Murheenkryyni

Ohje: Lace ribbon scarf, Knitty Kevät 2008
Lanka: Samettilanka (tarkempia tietoja ei ole)
Puikot: 3 mm

Olen aloittanut tämän huivin tekemisen joko ihan loppukeväästä tai alkukesästä, ja syystä jos toisesta se ei ole oikein halunnut neuloutua. On melkein ihme, että se ylipäänsä valmistui. Tässä työssä kun vähän kaikki tuntui vastentahtoiselta. Nauhalanka, josta huivi on neulottu, oli enemmän kuin vaikea neulottava. En ylipäänsä edes ymmärrä miksi olen tätä lankaa ostanut, mutta kaipa siihen on olemassa ihan hyvä selitys, jota en vain enää muista (selitys on todennäköisesti: se on lankaa ja kauniin harmaan väristä *hihitystä*). Vaikkakin ohjeen mukainen huivi tuntui ajatuksen tasolla mukavalta neulottavalta, se alkoi pitkästyttää minua jo muutaman kuvion toistokerran jälkeen. Kaiken lisäksi harmaa värikin alkoi tympimään melkein heti. Kaikesta napinasta ja hampaiden kiristelystä huolimatta pidän lopputuloksesta kohtalaisen paljon. Nauhalanka tekee huivin pinnasta mukavan elävän näköisen ja kauniin, väri miellyttää silmääni ja huivi mukavan tuntuinen ihoa vasten. Ainoa selkeä miinus on se, että huivi tuntuu pysyvän huonosti kuosissaan tiukasta pingotuksesta huolimatta.

Tämä huivi on sitten ensimmäinen työ tälle vuodelle, vaikka se onkin neulottu suurimmaksi osaksi menneen vuoden aikana. Otin itseäni niskasta kiinni tässä muutama päivä sitten ja neuloin viimeiset kaavion toistokerrat silläkin uhalla, että niska- ja hartiasärky iskee helvetillisenä. Huiville tuli mittaa 169 cm, joka on ehkä hiukan liian lyhyt mitta kaulahuiville, mutta en halunnut edes ajatella neulovani yhtään enempää. Hassua sinänsä, että satuin neulomaan huivin saman mittaiseksi kuin itse olen, vaikka en huivia ennen pingotusta mitannutkaan.

Hämmästyn joka ainut kerta sitä asiaa, että kaulahuivin neulominen tuntuu minusta tosi pitkästyttävältä ja vastentahtoiselta. Vaikka kuinka yrittäisin valita mielenkiintoisen ohjeen, niin aina se vain tuntuu yhtä tympeältä. Ainoa kaulahuivimalli, jonka neulominen sujuu suhteellisen kivuttomasti, on ainaoikealla neulottu huivi kohtalaisen paksusta langasta, koska neulominen on tällöin nopeaa ja voin keskittyä esim. television katsomiseen samalla. Vähän ristiriitaisesti pidän aivan tavattomasti kolmiohuivien neulomisesta. Loppujen lopuksihan kolmiohuiveissakin toistuu sama kuvio loputtoman tuntuisesti, mutta se taas tuntuu aiheuttavan minussa pakkomielteen neulomiseen. Outoa.

Tämän kuun projektina, mikäli niska ja hartiaseutu sallii, olisi neuloa Shetland triangle liukuvärjätystä vironvillasta (Evilla). Sen olisi tarkoitus mennä lahjaksi eräälle ihmiselle, joten kuun loppuun asti on vain aikaa. Neuloessani kyseistä huivia jäin miettimään, että kuinkahan karkean tuntuiseksi lanka jää kastelun ja pingotuksen jälkeen. En ole aiemmin neulonut kyseistä lankaa, joten omia kokemuksia ei ole. Toivoisinkin, että ne jotka ovat neuloneet Evillan langoista huiveja tai muita neuleita, kertoisivat omia kokemuksiaan. Aikaa huivin neulomiseen on niin vähän, että ei ole oikein mahdollisuutta tehdä enää toista huivia, mikäli jo aloitettu huivi ei olekaan miellyttävän tuntuinen valmiina. Jos huivi jäisi itselle, mitään ongelmaa tuskin olisi. Koska se on menossa lahjaksi, tilanne on hiukan toinen.

Advertisement