Ei ihan vielä hävinnyt…

Aurinkoista ystävänpäivää kaikille!

Kuvassa komeilevat möykyt esittävät ruusuja, tarkemmin ilmaistuna ne ovat sytykeruusuja. Törmäsin sytykeruusu-ideaan viime syksynä ja säästin kaapin perälle pari 10 munan rasiaa tätä ajatellen. Tarkoitus oli tehdä niitä muutamaan joululahjapakettiin, mutta unohtuipa sitten koko asia. Lukiessani Sisäinen villapaita-blogin uusinta päivitystä, muistin tuon kokeilematta jääneen askarteluidean ja tartuin toimeen. Lopputulos on yllättävän kelvollinen, kun ottaa huomioon keskinkertaiset näperrystaitoni. Sytykkeiden toimivuudesta ei tosin ole vielä tietoa, koska nuotion kyhääminen olohuoneen lattialle ei lienee mikään kauhean hyvä idea. Ei tarvinne kertoa, että näiden kukkasten loppusijoituspaikka on jossakin muualla kuin omien seinieni sisäpuolella.

Ohje: Pitsineulemyssy, DROPS nro 115-21
Lanka: Novita Luxus Stone
Puikot: 5 mm (?)
Ravelry

Neulerintamalla ei ole tapahtunut tämän vuoden puolella kovin kummia. Tämän myssyn verran vain. Kovat pakkaset olivat vähän liikaa ohuen piponi lämmityskyvylle ja piti saada nopeasti paksumpi kerros villaa pään ympärille. Päädyin sitten nappaamaan kauppareissulla pari lankakerää mukaani ja kaivoin netin uumenista sopivan tuntuisen ohjeen. Idea oli hyvä, toteutus nopea, mutta lopputulos kehno. On kaiketi sanomattakin selvää, että lämpimäksi tarkoitettuun päähineeseen ei kannata käyttää sellaista mallineuletta, joka on täynnänsä reikiä. Ei ole myöskään suositeltavaa neuloa loppuun sellaista myssyä, joka näyttää jo tekovaiheessa ihan sipulipussilta. Loppusilauksena kaikelle on tämä kuva. Mikähän kassialma tuossakin oikein komeilee…Itkettäis, jos ei naurattais niin kovasti.

Huomaatteko myssykuvassa näkyvän punaisen läiskän pääni oikealla puolella? Ei, en tarkoita sitä tiiliseinää. Ai miksi kyselen? Huomiokykynne tarkastamisen takana ei ole muuta tarkoitusta kuin toimia pienenä aasinsiltana seuraavaan kuvaan.

Läiskä isompana ja sen kaveri. Nämä menivät äidilleni joululahjaksi. Ei ole enää muistikuvia siitä, että miksi näiden esittelemisen piti olla niin oleellista blogissani. Näitä olen kuiten tehnyt ennenkin, eikä kankaissakaan ole mitään ihmeellistä…tai no, tuo vaalea kangas on luonnossa tosi kaunis, mutta kuviot eivät tietystikään näy tuossa kuvassa, joten se siitä. Ehkä oli tarkoitus vain huijata teidät kuvittelemaan, että mie vielä teen jotain käsitöitä. Kaikkihan varmasti ehti jo unohtaa, että nämä on tehty joululahjaksi ;D

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Neulon mie vielä. Tämä neuletakin alku muuttaa äitini hoiviin sitten täysikasvuisena ja se taitaa olla ainoa syy, miksi puikot enää viihtyvät käsissäni. Olen nimittäin luvannut tehdä hänelle villatakin jo jonkin aikaa sitten, joten oli lopulta tartuttava toimeen. Ilman sitä lupausta en taitaisi enää neuloa. Nyyh, pitänee alkaa kohta kehittelemään itselle jotain muuta neulomisen korvaavaa harrastusta. Ideat, into ja kiinnostus ovat poissa – ei löydy mistään :( Hetkellisessä mielenhäiriössä päädyin tosin ilmoittautumaan mukaan Ravelympicsiin, joten kokeillaan nyt kuiten vielä. Jospa se innostus olisi vain piiloutunut hyvin ja sen sais huijattua ulos piilopaikastaan kisaneulomisen varjolla. Mitään stressiä en meinaa ottaa tuosta päähänpistostani. Jos sais yhet lapaset tehtyä olympialaisten aikana, niin hyvä olis, mutta jos jään ilman tulosta, niin sitten jään.

Advertisement

Read Full Post »

Menneen vuoden viimeiset

Ohje: Jessica Trompin ohjesivut: 36x 36 mitten Building Chart
Lanka: Vuorelman Satakieli ja Pirkanmaan kotityön ohut Pirkkalanka
Puikot: 2 mm
Muuta: Neuloin muutaman kerroksen (8?) ajan 2o 2n -resoria lapasen alareunaan 68 silmukalla ja lisäsin kolme silmukkaa aloittaessani kaavion mukaan neulomisen
Ravelry

Jostain syystä linkki lapaskaavioon ei toimi oikein sitä klikkaamalla, vaan selain nakkaa Jessica Trompin ohjesivujen etusivulle. Kopioimalla linkin osoitteen ja liittämällä sen selaimen osoitepalkkiin, pääsee suoraan lapaskaavioon.

