SYTYCK-projekti etenee vähitellen. Etenemistä on tapahtunut itseasiassa siinä määrin, että alan hiljalleen uskomaan omaan suoritukseeni. Olen jopa kirjoitellut ohjetta samalla. Ikävä kyllä huomaan olevani enemmän kiinnostunut kaavioiden piirtelystä ja silmukkamäärien laskemisesta kuin varsinaisesta neulomisesta. Toteutuspuoli tökkii, koska siihen tuntuu liittyvän ihan liian paljon purkamista ja uudelleen neulomista. Olen huomannut, että neulesuunnittelussakaan asiat eivät toimi samoin paperilla kuin käytännössä. En vain haluaisi hyväksyä sitä.
Päädyin toteuttamaan polvisukat kuten alusta alkaen olin ajatellutkin. Ihan erilaiset niistä tulee ulkonäöltään kuin alunperin visioin. Toivon mukaan jotain siedettävää kuitenkin. Sukat eivät missään nimessä ole se järkevin idea, jonka voisin toteuttaa. Sukkakorini pullistelee liitoksistaan jo nykyisellä määrällä, vaikka läheskään kaikki neulomani tekeleet eivät ole jääneet itselleni. En mie sellaisia oikeasti tarvitse. Syystä tai toisesta mun mieli niitä kuitenkin halajaa. Todellisuudessa en edes pistänyt hanttiin tuolle halulleni, vaikka se ei millään muotoa olekaan paras vaihtoehto. Pakko tässä on kuitenkin olla mukavuusalueitakin, ettei mene pelkäksi hampaiden narskutteluksi.
Tiedostan kokoajan selkeämmin ja selkeämmin, että neulesuunnittelu ei ole minun juttu…tai no suunnittelupuoli voisi ollakin, jos olisin idearikkaampi ja omaisin paremmin mielikuvituksen. Tunnen nimittäin melkein perverssiä intohimoa numeroiden pyörittelyyn ja kaavioihin. Se toteutuspuoli vain tökkii…tai no oikeammin se edestakainen liike. Ideoi, neulo, pura, ideoi, laske uudelleen, neulo jne. Se turhauttaa ja tekee minut ärtyisäksi.
Luulin olevani kärsivällinen ja kohtalaisen pitkäpinnainen. Toisin vain on ainakin tässä asiassa. Siedän aika huonosti sitä, jos ideani eivät toimikaan käytännössä. Yllätyksekseni olen huomannut sisälläni asuvan räjähdysalttiin taiteilijapersoonan. Sen sellaisen, joka rätisee ja paukkuu kuin komeimmat ilotulitukset konsanaan, kun asiat eivät menekään oman mielen mukaan. Aika hassua. Olen kuitenkin perusluonteeltani melkoisen tylsä ja tasainen ihminen. Ikävä kyllä tämä taiteilijapersoonaksi luokittelemani ja yleensä piilossa pysyttelevä osa minua tuntuu sisältävän vain niitä ei-mairittelevia piirteita. Idearikkaudelle, luovuudelle ja työteliäisyydelle en pistäisi hanttiin. Silloin voisi syntyä vaikka mitä.
Tämä tulee olemaan minulle se ainutkertainen kokemus. En halua toistaa tätä. Neulesuunnittelu on tarkoitettu ihan toisenlaisille ihmisille. Mie oon mielummin perässähiihtäjä neuleasioissa. Tällaisena laiskana ihmisenä luen mieluiten toisten kirjoittamia ohjeita (ja vieläpä sellaisia, jotka ovat niin perusteellisia, ettei minun tarvitse miettiä yhtään mitään) ja neulon niiden mukaan. Minimaalinen tai lähes olematon luovuuteni saa jatkossakin päästä valloilleen vain lanka- ja värivalintojen suhteen.
Haaveiden hahtuvat 
NAm minkä värinen! upea!
Nyt tuli makeannälkä :)
Oot sä silti superloistava neuloja vaikkei suunnittelu tuntuisikaan omalta!
Onpas huikeat värit ja kuviokin on upea!
Siis aivan järjettömän hienot..!! Haluan heti samanlaiset. Siis HETI. Aivan heti. Siis niin ihanaihanaihana! :)
Epa: Siitäpä tuo otsikkokin. Mulla haluttaa aina appelsiinin makuista suklaata, kun katson tuota neulomusta :)
Villapeikko: Et ole ainoa. Neulominen voi olla vaikeaa, kun haluttaa jotain namia, kun tarttuu tuohon projektiin. Kiitän kauniisti kehuista. Koen itsekin olevani kohtalaisen hyvä neuloja ja ehkä siksikin ketuttaa, etten oikein lämpiä tälle suunnittelupuolelle. Toisaalta taas, eipä mun aika kaikkeen riittäisi.
