Ohje/malli: Oma sovellus saajan mittojen mukaan (koko: 47); kärjestä ylöspäin tiimalasikantapäällä ja kiilalisäyksillä
Lanka: Novita 7 veljestä ja Novita 7 veljestä raita
Puikot: 3 mm
Neuletiheys: 24 s = 10 cm
Muuta: Kiilalisäykset tämän ohjeen innoittamana
Ravelryssa
Täällä on tapahtunut paluu yksinkertaisiin asioihin – ainakin hetkellisesti. Joulun jälkeen aloitin ihan vapaaehtoisesti perussukat ja vieläpä 47 numeron koossa. Ilman narinoita tai tympiintymisen tunnetta. Innokkaana, mutta lievästi järkyttyneenä moisesta mielenmuutoksesta. En ole perussukkien neuloja millään muotoa. Ne muodostavat aina sen pakkopullan, jota yritän vältellä viimeiseen asti. Pakenen, jos se vain on mahdollista. Nyt ne valmistuivat ihan hetkessä. Häthätää ehdin huomata aloittaneeni projektin, kun se oli jo valmis. Hämmentävää ja pelottavaa. (Jonnekin sinne välimaastoon sijoittuu kuitenkin havainto siitä, että tiimalasikantapään saa toimimaan myös jalassa, jossa on rintava jalkapöytä, kun lisää silmukoita ennen kantapäätä – ohje löytyy täältä).
Sukkaparin valmistuttua tajusin, että SYTYCK-projekti oli tyhjentänyt aika tehokkaasti päänsisäiset voimavarat neulomiseen liittyen. Perusneule kävi hyvin terapiasta. Terapointi jatkuu edelleen. Työn alla oleva Manu-neuletakki on edennyt todella sutjakkaasti, koska suurin osa neuleesta on pelkkää sileää neuletta. Olen jo harkinnut, että pistän itselleni perussukat puikoille. Niille olisi tarvetta, koska vuodenvaihteen tienoilla on hajonnut kahdet sukat. Olihan ne jo kolme vuotta vanhat ja 100 %:sta villaa, mutta loven ne tekivät ohuiden polvisukkien varantoon (ja ohuiden sukkien määrään ylipäänsä). En ole kuitenkaan kiirehtinyt asian suhteen. En oikein jaksa uskoa tämän vaiheen kestävän kovin kauaa. Itseasiassa tiedän asioiden asettuvan hiljalleen tutuille uomilleen…
Puikoilla on uusi pari kirjoneulesukkia. Kuvittelin, että kaksi paria (+ yksi puolikas) omalla ohjeella olisi ihan riittävästi. Näköjään ei. Annoin äidille joululahjaksi lahjakortin kirjoneulesukkiin. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että tarjouduin neulomaan sukat omalla ohjeellani äitini väritoiveiden mukaan. Positiivista tässä on ainakin se, että neulominen ei rasita kauheasti päätäni (osaan neuloa tämän kuvion vaikka silmät kiinni). Samainen seikka on tosin äkkiä myös negatiivinen puoli, kunhan pään sisällä kaikki on taas normaalilla tolalla. Kumpi lie ennättää ensin.
Mun ei pitäis neuloa sukkia metallipuikoilla. Pääsen neuletiheyden puolesta aina ihan mahdottomiin lukemiin ilman sen kummempaa yritystä. Puisilla tai bambuisilla puikoilla ollaan selkeästi vaatimattomimmissa tiheyksissä. Varsinkin jos kyseessä on kirjoneule. En oikein pysy enää kärryillä omaan neulekäsialaani liittyvissä ihmeellisyyksissä. Ennen kaikki oli paljon helpompaa…
EDIT. Ohoh, mun blogi on täyttänyt muutama päivä sitten KOLME vuotta. Enpä ois uskonut, että näin pitkälle jatkuu yhteinen taival.
Haaveiden hahtuvat 
Onnittelut 3 vuotiaalle blogille. Ihanat sukat taas tulossa!
Onnittelut mukavalle blogillesi!
Onnittelut ja mukavaa kun olette olemassa, sinä ja blogisi :) Toivotavasti blogitaival jatkuu vielä pitkään.
Kaunis raidoitus noissa isoissa sukissa ja miten kätevä tapa lisätä silmukoita. Kiitos vinkistä.
Minulla ei ole tällä hetkellä mikään neule kesken. Ihan orpo olo. Kietaisuliivi oli pettymys ja nyt on korkea kynnys alkoittaa uutta. Harmaa lanka kyllä huhuilee houkuttelevasti tuolla komerossa mutta on jotenkin tylsä olo, plääh.
