Lumihiutaleita

Ohje/malli: Maggie’s snowflake 1, Century snowflake, Four-day weekend snowflake (x 2), Triple crochet snowflake, Crocheted snowflake ornament ja Mary Olki: Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja
Lanka: J&P Coats mercer crochet size 60
Koukku: 0,6 mm ja 1,25 mm
Koko: 6,5 – 18 cm
Muuta: Osa kuvioista on virkattu yksinkertaisella ja osa kaksinkertaisella langalla
Ravelryssä

Virkkasin äidilleni seitsemän lumihiutaletta ikkunakoristeeksi ja samalla myös joululahjaksi. Kaikki lähti liikkeelle sattumalta päähäni pälkähtäneestä ideasta. Käsi kun ei kovin kummoiseen taipunut joulukuussa, ei mitään suuria suunnitelmia voinut edes ajatella. Näitä pikkuisia virkkauksia kuitenkin kykenin tekemään silloin tällöin. Jostain syystä käsi ei kummoisesti ärtynyt ohuen ohuen langan virkkauksesta, kun se oli näin pienimuotoista. Mikään muu ei sitten luonnistunutkaan. Eikä oikein luonnistu vieläkään. Olen kokeillut ja päättänyt sitten olla kokeilematta. Parempaan päin on kuitenkin menty, mutta eipä tässä vielä naurata.

Ei kai näistä sen kummempaa sanottavaa ole. Tykkään kovasti lopputuloksesta. Hiutaleista tuli kauniita ja hentoisen näköisiä. Kuvaaminen ei sitten luonnistunut kovin kehuttavasti (on mahdoton kuvauskohde) ja tärkkääminen oli yhtä tahtojen taistoa taaskin. Tuli sekin tehtyä kahteen kertaan…yhden kuvion kohdalla jopa kolmeen kertaan. Eikä se kolmeen kertaan tärkätty pysy vieläkään kunnolla kuosissa. Johtuu tosin enemmän mallista kuin tärkkäyksestä, mutta kuitenkin.

Ihanaista alkanutta vuotta kaikille!

Varpaat lämpimäksi

Ohje: Peruspolvisukat omasta päästä
Lanka: Novita Tico Tico
Puikot: 2,5 mm
Ravelryssä

Vuoden loppu alkaa olla käsillä, joten pitänee esitellä loputkin tänä vuonna valmistuneet neuleet. Muutama pikku juttu jää ensivuoden puolelle, mutta ei mitään merkittävää. Itseasiassa kun katsoo tänä vuonna tehtyjä käsitöitä, huomaa tahdin hiipuneen ihan olemattomaksi. Käsi on tosin oikutellut jo alkukesästä asti säännöllisin väliajoin, joten ei sitä oikein voikaan neuloa. Eipä tuo olkapään jänteeseen pistetty kortisonikaan tunnu auttavan riitävästi, joten saapa nyt sitten nähdä kuinka käy. Johtuneeko käsiongelmista vai jostain ihan muusta, että mielenkiinto on menneen vuoden aikana siirtynyt enemmän muihin harrastuksiin. Kiinnostus neulomiseen liittyviin asioihin on selkeästi muuttunut maltillisemmaksi.

Alkukesästä neulasin itselleni raitapolvarit. Suhtauduin Novitan ohkaiseen sukkalangaan skeptisesti heti ensituntumasta alkaen, vaikka en kuitenkaan niin skeptisesti, että olisin jättänyt kokeilematta. Lanka tuntui kutoessa epämiellyttävän lirulta ja liukkaalta ja neulepinta oli alun alkaenkin turhan pörheän näköinen. Käytössä sukista on tullut entistä pörröisemmät. Ehjät ne kuitenkin ovat edelleen, eikä varsinaisia kulumisen merkkejä näy, joten en jaksa kauheasti purnata. Ahkerasti noita on kuitenkin ryvetetty niin kumisaappaissa kuin muissakin kengissä ja pesty moneen monituiseen kertaan. Lisäksi väritys on niin mieleinen, että en jaksa pikku pörrötyksistä välittää. Piristysruiske synkkyyden keskelle.

