Kesää kohden

Ohje/malli: Birdie decoration
Lanka: SandnesGarn Mandarin petit
Koukku: 2,5 mm
Ravelryssa

Se on kuin tekijänsä. Kierot sääret ja mulkosilmät. Kaikessa omituisuudessaan ja persoonallisessa ulkonäössään ehkä jonkun silmissä nättikin. Hassu olento, joka lentää liihotti toiselle puolelle Suomea blogiarpajaisvoittopaketin mukana. Toivottavasti se saa hymyilemään. Pikku reppana. Rakkauella se on kuitenki tehty, vaikka ei saanutkaan pinkki-/punasävyistä ulkomuotoa kuten tekijänsä haaveksi…eikä niitä rotusääriäkään. Mianron blogista löytyy kuva paketista kokonaisuudessaan.

Pinkeistä ja punaisista puheenollen. Ostin sitten lankaa. Madelinetosh tosh lacea ja tosh sockia. Punaista ja vaaleanpunaista. Maailmankirjat on sekaisin tai ainakin mun päässä on vinksahtanut pahasti. Kaikista mahdollisista värivaihtoehdoista en suostunut edes ajattelemaan kuin vaaleanpunaista. Oikiasti. Pelottavaa.

Kummatkin langat on korvamerkitty ostettaessa ja pitsivahvuudesta olen jo aloittanut Whisper cardiganin. Sukkavahvuisesta langasta tulee Lissajous socksit. Myönnän sen kummemmin kenenkään pakottamatta, että olen aika hankala tässä suhteessa. Ostan lankaa vasta, kun tiedän mitä siitä teen. Melko tarkalleen (yleensä täysin tarkalleen). En osaa ostaa lankaa noin seku vaan keksiäkseni matkan varrella mitä siitä teen. Olen kokeillut sitäkin muutaman kerran. Ne langat on myyty/lahjoitettu eteenpäin. Edellä mainitun lisäksi suurin osa neulemalleista voi olla vain tietyn värisiä. Tuosta vaaleanpunaisesta langastakaan ei kuulkaas voi tehdä mitä vain sukkia. Vain tietyt mallit käy. Nih.

Ups, taisin aiemmin sanoa, että en esittele ostoksiani. Lipesin vahingossa siitäkin päätöksestä. Katsokaas ei näin ihania juttuja voi olla esittelemättä. Langat ovat ihastuttavan punasävyisiä ja kirjat täynnä kauniita neulemalleja (arvatkaapa huviksenne mitä väriä tässä blogissa nähdään eri sävyissä seuraavat kuukaudet). Lohduksi ostetut langat ja kirjat alkavat näemmä tehdä tehtävänsä, kun aikaa kuluu.

Kirjoista löytyi monta ihastuttavaa mallia, joten turhan pantiksi nekään eivät päädy (en nyt viitsi järkyttää teitä kertomalla miten vaikea ja hankala olen neulekirjojen ostamisen kanssa…). Kuvassa on siis Brave new knits (Julie Turjoman), Textured Stitches: Knitted Sweaters & Accessories with Smart Details (Connie Chang Chinchio) ja Knitter’s Almanac (Elizabeth Zimmermann). Mikäli jotakuta kiinnostaa ja kuvasta ei ota tarpeeksi tolkkua.

Read Full Post »

Ruskean sävyjä

Ohje/malli: Midwinter wanderer by CanaryKnits
Lanka: Cascade 220 heathers
Puikot: 5 mm & 5,5 mm
Muuta: Tein enemmän lisäyksiä kuin ohjeessa oli neuvottu
Ravelryssä

Tämä neule valmistui sisarelleni juuri ennen äitimme kuolemaa. Senpä takia se on jäänyt kuvaamatta ja esittelemättä. Eipä ole oikein ehtinyt eikä jaksanut keskittyä aiheeseen aiemmin. Pari päivää sitten osui aikataulut ja sää sen verran kohilleen, että räpsäisin muutaman hätäisen kuvan sisareni toimiessa mallina. Kuvasarjaan pitäisi ehdottomasti kuulua kuva, jossa sisareni on kasvot kameraan päin. Jostain syystä siskoni kuitenkin kieltäytyi kunniasta.

