Allaoleva pohdinta liittyy saamaani haasteeseen SYTYCK-tempauksessa. Omalle kohdalleni osui oman neulemallin suunnittelu ja toteuttaminen.
Olen piirtänyt loputtomasti erilaisia kuvioita ja kuvia niin ruutupaperille kuin Exceliinkin, pyöritellyt ideoita päässäni, tuijotellut lankavyyhtejä ja hyljännyt ajatuksen toisensa perään liian korkealentoisena tai muuten vain typeränä. Hetkittäin olen ollut varma, mutta sitä useammin epävarma ja valmis luovuttamaan. Mielessäni olen heittänyt pyyhkeen kehään kymmeniä kertoja ja sitten taas päätynyt yrittämään uudelleen. En ole edennyt kovinkaan pitkälle, mutta päälinjat olen kuitenkin vetänyt. Olen päätynyt siihen, että neulon polvisukat kirjoneuleena…tai no…olen minä päättänyt senkin miltä haluaisin oman hengentuotteeni näyttävän. Se on vain aika epämääräisellä pohjalla vielä. Osittain sumun peitossa. Epävarmuus ja pelot tuntuvat estävän selkeän kuvan muodostumisen. Askel eteenpäin tuntuu kauhean vaikealta. Pitäisi siirtyä epämääräisistä piiroksista ja suunnitelmista kohti tarkempaa näkymää.
Ihan liian usein korvissa kaikuu pilkkaava nauru, joka tuntuu nujertavan kasaan. Miten minusta muka olisi tällaiseen. Naurismaan aidanseipäätkin nauraa mun yrityksille – pysyis tuoki vain lestissään ennen kuin nolaa itsensä. Ei varmaan tarvitse todeta ääneen, että tämä haaste on mulle vähän liiankin hyvin osuva. Liikutaan niin selkeästi mun heikoimmilla alueilla ja kiusataan mun epävarmimpia kohtiani. Oikeastaan kutsutaan koolle kaikki ne mielen sisällä majailevat peikot, jotka pysyttelevät yleensä tarpeeksi etäällä päivänvalosta. Se rohkeus ja usko omiin kykyihin, jotka ajavat minut kokeilemaan ja neulomaan ties minkälaisia projekteja, näyttää kadonneen kokonaan. Jäljellä on vain epävarmuutta ja kyvyttömyyttä luottaa omiin taitoihin.
Yritän saada itseni näkemään asian toiselta kantilta. Muistutan itselleni, että olen neulonut monimutkaisiakin neuleita ja muokannut valmiita ohjeita, joten ihan loogisestikin ajateltuna seuraava askel olisi toteuttaa oma malli. Kyllähän minä haluan kehittää neuleosaamistani, enkö haluakin? Pienen hetkisen kerrallaan uskonkin omiin taitoihini, mutta sitten kuvaan astuu se pikku piru, joka ilkkuen supattelee korvaani kaikista lannistavimpia ajatuksia. Sen jälkeen tekee mieli pistää pää pensaaseen kuin jänis ja kuvitella, että kukaan ei näe. Jospa vain hipsisi piiloon ja unohtaisi koko homman. Onneksi ja epäonneksi hartioillani keikkuu pää, joka on varustettu aika suurella määrällä itsepäisyyttä ja halua ylittää omat rajoitteet. Onko niissä siiten riittävästi voimaa nujertaa epävarmuustekijät, onkin ihan eri asia.
Masokistisuuden vastapainoksi olen neulonut paria keskeneräistä työtä mielen peikkojen nujertamiseksi. Aiemmin aloittelemani kirjoneulelapaset ovat edenneet ihan kiitettävästi ja eilen lisäsin keskeneräisten töiden määrää yhdellä harmaalla kaulurilla. Ehkä ne auttavat itseluottamuksen kasvattamisessa. Ainakin kirjoneulelapasten osalta ne osoittavat sen, miten tärkeää on ajatella omilla aivoillaan, eikä luottaa sokeasti valmiisiin kaavioihin. Siitä sitten toiste enemmän, kun saan lapaset valmiiksi ja esittelykuntoon.
