Aika monta kokemusta rikkaampi

Ohje/malli: Whisper cardigan, Interweave knits spring 2009
Lanka: Madelinetosh tosh lace (väri: Tart)
Puikot: 3 mm & 3,5 mm
Muuta: Tein rutkasti muutoksia hihan mitasta ja muodosta alkaen. Niistä enempi edempänä.
Ravelryssa

Katos mieki eksyin vahingossa tänne pölyttyneen blogini äärelle. Pahoittelen hiljaisuutta, vapaa-aika ja kiinnostus on ollut kortilla. Siitä perusteellisemmin tuonnempana.

Keväällä valmistui melkein vuotta aiemmin aloitettu Whisper cardigan ihanaisesta Madelinetoshin lace-langasta. Siitä tuli ihana ja mieleinen neule, mutta sieti tullakin. Paljon näin sen takia vaivaakin. Ohjeen mukainen neule ei juurikaan itseäni miellyttänyt, joten muokkasin ohjetta reilulla kädellä. Muutkin olivat siinä onnistuneet, joten miksen minäkin. Muutoksia tuli niin paljon, että liekö edes muistan kaikkea. Ravelryn projektisivullani taitaa kuitenkin suurin osa olla ylhäällä.

Omia muutoksiani ohjeeseen ovat suorat ja pidemmät hihat (alimittaistakin alimittaisemmat trumpettihihat on mielestäni ihan hirveät), hihan suissa ja helmassa nurjaa neulosta 10 krs:n verran estämässä rullaantumista, ei saumaa selän keskellä (en ymmärtänyt sen funktiota), kapeampi selkäosa (en halunnut olkapäiltä lörpöttävää ja roikkuvaa neuletta), neuletiheys tiukempi, kierretyin oikein neulottu ribbineulos (siistimpi näöltään) ja lisäykset helmassa joka 4.krs, jotta helmaan tulee enempi mittaa (taisin tosin neuloa siihen muutenki enemmän pituutta). Siinä vissiin ne tärkeimmät ja oikeastaan mitä väliä…kiviäki kiinnostaa nämä mun muokkaukset.

Kuvat on tavallista enempi persiistä. Punainen neule, melkein entinen kamera ja liian kirkas auringonpaiste on mitä karmein yhdistelmä. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan edes ärsytä. Kuvathan ois voinut ottaa uusiksi, jos olisi halunnut. Ei vain tuntunut tärkeältä enää. Katsoin tänään noita heinäkuussa otettuja epäonnistuneita näppäisyjä ja mieleen tuli kaksi sanaa: THE END.

Jotenkin se kiinnostus on vain kadonnut. Keväällä valmistuneita neuleita olisi kolme vielä odottamassa esittelyä, mutta taitanee jäädä. Neulomisinnostus tuntuu tulleen tiensä päähän. En ole neulonut kesäkuun alun jälkeen silmukan silmukkaa, heinä-elokuun aikana möin muutamaa sukkalankaa ja paitalankaa lukuunottamatta kaikki pikku kerät pois. Ei niitä ole koskaan mitään tosineulojan määrää ollut, mutta kuitenkin. Ei tuntunut missään. Ostan uusia, jos tulee tarvetta ja muutamat jäljellä olevat ei kiinnosta. Näin tämä vain menee. En tiedä palaanko enää asiaan. Ehkä esitelläkseni vielä loput valmistuneet, parhaassa tapauksessa täysin intoni löytäneenä tai sitten katoan kokonaan kuvasta. Miten lie. Sen tiedän, että ensimmäistä kertaa blogin pitämisen ja neulomiskauteni aikana ei enää kiinnosta tuon taivaallista.

Elämäni muuttui kesän aikana muutoinkin. Arkeani ilostuttamaan muutti pieni koiranpentu, valkoinenpaimenkoira rodultaan. Pikku neiti, ahmatti, mamin nalle ja rapatassu. Ei enää niin kovin pieni (ensimmäinen kuva otettu typykän ollessa 8 vk ja nytte ikää on jo 13 vk), mutta pieni kuitenkin. Siinä se vapaa-aika sitten menee. Ei sitä tällä hetkellä edes joutais neulomaan, vaikka kiinnostaisikin.

Tuo eka kuva on harhaa. Tämä toinen antaa paremman kuvan neidin energiatasosta ja elämänilosta. Kuva itsessäänkin on tuoreempi. Pysyy se vahingossa joskus paikallaankin…

*****

En sano hyvästi. Kiitän kuitenkin näistä monista vuosista ahkeria kommentoijia ja mukana kulkijoita, jos en enää palaakaan takaisin. Teidän takia tämä blogin kirjoittaminen on ollut vaivansa arvoista. Kuinkahan monta onnellista hymyä ja naurunkikatusta köyhempi olisinkaan ilman teitä. Puhumattakaan tsemppaamisesta ja elämän suruissa myötäelämisestä. En edes aio kertoa kuinka avartavaa tämä kaikki on ollut neulomisen ja ylipäänsä käsitöiden kannalta. Sehän on itsestään selvää. Kiitos jokaiselle teistä, jotka olette olleet läsnä.

Advertisement

Read Full Post »

Jos kaiken sais…

Ohje/malli: Maijapaita, Taito 6/2011
Lanka: Drops Nepal
Puikot: 5 mm
Muuta: Helmaan lisätty mittaa reilulla kädellä
Ravelryssa

Kuvat on otettu viikon ainoana päivänä, jolloin EI paistanut aurinko. Taisipa olla ainoa kunnon pakkaspäiväkin, kun mittari näytti pariakymmentä pakkasastetta. Eikös se pitäs mennä just toisinpäin. Lauhaa ja pilvistä – kylmää ja kirkasta. Kysyn vaan. On nyt kuitenkin kuvia. Edistystä sekin…kaiketi.