Onnea kolmivuotiaalle!
Musta vähän tuntuu että bambupuikoilla tulee helposti neuloneeksi vähän löysemin, koska niillä ei voi vääntää samalla lailla kuin metallisilla. Lisäksi silmukat putoavat metallisesta helposti pois jos tekee yhtään löysempää.
Epa ja Hanhan: Kiitos :)
Annikainen: Kiitos. En alunperin uskonut blogin selviytyvän näin pitkälle. Matkan varrella on välillä tökkinyt siihen malliin, että enpä ois lyönyt vetoa blogin säilymisen puolesta. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Hassua.
Lanka huolehti raidoittamisen mun puolesta, joten nämä tosiaan oli aika aivotonta neulottavaa. Mukavan rauhalliset sävyt ja varmasti miehiseen makuun (?).
Mie voin lahjoittaa sulla pari keskeneräistä ;D Niitä meinaan taas on. Lisääkin pitäis olla, että saisi itsellekin sukkia. 80% neulomistani sukista taitaa mennä muualle kuin itselleni. Pitäis keskittyä sillä saralla enempi itseen ja niihin perussukkiin.
Soile: Kiitos :) Mulla tosiaan löystyy käsiala ihan itsestään, kun neulon puisilla puikoilla. Ajattelin aiemmin, että se johtuu siitä, että pelkään alitajuisesti puikkojen katkeavan. Kerran kokeilin sitten neuloa puisilla tosi tiukkaa neulepintaa, mutta jäi häviölle metallisiin verrattuna. Ehkä mulla on vaan parempi tuntuma metallipuikkoihin :D Silmukoiden karkaamisesta mulla ei ole vaaraa…tai no joidenki pitsihuivien kanssa on ollut pieni vaara.
Onnea blogisynttäreistä!
Tuo sinun kirjoneulekuviosi on aivan upea! Löysin blogiisi SYTYCKin myötä ja oon säännöllisesti käynyt kurkkimassa, milloin tulee uusi päivitys :)
Itsekin aloitin sukkien neulomisen eilen vuosien tauon jälkeen. Nyt en malttaisi pitää taukoa ollenkaan. En uskaltanut vielä aloittaa varpaista päin, mutta tiimalasikantapäätä aion kokeilla.
Onnittelut! =) Komiat sukat oot tehnyt, oikein mukavat värit. :)
Frost: Kiitos :) Mun blogi päivittyy aika harvakseltaan. Pitäs varmaan päivittää ahkerammin, kun tulee sitten kerralla kirjotettua ihan turhan pitkiä sepustuksia :P Nytki ois tuhannen asiaa, joista ois pitänyt päivittää, mutta enpä viittiny kaikkea tunkea samaan päivitykseen.
Riikka: Kiitän :) Toivottavasti ovat mieluisat ja sopivat saajalleen. Mittojen mukaan tehty, mutta jotenki on aina pelko epäonnistumisesta, kun tekee sellaiseen kokoon, joka on ihan eri kokoluokkaa kuin omat mitat.
Hatunnosto 47-kokoisille sukille! Omalla miehellä on myös iso jalka ja hänellehän on pakko neuloa sukat edes joskus, huoh. Onnea myös blogille :)
Onnea vain kolmivuotiaalle, ja pitkää ikää! :)
Ei jestas noi sun sukat on kyl hienot. Tekis mieli itsellekin, mutta kirjoneuletekniikka ei vieläkään ole kovin korkealla mun osaamisteni listalla. Oon liian äkkinäinen ja silti tavoittelen täydellistä lopputulosta. Kiva yhdistelmä, eikö? :)
Onnittelut kolmivuotiaalle!
Elli: Kävi yllättävän nopeasti noitten neulominen. Ohuesta langasta ei taitais edetä yhtä sutjakkaasti :D Onneksi sukkien saaja tarvitsee kuitenki enempi paksuja villasukkia.
Vilma: Äkkinäisyys ja täydellisyyteen pyrkiminen kuulostaa aika pelottavalta yhdistelmältä silloin, kun vasta hakee itselle toimivinta kirjoneuletekniikkaa. Saattaahan se toisaalta potkia eteenpäin. Omalla kohdalla äkkinäisyys ei toimi kirjoneuleessa ollenkaan. Pakko neuloa löysin rantein ja leppoisasti, kun kiristän helposti langat liian tiukalle, jos oikein alan viuhtoon :D Ei onnistu samaan vauhtiin kuin yksivärinen sileäneule.