*****
Voi olla, että osa pitää suunnitelmiani aika vaatimattoman kokoisina. Pitäisi kaiketi tähdätä paljon korkeammalle. Itse kuitenkin tiedän, että edessäni oleva kynnys on jo itsessään todella korkea ylitettäväksi, joten projektin koko on maltillisempi ihan jo tasapainon takia. Kaiken lisäksi toivoisin saavani itsesuunnittelemani neuleen valmiiksi ennen haasteen päättymistä. Jos niin ei käy, aika suurella todennäköisyydellä hautaan projektin neulekopan pohjalle ja pakottaudun unohtamaan koko asian. Sen jos minkä kokisin epäonnistumisena.
Haaveiden hahtuvat 
Kuviot näytöllä näyttävät ihanilta, maltan tuskin odottaa että näen neulottua pintaa. Potku sille pikku pirulle, sinä osaat kyllä! Tsemppiä itsensä voittamiseen, tunnistan tuon tunteen kyllä itsekin.
Olen varma, että SYTYCK-projektistasi tulee todella hieno! Ei sillä koolla ole väliä, itsensä haastaminen se tärkeintä on.
Mua hiukan harmittaa, etten osallistunut haasteeseen, vaikka toisaalta tiedän, että nyt ei vain ole aikaa. Mutta silti.
Hus pois kaikki pikkupirut! Kukaan ei naura sulle. Aseta sen kokoinen haaste, kun nyt just on hyväksi, yhtään enempää ei tarvitse.
Hei älä nyt luovuta kun ei ole vielä kunnolla alettukaan! Sinä osaat ihan varmasti! Tärkeintähän tässä on itsensä haastaminen.
Mulla on suunnittelun tukkeena monesti se että yritän keksiä jotain maailmaa mullistavaa. ei saa tehdä mitään muka liian yksinkertaista ja väkisinkin yritän keksiä pyörää uudelleen. olen asettanut riman on niin peijakkaan korkealle ettei sen ylittämisestä tule mitään. pitäisi vähän löysätä hihnaa ja antaa mennä vaan.
mitäpä sillä väliä mitä muut ajattelevat. jos olet itse omaan suunnitelmaasi tyytyväinen ja saanut aikaiseksi jutun joka ilahduttaa juuri sinua, niin silloin olet onnistunut. kukaan ei naura sinulle.
ja nuot lankojen värit ja tuo valmistuva lapanen: parhautta!
Ei hätää ollenkaan, olen aivan varma onnistumisestasi:) Tsemppiä teille kaikille tuohon tempaukseen osallistuneille!
jahhas. tuo on niin tuttua meille suomalaisille… minä aina ajattelen, että varikset nauraa…. aja ulos itsestäsi tuo lannistava henki ja kudo kauneimmat sukat mihin kykenet. se riittäköön, enempäähän ei kai voi…? ja joka nauraa, niin sen voi lähettää meille käsiteltäväksi. mulla on sellainen kärpäspistooli. se muuten sattuu.
ja saanen sanoa, että jos noista lapasista voi jotain päätellä, niin ei sulla kovin heikosti mene… pusuja.
Osaat ihan varmana! Jostain on aloitettava, ja epävarmuus kuuluu vähän asiaan. Mieluummin pieni epävarmuus takalistossa kun liian suuret luulot!
Tsemppiä ja onnea projektiin! Osaat ja pystyt, ja jos tulee tenkkapoo niin kysy kanssaneulojilta apua :)
Onpa tulossa upeat kirjokintaat.
Olet niin taitava, että onnistut varmasti.
Altocumulus: Kiitos tsempistä :) Eiköhän tämä tästä, kun saan taisteluni taisteltua itseni kanssa.
Colibridreams: Aika näyttää sitten kuin käy. Toivottavasti saan ainakin itseäni miellyttävän lopputuloksen aikaiseksi. Eiköhän tämä saa niin paljon tuulta allensa, että seuraavinakin vuosina järjestetään. Ainakin kuvittelisin niin. Osallistut sitten :)
Kaisa: Kiitos, korvien välissähän se pelko on ja tiedän, että todellisuudessa on toisin. Pakko vain purkaa näitä fiiliksiä pois ja kaipa tämä kuuluu pelin henkeenkin. Tarkoitus on kuitenkin raportoida koko prosessista.