Ohje: Perussukat omasta päästä, kärkikavennustekniikka Nancy Bushin Knitting Vintage socks -kirjasta
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm
Ravelryssä

Sukkalinjalla jatketaan. Kilttinä tyttönä neuloin kesällä (vai oliko se alkusyksyä) sukat isäpuolelleni. Edelliset olivat niin mieleiset ja koon puolesta onnistuneet, että innostuin tekemään toisetkin. Yllättävän kivuttomasti tekee 47 numeron jalkaan sukat, kun käyttää vähän paksumpaa lankaa (sellaisia minulta myös toivottiin). Näistä sukista ei taida olla kovin kummoista sanottavaa. Kärkikavennuksissa käytin harvemmin käyttämääni kavennustapaa. Siitä muodostuu hauska tähtikuvio sukan kärkeen ja se on selkeästi omiaan sellaiselle, jonka varvasosa jalasta on pitkä ja kapeahko.

Olisi minulla vielä kolmannetkin raitasukat esiteltävänä. Jätän ne kuitenkin seuraavaan kertaan ja esittelen toisen joululahjaksi antamani neulomuksen kanssa. Se ei sentään liity jalkoihin mitenkään. Toivottavasti ainakaan.

*****

Kiltti tyttö sai toivomansa neulekirjat joululahjaksi. Tällä erää ei tosin voi kuin katsella ja suunnitella, mutta se ei tunnu kauheasti harmittavan. Kaipa tuo käsi jonakin päivänä on taas kunnossa. Pakkohan sen on parantua. Pakko.

Rauhallista joulua!

Helmiä ja harmia

Muutamia kesän ja alkusyksyn aikana valmistuneita neuleita olisi vielä esittelemättä, mutta se nyt jää tuonnemmaksi. Käsi on ollut jo monta viikkoa niin kipeänä, että sillä saralla ei ihan heti ole tulossa uusia esiteltäväksi, joten eipä niillä aiemmillakaan ole niin kiirettä. Juurikin sopivasti joulun alla. Mikäli käsi tässä parantuu ennen joulua, on edessä melkoinen neulemaratoni tai sitten jätän koko leikin välistä ja pistän paketteihin ihan jotain muuta. Vaihteluhan voisi virkistää itse kutakin…paitsi jos on jo luvannut pehmeitä paketteja ja niitä odotetaan.

Tämä nyt on tietysti etupäässä neuleblogi, mutta onpa täällä näitä itseväsättyjä koruja vilauteltu ennenkin. Mikseipä sitten nytkin. Muutama kokeilu tuli tehtyä helmikudonnan saralla (niitä varmaan syntyy tulevaisuudessa aika paljon enemmänkin). Ruudullinen käsikoru on tehty kehyksen avulla ja kaksi muuta ilman kehystä. Tekniikka oli kohtalaisen helppo oppia, mutta melkoista näpertämistähän tuo on. Sormet tuntuu melkoisen paksuilta ja tönköiltä, kun pienimmistä siemenhelmistä on kyse. Aika äkkiä siihen kuitenkin tottuu, ja selkeästi myös addiktoituu. Vielä yksi kerros, vielä yksi kerros, vielä yksi kerros…

En mie lankoja helmiin ole vaihtamassa kokonaan, mutta neulomisen maanisen vaiheen helpottaessa on selkeästi alkanut kiinnostamaan toisenlaisetkin kädentaidot. Oikea käsi tuntuu oikuttelevan vuosi vuodelta enempi, joten voisi olla tietysti hyvä, kun vähentäisi selkeästi neulomista. Tällä hetkelläkin olen ollut pari-kolme viikkoa täydessä neulontalakossa ja luultavasti samalla linjalla mennään vielä pitkään. Aivan kuin kiusaksi iskin silmäni tähän neulemalliin. En edes muista koska olen viimeksi tuntenut pakottavaa tarvetta neuloa itselleni jonkun tietyn vaatekappaleen. Nyt se iski niin kuin se kuuluisa metrinen halko. Se on ihan mun näköinen…pakko saada itelle. Taito-lehtikin oli pakko kotiuttaa kirjakaupassa käydessä. Huoh ja nyyh. Kukahan sen puseron neulois mulle?