Pikkusiskoni toivoi joululahjaksi huppumaista asustetta talveksi. Käsiongelmien takia neuleprosessi pääsi käyntiin vasta tammikuussa ja aika pikaisesti sen loppujen lopuksi sitten neuloinkin, vaikka käsi pitikin melkoista kiukuttelua sen takia. Käden rääkkääminen kuitenkin kannatti, koska  tämä on yksi onnistuneimpia neuleitani koko neuleurallani. Kaikki vain meni nappiin ja lopputulos oli kerrassaan mainio.

Tästä projektista ei oikein löydy moitteen sanaa. Ihan pienenä miinuksena ohjeen kannalta on se, että ohjeen mukaisella lisäysmäärällä hupusta tulee liian tiukka. Itse tein muutaman ylimääräisen, jotta neuleen saa ilman kirosanoja ja tukehtumista kiskottua takin päällekin, jos niin haluaa. Isompikokoinen ihminen joutuu uskoakseni tikuttelemaan lisäyksiä reilummin.

Olen kehunut (ja lukenut toisten kehuja) Cascade 220 -lankaa ennenkin ja nyt lisään yhden kehun lisää. Huppu on nimittäin neulottu langan suositustiheyttä löysemmällä käsialalla (16s/10 cm) ja siltikin neule on napakka ja piti kastelusta huolimatta kuosinsa erittäin hyvin. Tietysti tuolla palmikolla on osansa asiaan, koska se pitää neuletta paremmin kasassa. Toisaalta harva lanka kestää suositustiheyttä löysemmän neulepinnan ilman käsiin leviämistä. Seuraavaksi talveksi on ihan pakko neuloa itselle neulepusero tai -takki kyseisestä langasta. On tosiaan hintaansa verrattuna mitä erinomaisin lanka…ja ne värit…nam.

Allekirjoittanut vanheni tänään taas vuodella. Sen kunniaksi (tai kyseisen asian karkoittamiseksi mielestä) leivoin Suklaaunelmatäytekakun (linkki vie Pirkan reseptisivustolle). On muuten taivaallisen hyvää. Kaikki tärkeät raaka-aineet löytyy, joiden avulla pieni ihminen jaksaa hymyillä onnellisena ;)

Aurinkoista vappua kaikille!

Read Full Post »

Tämmöistä täällä

Päätin palailla ainakin hetkiseksi blogin äärelle neuleaiheiden kanssa. Samalla tulin myös ilmoittamaan arvontatuloksen taannoin järjestemälleni arvonnalle, joka nyt sitten venähti hiukkasen ajattelemaani pidemmälle. Sen kummemmitta höpinöittä kerrottakoon, että arpaonni osui Mianro:n kohdalle. Paljon onnea! En voi luvata, että arvontapalkinto lähtee heti yhteystiedot saatuani postiin, mutta lähiviikkoina kuitenkin.

Ohje: Annis, Knitty Spring+Summer 2010
Lanka: Grignasco Merinosilk
Puikot: 5 mm & 6 mm
Muuta: Huivi neulottu kaksinkertaisella langalla ja reunassa muutama kerros 1 o 1 n -joustinta rullaantumisen estämiseksi
Ravelryssä

Sitten niihin neuleisiin. Helmikuussa tein melko pikaisella aikataululla huivin hautajaismekkoni kaveriksi. Vanha tuttu Annis, joka on muuten nähty jo kertaalleen blogissani ihan samanlaisesta langasta neulottuna. Neulomisprosessi oli aika synkkä, mutta meni vanhan kertauksena ja siksi ilman sen kummempaa pähkäilyä. Kuvassa huivi ei ole enää parhaimmassa terässä, koska se oli ollut jo siinä vaiheessa käytössä ja aika lyttääntynyt tapaus. Grignasco Merinosilk on ehkä ihanan tuntuinen lanka, mutta pehmeytensä takia se ei oikein pysy kuosissaan. Toimi kuitenkin sen ajan kuin oli tarvis ja saahan tuo pingotettua uudelleen, jos sille joskus löytyy tarvetta. Toivottavasti ei nyt vähään aikaan kuitenkaan.