Jouluaatonaattona sain valmiiksi kirjoneulelapaset mummolleni. Aika tiukille meni, mutta ne ehtivät kuin ehtivätkin joululahjapakettiin. Saaja oli selvästi ihastunut lahjaansa ja antaja oli…ööh…ei täysin tyytyväinen lopputulokseen. Olisi pitänyt neuloa 2,25 mm:n puikoilla, vaan kun sellaisia ei tästä taloudesta löydy, niin päädyin turhan timmiin lopputulokseen. Mummoni käteen ne ovat onneksi sopivat, mutta voisivat kuitenkin olla ihan aavistuksen verran isommat. Tuokin kokoluokka on saavutettu aika väkivaltaisella pingottamisella. Ensikertaa jouduin pingottamaan kirjoneuletyön, koska lopputulos oli turhan epäsiistin näköinen ja kittana. Vedessä liottaminen ja pahvisten muottien avulla pingottaminen teki kuitenkin tehtävänsä ja lapasten lopullinen ulkomuoto oli järkyttävän sijaan kelvollinen. No jaa, poissa silmistä, poissa mielestä.

Jessica Trompin sivuilta löytynyt lapaskaavio on tosi kaunis, mutta melkoisen haasteellinen neulottava. Ihan heti en usko toistavani kyseistä neulontakokemusta jo senkin takia, että en meinannut millään löytää sopivaa lanka-puikko-yhdistelmää ja päädyin purkamaan ensimmäisen lapasen useampaan kertaan päästyäni kohtalaisen pitkälle kaaviossa. Kaavio myös vaatii melkoista tarkkaavaisuutta ranneosassa ja kämmenen puolella, koska kuviossa ei ole sellaista toistuvuutta kuin monissa kirjoneulemalleissa on. Kaiken lisäksi useasti toistuvat pitkät langanjuoksut olivat hermoille käyviä ja hidastivat neulomista. Pienenä miinuksena itse kaavion osalta voisin sanoa sen, että peukalo oli suhteettoman pitkä verrattuna lapasen pituuteen. Taisin neuloa peukalon neljä kerrosta lyhyempänä kuin ohjeessa. Tiedä sitten onko mulla vain liian lyhyet peukalot vai missä mätti :D

Ohje: Jenna Wilson: Shedir, Knitty fall 2004
Lanka: Novita Wool merinovilla
Puikot: 3 tai 3,5 mm (en muista enää)
Muuta: Neuloin kaikki oikein neulotut silmukat takareunoistaan
Ravelry

Tulin valinneeksi joululahjaneulomuksiksi päänsärkyä aiheuttavia malleja. Haasteellisen lapasmallin lisäksi päädyin neulomaan sisarelleni Shedir-pipon, joka oli sinänsä helppo malli totetuttaa, mutta loputon palmikoiden vääntäminen ja oikeiden silmukoiden takareunoistaan neulominen teki hommasta aika väsyttävältä tuntuvan urakan. Olin melkein valmis taputtamaan käsiäni yhteen riemusta siinä vaiheessa, kun mallissa alkoi kavennusosio. Ajoissa ehti kuitenkin tämäkin valmiiksi ja siskoni sai jo toisena jouluna peräkkäin pipon lahjaksi – hänen omasta toiveestaan. Pipon kaveriksi olisi tarkoitus tehdä vielä lapaset, mutta voi olla, että se projekti ottaa oman aikansa.

Lapasten, pipon ja aiemmin valmistuneiden kämmekkäiden ja pienen pojan neuletakin lisäksi ei mitään muita neulomuksia päätynyt lahjapaketteihin. Äidilleni ompelin muutaman neulatyynyn, mutta siinäpä ne käsintehdyt lahjat sitten olivatkin. Yhdet isot miestenkoon lapaset pitäisi jossakin vaiheessa neuloa, mutta kohtalaisen paksu lanka ja isommat puikot tekevät niistä aika joutuisat neulottavat. Oikeastaan neuloin ensimmäisen lapasen jo ennen joulua puoleenväliin, mutta neuletiheys oli vähän muuta kuin piti, joten purkuun meni. Uudelleen en enää viitsinyt kokeilla, kun turhauduin niin paljon. Itseasiassa jouluaatonaaton jälkeen en ole neulonut silmukkaakaan, eikä edes kiinnosta tarttua neulomuksiin. Joululahjaneuleetkin tein pakolla loppuun asti. Sen takia on blogikin ollut hunningolla enkä ole juurikaan seuraillut muita neuleblogeja, saatikaan kommentoinut niissä. Syötteenlukija irvistelee liitoksistaan ja yritän sitä välillä saada vähän ajantasaisemmaksi, mutta aika huonolla menestyksellä.

Voi olla, että blogilleni käy ohraisesti, jos mikään ei muutu pääni sisällä. Ainakaan vielä en ole kokonaan hautaamassa tätä melkein kahden vuoden aikana tuotettua neulehöpinäkokoelmaani, mutta tulevasta en tiedä. Blogi tulee elämään hiljaiseloa ennalta määräämättömän ajan ja saattaa jopa hiljetä kokonaan. Mikäli tämä päättyy tähän, haluan kiittää kaikkia blogissani kommentoineita kauniista sanoista, vinkeistä ja avusta neuleongelmien suhteen. Ylipäänsä kiitokset kuuluvat koko neuleyhteisölle yhdessä ja erikseen. Neuleharrastukseni olisi paljon kapea-alaisempi ja yksitoikkoisempi ilman blogimaailmaa.