Vielä niistä koruista. Puuhelmistä ja erilaisista nauhoista väsäsin yksi ilta pari kaulakorua. Pidempään koruun laitoin organzanauhaakin, mutta jäi aika mitättömän näköiseksi, koska nauha oli liian kapeaa. Kummassakin on kuparilukko, vaikka pidempään ei olisi sellaista edes tarvinnut. Pieni ajatusvirhe tuli tehtyä, enkä viitsinyt alkaa purkamaan korua kokonaan. Lukko jäi sitten ainoaksi vaihtoehdoksi.

Alla taivaan sinisen

Ohje/malli: Pomatomus, Knitty winter 2005
Lanka: Villa Mokka Mokkasukka (väri: Day spa)
Puikot: 2,5 mm
Ravelryssä

Pomatomus-sukkiin törmäsin, kun tein ensimmäisen kerran tuttavuutta neuleblogeihin. Se oli kaiketi vuoden 2006 tienoilla. Muistan jo silloin halunneeni itselleni samanlaiset sukat. Värikin oli alusta asti hyvin selvä. Sellainen kaunis siniturkoosi. Hieman eläväinen sävy, mutta ei liian kirjava. Sitä sopivaa lankaa sitten joutuikin etsimään kissojen ja koirien kanssa. Aika monta vikaostostakin tuli tehtyä ja yksi täydellisen sopiva Koigu-vyyhtikin (tai siis kaksi vyyhtiä) meni ohi käsien. Lopulta törmäsin Mokkasukka-lankaan, joka herätti pieniä toiveita harharetkien päättymisestä. Ikäväkseni huomasin, että lanka näytti paljon kirjavammalta todellisuudessa kuin tietokoneen näytön kautta tarkasteltuna ja vieläpä liian sinivoittoiselta. Pettymystä nieleskellen tungin langan muiden lankojen joukkoon ja päätin unohtaa koko jutun. Lopultakin.

Pari-kolme vuotta myöhemmin mietin mitä tekisin Mokkasukka-langalle. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin neuloa siitä Pomatomukset kuten alunperin suunnittelinkin. Hiukan pitkin hampain ja vailla sitä suurinta intoa. Kun se väri oli väärä…tai oikeammin värisävy. Ihme kyllä sukat valmistuivat sen suurempia tuskia tuntematta. Menihän siinä melkein vuosi, mutta ei nyt tartuta pikkuseikkoihin. Taisi olla jo vähän sellainen olo, että tämä viisi vuotta välillä aktiivisemmin ja välillä vähemmän aktiivisemmin jatkunut projekti on syytä saada pois käsistä. Hyvällä tai pahalla. Sen kummemmmin purnaamatta. Ainakaan kovin suurin äänen painoin.

Näiden sukkien kohdalla näkee parhaiten sen, miten hankala voin olla värien ja värisävyjen suhteen. Osa neulemalleista on sellaisia, että tiedän ensinäkemältä minkä värisiä niiden pitää olla, jos neulon itselleni. Olen nähnyt paljon kauniita  Pomatomuksia, mutta itse en ole voinut kuvitellakaan neulovani niitä kuin sellaisina tietyn siniturkoosin sävyisinä. Sitä oikeaa sävyä ei vain löytynyt ja lopputuloskin kaihertaa mieltä. Onhan ne ihan ok, mutta siinäpä se. Vuosikausien kypsyttely ja etsintätyö päätyi kutakuinkin kuraojaan tai ainakin ojan penkalle.

Positiivisesti ajateltuna sukat olisivat mitä parhaita lahjamateriaalia, mutta tiukan käsialan ansiosta ne ovat niin kapoisat, etteivät oikein käy potentiaalisten lahjansaajien jalkaan. Käyttöön ne päätyvät kuitenkin. Ainahan sukille on tarvetta, vaikka ne sitten ovatkin VÄÄRÄN väriset. Ehkä se pakkomielle hellittää viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki muut villasukat ovat likakorissa ja varpaita palelee.