Tämän neuleen kanssa ei mennyt kaikki niin kuin elokuvissa. Neuloin puseron melkein puoleen väliin asti ennen kuin tulin ajatelleeksi sovittamista. Sehän osoittautui ihan liian suureksi. Ihmettelin vähän ja sitten enemmänkin, että mikä mättää, kun on tehty mallitilkut ja kaikki. Aikani pähkäiltyäni tajusin tehneeni mallitilkun 5 mm puikoilla, mutta neuloneeni puseroa 5,5 mm puikoilla. Hahhah. Tiedättekö mikä on kaikista surkuhupaisinta koko jutussa. Mie neuloin tuota työtä sinnillä vielä eteenpäin, vaikka tiesin sen olevan väärää kokoa. Jos se vaikka kutistuisi samalla, kun tikuttelisin menemään tai mie lihoisin yhtäkkisesti kymmenisen kiloa. Miten niin olen vähän tyhmä tai ainakin tyhmällä tavalla kovapäinen.

Aika nopeasti annoin kuitenkin periksi ja purin koko typerän tekeleen, kastelin langat ja aloitin uudelleen. Tässä kohtaa alkoi olla selvää, että lanka ei tulisi millään riittämään. Ilmeisesti ohjeessa käytettyä aavistuksen ohuempi lanka ja neulekäsialani tuotti yhdistelmän, joka kulutti lankaa ihan eri tahdilla. Siinä sitten hetken panikoituani otin yhteyttä Lankatalo Tapion kauppaan, josta ostin alunperäiset langatkin ja suureksi ilokseni samaa värierää oli vielä jäljellä. Äh, aikamoista höpönlöpöä tuo suureksi ilokseni. Taisin jo toivoa, että oikeaa värierää ei löytyisi ja voisin hyvällä omatunnolla piilottaa langat ja ohjeen jonnekin pimeimpään kaapin nurkkaan. Nyt oli sitten vain pakko aloittaa neuleprojekti alusta.

Valmis tekele on ihan kiva, mutta ei mitään elämää suurempaa. Jotenkin jäi koko neuleprosessista tympiintynyt olo ja se heijastuu vieläkin itse puseroon, vaikka neuleen valmistumisesta on aikaa kuukausikaupalla. On siihen toki muitakin syitä. Kaulus kaipaisi kiinteitä silmukoita alareunaansa. Nyt se on ihan liian löysä ja valuu harteille, joka taas aiheuttaa tuota pussitusefektiä kainaloiden lähettyville. Sen lisäksi käsiala on kiristynyt selvästi viimeisten palmikonkiertojen jälkeen ja siitä seurauksena on helman alaosan selkeästi tiiviimpi neulepinta. Ei se nyt kauhean selkeästi näy todellisuudessa, ei ainakaan noin silmiinpistävästi kuin nuo kuvat antavat olettaa. Sitten on vielä joku yleinen ärsytys sen suhteen, että tämä on niin lähellä sitä mitä halusinkin, mutta ei kuitenkaan. Hmph. Enää en todellakaan pura tai korjaile mitään (tai ehkä sen kauluksen), menköön sitten kotineuleena, jos ei mieliala tästä muutu. Lanka on ainaski ihanaa ja pusero on suloisen pehmoinen ja lämmin.

Päädyin tekemään napit omin pikku kätösin. Olen jo jonkin aikaa säilönyt kaapin nurkassa erinäistä kokoelmaa Cernit-massoja. Nyt päätin lopultakin tarttua härkää sarvista ja kokeilla. Ensimmäinen kokemus massojen työstämisestä oli sen verran epämiellyttävä, että voi mennä kauan ennen kuin viitsin kokeilla uusiksi. Kuvitelmani eivät oikein vastanneet todellisuutta. Jotain tekemistä asian kanssa voi olla sillä seikalla, että en ole koskaan oikein sisäistänyt ’harjoitus tekee mestarin’ -sanontaa. Mullekaikkihetijanytjamieluitenjoeilen. Saatan mahdollisesti olla hiukan mahdoton tapaus.

Ostin varakerän varakeränkin, kun en kestänyt ajatusta, että lankaa osoittautuisi olevan liian vähän lisäostoksenkin jälkeen. Osittain tämän takia tikuttelin helman selkeästi pidemmäksi kuin ohjeessa. Tykkään tuosta pituudesta kovasti.

Read Full Post »

Kevättä ilmassa

Malli/ohje: Manu by Kate Davies (Ravelry)
Lanka: New Lanark Donegal Silk Tweed DK, väri: Damson
Puikot: 3,5 & 4 mm
Muuta: Soljet nappien sijaan
Ravelryssä

Kevätväsymys ei ole täysin päästänyt otteestaan, mutta parempaan päin mennään. Hiukkasen keventyneen mielen turvin sain jopa viikonloppuna niin paljon itsestäni irti, että pari neuletta tuli kuvattua. Tässä nyt tämä ensimmäinen eli Manu-villatakki. Siitä toisesta eli omalla mallilla tehdyistä kirjoneulesukista sitten enempi, kun saan ohjeen vihdoin ja viimein kasaan.

Ikävä kyllä kuvien suhteen olisi taas toivomisen varaa, mutta langan väri ja kirkas auringonpaiste hankien keskellä oli aika toivoton yhdistelmä. Todellisuudessa neuletakki on sellainen tumma viininpunainen. Kuvissa jotain muuta. Neuletakin omistaja ts. kuvissa esiintyvä henkilö voisi myös vähitellen oppia vähän mallikelpoisampaa toimintaa kameran edessä. Siihen on kai turha odottaa sen kummempaa muutosta…

Olen joskus aiemminkin todennut, että olen aika hitaasti lämpiävä neulemallien suhteen. Manu ei ole poikkeus siinä asiassa. Aikanaan kun näin tämän mallin ensimmäistä kertaa totesin mielessäni: ”Ihan kiva, mutta ei mun juttu”. Sittemmin olen nähnyt yhden jos toisenkin version tästä neuleesta ja mieleni on hiljalleen muuttunut. Viime vuoden puolella käänsin sitten kelkkani lopullisesti. Kyseinen neule oli ihan pakko saada itsellekin.