Mukavaa ja neulerikasta alkanutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

Read Full Post »

Jotain sieltä, täältä ja niiden väliltä

Ohje: Merletto mitts
Lanka: Itsevärjätty villasekoitelanka, tumma oliivinvihreä
Puikot: 2,5 mm
Ravelry

Osallistuin Lapaskuuhun, mutta saldoni jäi kerta kaikkiaan surkuhupaiseksi, kun onnistuin saamaan vain yhden parin valmiiksi ja nekin valmistuivat ihan viimemetreillä – viikonloppuna. Melkoinen pohjanoteeraus. Mun taitais olla parempi jättää yhteistempaukset väliin. En osaa olla vertaamatta itseäni toisiin ja pahan mielenhän siitä vain saa, kun huomaa toisten tuotteliaisuuden olevan ihan eri luokkaa kuin omansa. Asetan itselleni myös ihan liian helposti älyttömiä tavoitteita ja kun en yllä niihin, soimaan itseäni. Pitäisi vain oppia hyväksymään, että musta ei ikinä tule sellaista neulojaa, joka neuloo joka kuukausi kilokaupalla lankaa ja saa aikaiseksi lukemattoman määrän uusia neuleita.  Olisi myös paljon helpompaa itselleni, kun oppisin nauttimaan enemmän itse neulomisprosessista. Nykyisellään lopputulos tai sen puute tuntuu olevan ihan liian merkityksellinen ja siksi ajaudun tasaisin väliajoin pohtimaan sitä onko koko neuleharrastuksessa mitään järkeä.

No mutta, siihen varsinaiseen asiaan seuraavaksi. Neuloin Merletto mittsit hiukan eri tavalla kuin ohjeessa oli neuvottu. Ohjeen mukaan olisi pitänyt neuloa ranteen ribbineuleen jälkeen käden päälipuolella pitsineuletta ja toisella puolen taas sileää neuletta. Aloitin tekemään ensimmäistä kämmekästä edellä mainitulla tavalla, mutta en tykännyt siitä. Ranneosasta tuli liian löysän näköinen ja sileäneulos pönkötti omaan silmääni vähän oudon näköisesti. Päädyin sitten siihen ratkaisuun, että tikuttelin ribbineuletta viiden kaaviotoiston ajan ja sitten yhden kaaviotoiston ajan neuloin sileää neuletta, jonka jälkeen aloitin peukalokiilan neulomisen. Lopputulos on ihan kelpoisen oloinen. Toivottavasti miellyttää myös saajaansa ja ovat hänelle sopivan kokoiset. Nämä eivät nimittäin jää lämmittämään omia käsiäni.

*****

Mulle iskee satunnaisesti hirvittävä tarve näperrellä jotain pientä. Tällä kertaa se tarkoitti pientä virkkuukoukkua ja kahta ihan ohuen ohutta lankaa. Ensialkuun lopputulos ei näyttänyt kovin lupaavalta:

Erittäin sokeripitoisen tärkkäysliemen ja lukuisten nuppineulojen asettelun jälkeen kyhäelmä näytti hiukan lupaavammalta, mutta ei kuitenkaan ihan sellaiselta kuin oli tarkoitus:

Tähän tarinaan on todennäköisesti luvassa jatkoa. Tarkempia tietoja ohjeesta ja käytetystä langasta joudutte odottelemaan siihen asti. Voi mikä menetys ihmiskunnalle…

Read Full Post »

Se neuloo sittenkin

Ohje: Lina, Joko Knits -blogista
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca
Puikot: 3,5 mm
Ravelry

Neuloin kuukausi sitten itselleni Lina-pipon. Tarkoitukseni oli neuloa jo vuosi sitten itselleni päänlämmitin samalla ohjeella kuin neuloin siskollenikin. Lanka oli valmiina, mutta erinäisten hankaluuksien ja kiireiden takia koko asia unohtui. Nyt asia palautui mieleeni vähän pakon edessä. Viime talvena käyttämäni pipo alkoi olla jo niin ruman näköinen, että uudelle oli tarvetta. Muutenkin nopeiden pikkuneuleiden neulominen viehätti ajatuksena.

Ohje: Peruslapaset, ohje omasta päästä
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca
Puikot: 3 mm
Muuta: Koristeet tehty oliivinvihreällä itsevärjätyllä langalla
Ravelry

Pipon valmistuttua tajusin, että lapasistakin on uupeloa. Ajattelin, että palmikkopipon kaveriksi kävisi parhaiten ihan perustumput. Ruskeaa Alpaca-lankaakin oli vielä sen verran jäljellä, että omaa lankavarastoa kauemmas ei tarvinnut lähteä. Valmiit lapaset näyttivät omissa silmissäni aika apaattisilta värinsä takia, joten päädyin koristelemaan ne muutamalla pätkällä oliivinvihreää villasekoitelankaa, jonka värjäsin viime keväänä. Lopputulos oli ihan kelvollinen, mutta osoitti jälleen kerran sen, että kirjonta ei todennäköisesti tule koskaan olemaan mun heiniä.