Kuten voi arvata, niin sukkakuvat on otettu alkusyksystä. Nykyisin maisemat näyttävät jo kohtuu talvisilta. Itseasiassa paljon valkoisemmilta kuin ylläolevissa kuvissa. Pakkastakin on yli kymmenen astetta. Sääennusteiden mukaan tätä iloa ei tosin kestä kauaa.

Pienokaiselle

Ohje/malli: Sunny spread
Lanka: Zettl Colorado (kelta-vihreäkirjava), Novita Miami (valkoinen ja turkoosi) ja Drops Paris (vihreä)
Koukku: 5 mm
Koko: 5 X 6 palaa; 66 cm X 78 cm (Muistiinpanot hukassa, joten mitat eivät välttämättä pidä paikkaansa)
Ravelryssä

Isoäidinneliöistä ei ehkä syntynyt peittoa, mutta yhden minikokoisen täkin sain kuitenkin virkattua kesän aikana. Löysin mukavan näköisen virkkausohjeen Räveltämöstä, jota oli heti kokeiltava. Alunperin tarkoituksena oli tehdä muutama palanen, mutta toisin kävi. Joku tosin voisi sanoa, että eihän vauvanpeittoon tulekaan kuin muutama hassu lappu, mutta se on joku muu kuin minä. Minun mielestäni kolmessakymmenessä palassa on ihan tarpeeksi lankojen päättelyä, pingottamista ja yhteenompelua.

Virkkasin palat isommalla virkkuukoukulla (niin oli muistaakseni tehty ohjeessakin) kuin normaalisti käyttäisin kyseisille langoille. Näin pinnasta ei tullut liian jäykkä vaan mukavan pehmoinen. Novita Miami oli itseasiassa tähän tarkoitukseen mitä sopivin. Puuvillasekoite oli sopivan pehmeä pientä vauvaa ajatellen. Hiukkasen lanka oli liian ohut Drops Paris ja Zettl Colorado -lankaan verrattuna. Virkkuukoukku olisi saanut olla pienempi Miami langalle, mutta sitten kahdella muulla langalla olisi tullut ihan liian jäykkää pintaa.

Oli mukavaa vaihtelua virkata peitto pienelle vauvalle. Varsinkin kun kyseessä oli poikavauva. Jotenkin ei meinaa enää ideat riittää pienten poikalasten tamineisiin. Tämä oli jo ties kuinka mones kerta peräjälkeen, kun sukuun/ystäväpiiriin syntyi miehenalku. Ei mulla tietysti ole mitään miessukupuolta vastaan, mutta olisihan se kiva tehdä joskus pienelle tytöllekin jotain söpöä ja ihanaa. Ehkä sitten joskus.

Peiton saaja oli kaiketi lahjaansa tyytyväinen, koska nukkui päiväunensa ihan kiltisti uuden peittonsa alla. Ainakin hänen äitinsä piti siitä kovasti. Itsekin olen varsin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ikäväkseni kuvat ovat aika heikkolaatuiset. En nimittäin uskonut enää jatkavani blogin pitämistä, joten kuvatkin on napsittu lähinnä tottumuksesta ja melkoisessa kiireessä. Eiköhän niistä se olennainen kuitenkin selviä.

Ilmeisesti kolmekymmentä palaa oli kuitenkin liian vähän tätä lajia. Oiskohan nälkä kasvanut syödessä.

Jotenkin siinä vain kävi niin, että palasia alkoi ilmestyä pinoiksi asti. Tässä on ne alunperin isoäidinneliöillä tehtävään päiväpeittoon hankitut langat. Osa niistä. Jätin yhden värin kokonaan pois, joten langat eivät millään riitä päiväpeittoon asti. Reilunkokoinen torkkupeitto niistä olisi kuitenkin tarkoitus tehdä. Sikäli mikäli löydän jostain tummanruskeaa, joka on värillisesti ja paksuudeltaan tarpeeksi lähellä käyttämääni Novita Tennessee -lankaa. Voipi vinkata, jos tulee jotain mieleen.

Oletettavasti joku jäi miettimään, että mitä hittoa nuo valkoiset paperit tekevät kuvassa. Joku heikolla mielikuvituksella varustettu tarvitsi niitä, jotta kykeni hahmottamaan edes summittaisesti, että miltä lopullinen peitto näyttää. Uskonvahvistusta ehkä eniten.