Lankavalintani oli ohjeessa suositeltuun alpakkalankaan verrattuna paljon jäykempi ja hiukkasen pelotti matkan varrella, että tuleekohan koko hommasta yhtään mitään. Valmiin takin kastelu pehmitti kuitenkin lankaa sen verran, että lopputulos on mieleinen. Itseasiassa olen harvinaisen tyytyväinen omaan versiooni. Onpas se saanut jo aika monta kehuakin osakseen. Hiukkasen koen kuitenkin tämän tyylisen neuleen epäsopivana itselleni. Lantion sijaan olisi fiksumpi korostaa olematonta yläosaani.

En ole ollut viimeaikoina kovinkaan innokas oppimaan mitään uutta neuletekniikoiden suhteen. Kirjoneulesukkaprojektini imi aika tehokkaasti energiat siltä osin. Siksipä ohjeen mukaisella tavalla neulotut lyhennetyt kerrokset muuttuivat omissa käsissäni Wrap & Turn -tekniikaksi. Kyseinen tapa toimii minulla erittäin mallikelpoisesti ja saan sillä siistin lopputuloksen aikaiseksi, joten sikäli toimiva valinta. Eiköhän noita uusia tapoja ole tullut vuosien varrella opeteltua aikamoiset määrät, joten välillä voi laistaakin. Vanhassa vara parempi tai jotain.

Poikkesin ohjeesta myös siltä osin, että nappien tilalta valitsin kiinnityssysteemiksi soljet. Jotenkin ne vain tuntuivat sopivammalta vaihtoehdolta omaan neuletakkiini. Aika useasti on meinannut neuletakkiprojektien loppusuoralla iskeä paniikki, kun sopivien nappien löytyminen on ollut työn ja tuskan takana. Nyt ei ollut sitten sitäkään ongelmaa, kun käytin loput varastostani löytyneet soljet tähän työhön.

Kokeilin ensimmäistä kertaa New Lanarkin lankaa ja täytyy sanoa, että hinta-laatusuhde on varsin mallikelpoinen. Lanka on aika karheaa, mutta se pehmenee huomattavasti valmiin neuleen kastelun myötä. Herkkähipiäisille en kyseisen firman lankoja suosittele, mutta muutoin kehotan lämpimästi kokeilemaan. Eipä siinä kauheasti köyhdy. Lankaa löytyy myös ihan tavallisena villalankaversiona, mikäli tweedlangat eivät oiken nappaa. Ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos…

Read Full Post »

Kiire maailmaan

Ohje/malli: VauvanDROPS 19-17: Pyöreäkaarrokkeinen DROPS palmikkojakku
Lanka: SandnesGarn Mini Duett
Puikot: 3 mm
Muuta: Kaarrokkeesta on kavennuttu silmukoita ennen kaula-aukkoa ohjeessa ilmoitettua enemmän
Ravelryssä

Tämä pieni jakku on aloitettu jo kesällä pitkällisen langanmetsästyksen jälkimainingeissa. On aika haastavaa yrittää etsiä keskikesällä sopivan ohutta lankaa turkoosin värisenä ja villa- tai villasekoitelankana. Ohje oli tietysti katsottu valmiiksi ja siihen sopiva lanka oli löydyttävä. Ei voinut kuvitellakaan muuta. Puuvillaa olisi ollut vaikka naapureille asti jaettavaksi. Löytyihän sitä villalankaakin, mutta se oli liian karheaa tai liian paksua. Aina liian jotakin. Lopulta melkein toivoni menettäneenä osui silmiini kasa SandnesGarnin Mini Duett -lankaa. Onnekseni tarjolla oli vielä kolme kerää ja värikin oli aivan tarpeeksi turkoosia muistuttava. Ei sellainen perinteisen kirkas versio, mutta turkoosi kuitenkin – ainakin omasta mielestäni. Hieman jouduin taipumaan materiaalin suhteen ja tyytymään lankaan, jossa pääosaa esittää kuitenkin se puuvilla. Onnekseni sitä villanpuoltakin oli hieman alle puolet (45 %) langan materiaalista.

Meinasi tämän minikokoisen neuletakin kanssa käydä muutenkin huonosti. Omalle neulekäsialalleni 2,5 mm:n puikot olisivat tuottaneet siistimmän neulejäljen, mutta sitten olisi taas poikettu ohjeen neuletiheydestä liikaa, eikä minulla ollut halua alkaa sumplimaan ohjeen kanssa. Sumplimiseksi se meni kuitenkin kaarrokkeen kohdalla. Ensin menin vikaan ihan kunnolla. Purin koko kaarrokkeen. Sen jälkeen neuloin sen uudelleen ja tuijottelin hämmentyneenä valmista tekelettä. Kaula-aukko näytti jättimäiseltä. Purin uudelleen vähän matkaa ja kavensin ohjeessa ilmoitettua reilummalla kädellä silmukoita. Näytti vähän paremmalta ja uskottavamman näköiseltä. Ompelin saumat kainaloista kiinni, päättelin langat ja kastelin työn. Mittanauha kädessä mittailin vielä valmiin neuleen mittoja ja ohjeessa ilmoitettuahan ne muistuttivat. Mikälie mätti tuon kaula-aukon kanssa.

Kuvittelin kesähelteillä, että näin pikkainen neule valmistuu alta aikayksikön ja ilman sen kummempia murheita. Toisin kävi kuten edeltä huomaakin. Noiden pikkuongelmien lisäksi tämän neuleen neulominen ei oikein innostanutkaan. Se pieni ihminenkin, jolle tätä tein, päätti syyskuun lopun olevan ihan liian myöhäinen ajankohta syntymiselle ja tulla tupsahti maailmaan jo elokuun lopussa. Kiire tuli ja napit on ostettu itseasiassa samana päivänä, kun vauva syntyi. Taitaapa tämä olla hetken verran kuitenkin liian iso pikkaraisella pojalle, joten turhapa sitä olisi ollut kiirehtiäkään sen kummemmin.

