruusuja, tarkemmin ilmaistuna ne ovat sytykeruusuja. Törmäsin sytykeruusu-ideaan viime syksynä ja säästin kaapin perälle pari 10 munan rasiaa tätä ajatellen. Tarkoitus oli tehdä niitä muutamaan joululahjapakettiin, mutta unohtuipa sitten koko asia. Lukiessani Sisäinen villapaita-blogin uusinta päivitystä, muistin tuon kokeilematta jääneen askarteluidean ja tartuin toimeen. Lopputulos on yllättävän kelvollinen, kun ottaa huomioon keskinkertaiset näperrystaitoni. Sytykkeiden toimivuudesta ei tosin ole vielä tietoa, koska nuotion kyhääminen olohuoneen lattialle ei lienee mikään kauhean hyvä idea. Ei tarvinne kertoa, että näiden kukkasten loppusijoituspaikka on jossakin muualla kuin omien seinieni sisäpuolella.
Ohje: Pitsineulemyssy, DROPS nro 115-21
Lanka: Novita Luxus Stone
Puikot: 5 mm (?)
Ravelry
Neulerintamalla ei ole tapahtunut tämän vuoden puolella kovin kummia. Tämän myssyn verran vain. Kovat pakkaset olivat vähän liikaa ohuen piponi lämmityskyvylle ja piti saada nopeasti paksumpi kerros villaa pään ympärille. Päädyin sitten nappaamaan kauppareissulla pari lankakerää mukaani ja kaivoin netin uumenista sopivan tuntuisen ohjeen. Idea oli hyvä, toteutus nopea, mutta lopputulos kehno. On kaiketi sanomattakin selvää, että lämpimäksi tarkoitettuun päähineeseen ei kannata käyttää sellaista mallineuletta, joka on täynnänsä reikiä. Ei ole myöskään suositeltavaa neuloa loppuun sellaista myssyä, joka näyttää jo tekovaiheessa ihan sipulipussilta. Loppusilauksena kaikelle on tämä kuva. Mikähän kassialma tuossakin oikein komeilee…Itkettäis, jos ei naurattais niin kovasti.
Huomaatteko myssykuvassa näkyvän punaisen läiskän pääni oikealla puolella? Ei, en tarkoita sitä tiiliseinää. Ai miksi kyselen? Huomiokykynne tarkastamisen takana ei ole muuta tarkoitusta kuin toimia pienenä aasinsiltana seuraavaan kuvaan.
Läiskä isompana ja sen kaveri. Nämä menivät äidilleni joululahjaksi. Ei ole enää muistikuvia siitä, että miksi näiden esittelemisen piti olla niin oleellista blogissani. Näitä olen kuiten tehnyt ennenkin, eikä kankaissakaan ole mitään ihmeellistä…tai no, tuo vaalea kangas on luonnossa tosi kaunis, mutta kuviot eivät tietystikään näy tuossa kuvassa, joten se siitä. Ehkä oli tarkoitus vain huijata teidät kuvittelemaan, että mie vielä teen jotain käsitöitä. Kaikkihan varmasti ehti jo unohtaa, että nämä on tehty joululahjaksi ;D
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Neulon mie vielä. Tämä neuletakin alku muuttaa äitini hoiviin sitten täysikasvuisena ja se taitaa olla ainoa syy, miksi puikot enää viihtyvät käsissäni. Olen nimittäin luvannut tehdä hänelle villatakin jo jonkin aikaa sitten, joten oli lopulta tartuttava toimeen. Ilman sitä lupausta en taitaisi enää neuloa. Nyyh, pitänee alkaa kohta kehittelemään itselle jotain muuta neulomisen korvaavaa harrastusta. Ideat, into ja kiinnostus ovat poissa – ei löydy mistään :( Hetkellisessä mielenhäiriössä päädyin tosin ilmoittautumaan mukaan Ravelympicsiin, joten kokeillaan nyt kuiten vielä. Jospa se innostus olisi vain piiloutunut hyvin ja sen sais huijattua ulos piilopaikastaan kisaneulomisen varjolla. Mitään stressiä en meinaa ottaa tuosta päähänpistostani. Jos sais yhet lapaset tehtyä olympialaisten aikana, niin hyvä olis, mutta jos jään ilman tulosta, niin sitten jään.
Haaveiden hahtuvat 