Kutistui ja latistui matkan varrella

Ohje/malli: Modern Afghan; Erika Knight: Simple crochet
Lanka: Novita Tennessee
Koukku: 3,5 mm
Muuta: Päiväpeitto kutistui pannulapuiksi…
Ravelryssä

Muistatteko tämän? Ai ette. Ei sillä, hädin tuskin muistan itsekään. Tai ainakaan en välittäisi muistaa. Suuri suunnitelma ja heti alkuunsa lopahtanut into. Mikään ei mättänyt sen kummemmin, mutta toisaalta ei sitten innostanutkaan. Ehkä nuo isoäidin neliöt eivät kuitenkaan ole se minun juttuni.  Jonnekin laatikon nurkkaan tuli haudattua koko projekti. Alkukesästä kaivoin sen sitten esiin muuton yhteydessä. Yritin miettiä mitä niistä valmiista lapuista tekisin. Kuten kuvasta näkyy, niin kolme pannulappua tuli väkerrettyä. Vaikka tein niistä kaksipuolisia, löytyy valmiita neliöitä vielä jonkun verran. Ehkä keksin niille käyttöä tai ehkä ne vain jatkavat hautautumistaan jonkun toisen laatikon pimentoihin.

Sen suuren suunnitelman alkuhuumassa hankituille langoille olen kaikeksi onneksi keksinyt toisen idean – peittomalli sekin. Se on edennyt jo melko pitkälle. Siitä sitten myöhemmin. Ainoastaan vaaleanharmaat langat jäävät vaille käyttöä, joten jos jotakuta kiinnostaa ostaa Novita Tennessee lankaa vaaleanharmaana, niin voipi jättää kommenttilootaan viestiä. Lankaa löytyy 5,5 kerää ja ne ovat kahta eri värierää.

Ohje: 57., Novita talvi 2008
Lanka: Mikälie vanha puuvillalanka
Puikot: 2,5 mm
Koko: halkaisija n. 58 cm (?)
Ravelryssä

Kesän aikana tuli edellä esiteltyjen pannulappujen lisäksi neulottua yksi pitsiliina. En oikein ymmärrä, että mikä minut ajaa tekemään näitä isokokoisia pitsihärpäkkeitä tasaisin väliajoin, vaikka en niistä sen kummemmin perusta. En ainakaan pöytäliinakäytössä. Joku ruuvi kai nuljahtaa välillä paikoiltaan ja kummalliset päähänpistot pääsevät valloilleen. En pohdi syitä…menisi sekin aika vain hukkaan.

Kesän ja alkusyksyn kyseessä oleva liina koristi pyöreää pöytääni. Nyt se on päätynyt johonkin mihin silmät eivät kovin usein osu. Ehkä se sieltä piilostaan kaivautuu esille, kun keksin sille paremman käyttötarkoituksen. Paremmista käyttötarkoituksista puheen ollen. Pitsiliinoja tulen jatkossakin tekemään, vaikka kirjoittamastani tekstistä voisi muuta päätellä. Liinojen koko tosin pienenee huomattavasti ylläolevaan verrattuna ja neulominen muuttuu virkkaukseksi. Löysin nimittäin lopultakin sopivan kokoisen pallon, joten voin toteuttaa kauan himoitsemani pitsilampun tekemisen. Ei kannata kuitenkaan pidätellä hengitystä. Selvät ikuisuusprojektin ainekset on kasassa.

Menneen talven lumia

Ajattelin hetkellisen mielenhäiriön puuskassa esitellä näitä viimeisen puolen vuoden aikana valmiiksi tulleita töitä. Montaahan niitä ei ole, mutta jotain kuitenkin. Aloitetaan sieltä vanhimmasta päästä eli Knotty-käsineistä.