-sanna-: Kiitos :)
hillanen: Hih, ethän sie oo vielä nähnyt valmista tuotetta. Ties minkälainen köpöstys siitä tulee ;D
Hyvältä näyttää. Hauskaa, kun neulonnan lomassa oppii uusia asioita itsestä =)
Neulottuna tuo kuvio näyttää kyllä todella kauniilta, ja appelsiinisuklaan värit (ei se itse suklaa!) on kans mun makuun!
Ai herkku, mitä sulla on tulossa!
Ei kaikkien tarvitse ollakaan suunnittelijoita, en minäkään ole ja ilolla neulon toisten suunnittelemia neuleita.
Tuotatuota… Susta voi kyllä tulla suunnittelija. Ei kai kukaan nyt heti ole valmis. Lakkaat vaan kohkaamasta siellä ja jätät ittes rauhaan. Äläkä tapa ketään sukulaista luomisen kiihkossa. Se luomisen parempi puoli on tuossa sitten appelsiinisuklaan muodossa. Aivan ihanan näköinen… Tahdon tuon.
Upeaa!!!
Nam mitkä värit! Heti tänne suklaata! :)
Ihanat värit ja hieno kuvio. Suunnittelu on täälläkin vähän nihkeää hommaa. Jos oikein hyvä idea tulee, niin sitten voin nähdä vähän vaivaa, mutta muuten neulon mielummin ohjeesta (omin muokkauksin tietenki).
nuot värit ja tuo kuvio, aivan valtavan upeat yhdessä! minäkin haluan. ja se appelsiinisuklaakin käy myös.
Näyttää tosiaankin hienolta! Mitä tuo lanka on? En juurikaan suunnittele, mutta harvoin toteutan mallin juuri niin kuin se on ohjeessa – jotain omaa peliä täytyy olla. Tai sitten teen suoraan omasta päästä, Leevi and the Leevings meiningillä: läpi kiven perse edellä puuhun.
Sukissa vaan on jotakin niin syvällistä ja veistoksellista. Arjen lyriikkaa. Pitäis varmaan taas tehdä yhdet… ;)
En oo nähny niin, mutta mie nään jo sieluni silmin miten upeat ne on..! :) :) Oon aivan innoissani tästä…!
Kyllä on aivan mahdottoman upea tuo kuvio ja värit todella kauniin hehkuvat:)
En ehkä kudo kirjoneulesukkia, mutta olen sataprosenttisen varma, että käytän tuota sinun upeaakin upeampaa kirjoneulekuviota vielä jossain. Siis kirjoneulehan ei ole yhtään mun juttuni.
Oi vau ja nam!
Tosi ihanat tulee!! =o)
On kyllä tosi herkuisen näköiset sukat tulollaan :) Sehän siinä uuden luomisessa yleensä tökkii (tai ainakin minulla) että sieluni silmät näkevät lopputuloksen jota kädet eivät osaa toteuttaa… Ja sekös ottaa päähän!
Ihan ältsän hienot.
Mä ainakin haluan tuon ohjeen, kun ne on valmiit!!
Sinun itsekritiikkisi on aivan mahdotonta. Jos ei kerralla tule mielestänsi täydellistä, olet sitä mieltä, ettei sinusta ole mihinkään.
Nyt ilmoitat sille kritiikille, että pitää varsin pitkän loman tai ottaa kokonaan loparit.
Muuten, kun saat tuon ohjeen valmiiksi, missä se julkaistaan?
IHANA
Vaikeuksista huolimatta aivan mielettömän hienoa tulossa!
Johku: Kaikki opitut asiat eivät ehkä ole niin hauskoja ;D
Outi: Kiitän :) Hiukkasen jännäsin, että miten kuvio toimii neulottuna, mutta hyvinhän tuo.
Kaisa: Kiitos :) No ei tietysti tarvitsekaan. Olisihan se toisaalta ihan mukava kehityssuunta, mutta kun ei oo mun juttuni. Liian kovat luomisen tuskat :D
Mokkakissa: Onneksi sukulaiset asuu tarpeeksi etäällä :D Yritän pitää mielessä, kun näen heitä…Uuden luominen tuntuu vain tällä erää liian tuskalliselta…ja oon mie liian laiska ja mukavuudenhaluinenkin neulesuunnittelijaksi.
Ellimelli: Kiitos!
Vilma: :D Mulla on oikeasti ongelma tähän kehittämäni assosiaation takia. En pysty neulomaan kyseistä projektia, kun aina vaan haluttaa suklaata…
Amelie: No onhan tuo niin sen verran vaativaa puuhaa ohjeen lukuun verrattuna, että pitää mun mielestä olla melkoisen hyvä idea, että jaksaa kehitellä sitä eteenpäin. Ainakaan itse en kovin helpolla alkaisi :D
Soile: Kiitos, kiitos :) Mie olin vähän empivällä kannalla tuon väriyhdistelmän suhteen etukäteen, mutta sehän toimikin hyvin. Yleensä suosin valkoisen ja jonkun toisen värin yhdistelmiä, kun muut tuntuu jotenki liian synkiltä.