Lankaa jäi yli reilu kerällinen. Ensin ajattelin neulovani vielä myssyn tai ehkä pienet sukat. Jäi kuitenkin tekemättä, kun se lapsi otti varaslähdön elämäänsä ja innostuskin katosi. Voihan siitä neuloa sitten myöhemmin jotain pientä. Ehkä sen myssyn. Lanka ainakin on tosi miellyttävän pehmeää ja mukavaa neuloa, vaikka ihan siisteintä mahdollista jälkeä en saanutkaan sillä aikaiseksi. Langan kestävyydestä ei ole tietoa, mutta eipä sillä taida vauvanneuleen kohdalla olla niin paljon merkitystäkään. Käyttöaika on kuitenkin niin lyhyt. Mieluusti suosittelisin tätä herkästi kutiaville ja pehmeistä langoista pitäville, mutta kun en tiedä langan käyttökestävyyttä. Jätän kunkin itsensä päätettäväksi.

*****

Tätä projektia tulee aina sävyttämään harmaan ja mustan sävyt. Ei kylläkään neuleprosessin osalta, mutta muutoin. Viikko sen jälkeen, kun tämän neuletakin saaja oli parkaissut ensimmäisen kerran, hänen lähisukulaisensa kuoli. Nuori, parikymppinen ihminen oli yhtäkkiä poissa. Ilman ennakkovaroitusta. Ei ymmärrä ihmisen mieli, että mitä järkeä kaikella tällä on. Miksi loppui niin yhtäkkisesti sellaisen ihmisen elämä, joka oli vasta aloittelemassa itsenäistä taipalettansa. Juuri silloin, kun asiat olivat vihdoinkin menossa parempaan päin. Niin monta särkynyttä sydäntä.

Read Full Post »

Kerran vielä

Ohje/malli: DROPS 117-2 Palmikkopusero
Lanka: Novita Rose Mohair
Puikot: 5 mm
Ravelry

Tämä onkin sitten viimeinen valmistunut neule vähään aikaan, joka sijoittuu akselille: musta-harmaa-valkoinen. Onhan näitä ollutkin melkoisen monta peräkkäin. Valon vähetessä ja talven lähestyessä alkavat värit taas kiinnostaa enemmän ja puikoille valikoituu ihan toisenlaisia sävyjä. Mitään suurta väri-ilottelua tuskin on jatkossakaan tiedossa, mutta jotain vaihtelua sentäs.

Tykästyin DROPS:n palmikkopuseroon alkuvuoden puolella ja saatuani samoihin aikoihin kasan harmaata Novitan Rose mohair -lankaa, ne yhdistyivät kuin itsestään saman projektin raaka-aineiksi. En ole koskaan ollut mohairlankojen ylistäjä, mutta kaunis harmaan sävy miellytti ja lankojakin tarjottiin minulle ilmaiseksi, joten mikäpäs se siinä. Kerranhan se vain kirpaisee, jos olisi edes kirpaissut. Ilmeisesti pinna ei ole enää yhtä kireällä mohairin suhteen kuin ennen, koskapa vältyin suurimmilta päänsäryiltä. Pelastajana taisi olla se, että en joutunut purkamaan muutamaa silmukkaa enempää. Mohairin purkaminenhan on tunnetusti yhtä miellyttävää kuin nuppineulat kynsien alla.

Olen kohtalaisen varma siitä, että osa pökrää kauhusta Novitan mohairlangan mainitsemisen kohdalla (tai ihan minkä tahansa Novitan langan). Ei oikeastaan kiinnosta. Olen kohtalaisen kyllästynyt koko aiheeseen. Aion jatkossakin olla täysin juntti ihan omalla luvallani, enkä jaksa ymmärtää omaa parastani tässä aiheessa. Mulle kuitenkin projektin lopputulos, neuleen käyttömukavuus ja kestävyys on tärkeimpiä ominaisuuksia, eikä se mitä siinä langan plakaatissa lukee. En miekään tykkää läheskään kaikista Novitan langoista ja joistakin on huonoja kokemuksiakin. Ärsyttää vain ihan suunnattomasti käsitys, jonka mukaan Novitan lankojen käyttäjät eivät ymmärrä omaa parastaan ja ne pitäisi opettaa parempien lankojen käyttäjiksi. Minuun on ainakin turha kuluttaa energiaa siinä suhteessa. Teen edelleenkin siitä langasta, joka sattuu kulloinkin miellyttämään –  oli sitten Novitaa tai ei.

Varsinaiseen aiheeseen palatakseni on sanottava, että ihan napakymppiä tästä neuleesta ei tullut, vaikka lopputulos omalla asteikollani onkin onnistunut. Neuleen helmasta tuli nimittäin aavistuksen liian pitkä omaan makuuni. Jotenkin en vain tullut edes ajatelleeksi koko asiaa, vaikka se kuulostaa omaan korvaanikin aika kummalliselta. Mitäs sitä pikkuasioita miettimään kesken neulomisen. Eh. Tottuuhan tuohon helman pituuteen, joten sen takia asia ei tuota ongelmaa. Ongelma tulee siitä, että talvitakkini ovat aika lyhkäisiä, enkä oikein tykkää takin ulkopuolella roikkuvista helmuksista. Pitäsköhän mun nyt sitten ostaa uus takki…

Neuloin puseron muutoin ohjeen mukaan, mutta neuletiheys on pikkaisen tiukempi ja kaarroke on neulottu matalammaksi kuin ohjeessa. Vaikka olenkin aika kutinankestävää laatua, niin mohair vasten kaulaa tuntui hiukkasen liikaa kidutusta muistuttavalta vaihtoehdolta. Nyt ei pitäs kutittaa, kun lanka ei pääse vastaamaan paljasta ihoa.

EDIT. Tajusin tässä, että otan junttiuspisteet itselleni ihan moninkertaisena, kun kehtasin neuloa lankaa, jossa on reilusti yli puolet akryyliä. Oi voi. Ihan tosissani jos olen, niin olin aika yllättynyt, ettei neule tunnu hiostavalta. Aiemmat kokemukset akryylistä ovat olleet hiostuksen täytteisiä, mutta ne ovatkin olleet täyttä tavaraa.