Ohje/malli: Knotty Gloves by Julia Mueller (rav-linkki)
Lanka: Malabrigo sock, väri: chocolate amargo
Puikot: 2,5 mm
Ravelryssä

Olen haaveillut näiden käsineiden neulomisesta ties kuinka pitkään. Haaveilun asteelle ne meinasivat jäädäkin, koska sormikkaiden neulominen ei kuulu millään muotoa vahvuuksiini. Niissä on ihan liian monta pääteltävää langanpäätä ja muutenkin ne erilliset sormiosiot tuntuvat niin työläiltä jo ajatuksenakin. Todisteena siitä seikasta voisin kertoa, että olen tätä ennen neulonut vain yhdet sormikkaat (niistä on todiste täällä blogissakin). Lapasia löytyy sitä vastoin joka nurkasta…tai ehkä paremminkin korista.

Muistikuvat neuleprosessista ovat kuta kuinkin olemattomat. Onhan nämä neulottu jo kevättalvella. Sen muistan, että muokkasin ohjetta hiukkasen sormiosiota neuloessani. Muistaakseni neuloin ensin pikkurillin, poimin pikkurillin reunasta muutaman silmukan ja sen jälkeen lopuilla silmukoilla muutaman kerroksen ennen kuin aloitin muiden sormien neulomisen. Se tapa toimii paremmin omaan käteeni. Ainakin itselläni pikkusormi alkaa selkeästi alempaa kuin muut sormet.

Lopputulos miellyttää minua suuresti. Siihen ei tarvitse edes sitä hyvää muistia. Näitä käsineitä on pidetty ahkerasti tänäkin syksynä ja ovatten kuulkaa ihanat kädessä. Malabrigo sock on mitä parhain lanka tällaiseen neulomukseen. Sopivan ohut ja pehmeä lanka. Miellyttävä ihoa vasten ja ilo silmälle. Tällainen lanka, jossa on ihan pienen pienesti elävyyttä värissä, on mitä ihanin lanka omasta pienen pienestä näkövinkkelistäni katsottuna.

Ikäväkseni kuvat eivät ole kauhean suosiolliset käsineissä oleville palmikoille. Jostain syystä ne eivät halua esiintyä edukseen näissä kuvissa. Muutenkin on sanottava se, että vaikka nämä käsineet ovat omasta mielestäni tosi tyylikkäät, palmikot ovat kuitenkin aika turhat. Sinnehän ne takin hihan alle piiloutuvat. Ilahtuuhan niistä toki omat silmät jokaisella katsomiskerralla, joten ehkä ne ei nyt ihan turhat ole kuitenkaan.

Heijastuksia

EDIT. Ohje löytyy myös Ravelrystä

Puoli vuotta sitten jätin lupaukseni roikkumaan ilmaan. Neuleohjeen julkaisu jäi tekemättä. Tapahtui liian monia ikäviä asioita ja suuria muutoksia kerralla, joiden takia päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Mitä kauemmin aikaa kului sitä vaikeampi oli palata takaisin blogin äärelle. Kynnys vain kasvoi järjettömän suureksi ja innostus kuihtui kasaan. En kuitenkaan kovin helpolla riko lupauksiani, kävi elämässä sitten miten kävi. Tässä nyt vihdoinkin aikaa sitten lupaamani ohje suunnittelemiini sukkiin. Kuva toimii linkkinä ohjeeseen ja samainen ohje on löydettävissä myös sivupalkista Heijastuksia nimen alta omista neuleohjeista.

Heijastuksia

En ole suunnitellut neuleohjeita aiemmin ja on kovin epätodennäköistä, että tulen toistamaan tätä kokemusta enää uudelleen. Optimistisuuden huumassa laitoin kuitenkin sivupalkkiin otsikoksi: omat neuleohjeet, vaikka yksinäiseksi piruksi tuo taitaa todellisuudessa jäädä. Pyydän ymmärrystä mahdollisten virheiden ja epäselvyyksien suhteen jo etukäteen. Ymmärrän, että ohjeessa on sekä ulkomuodoltaan että sisällöltään paljon toivomisen varaa. Nykyiselläni en vain taivu parempaan. Ihan kaikkia ongelmallisuuksia en kuitenkaan suostu ottamaan täysin omille harteilleni.  Neuleprosessi oli melko haastava, joten aika vaikea sitä oli saada kovin yksinkertaiseen muotoon ja toisaalta suomen kieli neuleohjeen kirjoituskielenä oli myös aika vaivalloinen.