Soile: Tämä tuntemattomille vesille meno vaatii taistelua itsensä kanssa. En mie oikeasti kuitenkaan ole luovuttamassa. Puran nämä ikävät fiiliksetkin pois päästäni, niin eteenpäin meno on ehkä hiukkasen helpompaa.
Tsemppiä sulleki! Onneksi niitä suuria suunnitelmia voi aina pienentääki, jos tarvetta tulee. Eiköhän se muotoudu matkan aikana ihan sopiviin mittoihin ja sfääreihin :)
Zelda: Kiitos paljon luottamuksestasi :) Eiköhän se siitä ala suttaantuu, kun pääsee ajatuksiensa kanssa tasapainoon.
Mokkakissa: Kiitos ihanasta kommentista :) Kärpäspistoolin kohdalla pääsi hihitys. Kamala kapistus se. Mie luotan enempi siihen vanhanaikaseen lätkään, vaikka silläkin olen tiputtanut enempi tavaroita lattialle kuin tappanut kärpäsiä :D
Tuulia: Kiitos tsempistä :) Eiköhän tämä ala suttaantuun, kun pääsen itseni kanssa tasapainoon. Onhan sitten ainakin yksi peikko mielessä litistetty, kun saan tämän haasteen muutettua toteutetuksi projektiksi.
Enkulin käsityöt: Kiitos, mie tykkään niistä kans :) Kaaviossa olleen virheen takia peukalokiila jäi liian kapeaksi, mutta taitaa niistä silti tulla käyttökelpoiset.
Ihana pikkupiru painetaan sohvatyynyn taakse ja annetaan valta luovuudelle ja mahdollisuuksille.
Tsemppiä sinulle!
Temppiä vaan! Kukaan meistä ei naura siulle! Siun suunnitelma näyttää todella upealta ja olen varma, että valmiistä työstä tulee myös upea!
Täältä kans hätistellään piruja kauemmas. Mitä ne nyt tulee siihen sotkemaan? Usko kuule siihen itsepäisyyteesi. Olen huomannut, että sillä mennään vaikka läpi sen kuuluisan harmajan kiven. Sinä olet taitava neuloja. Sinulla on silmää, makua ja visioita niin paljon, että eivät siinä piruset pysy matkassa. Survot menemään vaan. Jokainen asettaa itselleen sopivan haasteen. Tässä kisassa on se kiva puoli, että kaikki ollaan epävarmuusalueella. Kuviosi näyttävät silmääni hyviltä ja jos nuo langat ovat haastetta varten, niin sävytkin hivelevät silmää. Ja odotan kovasti lapaspostaustasi, aivan upeat ovat!
Ihania värejä sulla tuossa kuvassa! Ja ihan turhaan panikoit, hyvin sä hanskaat tän! Mutta luulen, että et oo ainut joka panikoi, täällä ainakin on toinenkin panikoija. Aion tänään aloittaa kämmekkäät treenaustyönä ja harjoitella uutta luomistapaa silmukoille. Kyllä tää tästä hei! Me pystytään tähän! Ollaan taitavia naisia!
TeSa: Kiitos tsemppauksesta!
Päivikki: Toivon ainakin, että ideani toimii. Aika paljon laskemista ja pohtimista, mutta eiköhän tästä jotain synny :)
Outi: Kiitos :) Itsepäisyyden avulla tämä on kai mentävä läpi. Tiedä niistä taidoista, mutta pitäisi niitä nyt sen verran olla, että tämän hanskaan. Epävarmuus vain nostaa päätään turhan innokkaasti. Kuuluu asiaan kohdallani. Parempi purkaa ulos, niin ei vaivaa ihan älyttömästi. Värejä en ole päättänyt vielä, mutta oranssi ja ruskea kyllä houkuttelisivat minua. Olis sopivan pirteä yhdistelmä ja inspiroisi ehkä eniten. Tsempityksiä myös sukkamaratoonarille ;D
Tui: Juu, eiköhän meitä ole muitakin. Ei kai se ole haaste eikä mikään, jos ei yhtään tunnu hankalalta. Tsemppiä myös sulle haasteeseen :) Itsepäisyyttä vain kehiin, jos ei muuten tunnu luonnistuvan. Yritystä toisen jälkeen.