Read Full Post »

Palapelin palasia

Malli/Ohje: Broderie by Connie Chang Chinchio, Twist collective winter 2008
Lanka: Grignasco Flavia baby
Puikot: 3 mm
Muuta: 2 solkea, jotka olen saanut osana arvontavoittoa Amelielta
Ravelry

Aina välillä käy niin, että suurista epäilyksistä, peloista ja loputtomista vaikeuksista huolimatta lopputulos on melkeinpä tismalleen sitä, mitä on toivonutkin sen olevan. Broderie-neuletakin kanssa kävi juuri niin. Tietystikään kaikki ei voi onnistua saman työn kohdalla, joten kuvat kuuluvat sitten epäonnistuneet-kategoriaan. Ulkona vallitsevan kuumuuden takia neuletakin kuvaaminen suoritettiin omasta halustani erittäin vähäisellä kuvamäärällä. Katselin kameran näytöltä, että pari ihan siedettävää otosta löytyy ja se siitä. Todellisuus oli sitten jotain muuta, kun tietokoneen näytöltä kuvia katsoessa paljastuikin, että kamera ei ole tarkentanut kunnolla. Uusintaotoksia en jaksa edes ajatella. Pahoittelen kuvien palapelimäisyyttä. Neule on oikeasti paljon nätimpi kuin kuvat antavat ymmärtää.

Viime syksynä otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin mustan neuletakin neulomisen. Alunperin ajattelin neulovani perusneuletakin ilman mitään ylimääräisiä hörsylöitä ja kikkailuja. Ajatus taisi tuntua liian työläältä, koska päädyin toteuttamaan hyvin toisenlaisen neuleen. Hyvä niin, koska mustan langan neulominen itsessään on jo melkoista taistelua, eikä perusneuleiden neulominen ole koskaan ollut vahvimpia puoliani.

Alkupuoli neulomisprosessista sujui kuin itsestään, mutta jossain vaiheessa tuli tympäännys koko projektia kohtaan ja keskeneräinen takkikin alkoi näyttää ihan vääränkokoiselta ja muutenkin täysin metsään päin menossa olevalta. Kaikessa hiljaisuudessa hautasin sen neulekopan pohjalle odottamaan aikoja parempia. Loppukevään ja kesän aikana olen yrittänyt neuloskella vähitellen keskeneräisiä töitä valmiiksi ja neuletakkikin pääsi omalla vuorolla käsittelyyn. Päätin, että siitä tulee ihan sopiva itselleni. Epäilyksiä ja pelkoja toki oli, koska vähän kittanalta se tuntui päälle sovittaessani. Uskoin kuitenkin lujasti siihen, että neuleen kastelu löysyttää pinnan ja liika kittanuus häviää. Kaikeksi onneksi näin juuri kävikin.

Tein ohjeeseen aika reilusti muutoksia, koska halusin saada aikaiseksi mahdollisimman tyköistuvan neuleen. Ohjeessa ilmoitetut valmiin neuleen mitat olivat aivan liian suuret itselleni, joten neuloin reilusti tiukemmalla neuletiheydellä. Luotin aika sokeasti siihen, että pehmeä merinovillalanka kyllä venyy ja paukkuu kasteltaessa, koska sitä ei ole neulottu mitenkään tiukaksi pinnaksi. Vyötärön pitsinauha, josta koko neuleprosessi alkaa, on neulottu ohjeessa ilmoitettua pienemmällä kuviontoistomäärällä. Kädentiet jätin myös matalammiksi kuin ohjeessa ja neuleen alaosa on lyhyempi. Koskapa inhoan rullautuvia reunoja yli kaiken tämän tyylisissä neuleissa, on hihojen suihin ja helmaan neulottu päärme. Tiukemman neuletiheyden ja matalampien kädenteiden takia päädyin kokeilemaan hihan neulomista ylhäältä alaspäin. Ohjeen mukaista erillisenä kappaleena tehtyä hihaa ei olisi millään saanut sopimaan kädentielle.

Toimivan opastuksen ja neuvot hihan neulomiseen löysin Elizabeth Zimmermannin Knitting without tears -teoksesta. Ravelryn projekteista huomasin, että samaa opusta oli käyttänyt apunaan joku toinenkin saman neuleen neulonut. Teisalta sain myös lisävarmistuksen siihen, että kyseisessä kirjassa oleva ohje toimii omassa neuleessanikin (ostamani kirja ei ollut tullut vielä silloin). Käytännössä prosessi tapahtui niin, että poimin kädenteiltä silmukat ja neuloin hihan yläosan kuin pyöreän kantapään. Kun silmukkamäärä oli sopiva, jatkoin hihan neulomista ihan tavalliseen tapaan kaventaen tasaisin väliajoin silmukoita. Kyseinen tekniikka toimi niin hyvin tässä neuleessa, että tulen kokeilemaan sitä aika varmasti toistekin. Eipähän tarvi enää pelätä sitä, saako erillisenä neulotun hihan sopimaan neuleen vartalo-osaan nätisti.

Puettuani valmiin neuleen päälleni, tajusin tärkeimmän muokkauksen jääneen väliin. Neuloin pitsinauhan ja kädenteiden aloituksen väliin jäävän alueen liian korkeaksi. Jos rintavarustukseni ei olisi kokoluokkaa olematon, mitään ongelmaa ei olisi. Näin ei vain ole, joten tuo nauha asettuu paljon matalammalle kuin haluaisin. Toisaalta tykkään neuleesta muutoin niin paljon, että eipä se jaksa häiritä sen enempää. Pidemmän päälle asia saattaa kuitenkin muuttua ongelmaksi. Pehmeä ja venyvä villalanka yhdistettynä etukappaleiden reunojan pitseihin on hiukkasen huono yhdistelmä, mutta en jaksa pelotella sillä asialla itseäni etukäteen. Jos etukappaleiden reunat lörpsähtävät ja alkavat roikkumaan, sitten niin vain käy.