Ohje: Spiral cowl (Ravelry-linkki)
Lanka: itsevärjätty ohut villasekoitelanka
Puikot: 3 mm
Muuta: Loin 16 silmukkaa enemmän kuin ohjeessa neuvottiin, koska käyttämäni lanka oli ohuempaa
Ravelry

Jo pidemmän aikaa tarkoitukseni on ollut neuloa kauluri. Vaikkakin huiveja on useampi kappale hyllyssä, ei mikään tuntunut sopivan pipon ja lapasten kaveriksi. Ruskeaa Alpaca -lankaakaan ei ollut enää jäljellä niin paljoa, että siitä olisi saanut kasaan yhtään mitään. Päädyin lapasten koristeissa käyttämääni väriin ja lankaan. Huivin neulominen ei innostanut alkuunkaan, joten neuloin Spiral cowlin. Vähän heikonpuoleisena aasinsiltana nuo tumppujen kirjailut toimivat, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Mun silmään yhdistelmä on ihan toimiva, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Neuleiden värit ovat kuvissa päin sitä itteään. Kuvaushetkellä ulkona oli liian pilvinen ja harmaa ilma ja sisällä valaistus vääristi aika reippaasti väriä, joten varsinkin kaulurissa ja lapasten koristeissa käytetty oliivinvihreä lanka näyttäytyy aika oudon värisenä. Laiska kuvienkäsittelijä ei suuremmin edes yrittänyt korjata tilannetta. Energiataso on väsymyksen ja lukuisten kohdalle osuneiden harmien takia aika heikko. Ei jaksa eikä huvita. Saispa nukkua viikon, jonka jälkeen kaikki ongelmat ja murheet olisivat vain ikävä muisto mielessä. Puoliteho, hampaat irvessä ja alituiseen silmänurkissa polttavat kyyneleet kuvaavat aika osuvasti minua tällä hetkellä. Alhaalta pääsee onneksi joskus ylöskin, joten eiköhän tämä tästä.

Kaikki varmasti tietää, miten vaikeaa on napittaa takki lapaset kädessä :D

Työn alla on villatakki lapselle ja kämmekkäät aikuiselle. Päädyin kokeilemaan ensimmäistä kertaa testineulomista ja samalla tulee toivottavasti lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pienen pieni pelko on siitä, että valmis neule ei olekaan oikeankokoinen, mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Osallistun Lapaskuuhun. Saapa nähdä valmistuvatko kämmekkäät tämän kuun loppuun mennessä vai viekö toinen työn alla oleva neule kaiken huomioni. Olishan se kiva saada kartutettua omaa Lapaskuun satoa, mutta mitään stressiä en aio asiasta ottaa. Tämän postauksen lapasethan eivät satoa kerrytä, koska olen neulonut ne edellisen kuun aikana.

Read Full Post »

Sormia palelee

Ohje: Ruskakäsineet
Lanka: Novita Florica
Puikot: 3 mm

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kun ei ole valmistunut mitään, eikä muutenkaan ole oikein kiinnostanut blogata. Puikoilla kyllä roikkuu vähän sitä sun tätä, mutta pitkäjännitteisyyttä ja kiinnostusta neulomiseen ei tunnu riittävän niin paljoa, että jotain saisi valmiiksi asti. Vauvan neuletakki olisi kyllä hihasaumojen ompelua ja nappeja vaille valmis, mutta siinäpä se. Vain melkein valmista, ei täysin valmista. Tuskaannuin muutama päivä sitten saamattomuuteeni niin paljon, että väsäsin Ruskakäsineet lopulta valmiiksi. Käsineet ovat olleet toisen hanskan sormiosiota vajaat jo ties kuinka pitkään. Eipä sitten palele käsiä näillä koleilla kesäkeleilläkään…no juu, syksyä varten ne on kyllä tehty, vaikka näillä keleillä alkaa kohta kaipaamaan käsineitä käteen.

Nämä ovat ensimmäiset neulomani käsineet ja olen vallan tyytyväinen, että valitsin juuri tämän ohjeen. Selkeä ohje, joka tuotti nätit ja ainakin minun neulomiskäsialalla hyvin istuvat käsineet. Tällä kertaa ei ollut kyllä mitään tietoa neuletiheydestä. Mie neuloin samalla langalla ja samalla puikkokoolla kuin ohjeessakin oli käytetty, enkä vaivautunut tarkistamaan neuletiheyttä. Luulisin, että neuloin aavistuksen verran tiukempaa kuin ohjeessa ilmoitettu, mutta ihan hyvä niin. Liian löysät käsineet on minusta jotenkin inhat. Onneksi äidilläni on suunnilleen saman kokoinen käsi kuin minulla, muuten voisi olla ongelmia. Käsineet ovat nimittäin hänelle.

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun neuloin juuri sillä langalla ja vieläpä samalla värillä kuin ohjeessakin oli käytetty. Tavallaan sattumaa ja tavallaan ei. Olen aiemmin neulonut äidilleni kirjoneulesukat käyttäen oranssia ja luonnonvalkoista Floricaa. Oranssia jäi jäljelle ihan reilusti ja päädyin neulomaan niistä käsineet äidilleni. Ensin ajattelin lapasia, mutta äitini ei juuri lapasia käytä, joten hanskat olivat paljon parempi idea. Ruskakäsineet valikoituivat, koska ne näyttivät minusta näteiltä ja sopivan yksinkertaisilta, mutta sisälsivät kuitenkin jotakin muuta kuin pelkkää sileää neuletta.