Ohje: Rubberduck socks (rav linkki)
Lanka: Cascade Heritage
Puikot: 2,5 mm
Muuta: Ohjeesta ei ole käytetty kuin tuo ankkakuvio. 46/47 numeron jalkaan joutui säätämään kaiken muun omasta päästään.
Ravelryssä

Maaliskuussa syntyi pikkaisen jo halua neuloa ihan muuten vain, eikä pelkästään pakon edestä, joten päädyin neulomaan sukat hiukkasen isompaan jalkaan. Olen aiemmin neulonut 46 numeron (vai liekö 47) jalkaan sukkia vain hiukkasen paksummasta langasta. Nyt sitten päädyin neulomaan ohuesta sukkalangasta ja kaiken hyvän lisäksi vielä kirjoneuletta. Loppua kohden tuntui vähän siltä, että ankoille ei tule loppua ollenkaan…Toisaalta kirjoneuleen takia ne oli loppujen lopuksi aika nopeat tehdä. Ei kuitenkaan ankkoja vähään aikaan…edes kylpyammeeseen.

Toivottavasti nämä sukat piristävät erään ihmisen mieltä edes vähäsen. Vaikka eipä sitä tyhjyttä yhdet sukat täytä, mutta ehkäpä ne lämmittävät kuitenkin jalkoja…niin kauan kuin pysyvät ehjinä.

Toisten piristämisyritysten ohella olen yrittänyt piristää itseänikin. Tilasin Posh Yarnilta lankaa maaliskuussa ja aloitin Bromeliad shawlin neulomisen. Tarkoitus oli neuloa huivi kevääksi, mutta tosiasiassa syksy on uskottavampi valmistumisajankohta. Eipä sillä hyvää kannattaa odottaa. On nimittäin ihan mielettömän kaunis väri langassa vai pitäisikö sanoa, että värit. Värisävyt ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että pinnasta näyttää tulevan eläväinen olematta kammottavan läikikäs. Harmi vain, että kuva ei toista langan upeutta. BFL ja silkki on muuten ihan mieletön yhdistelmä. Tuntuu tosi pehmoiselta.

Jos viitsisin, kertoisin ostaneeni myös pinkan neulekirjoja ja kesäneuleeseen langat. En kuitenkaan viitsi. Piristysmielessä hetkellinen ostovimmani ei oikein tuottanut haluttua tulosta, joten mitäpä niistä kertoilemaan sen enempää. Monta projektia on lisätty tehtävien neuleiden listalle uusien neulekirjojen takia, vaikka todellinen inspiraatio saapuu luullakseni vasta sitten, kun tuuli puhaltaa enemmän etelästä kuin pohjoisesta. Nyt tämä on enemmän tämmöistä tämä olisi ihana, jos muistuisi kunnolla mieleen se, että mitä se ihana on. Joskus sitten.

Read Full Post »

Sekava seurakunta

Arvonta on edelleen käynnissä, joten jos kiinnostaa osallistua, jätä kommentti edelliseen postaukseen. Tämän viikon loppuun asti on ainakin aikaa osallistua.

Joulukuussa tein sekä äidilleni että mummolleni origamikukkapallon. Linkin ohjeeseen löysin Arteeni-blogista. Vähän ellei ihan liikaakin taisi olla sulaa hulluutta mukana, kun väsäsin ihan kahtena kappaleena. On meinaan puuduttavaa homma toistaa 60 kertaa yhtä palloa kohden sama taittelu. Vaikeustaso ei siinä kohdin paljon päätä huimaa. Haastavaksi meni vasta sitten, kun kukista oli koottu kaksi pallon puolikasta ja ne piti saada liitettyä siististi yhteen.

Käytin pallojen kokoamiseen kaksipuolista teippiä kuten ohjeessa. Lopuksi lisäsin pikaliimaa muutamaan kohtaan keskelle, jotta koossapysyminen olisi todennäköisempää. Ainakin vielä kummatkin ovat ehjiä. Tuskinpa kaksipuolinen teippi kauaa pitää osia koossa, mutta toisaalta ei näitä ikuisiksi ole tarkoitettukaan.