Grignasco Flavia baby on ihan mielettömän pehmeä ja mukavan ohut lanka keveähköä neuletakkia ajatellen. Voi vain olla, että pehmeys takaa sen, että pitsineulereunukset lörpsähtävät rumiksi ja pinta muuttuu yhdeksi nukkapalleroksi. Sen nyt näkee sitten käytössä. Nostan kuitenkin hattua sellaiselle langanvalmistajalle, joka tuottaa ohuita ja pehmeitä villalankoja kohtalaisen edullisella hinnalla. Erittäin ison plussan saa pelkästään siitä, että 50 gramman kerällä on 200 metriä lankaa, eikä ainoassakaan neulomassani kerässä ollut solmun solmua. Koin nimittäin melkoisia aggression hetkiä, kun talvella neuloin äidilleni neuletakkia King Colen Merino blend DK:sta, joka oli pelkkää solmua toisensa perään. Sitä lankaa kun oli 50 gramman kerällä noin 90 metrin verran ja jokaisella kerällä oli 3-5 solmua. Aargh.

Olen näin jälkikäteen ajateltuna hiukkasen yllättynyt, että Broderie valikoitui voittajasuosikikseni etsiessäni sopivaa neulemallia. Suosin yleensä vähän yksinkertaisempia malleja, mutta toisaalta musta väri ei tuo pintaneuletta kauhean selkeästi esiin, joten kaipa olin vain kaukaa viisas. Huomasin tosin, että monet Connie Chang Chinchion suunnittelemat neuleet miellyttävät silmääni, joten kaipa se on vain se joku tyyli, joka miellyttää silmää – oli sitten hörsylää vähän enempi tai ei.

Tässä kohtaa voisikin sitten olla erittäin tyytyväinen itseensä, koska on saanut valmiiksi kaksi pitkäaikaista projektia (Springtime swirl ja Broderie) ja on jo paljon lähempänä sitä, että neulekopan pohja häämöttää. Joopa joo, kummankin valmistuneen tilalle on syntynyt uudet keskeneräiset työt. Ne ovat onneksi vähän pienempitöiset, mutta kuitenkin. Jotkut asiat eivät vain muutu.

Read Full Post »

Äidille

Ohje/malli: Tangled Yoke Cardigan, Interweave knits fall 2007
Lanka: King Cole Merino blend DK, ostettu Piikkopirrasta
Puikot: 3,5 mm & 4 mm
Ravelry

Edellisen postauksen aikoihin valmistui neuletakki äidilleni. Kuvien ottaminen on vähän takellellut, kun ilmat eivät ole oikein suosineet. Eilen lopulta onnistui, kun valmis neule, neuleen saaja, kuvaaja, kamera ja nätti ilma kohtasivat samassa paikassa. Meinasi olla aika pienestä kiinni, koska kameran akku oli melkein lopussa ja toinen akku oli jäänyt lataamatta. Pari kuvaa onnistuin kuitenkin saamaan, mutta ei ne kovin laadulla leveile. Palmikkoneule ei näytä kuvissa yhtä nätiltä kuin luonnossa. Kirkas auringonpaiste taisi tehdä tepposensa. Lähikuvia ei ole tällä kertaa tarjolla, koska en kirkkaassa valossa nähnyt, että lähikuvat epäonnistuivat, eikä kameran akku olisi kestänyt enää uusintaotoksia.

Neuletakki onnistui paremmin kuin hyvin. Siitä tuli saajalleen ihan oikean kokoinen ja mieleinen. Neulejälki oli myös yllättävän siistin näköinen ja napakka. Siltikään ei oikein naurata, laulata tai mitään muutakaan. Menee kai edelleen pienen kyllästymisen piikkiin. Allekirjoittanut on kuitenkin yllättävän tyytyväinen kädenjälkeensä, kun ensin kuoritaan päältä plääh-kerros, joka jostain syystä tuntuu edelleenkin vievän ihan liian paljon tilaa. Osa ei-niin-kovin-innokkaasta-mielialastani voi johtua ihan siitäkin, että neule on valmistunut jo jonkin aikaa sitten ja into on ehtinyt jo sammua. Mieli on jo niissä jutuissa, jotka ovat tällä hetkellä työn alla, eikä niillä ole paljoakaan tekemistä neulomisen kanssa.

Kokeilin ensimmäistä kertaa King Colen Merino blend DK -lankaa ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Vaikka neuloin suositustiheyttä hivenen tiukemmalla, neulepinta muuttui kastelun jälkeen pehmeän ja kauniin näköiseksi. Tätä lankaa pitää kokeilla toistekin. Hinta-laatusuhde oli minusta tosi hyvä. Parissa kerässä oli tosin turhan monta solmua, jotka latistivat hieman tunnelmaa. Langanpäitä kun oli pääteltävänä muutenkin turhauttavan paljon.

Jouduin lankavalinnan takia hieman säätämään ohjeen kanssa, koska kerrostiheys oli ihan jotain muuta kuin ohjeessa. Aika kivuttomasti se onneksi onnistui ja lopputuloksena oli toivotunlainen takki. Tässä ohjeessa hiukkasen ohuempi lanka olisi toiminut mielestäni hieman paremmin, koska kauluksesta tuli tällä langalla turhan pönäkkä ja neule on muutenkin hiukkasen liian paksu ja tiivis. Toisaalta lämmin neule on näillä korkeuksilla aina tervetullut kumppani…aika usein jopa kesällä.

Äitini halusi, että etsin sopivat napit hänen takkiinsa, mutta loppujen lopuksi hän kuitenkin valitsi ne itse. Melkoista hämäystä nuo napit ovat, sanon vaan. Ne näyttävät nopeasti vilkaistuna metallisilta, mutta ovat oikeasti ehtaa muovia. Mikään ei ole enää aitoa ;D

Seuraavalla kerralla sitten koruja. Luvassa jotakin sellaista, josta olen aikas ylpeä, vaikka idea ja toteutus eivät olekaan vielä huippuunsa hiottuja.

Ensimmäisestä kuvasta voisi muuten päätellä, että hihat pönköttävät jotenkin oudosti. Neule on ollut taiteltuna, joten hihan sivuihin on tullut painaumat, jotka vielä korostuvat kaiketi kuvakulmasta ja valosta johtuen.