BerlinBat: Kiitos :)
Onnea kolmevuotiaalle blogille! Välillä pitää palata perusasioihin että voi sitten taas neuloa niitä ihmeellisyyksiä ;)
Onnea kolmivuotiaalle! Ja näyttää muuten tosi kivalle tuo mustavalkosävytys tuossa sukassasi..
Lämpimät onnittelut (kovin taidokkaalle ;-)) kolmivuotiaalle! Ihana, että olet olemassa. Luin kolmen vuoden takaisen postauksesi. Taitoa Sinulla on ollut jo syntymähetkellä… Upeita sukkia nytkin nuo molemmat. On aina ilo nähdä noin tasaista neulejälkeä.
Emma: Kiitos. Mun tapauksessa pitää ilmeisemmin tyhjentää välillä päätä :D Hyvä olis, jos tämä perusneuleiden neulomisinto kestäisi pidempäänkin, kun pitäs saada itellekki ihan perussukat ohuesta langasta.
Outi: Kiitän. Äiti halusi tuolla värityksellä. Itselläni vähän tökkii, kun jostain syystä neulepinta ei näytä niin hyvältä tuossa väriyhdistelmässä…tai ehkä mie oon vain sokaistunut viimeaikaisesta väri-ilottelusta neuleiden suhteen. Yleensä nämä arkisemmat väriyhdistelmät vetoavat enemmän minuun, mutta ehkä mulla on nyt muutenki asiat päälaellaan :D
Maaria: Kiitos :) Nuo miesten sukat on neulottu niin tiukalla neuletiheydellä, että tasainen käsiala on tietty senki takia. Ei oo tilaa törrötellä miten sattuu…Mie pidän itseäni aika keskitason neulojana. Käsialan suhteen ehkä vähän keskitasoa ylempänä, mutta se riippuu niin paljon langastakin. Kaipa mulla niitä taitoja (lahjoja?) on ihan mukavasti, mutta neulomisnopeudessa sitte häviän varmaan suurimmalle osalle tosineulojista.
Ihastelen edelleenkin tuota ihanaa kuviota..!! Voiko sulle ilmoittautua testineulojaksi kun saat ohjeen kirjoitettua?:)
Suvi: Kiitos :) Mulla on näillä näkymin tarpeeksi testineulojia. Joudut odottelemaan varsinaisen ohjeen julkaisuun asti. Siihen varmasti jonkin aikaa vielä menee. Liekö kaiken odotuksen arvoinen sitten :D
Vielä siitä sun sukkakuviosta, kun se on miun mielestäkin tosi koukuttava, että voisin villatakin neuloa. Senverran erikoinen malli, että siksipä ihmettelinkin eilenaamulla kun paikallisessa sanomalehdessä oli eräässä jutussa kuva pöytäliinasta ja se oli niin tutunoloinen.
Pirena: Mie en osaa tuohon oikein sanoa mitään. Aika jännä, jos se ihan samanlainen oli. Kai on tullut keksittyä sitten sama kuvio uudelleen. Sellaista pöytäliinaa en ole kuitenkaan nähnyt, joten siksikään en nyt osaa sanoa mitään.
Soilen blogissa kirjoitin kommenttilootaan, että kaupassa osui silmiini lautasliinapaketti, jossa oli vähän samaa tyyliä kuin tuossa omassa kuviossani ja siitä sain kimmokkeen. Itekseen kuitenkin kyhätty kokoon, kun en edes ostanut niitä lautasliinoja omakseni. Lähinnä nuo risteävät rinkulat jäi mieleen siitä kuviosta, muutoin sitten hahmoteltu sen mukaan, mikä sattui sopimaan ja näytti fiksulta.
Jos haluat nahdä kuvan, niin laita mulle s-postiosoitteesi, niin skannaan kuvan. En halua olla millään muotoa ilkeä, ihmettelin vaan samannäköisyyttä.
Onnea onnea blogisynttäreistä. Ihanaa ystävänpäivää Sinulle.
Kaunis, siro 47 sukka.
Lahjakortit ovat mukava tapa, lahjasaaja saa mitä haluaa.
Kauniit ovat nuo perussukatkin. Mie olen samaa mieltä niitten neulomisesta – tylsältä tuntuu, kun netti on täynnänsä mitä ihanimpia sukkamalleja.
Jään odottelemaan Manua, joka on miullakin ”tuonneulonjoskus”-listalla.
Tule osallistumaan arvontaani
Kaunis kuvio kirjoneuleessa!
[…] jatketaan. Kilttinä tyttönä neuloin kesällä (vai oliko se alkusyksyä) sukat isäpuolelleni. Edelliset olivat niin mieleiset ja koon puolesta onnistuneet, että innostuin tekemään toisetkin. […]