Arvatkaapas kenellä on vielä muutama minikokoinen pallo odottamassa kokoamista. Kyllästymispiste tuli vastaan, joten pienokaiset odottavat parempaa hetkeä. Pienen pienten palleroiden tekeminen on muuten alusta loppuun haasteellista. Piti ottaa ihan pinsetit avuksi, että sai puristettua kiinnitettävät pinnat yhteen. Kaikkea sitä pitääkin kokeilla.

Käsiongelman kanssa taistellessa on pitänyt kehitellä kaikenlaista näpräämistä, kun neulominen ei luonnistu ja jotakin pitää kuitenkin tehdä käsillä. Niinpä korujakin on syntynyt. En nyt viitsi rasittaa ketään älyttömällä kuvamäärällä, joten tässä vain esimerkkinä tämä yksi. Yksinkertainen, mutta ihan omannäköiseni koru.

Edellä mainittujen juttujen lisäksi olen leiponut ihan kyllästymiseen asti (jostain syystä leipätaikinat on kuitenkin jäänyt vaivaamatta…), lukenut kirjoja ja harrastanut ulkoliikuntaa silloin kun säät ovat sallineet. Meneehän se vapaa-aika niinkin, mutta silti kaipailen kunnon neulontasessiota. Tähän asti, kun olen uskaltautunut vain varovaisesti kokeilemaan puikkojen heiluttelua ja se ei oikein tyydytä mieltä. Jotain pientä saa kuitenkin välillä valmiiksikin asti (ei tämä neulomista ole kyllä nähnytkään, mutta kuitenkin…).

Ohje/malli: Texas snowflake
Lanka: J&P Coats mercer crochet size 60 (kaksinkertaisena)
Koukkku: 1,25 mm

Lumihiutaleita syntyi yksi lisää joulun jälkeen. Ehkä se täydellisin lumihiutalemalli (Maggie’s snowflake 1), jonka olen koskaan nähnyt, ei kuitenkaan ollut sopiva ikkunakoristeeksi. Vähän arvelinkin  mallin olevan liian siro ja hiutaleen sakarat niin vähäisesti kiinni toisissaan, että koossa pysymisestä saa vain haaveilla. Onhan kuitenkin kuvat, vaikka todellisuus ei niitä enää vastaakaan. Nättihän tämäkin tosin on, mutta…

Read Full Post »

Ei sinnepäinkään

Ohje/malli: Raitavillasukat varpaista ylöspäin
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm
Ravelryssä

Aika useasti siedettävien neulekuvien aikaansaaminen on enemmän kuin hankalaa. Siihen kun vielä lisätään se, että kuvien ottamisen ajankohta on joulukuun puolivälin paikkeilla, ollaan kaukana mukavuusrajan ulkopuolella. Tässä nyt sitten kuvasarja siitä todellisuudesta. Kameran muistikortille tallentui ehkä yksi siedettävä kuva ja montakymmentä yhden jos toisenkin seikan suhteen metsään mennyttä otosta. Liian vähän valoa, jalkojen asento hassu, kuvakulma vääränlainen jne. Oletan, että ylläolevista selviää kuitenkin olennaisin.

Joululahjaneulomukset jäivät täysin minimiin menneen joulun osalta. Sen verran käsi kuitenkin antoi myöten, että kykenin neulomaan valmiiksi keskeneräiset raitasukat. Eipä niistä uupunut kuin toisen sukan varsi enää. Olisin tietysti voinut jättää senkin vähän tekemättä. Mummini ei vain enää pysty itse neulomaan, joten jalkojen lämmittimien neulonta on jäänyt minun kontolleni ja mielelläni sen vähän teenkin.

*****

Blogini on ylittänyt muutama päivä sitten kunnioitettavan neljän vuoden rajapyykin. Sen kunniaksi järjestän arvonnan. Jätä kommentti tähän postaukseen osallistuaksesi arvontaan. Sen kummempia ei tarvitse välttämättä sanailla, mutta kerrothan kuitenkin lempivärisi. Palkinnoksi lähtee aikanaan jotain pientä langan muodossa. Arvontaan voi osallistua siihen asti, kun minua sattuu huvittamaan… ;D

Read Full Post »