Read Full Post »

Pikkuveli

Ohje: Pikkuveli by Suvi Simola
Lanka: Cascade 220 wool (graniitinharmaa, sinivihreä ja turkoosi)
Puikot: 4 mm ja 4,5 mm
Koko: 2 vee
Muuta: Napit uupuu, koska seitsemään laskeminen on liian vaikea tehtävä allekirjoittaneelle…
Ravelry

Villapeikko kyseli taannoin testineulojia Pikkuvelipaidalle. Mie sitten päädyin ekaa kertaa elämässäni kokeilemaan testineulomista. Mukava kokemus kaikinpuolin. Mikäs sen suurempi ilo kuin neuloa yksityiskohtaisesta ja selkeästä ohjeesta, jota seuraamalla saa aikaiseksi tosi nätin näköisen villatakin. Tykkään kovasti Villapeikon suunnittelemien neuleiden tyylistä, eikä tämä ollut mikään poikkeus. Päinvastoin. Harmi vaan, että neule on 2-vuotiaan kokoiselle ;D

Nykyisellään mikään ei ole tuntunut sujuvan jouhevasti, joten ei lienee edes ihme, että tämäkin prosessi oli hiukan hankala. Olen nimittäin ollut jo reilut pariviikkoa kipeänä. Osan aikaa niin kipeänä, että neulomisesta ei ole voinut edes haaveilla ja lopunkin ajan sellaisessa olotilassa, että ajatustoiminta on ollut kaikkea muuta kuin tehokasta. Sairastelun aiheuttamia ongelmia lukuunottamatta villatakin neulominen oli kuitenkin mukavaa puuhaa ja valmis neule oli kasassa yllättävän nopeasti. Jopa se aiemmin tuntemattomaksi jäänyt I-cord nappilistakin tuli tämän projektin myötä tutuksi – oli tosi näppärä ja helppo tehdä. Turhaa tuli jännitettyä etukäteen.

Villatakki on ollut jo viikon ajan valmis odotellen parempia kuvausilmoja ja nappeja. Parempia kuvausilmoja ei sitten todellakaan tullut ja napitkin uupuvat. Ensimmäiselle asialle en voi mitään, mutta toiselle asialle voisin paljonkin, jos osaisin laskea seitsemään. Ihan oikeasti, kuinka vaikeaa se voi muka olla. Aika noloa, että olen aikanaan suorittanut pitkän matematiikan, mutta en osaa laskea kuin kuuteen. Eh. Jospa sitten ensiviikolla onnistuisin saamaan haltuuni oikean määrän nappeja. Sen jälkeen voisi sitten laittaa Ravelryyn tietoja tekeleestäni.

Ensimmäistä kertaa tuli sitten neulottua Cascade 220 wool -lankaakin ja oli sen verran miellyttävän tuntuinen lanka, että tulee varmasti käytettyä toistekin. Tämä lanka on tosin niillä rajamailla paksuutensa takia, jossa mie liikun ilokseni. Siinä ja siinä, että meneekö jo liian paksuksi. Jäljelle jääneistä langoista olisi kuitenkin tarkoitus neuloa lähiaikoina yhdet lapaset kokoa: suuri, suurempi, suurin. Lähiaikoina on luultavasti aika suhteellinen käsite. Viimeaikojen kokemuksella taivas tulee todennäköisesti tippumaan niskaan, jos sanon yhtään mitään lupauksen tapaistakaan enää ääneen.  Hmph.

Neule on menossa joululahjaksi, mikäli maltan mieleni sinne asti, joten kuvia neuleesta mallin päällä on tiedossa ehkä joskus tai sitten ei. Vuoden pimeimpään aikaan saattaa olla aika turha yritys ottaa kuvia vikkelästä pikkupojasta. Saapa nähdä. Jos niitä kuitenkin tulee, lisään sitten räveltämöön. Nyt jään sitten jännityksellä odottamaan onko neule saajalleen sopivan kokoinen. Elän toiveissa.

Neuleen värit eivät toistu kuvissa oikein. Neuleessa ei nimittäin ole tummansinistä tai petroolinväristä tai miltä tuo neuleen yläosan väri ikinä näyttääkään. Se on nimittäin sinivihreä, vaikka kuvia katsomalla sitä ei ikinä uskoisikaan. Ihan turha yritys edes saada väriä toistumaan oikein, kun valoa ei meinannut riittää kuvien ottamiseenkaan. Päivän pituus taitaa olla täälläpäin Suomea neljän tunnin luokkaa ja sekin pitää viettää joko sateisessa ja pilvisessä tai vaihtoehtoisesti vain täysin pilvisessä ja harmaassa säässä. Olis edes lunta, mutta ei.

Read Full Post »

Kesäneule

Ohje: Neulottu naisen pitsihelmainen toppi (ohjenumero: 71), Novita kesä 2009 -lehti
Lanka: Garnstudio Drops Cotton Viscose
Puikot: 3,5 mm
Muutokset: Vartalo-osan joustinneuleosuus korvattu sileällä, tiukempi neuletiheys ja yläosa neulottu eri mittaiseksi kuin ohjeessa
Ravelry

Ihmeellistä kyllä, sain yhden kesäneuleenkin tehtyä tälle kesälle…tai ylipäänsä yhtään mitään valmiiksi. Vieläkin ihmeellisempää taitaa olla se, että neuloin itselleni ensimmäistä kertaa Novitan ohjeella (tai sitten toista kertaa). Sain Novitan tilauksen katkaistua vihdoin ja viimein. Lehti on tullut jo vuosia ihan turhaan, kun ei siitä ole löytynyt oikein mitään kiinnostavaa. Tämäkin toppi on tehty vain osittain ohjetta seuraamalla. Vartalo-osasta jätin joustinneuleen pois ja yläosan neuloin ohjeesta poiketen pidemmäksi. Neuletiheyskin oli selkeästi tiukempi kuin ohjeessa annettu, koska annetulla neuletiheydellä topista olisi tullut liian löysä. Nyt se on just eikä melkein. Hiukkasen olisi toppi voinut olla vielä pidempi, mutta menee se noinkin.