Käsineistä lankoihin. Seuraava kuuluu sarjaan: Oliko nyt ihan pakko kokea tämäkin juttu…

Näin voi käydä lankaa keriessä. Onneksi huomasin langan värjäävän vaikutuksen heti kerimisen ensimetreillä. Lopun vyyhdistä kerinkin muovikäsineet kädessä, mikä oli hiukan tympeää touhua, koska lanka sähköistyi aika tavalla. Heikoilla älynlahjoilla varustettu ihmispolo tajusi vasta kerittyään puolet 1200 metristä, että olisihan sen langan voinut huuhdella/pestä silloin, kun lanka oli vielä vyyhdillä. Huoh. Nyt sitten kaivetaan vähän huonommat metallipuikot esille ja tikutetaan lanka neuleeksi niillä. Värjäävä vaikutus näyttää olevan sen verran tehokas, että en kyllä uskalla pistää puupuikkoja alttiiksi sille. Jos nyt ajatellaan positiivisesti, niin onneksi kerin langan käsin. Olisi ollut aika ärsyttävää huomata vasta neuloessa, että sormet ja puikot ovat ihan tummanvioletit. Nyt voin sentään asennoitua oikealla tavalla etukäteen ja kaivaa ne vähän huonommat puikot esille.

Ai, mitäkö langasta on tulossa? Senpä näkee sitten. Sanotaanko vaikka näin, että ei ole tulossa minulle ja langan ohuudesta voi jo päätellä aika paljon. Valmistunutta neuletta pääsee ihailemaan toivottavasti tämän kesän aikana. Silloin sitten siitä aiheesta enempi. Tätä neuletta en tule vilauttelemaan blogissani keskeneräisenä, jotta saaja joutuu elämään epätietoisuudessa siihen asti, kunnes neule on hänellä. Kiusa se on pienikin kiusa ;D

Tässä kun olen viime aikoina neulonut vain toisille, on herännyt sellainen tunne, että itsellekin pitäisi saada välillä jotain valmista. Keskeneräisenä toki roikkuu pari työtä, jotka ovat minulle. Aloitin nimittäin pitsisukkien neulomisen ja Springtime swirl -huivikin on edelleenkin puikoilla. Viime kuukausina on vain mennyt muille tulevat neulomukset ohi, joten itselle en ole oikein saanut mitään aikaiseksi. Tuosta ympyrähuivistakaan en ole ihan varma. Mitä pidemmälle olen neulonut tuota Springtime swirliä (6.vihje menossa), sitä varmemmaksi olen alkanut tulla, että en osaa käyttää pyöreää huivia. Kaunis huivi siitä kyllä tulee, joten jospa sitten jollekin lahjaksi *syvä huokaus*, jos ei itselle tunnu sopivan. Sen näkee sitten.

Read Full Post »

Mennyt vuosi

Created with fd’s Flickr Toys.

Siinäpä se nyt on. Mennyt vuosi kuvina käsitöiden osalta. Aivan kaikkea en ole tosin vuoden varrella saanut kuvattua, joten todellinen valmistuneiden töiden määrä on hieman suurempi. Joululahjaneulomuksetkin jäivät Lina-pipoa lukuunottamatta kuvaamatta, eivätkä kaikki edes valmistuneet jouluksi. Pari joululahjaksi tarkoitettua neuletta odottelee itseasiassa edelleenkin viimesilausta. Hartiat ja niska eivät ole edelleenkään parantuneet kokonaan, joten neulominen on olematonta (jos sitä tapahtuu edes). Tuon jo ennen joulua saamani vamman lisäksi onnistuin kippaamaan itseni liukkaalla pihalla nurin ja siitä sain vaivan palkaksi kipeän polven. Olosuhteista johtuen en voinut pehmentää liukastumista käsillä, joten tömähdin täydellä vauhdilla toisen polven päälle ja osuin tietysti kovaan jäämönttiin. Onneksi mitään kauhean suurta vauriota ei ilmeisestikään tullut, joten onni onnettomuudessa. Halkojen kantaminen on vaarallista, sanokaa mitä sanotte :D

Ohje: Lina, Joko knits-blogista
Lanka: Teetee Primavera (75 % merinovilla, 25 % silkki)
Puikot: 4 mm
Muuta: Palmikonkierrot on tehty joka 10.kerros, koska alkuperäinen ohje ja käyttämäni lanka  tuotti ihan liian korkean pipon.