Lumihiutaleita

Ohje/malli: Maggie’s snowflake 1, Century snowflake, Four-day weekend snowflake (x 2), Triple crochet snowflake, Crocheted snowflake ornament ja Mary Olki: Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja
Lanka: J&P Coats mercer crochet size 60
Koukku: 0,6 mm ja 1,25 mm
Koko: 6,5 – 18 cm
Muuta: Osa kuvioista on virkattu yksinkertaisella ja osa kaksinkertaisella langalla
Ravelryssä

Virkkasin äidilleni seitsemän lumihiutaletta ikkunakoristeeksi ja samalla myös joululahjaksi. Kaikki lähti liikkeelle sattumalta päähäni pälkähtäneestä ideasta. Käsi kun ei kovin kummoiseen taipunut joulukuussa, ei mitään suuria suunnitelmia voinut edes ajatella. Näitä pikkuisia virkkauksia kuitenkin kykenin tekemään silloin tällöin. Jostain syystä käsi ei kummoisesti ärtynyt ohuen ohuen langan virkkauksesta, kun se oli näin pienimuotoista. Mikään muu ei sitten luonnistunutkaan. Eikä oikein luonnistu vieläkään. Olen kokeillut ja päättänyt sitten olla kokeilematta. Parempaan päin on kuitenkin menty, mutta eipä tässä vielä naurata.

Ei kai näistä sen kummempaa sanottavaa ole. Tykkään kovasti lopputuloksesta. Hiutaleista tuli kauniita ja hentoisen näköisiä. Kuvaaminen ei sitten luonnistunut kovin kehuttavasti (on mahdoton kuvauskohde) ja tärkkääminen oli yhtä tahtojen taistoa taaskin. Tuli sekin tehtyä kahteen kertaan…yhden kuvion kohdalla jopa kolmeen kertaan. Eikä se kolmeen kertaan tärkätty pysy vieläkään kunnolla kuosissa. Johtuu tosin enemmän mallista kuin tärkkäyksestä, mutta kuitenkin.

Ihanaista alkanutta vuotta kaikille!

Read Full Post »

Varpaat lämpimäksi

Ohje: Peruspolvisukat omasta päästä
Lanka: Novita Tico Tico
Puikot: 2,5 mm
Ravelryssä

Vuoden loppu alkaa olla käsillä, joten pitänee esitellä loputkin tänä vuonna valmistuneet neuleet. Muutama pikku juttu jää ensivuoden puolelle, mutta ei mitään merkittävää. Itseasiassa kun katsoo tänä vuonna tehtyjä käsitöitä, huomaa tahdin hiipuneen ihan olemattomaksi. Käsi on tosin oikutellut jo alkukesästä asti säännöllisin väliajoin, joten ei sitä oikein voikaan neuloa. Eipä tuo olkapään jänteeseen pistetty kortisonikaan tunnu auttavan riitävästi, joten saapa nyt sitten nähdä kuinka käy. Johtuneeko käsiongelmista vai jostain ihan muusta, että mielenkiinto on menneen vuoden aikana siirtynyt enemmän muihin harrastuksiin. Kiinnostus neulomiseen liittyviin asioihin on selkeästi muuttunut maltillisemmaksi.

Alkukesästä neulasin itselleni raitapolvarit. Suhtauduin Novitan ohkaiseen sukkalangaan skeptisesti heti ensituntumasta alkaen, vaikka en kuitenkaan niin skeptisesti, että olisin jättänyt kokeilematta. Lanka tuntui kutoessa epämiellyttävän lirulta ja liukkaalta ja neulepinta oli alun alkaenkin turhan pörheän näköinen. Käytössä sukista on tullut entistä pörröisemmät. Ehjät ne kuitenkin ovat edelleen, eikä varsinaisia kulumisen merkkejä näy, joten en jaksa kauheasti purnata. Ahkerasti noita on kuitenkin ryvetetty niin kumisaappaissa kuin muissakin kengissä ja pesty moneen monituiseen kertaan. Lisäksi väritys on niin mieleinen, että en jaksa pikku pörrötyksistä välittää. Piristysruiske synkkyyden keskelle.