Olen aika yllättynyt siitä, miten nätti ja hyvin istuva topista tuli, vaikka tein sen vain osittain ohjetta seuraamalla ja neuletiheyskin on vähän näppituntumalla valittu. Kerrankin näin. Kuvaustilannetta enempää ei neule ole ehtinyt viihtyä päälläni. Mie kun olen viimeisen viikon viihtynyt remppavaatteissa maalisutia heilutellen. Onneksi noita lämpöisiä ilmoja näyttää vielä olevan tulevaisuudessakin, joten eiköhän tuota puseroa tule pidettyä.

Garnstudion Cotton Viscose oli ihan mukava yllätys lankana. Mulla ei ollut minkäänlaisia ongelmia Cotton Viscosen neulomisen kanssa. Olen kuullut aikamoisia kauhujuttuja kyseisen langan neulomisesta, joten odotin kiduttavaa neuleprojektia. Höh, ihan turhaan. Olihan tuo kyllä melkoisen liukasta neulottavaa ja säikeet erkani ärsyttävän helposti, mutta puuvillalankoja neulottuaan tuo ei minusta tunnu juuri kummemmalta. Ainoan päänsäryn lanka tuotti siinä vaiheessa, kun keskeneräinen neuletyö oli laukussa irrallaan ja lanka oli tarttunut johonkin kiinni. Pitkä pätkä lankaa meni hukkaan, koska viskoosisäie langasta oli mennyt ihan säkkärälle. Vähän toki mietityttää, että miten neuleelle käy käytössä. Voipi olla muutaman käyttökerran neule tai sitten ei.

En ole juurikaan ehtinyt neulomaan, joten blogi on viettänyt kesälomaa samalla, kun itselläni on ollut kiirettä ihan riittämiin. En ole ehtinyt lukea toisten blogejakaan viime aikoina, joten olen ihan pihalla kaikesta. Jospa sitten ensi kuussa riittäisi taas paremmin aikaa blogimaailman seuraamiseen. Tätäkin kirjoitusta olen kirjoitellut ainakin neljänä päivänä. Vapaa-aika on ollut aika vähissä.

*****

Kiitokset Makepeace75:lle HYVÄ BLOGI – PAREMPI MIELI -tunnustuspalkinnosta . Se tuli jo aika päivää sitten, joten en sitä laita enää eteenpäin. Makepeace75: lle sellaisia terkkuja, että puikot ovat heiluneet aina, kun aikaa on riittänyt, joten projekti on jo melkoisen hyvällä mallilla. Eiköhän se ensikuussa ole jo viimesilausta vaille valmis.

Read Full Post »

Pienelle pojalle

Ohje: Vauvan takki (14-27) Garnstudion ohjesivuilta
Lanka: Sandnes Garn Mandarin Petit (limenvihreä ja tummanruskea)
Puikot: 3 mm
Koko: 1/3 kk
Ravelry

Neuloin loppukevään ja alkukesän aikana vauvan neuletakin. Takki itsessään on ollut valmis jo jonkin aikaa, mutta nappien ostamisen kanssa vähän venyi. Eilen kävimme siskoni kanssa lopulta ostamassa napit ja illalla ompelin ne paikalleen. Pienelle pojalle valikoitui autonapit, jotka sattuivat olemaan sopivan vihreää sävyä. Sammakkonappeja hypistelin pitkän aikaa, mutta ne olivat harmittavasti liian tummanvihreät. Ne olisivat olleet kyllä piste iin päälle, mutta aina ei saa sitä mitä tahtoo. Tänään nuttu lähtee jo postin mukana vastasyntyneelle pojalle. Ennätin sentään ottamaan muutaman kuvan ennen neuleen pakettiin päätymistä, mutta näissä sateenharmaissa olosuhteissa ei kovin kummoisia kuvia saanut. Värit toistuu vähän miten sattuu.

Nuttua neuloessa palautui taas mieleen oman pääkopan kummallinen toiminta. Jos menen ajattelemaan, että jokin työ on ihan helppo juttu, teen sen tuhannen virhettä ihan varmasti. Aivot painuu lomalle siinä paikassa, kun edes puolihuolimattomasti ajattelen jotakin ohjetta tuosta noin vain toteutettavaksi. Tätä neuletakkiakin sitten neulottiin useampaan kertaan. Kertaalleen neuloin takin ihan loppuun asti, huomatakseni, että toinen hiha on pari raitaparia toista kapeampi. Onneksi kyseessä oli sentään myöhemmin neulottu hiha (neuletakki on neulottu etukappaleesta kohti hihaa, ensimmäinen hiha, takakappale, toinen hiha jne.), joten ei mennyt ihan alkutekijöihin asti. Muutenkin tuli sössittyä ja purettua ihan riittämiin. Juu-u, helppo ohje…

Tämä neuleprojekti oli kyllä muutoinkin hermoille käyvä. Huomasin neuletakin puolessa välissä ruskean langan huvenneen aika vähiin. Epäilyksien herättyä punnitsin kerän ja eihän siitä lankakerästä ollut enää kuin hieman vajaa puolet jäljellä. Onneksi sain pika-apua räveltämön kautta pienen lankamytyn muodossa ja nutun kohtalo oli pelastettu. Kiitokset Tohvelille vielä tätäkin kautta. En oikein tiedä missä meni vikaan, kun lankaa oli tismalleen sama metrimäärä kuin ohje vaati, neuletiheys oli sama ja valmiin nutun mitatkin ohjeessa annetun mukaiset. Lieneekö sitten johtunut siitä, että neuloin puuvillalangasta ja isommilla puikoilla kuin ohjeessa oli annettu. Ylimääräistä lankaa ei paria grammaa enempää tarvinnut, mutta liian vähän on aina liian vähän. Onneksi kyseessä oli raitaneule, joten värieroa ei huomaa, kun räveltämön kautta hankittu lanka on neulottu raitoihin. Siinä kohtaa sentäs välähti, enkä neulonut sitä kaulukseen, josta se olisi erottunut.

*****

Jottei unohtuisi, että lämmintäkin oli tänä kesänä…

******

Read Full Post »