Tässä vielä suurempana kuva neulomastani Lina-piposta, koska en ole sitä esitellyt aiemmin blogissani. Kuva on otettu aattoillan pimeydessä, joten se ei ole kovin kehuttava, mutta saa siitä kuitenkin jotain selvää. Langan suhteen olenkin kommentoinut jo muutama postaus aiemmin (Eeron pannulapun yhteydessä), joten siitä ei nyt sen enempää, paitsi että sisartani tuntui miellyttävän suuresti langan pehmeys ja väri. Muullahan ei sitten ole niin suurta väliä…ainakaan ennen kuin pipo saa hiukan enemmän käyttöaikaa taakseen. Pipon malli oli niin ihastuttava ja tuotti pehmeälläkin langalla mukavan jämäkän tuntuisen lopputuloksen, että itsellekin on saatava samanlainen. Heti kun vain pystyn taas neulomaan ja pari jouluksi valmistumaan tarkoitettua neuletta on saajillaan, aion neuloa Dropsin Alpaca-langasta itselleni päänlämmittimen samaisella ohjeella. Tällä hetkellä en edes uskalla ajatella palmikoiden neulomista.

Kiitokset Jokolle todella kivasta pipo-ohjeesta.

Onnellista alkanutta vuotta kaikille blogissa kävijöille! Paljon iloisia ja onnistuneita käsityökokemuksia jokaiselle.

Read Full Post »

Rovaniemi-lapaset

Ohje: Rovaniemi-lapaset (N:o 89) Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta
Lanka: Teetee Kamena
Puikot: 2,5 mm

Toinen lapaspari tälle Lapaskuulle on valmistunut. Tämän enempää ei sitten taidakaan tulla tämän kuun aikana valmiiksi. Innostusta neulomiseen ei ole yhtään ja olenkin joutunut harrastamaan väkipakolla neulomista, koska muutamia tilauksesta/pyynnöstä tehtäviä neuleita on työn alla. Itselle tulevat neuleet roikkuvat korissaan täysin puhumattomina. Neulominen vain tuntuu tällä hetkellä samalta kuin söisi haaleaa ja suolatonta kaurapuuroa aamusta iltaan. Ei kiinnosta koko touhu. Olen yrittänyt inspiroida itseäni selailemalla ohjeita ja hypistelemällä lankoja, mutta mitään ei tapahdu. Kun mieli on musta, se vain on. Saahan sitä yrittää.

Aloitin Rovaniemi-lapasten neulomisen suurella innolla. Oli enemmän kuin selvää, että ensimmäiseksi on toteutettava juuri nuo lapaset, olenhan kotoisin Rovaniemeltä. Vähän tuli mutkia matkaan ja innostus vaihtui tympeyteen kaiken neulomisen suhteen. Lapasetkin meinasivat päätyä roskakoriin tai ainakin unohduksen lootaan, mutta lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja tikuttelin ne valmiiksi. Lopputulos ei ole se, mitä toivoin ja odotin. Kirjoneulepinta ei oikein miellytä minun silmääni, koska se ei ole kovinkaan siisti. Pitänee kokeilla seuraavalla kerralla 2,25 tai 2 mm:n puikoilla neulomista, koska osasyyllinen voi olla se, että puikot olivat lankaan nähden liian paksut…tai ehkä multa on vain hävinnyt taito hyppysistä *iik*.

Mutta se siitä ruikutuksesta…

Lettu muisti minua ruusulla. Lämpöiset kiitokset siitä :)

Aiemmista tavoistani poiketen aion laittaa tämän eteenpäin. Ruusu on tarkoitus jakaa seitsemälle bloggaajalle, joten täältä pesee:

Annikainen
Usi
Christina
Hasbu
Laura L
Tuija
Limeadine

Olkaatten hyvät!

Read Full Post »

Tumput ja lappu

Ohje: Vanutetut lapaset
Lanka: Mummon lankavarastosta saatu hahtuva, jonka valmistajaa tiedä en
Puikot: 6 mm
Muuta: Koristeluun Novita 7 veljestä -lankaa

Ensimmäiset Lapaskuun lapaset tippuivat puikoilta, huopuivat pesukoneessa aavistuksen liikaa ja saivat synkän värinsä takia hiukan koristetta pintaan. Tulipa sitten kokeiltua kahta asiaa ensimmäistä kertaa tämän neuletyön kohdalla, nimittäin pesukonehuovutusta ja neuletyön koristelua kirjontapistoilla.  Pesukonehuovutus oli minulle ennestään kokeilematon juttu. Monta kertaa on ollut tarkoitus kokeilla, mutta pupu ja laiskuus on mennyt pöksyyn. Epäonnistuminen on kaiketi tuntunut niin paljon todennäköisemmältä kuin onnistuminen, että pesukonehuovutus on jäänyt vain ajatuksen asteelle. Epäonnistuminen tästä ensimmäisestä kerrasta jokatapauksessa sitten tuli, mutta ihan omaa syytäni. Huovutin lapaset ensin kertaalleen ja koska ne jäivät ihan liian isoiksi, pesin ne vielä toiseen kertaan. Toisen kerran jälkeen lapaset olivatkin sitten liian pienet. Jos olisin käyttänyt hellävaraisempaa linkousta ja/tai kylmempää pesua, tumput taitaisivat olla juuri sopivan kokoiset, mutta kun ei, niin ei.