Ohje: Perussukat omasta päästä, kärkikavennustekniikka Nancy Bushin Knitting Vintage socks -kirjasta
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm
Ravelryssä

Sukkalinjalla jatketaan. Kilttinä tyttönä neuloin kesällä (vai oliko se alkusyksyä) sukat isäpuolelleni. Edelliset olivat niin mieleiset ja koon puolesta onnistuneet, että innostuin tekemään toisetkin. Yllättävän kivuttomasti tekee 47 numeron jalkaan sukat, kun käyttää vähän paksumpaa lankaa (sellaisia minulta myös toivottiin). Näistä sukista ei taida olla kovin kummoista sanottavaa. Kärkikavennuksissa käytin harvemmin käyttämääni kavennustapaa. Siitä muodostuu hauska tähtikuvio sukan kärkeen ja se on selkeästi omiaan sellaiselle, jonka varvasosa jalasta on pitkä ja kapeahko.

Olisi minulla vielä kolmannetkin raitasukat esiteltävänä. Jätän ne kuitenkin seuraavaan kertaan ja esittelen toisen joululahjaksi antamani neulomuksen kanssa. Se ei sentään liity jalkoihin mitenkään. Toivottavasti ainakaan.

*****

Kiltti tyttö sai toivomansa neulekirjat joululahjaksi. Tällä erää ei tosin voi kuin katsella ja suunnitella, mutta se ei tunnu kauheasti harmittavan. Kaipa tuo käsi jonakin päivänä on taas kunnossa. Pakkohan sen on parantua. Pakko.

Read Full Post »

Alla taivaan sinisen

Ohje/malli: Pomatomus, Knitty winter 2005
Lanka: Villa Mokka Mokkasukka (väri: Day spa)
Puikot: 2,5 mm
Ravelryssä

Pomatomus-sukkiin törmäsin, kun tein ensimmäisen kerran tuttavuutta neuleblogeihin. Se oli kaiketi vuoden 2006 tienoilla. Muistan jo silloin halunneeni itselleni samanlaiset sukat. Värikin oli alusta asti hyvin selvä. Sellainen kaunis siniturkoosi. Hieman eläväinen sävy, mutta ei liian kirjava. Sitä sopivaa lankaa sitten joutuikin etsimään kissojen ja koirien kanssa. Aika monta vikaostostakin tuli tehtyä ja yksi täydellisen sopiva Koigu-vyyhtikin (tai siis kaksi vyyhtiä) meni ohi käsien. Lopulta törmäsin Mokkasukka-lankaan, joka herätti pieniä toiveita harharetkien päättymisestä. Ikäväkseni huomasin, että lanka näytti paljon kirjavammalta todellisuudessa kuin tietokoneen näytön kautta tarkasteltuna ja vieläpä liian sinivoittoiselta. Pettymystä nieleskellen tungin langan muiden lankojen joukkoon ja päätin unohtaa koko jutun. Lopultakin.

Pari-kolme vuotta myöhemmin mietin mitä tekisin Mokkasukka-langalle. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin neuloa siitä Pomatomukset kuten alunperin suunnittelinkin. Hiukan pitkin hampain ja vailla sitä suurinta intoa. Kun se väri oli väärä…tai oikeammin värisävy. Ihme kyllä sukat valmistuivat sen suurempia tuskia tuntematta. Menihän siinä melkein vuosi, mutta ei nyt tartuta pikkuseikkoihin. Taisi olla jo vähän sellainen olo, että tämä viisi vuotta välillä aktiivisemmin ja välillä vähemmän aktiivisemmin jatkunut projekti on syytä saada pois käsistä. Hyvällä tai pahalla. Sen kummemmmin purnaamatta. Ainakaan kovin suurin äänen painoin.

Näiden sukkien kohdalla näkee parhaiten sen, miten hankala voin olla värien ja värisävyjen suhteen. Osa neulemalleista on sellaisia, että tiedän ensinäkemältä minkä värisiä niiden pitää olla, jos neulon itselleni. Olen nähnyt paljon kauniita  Pomatomuksia, mutta itse en ole voinut kuvitellakaan neulovani niitä kuin sellaisina tietyn siniturkoosin sävyisinä. Sitä oikeaa sävyä ei vain löytynyt ja lopputuloskin kaihertaa mieltä. Onhan ne ihan ok, mutta siinäpä se. Vuosikausien kypsyttely ja etsintätyö päätyi kutakuinkin kuraojaan tai ainakin ojan penkalle.