Katarina Koskivaara: Oranssi on Markkalankaa ja tummanruskea on Malabrigo sockia. Vaaleassa versiossa on kaksi ohutta villalankaa. Juu, sukat on tärkeitä ja niitähän tarvitsee aina.
Hillanen: Voi sun kanssas :D Varo, ettet pety kovin kauhiasti, kun näät lopputuleman.
Zelda: Kiittää hän kauniisti :)
NetKissa: Varmasti tuo kuvio toimisi tosi hyvin jossakin isommassa pinnassa – paremmin itseasiassa kuin noissa sukissa. Kuvio vähän häviää noin pienessä pinnassa. Kirjoneuleeseen ehtii tykästyä vähän myöhemminkin neulojauralla ;D
Jatta: Mitenhän lie käy noiden sukkien sitten, kun ovat valmiit. Nyt jo tulee makeannälkä, vaikka ovat vasta puolitiessä :D
Hanna: Kiitän – elättelen toivoa samasta mielikuvasta :)
Nasti: No niinpä juuri. Onneksi asustelen yksikseen ;D
Pote: Asia kerrallaan. Matkaa on taitettavana vielä ihan reippaasti :)
Vape: Itsekritiikki ei oikein välitä lomista. Soisin sen toki ottavan sitä. Luomisen tuska oikeastaan kiusaa tässä vaiheessa enempi. Itsekritiikin vuoro taitaa olla enenevissä määrin, kun sukat on valmiit ja ohje kirjoitettu. Enkä mie mitään julkaisuasioita ole vielä miettinyt. Muutenkin kauhuskenaarioita riittää :D Pitää katsoa, kun se ajankohta on lähempänä.
Enkulin käsityöt: Kiitos :)
Maritta: Kiitän kauniisti :)
Voi Tess tuota keltaruskeaa pintaa ja kuviota. Ihan hirmuinen himo tuli tuohon. Olkoot sitten vaikka sukka, mutta tuo tehdään ja noilla langoilla, sävyillä, jahka saat ohjeen valmiiksi. Onhan tuo sellainen lanka, että sitä saa jostain? Ettei ole joku once in a lifetime – värjäyserä? Ja kiva ajatella, että siellä syntyy sukkaa aina välillä räiskähdellen. Räjähdyssukkia!
Appelsiinisuklaa on kaunis! ja herkullista. Hieno ja haluttava kuvio, onnea!
Kävin jo Räveltämössä kuolaamassa noitten sukkien perään. Niistä tulee aivan uskomattoman ihanat!!
Upea tuo oranssi väri!
Sukkia ei voi olla liikaa, koska ne kuluvat käytössä ja ovat myös aina erittäin haluttuja lahjoja. :)
Outi: Langat on napattu omasta lankalaatikosta sen kummemmin miettimättä sitä, että löytyykö niitä ihan joka hyllystä. Oranssi on Markkalankaa, joten se on sellainen, jota ei ihan samanlaisena saa. Tummanruskea on Malabrigo sock -lankaa, jota taas saa, mutta käytännön syistä en välttämättä suosittelisi sukkakäyttöön. On meinaan melkoisen pehmeää, eikä taida kestää käytössä kauhean hyvin. Valinnat on tehty lähinnä mielihalujen mukaan, ei käytännöllisyyttä ajatellen. Ikävä kyllä. Ohuita sukkalankoja on tosin niin paljon, että eiköhän niistä oranssinsävyistä ja ruskeaa löydy. Neuletiheyskin sitten vaikuttaa aika paljon lankavalintaan.
Mie oon parannellut omaa himoani suklaalla. Ois vissiin pitänyt ostaa appelsiinejakin tai ehkä tehdä appelsiininmakuista suklaamoussea. Mie nimittäin valehtelematta ajattelen noita asioita aina, kun tartun tuohon neulomukseeni :D
Pirjo: Hän kiittää :)
Päivikki: Hih, mie elättelen sellaista toivoa, että ainakin itseni mielestä tulee ihan napakymppi suoritus. Ei tarvi jälkikäteen miettiä, että oisko voinu suoriutua paremmin tai panostaa enempi.
Kaisa: Se on Markan käsialaa se…väri meinaan. Mie järkeilin tätä niinkin, että sukkia käytän melkein aina. Muita neuleita käytän tarpeen mukaan. Tarvetta siis on. Toisaalta ei kai kaikelle tarvi olla järjellistä selitystä ;D
Aivan upea kuvio ja mitkä värit! Oot kyllä taitava!
Nuo edellisen kintaat on tosi kauniit, oikein munlaiset. Sama juttu mulla oli kuvien otossa, ei niin millään saanut sitä oikeaa värisävyä, mitä kuvitteli.
Tuleekin kauniit sukat, olet liian vaatimaton, niinkuin kaikki muutkin, itseni mukaanlukien.
Tuo kuvio on tosi kaunis. Mullekin tuli kaipaus käyttää sitä vaikkapa neuletakkiin!
Ihanat värit!
Kiitos kaikille :)