Typerää uhmakkuutta taisi olla mukana kuvassa, kun pistin tumput kaksi kertaa neljänkympin ohjelmaan. Ne nimittäin huopuivat jo ensimmäisellä pesukerralla niin paljon, että kaiken järjen mukaan kolmenkympin ohjelma hellävaraisemmalla linkouksella olisi ollut parempi vaihtoehto. Kumma kyllä pinta ei kuitenkaan ole liian kovan tai jäykän tuntuinen, vaikka lapaset huopuivatkin todella reilusti. Tumput saa kyllä käteen tunkemalla, mutta ovat peukalohangan kohdalta (ja muutenkin) niin tiukat, että eipä niille käyttöä löydy omissa käsissäni ainakaan. Lapasen sisään pitäisi kuitenkin saada mahtumaan käsineet käyttömukavuuden takia ja se ei ainakaan onnistu. Uskoisin niille löytyvän kuitenkin käyttäjän.

Toinen ennestään kokeilematon asia oli valmiin neuletyön pinnan koristelu kirjontapistoilla. Nyt sitäkin on kokeiltu…tai no vain yhtä kirjontapistotyyppiä, mutta kuitenkin. Lopputulos on kai ihan kelvollinen, kun ottaa huomioon, että aiempaa kokemusta ei ole. Tuli sitten todettua sekin, että käsinkirjonta ei oikein ole minun juttu. Tuollaisia pikkujuttuja voin toki tehdä, mutta ajatuskin isommasta työstä ja ohuesta langasta saa niskakarvani pystyyn. Ainakin ajatuksen tasolla tuntuu menevän liian pitkälle näperryssarjaan. Oletan kyllä, että harjoituksen jälkeen tuokin tapa tehdä käsitöitä alkaa käyttää vähän näppärämmin eikä tunnu enää pelkältä näpertämiseltä. Mikäli sitä harjoitusta koskaan tulee…

Harmittaa, kun Lapaskuu näyttää menevän osaltani ihan harakoille. Hyvällä tuurilla saan ehkä keskeneräiset kirjoneulelapaset valmiiksi ennen kuun loppua, ellei neuleinnostus lopu ihan tykkänään (alkaa olla jo aika tiukoilla). Nämä vanutetut tumput menevät kuitenkin kerryttämään Kinnaskopan saldoa osaltani, vaikka mitään muuta ei sitten syntyisikään.

Ohje: Eeron pannulappu
Lanka: Novita Nalle ja Nalle Colori
Virkkuukoukku: 3 mm

Tein loppuviikosta hetkellisen innostuksen saattelemana pannulapun. Sen väritys on ankeahko, mutta niin on ollut mielialanikin parin viikon ajan, joten iloiset sävyt eivät ole houkutelleet. Lopputulos on kuitenkin varsin näppärä ja nätti, vaikka värit eivät loistakaan silmiin kuin kesäinen auringonpaiste. Pannulapun saajakin tuntui olevan enemmän kuin tyytyväinen uuteen keittiönsä somistajaan, joten siinäpä se tärkein.

Tämmöstä tällä kertaa. Neuleinnostus on vähän (tai oikeastaan vähän enemmänkin) hukassa elämän kuoppakohtien takia, joten voipi olla ettei täällä mitään tämän isompaa näy pitkiin aikoihin. Kirjoneulelapaset ja pipo siskolleni ovat melkein valmiina, mutta mikään muu ei ole edennyt eikä varmaan etenekään lähiaikoina. Jospa se innostuskin sieltä palajaa, kun saa ajatuksensa ja tunteensa levollisemmalle tasolle. Sitä odotellessa.

Read Full Post »

On asioita…

…jotka voisi jättää tekemättä (tai ainakin tehdä toisin).

Ohje: Neulottu Neovius-liina ”Orapihlaja” Novita talvi 2008 -lehdestä
Lanka: Wetterhoff Silvia
Puikot: 3 mm
Virkkuukoukku: 3 mm

Tämän kokeilun olisi voinut jättää tekemättä. Liian isot puikot ja vääränlainen lanka, tuloksena harmituksen sekaista huvitusta. Kuvassa liina näyttää melkein siedettävän näköiseltä, mutta todellisuus on karumpaa sorttia. Liina näyttää sottuiselta ja rumalta. Aika paljon olisi auttanut, kun olisi neulonut kiltisti 2,5 mm puikoilla. Vielä enemmän olisi auttanut, kun olisi neulonut toisenlaisella langalla. Silvian jämät vain sattuivat käteeni lankalootasta ja päätin kokeilla sillä. Onnistuin sössimään myös reunuksen ja se näyttää ihan toiselta kuin sen pitäisi. Ei tule minusta liinojen neulojaa, ei. Ainoa hyväpuoli koko projektissa on se, että sain hiukkasen taas tuhottua jämälankakokoelmaani.

Ohje: Calorimetry Knitty:stä
Lanka: Marks & Kattens Natura
Puikot: 4,5 mm
Muuta: Loin vain 100 silmukkaa

Vieläkään en saanut Mark & Kattens Natura -lankaa tuhottua kokonaan. Pieni nöttönen sitä vielä olisi, mutta ei niin suurta määrää, että siitä mitään enää saisi aikaiseksi. Taitaa päästä lankojen hautuumaalle.