Positiivisesti ajateltuna sukat olisivat mitä parhaita lahjamateriaalia, mutta tiukan käsialan ansiosta ne ovat niin kapoisat, etteivät oikein käy potentiaalisten lahjansaajien jalkaan. Käyttöön ne päätyvät kuitenkin. Ainahan sukille on tarvetta, vaikka ne sitten ovatkin VÄÄRÄN väriset. Ehkä se pakkomielle hellittää viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki muut villasukat ovat likakorissa ja varpaita palelee.

Kuten voi arvata, niin sukkakuvat on otettu alkusyksystä. Nykyisin maisemat näyttävät jo kohtuu talvisilta. Itseasiassa paljon valkoisemmilta kuin ylläolevissa kuvissa. Pakkastakin on yli kymmenen astetta. Sääennusteiden mukaan tätä iloa ei tosin kestä kauaa.

Read Full Post »

Pienokaiselle

Ohje/malli: Sunny spread
Lanka: Zettl Colorado (kelta-vihreäkirjava), Novita Miami (valkoinen ja turkoosi) ja Drops Paris (vihreä)
Koukku: 5 mm
Koko: 5 X 6 palaa; 66 cm X 78 cm (Muistiinpanot hukassa, joten mitat eivät välttämättä pidä paikkaansa)
Ravelryssä

Isoäidinneliöistä ei ehkä syntynyt peittoa, mutta yhden minikokoisen täkin sain kuitenkin virkattua kesän aikana. Löysin mukavan näköisen virkkausohjeen Räveltämöstä, jota oli heti kokeiltava. Alunperin tarkoituksena oli tehdä muutama palanen, mutta toisin kävi. Joku tosin voisi sanoa, että eihän vauvanpeittoon tulekaan kuin muutama hassu lappu, mutta se on joku muu kuin minä. Minun mielestäni kolmessakymmenessä palassa on ihan tarpeeksi lankojen päättelyä, pingottamista ja yhteenompelua.

Virkkasin palat isommalla virkkuukoukulla (niin oli muistaakseni tehty ohjeessakin) kuin normaalisti käyttäisin kyseisille langoille. Näin pinnasta ei tullut liian jäykkä vaan mukavan pehmoinen. Novita Miami oli itseasiassa tähän tarkoitukseen mitä sopivin. Puuvillasekoite oli sopivan pehmeä pientä vauvaa ajatellen. Hiukkasen lanka oli liian ohut Drops Paris ja Zettl Colorado -lankaan verrattuna. Virkkuukoukku olisi saanut olla pienempi Miami langalle, mutta sitten kahdella muulla langalla olisi tullut ihan liian jäykkää pintaa.

Oli mukavaa vaihtelua virkata peitto pienelle vauvalle. Varsinkin kun kyseessä oli poikavauva. Jotenkin ei meinaa enää ideat riittää pienten poikalasten tamineisiin. Tämä oli jo ties kuinka mones kerta peräjälkeen, kun sukuun/ystäväpiiriin syntyi miehenalku. Ei mulla tietysti ole mitään miessukupuolta vastaan, mutta olisihan se kiva tehdä joskus pienelle tytöllekin jotain söpöä ja ihanaa. Ehkä sitten joskus.

Peiton saaja oli kaiketi lahjaansa tyytyväinen, koska nukkui päiväunensa ihan kiltisti uuden peittonsa alla. Ainakin hänen äitinsä piti siitä kovasti. Itsekin olen varsin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ikäväkseni kuvat ovat aika heikkolaatuiset. En nimittäin uskonut enää jatkavani blogin pitämistä, joten kuvatkin on napsittu lähinnä tottumuksesta ja melkoisessa kiireessä. Eiköhän niistä se olennainen kuitenkin selviä.

Ilmeisesti kolmekymmentä palaa oli kuitenkin liian vähän tätä lajia. Oiskohan nälkä kasvanut syödessä.