Voi mitkä ihanat kintaat ovat tulossa. Tsemppiä vaan minultakin uuteen suunnittelutyöhösi.
Ihanat värit, kaikki mun lemppareita! Mulle vakuutettiin viimeksi kankaanpainantakurssilla, että sitä ikäänkuin avartuu ja kehittyy kun uskaltaa aina välillä mennä sinne epämukavuusalueelle :) Mutta on se niin hitsin pelottavaa! Mielenkiinnolla odotan kirjoneulettasi!
Haasteen kuuluukin olla haaste, mutta älä nyt sentään itseäsi vereslihalle piiskaa! Saat varmasti aikaan kauniin neuleen, mitä sitten ikinä teetkin :)
Pirena: Kiitos, kokeilin ihan sattumalta yhtä pätkävärjättyä yksivärisen kanssa ja yhdistelmästä tuli tosi kiva.
Helena: Niinhän se menee. Sitä vain joutuu muistuttelemaan itselleen aika tiheästi, jotta epävarmuus ei veisi mukanaan.
Emma: En toki :) Kirjoitettu teksti voi olla vähän hankalaa, kun jokainen tulkitsee sen omalla tavallaan. Saattaa vaikuttaa monen mielestä voimakkaammalta kuin onkaan.
Hyvältä näyttää, ainakin näin ruudulta katsottuna. Hanaa vaan!
Lisäisin vielä että tää on tyylikäs blogi, jossa silmä lepää. Kivaa kun on sisältö etusijalla ja konstailematon ulkoasu.
Mattimyöhänen täällä osallistuu kannustusjoukkoihin. Kohti peikkoja ja niiden yli! (Toy Storya mukaillen.) :)
Katariina Koskivaara: Kiitos kauniista sanoista! Mie oon aatellu, että neuleet ovat tässä blogissa se tärkein asia – onhan tämä kuitenkin neuleblogi. Ulkoasun suhteen tykkään yksinkertaisuudesta. En itse oikein tykkää sekavuudesta ja kaikenmaailman kilkkeistä ja kilkuttimista.
Tuija: Ethän sie mattimyöhäinen ole. Tätä riemua kestää vielä vuoden loppuun asti, joten monta kertaa tarvitaan vielä kannustusta :)
Olen hengessä mukana. Koitan hihkua kannustusta täältä ”ladun” varrelta ja tarjota lämmintä mehua… ;-) Olen vakuuttunut, että selviät maaliin.
Huui mitkä lapaset tulossa! ja paineille: me luotamme sinuun! Ihan varmasti! Onnea kisailuun!
Maaria: Kiitos :) Kohta taitaa olla ne ladut ihan oikeastikin taas näkösällä. Räntäsadetta on jo luvattu pohjoiseen, joten kohta kai sitä ihan aitoa tavaraakin tulee taas taivaan täydeltä. Onneksi neuleet aina lämmittää.
Pirjo: Hih, mie oon aika tyytyväinen tuohon äkkipikaiseen lankavalintaani lapasissa. Ihan kaikki ei tosi mennyt putkeen, mutta eiköhän ne käyttöön pääse, kun toisen saan valmiiksi ja ilmat tästä viilenevät.
Mukava, että luotetaan. Saapa nähdä olenko sen luottamuksen arvoinen…
Kiitos vinkistä. Vuorelman puikot oli jopa halvemmat kuin paikallisessa neulekaupassa, mutta nekään ei ollut niitä PITSIaddejä, joita himoitsen. Ja kyllä, ne lähettää ilman postikuluja jos maksaa netissä.
Olihan siellä niitä pitsipuikkojakin kun otti silmät käteen ja katsoi. Kokovalikoima aika rajoittunut, mutta olis siellä ollut sitä mitä tarvin. Harmi, että kerkesin tilaamaan muualta. No mä voin nyt tilata tosita kokoa, kun oon näköjään hukannut sen.