Calorimetry oli ihan kiva pikku projekti, vaikkakin lopputulema ei ihan ollut se mitä sen olisi pitänyt olla. Koska lanka on aika löperöä, ei tuloskaan ole kovin napakka ja toimii siksi aika kehnosti tässä neuleessa. Ihan sopiva siitä tuli kuitenkin päähäni, kun loin ohjeessa ilmoitettua silmukkamäärää vähemmän silmukoita. Taitaa vain lörpsähtää käytössä aika nopeasti. Lieneekö on käyttökelpoinen siksikään, että lanka on hiukkasen kutittavaa sorttia, joten voipi mennä otsan raapimiseksi, kun tämän pannan päähänsä laittaa. Kuuluu tuon neulotun liinan kanssa samaan sarjaan: ”Ajattele ensin, tee vasta sitten”.

Ei onnistumisen kokemuksia tällä kertaa. Jospa lopettaisi pään takomisen seinään ja alkaisi vähitellen ajattelemaan ensin ja tekemään vasta sitten.

Kokeilin viikonloppuna paritonta sukkaa jalkaani. Voi, kun se onkin nätti. Voisi vihdoinkin neuloa norjalaiselle kaverin. Jospa se suostuisi neuloutumaan lopultakin oikean kokoiseksi kaiken purkamisen, neulomisen ja purkamisen jälkeen.

Read Full Post »

Sukkia ja lapasia

Ohje: Blueberry waffle socks by Sandy Turner (Ravelry linkki)
Lanka: Kool-Aidilla (grape raisin) värjätty Novita Nalle
Puikot: 3 mm

Ihka ensimmäinen värjäyskokeilu on saatu täysin päätökseen. Itsevärjäämästäni langasta neulotut sukat nimittäin valmistuivat. Oikeastaan sukat valmistuivat jo monta päivää sitten. Taistelin vain aika pitkään kamerani kanssa ennen kuin sain sukista sellaiset kuvat, että väri olisi edes vähäsen sinnepäin. Kamera ei ilmeisemmin tykkää uusien sukkieni väristä, koska se yritti väkisin muuttaa ne joko voimakkaasti ruskea- tai sinisävyisiksi. Hmph.

Neulepinnasta tuli yllättävän nätin näköinen. On kivan eläväinen pinta, mutta ei kuitenkaan liian rauhaton tai lätäkkömäinen. Parantamisen varaa toki olisi – koskapa ei. Olen kuitenkin lapsellisen innoissani ja ylpeä siitä kuinka hyvin ensimmäinen langanvärjäys onnistui. Taisi olla mukana aika paljon hyvää onnea ja aloittelijan tuuria. Toista kokeilukertaa ei näillä näkymin ole kuitenkaan tiedossa. Se kun taitaisi olla vain komea mahalasku (Ai, minäkö pessimisti?).

Langan värityksen lisäksi olen tyytyväinen sukkaohjevalintaani. Mukavan helppo ohje, mutta ei kuitenkaan liian tylsä tai yksitoikkoinen. Oli yllättävän mukava neuloa välillä vähän paksummalla sukkalangalla ja paksummilla puikoilla. Edellä mainituista syistä sukatkin sitten valmistuivat melko nopsasti. Täytyy kyllä sanoa, että oli melkoinen nautinto neuloa välillä muillakin sukkapuikoilla kuin niillä hammastikuilla (ei, ne 7 mm:n pyöröt eivät ole nousseet suosikkipuikkolistallani yhtään ylemmäs), joilla olen viimeaikoina neulonut sukkia. Hermolepoa. Ei sillä, edelleenkin fanitan ohuita sukkalankoja ja niiden kaverina ohuita puikkoja. Mihis sitä koira karvoistaan…

Nämä sukat ovat osa:

Ilmat alkoivat kylmetä alkuviikosta ihan tosissaan (ensimmäinen räntäsadekin tuli tälle syksylle koettua), joten talvisemmat neuleet tulivat ajankohtaisiksi. Näin alkuun tuli tyhjennettyä jämälankavarastoa lapasten muodossa, mutta jatkoa seuraa.

Ohje: Peekaboo (linkki Ravelry:n)
Lanka: Marks & Kattens Natura (juu, sitä samaista mistä neuloin keväällä Tubey:n)
Puikot: 4 mm
Muuta: Säädin ohjetta, jotta sain omaan käteeni sopivan kokoiset lapaset aikaiseksi

Kyseessä on muutoin ihan tavalliset lapaset, mutta kämmenpuolella on aukot, joista saa sormet näppärästi ulos ilman, että tarvitsisi ottaa koko lapasta kädestä pois. Ihan kätevältä nuo vaikuttavat ja näyttävät varmasti arvonsa, kun yritän talvipakkasilla kaivella avaimia (tai muuta tavaraa) laukusta. En usko käyttäväni niitä kuitenkaan ilman sormikkaita. Näillä korkeuksilla eivät taida olla kovinkaan käytännölliset ilman alle puettavia sormikkaita ja kovimmilla pakkasilla taitavat jäädä suosiolla hyllyyn. Kaikessa kätevyydessään kämmenpuolella oleva aukko on myös tehokas käsien kylmettäjä.

Mamboista on kolmas kerä menossa…

…ja kättä särkee. Mieleeni palasi taas yksi syy lisää listaani: ”Miksi paksun langan neulominen paksuilla puikoilla ei ole minun juttuni”. Jatkoa seuraa…joskus (sekä huonoihin kuviin, tylsiin jorinoihini ja keskeneräisten töiden etenemiseen/valmistumiseen).

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Read Full Post »