Jotenkin siinä vain kävi niin, että palasia alkoi ilmestyä pinoiksi asti. Tässä on ne alunperin isoäidinneliöillä tehtävään päiväpeittoon hankitut langat. Osa niistä. Jätin yhden värin kokonaan pois, joten langat eivät millään riitä päiväpeittoon asti. Reilunkokoinen torkkupeitto niistä olisi kuitenkin tarkoitus tehdä. Sikäli mikäli löydän jostain tummanruskeaa, joka on värillisesti ja paksuudeltaan tarpeeksi lähellä käyttämääni Novita Tennessee -lankaa. Voipi vinkata, jos tulee jotain mieleen.

Oletettavasti joku jäi miettimään, että mitä hittoa nuo valkoiset paperit tekevät kuvassa. Joku heikolla mielikuvituksella varustettu tarvitsi niitä, jotta kykeni hahmottamaan edes summittaisesti, että miltä lopullinen peitto näyttää. Uskonvahvistusta ehkä eniten.

Read Full Post »

Kutistui ja latistui matkan varrella

Ohje/malli: Modern Afghan; Erika Knight: Simple crochet
Lanka: Novita Tennessee
Koukku: 3,5 mm
Muuta: Päiväpeitto kutistui pannulapuiksi…
Ravelryssä

Muistatteko tämän? Ai ette. Ei sillä, hädin tuskin muistan itsekään. Tai ainakaan en välittäisi muistaa. Suuri suunnitelma ja heti alkuunsa lopahtanut into. Mikään ei mättänyt sen kummemmin, mutta toisaalta ei sitten innostanutkaan. Ehkä nuo isoäidin neliöt eivät kuitenkaan ole se minun juttuni.  Jonnekin laatikon nurkkaan tuli haudattua koko projekti. Alkukesästä kaivoin sen sitten esiin muuton yhteydessä. Yritin miettiä mitä niistä valmiista lapuista tekisin. Kuten kuvasta näkyy, niin kolme pannulappua tuli väkerrettyä. Vaikka tein niistä kaksipuolisia, löytyy valmiita neliöitä vielä jonkun verran. Ehkä keksin niille käyttöä tai ehkä ne vain jatkavat hautautumistaan jonkun toisen laatikon pimentoihin.

Sen suuren suunnitelman alkuhuumassa hankituille langoille olen kaikeksi onneksi keksinyt toisen idean – peittomalli sekin. Se on edennyt jo melko pitkälle. Siitä sitten myöhemmin. Ainoastaan vaaleanharmaat langat jäävät vaille käyttöä, joten jos jotakuta kiinnostaa ostaa Novita Tennessee lankaa vaaleanharmaana, niin voipi jättää kommenttilootaan viestiä. Lankaa löytyy 5,5 kerää ja ne ovat kahta eri värierää.

Ohje: 57., Novita talvi 2008
Lanka: Mikälie vanha puuvillalanka
Puikot: 2,5 mm
Koko: halkaisija n. 58 cm (?)
Ravelryssä

Kesän aikana tuli edellä esiteltyjen pannulappujen lisäksi neulottua yksi pitsiliina. En oikein ymmärrä, että mikä minut ajaa tekemään näitä isokokoisia pitsihärpäkkeitä tasaisin väliajoin, vaikka en niistä sen kummemmin perusta. En ainakaan pöytäliinakäytössä. Joku ruuvi kai nuljahtaa välillä paikoiltaan ja kummalliset päähänpistot pääsevät valloilleen. En pohdi syitä…menisi sekin aika vain hukkaan.

Kesän ja alkusyksyn kyseessä oleva liina koristi pyöreää pöytääni. Nyt se on päätynyt johonkin mihin silmät eivät kovin usein osu. Ehkä se sieltä piilostaan kaivautuu esille, kun keksin sille paremman käyttötarkoituksen. Paremmista käyttötarkoituksista puheen ollen. Pitsiliinoja tulen jatkossakin tekemään, vaikka kirjoittamastani tekstistä voisi muuta päätellä. Liinojen koko tosin pienenee huomattavasti ylläolevaan verrattuna ja neulominen muuttuu virkkaukseksi. Löysin nimittäin lopultakin sopivan kokoisen pallon, joten voin toteuttaa kauan himoitsemani pitsilampun tekemisen. Ei kannata kuitenkaan pidätellä hengitystä. Selvät ikuisuusprojektin ainekset on kasassa.

Read Full Post »