Ohje ei ole kaikkein sopivin aloittelijoille, mutta mikäli kärsivällisyyttä ja oppimisen halua riittää, kannattaa toki kokeilla. Autan mielelläni ongelmatilanteissa ja neuvon epäselvissä kohdissa, mutta ohjeessa käytettyjen tekniikoiden opettelu ja itse sukan neulominen jää jokaisen omille harteille. Huomaattehan, että voi viedä jonkin aikaa, ennen kuin saatte vastauksen kysymyksiinne. Tämä on minulle vain harrastus ja sellaisena tulee pysymäänkin. Otattehan yhteyttä ainoastaan sähköpostitse. Osoite löytyy ohjeesta (roskapostien takia en enää mielelläni laita osoitettani näkyviin blogiini suoraan).

Lämpöiset kiitokset testineulojilleni: Soile, Hely ja Berlinbat.

*****

Puoli vuotta on pitkä aika olla poissa blogimaailmasta. Lieneekö blogillani enää edes lukijoita. Ehkäpä siellä vielä muutama sitkeä sissi roikkuu linjoilla…toivon ainakin niin. En ole seurannut puoleen vuoteen blogimaailman tapahtumia ja olen ihan pihalla kaikesta. Ainoa asia, josta olen tietoinen on se tapahtuma, joka järjestetään muistaakseni tänä viikonloppuna. Pohjoisessa järjestettävä neuleretriitti. Olisin niin mielelläni ollut siinä osallisena, kun se kerrankin järjestetään sopivan etäisyyden päässä, mutta kaikkea ei voi saada. Seuraavalla kerralla sitten.

En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten en lupaa mitään. Saatan palata linjoille tai sitten en. Muutama neuletyö on puolen vuoden aikana valmistunut, mutta muistikuvat niistä alkaa olla jo aika haaleita ja uusia tuskin on ihan lähiaikoina valmistumassa.

Kevättä ilmassa

Malli/ohje: Manu by Kate Davies (Ravelry)
Lanka: New Lanark Donegal Silk Tweed DK, väri: Damson
Puikot: 3,5 & 4 mm
Muuta: Soljet nappien sijaan
Ravelryssä

Kevätväsymys ei ole täysin päästänyt otteestaan, mutta parempaan päin mennään. Hiukkasen keventyneen mielen turvin sain jopa viikonloppuna niin paljon itsestäni irti, että pari neuletta tuli kuvattua. Tässä nyt tämä ensimmäinen eli Manu-villatakki. Siitä toisesta eli omalla mallilla tehdyistä kirjoneulesukista sitten enempi, kun saan ohjeen vihdoin ja viimein kasaan.

Ikävä kyllä kuvien suhteen olisi taas toivomisen varaa, mutta langan väri ja kirkas auringonpaiste hankien keskellä oli aika toivoton yhdistelmä. Todellisuudessa neuletakki on sellainen tumma viininpunainen. Kuvissa jotain muuta. Neuletakin omistaja ts. kuvissa esiintyvä henkilö voisi myös vähitellen oppia vähän mallikelpoisampaa toimintaa kameran edessä. Siihen on kai turha odottaa sen kummempaa muutosta…

Olen joskus aiemminkin todennut, että olen aika hitaasti lämpiävä neulemallien suhteen. Manu ei ole poikkeus siinä asiassa. Aikanaan kun näin tämän mallin ensimmäistä kertaa totesin mielessäni: “Ihan kiva, mutta ei mun juttu”. Sittemmin olen nähnyt yhden jos toisenkin version tästä neuleesta ja mieleni on hiljalleen muuttunut. Viime vuoden puolella käänsin sitten kelkkani lopullisesti. Kyseinen neule oli ihan pakko saada itsellekin.

Lankavalintani oli ohjeessa suositeltuun alpakkalankaan verrattuna paljon jäykempi ja hiukkasen pelotti matkan varrella, että tuleekohan koko hommasta yhtään mitään. Valmiin takin kastelu pehmitti kuitenkin lankaa sen verran, että lopputulos on mieleinen. Itseasiassa olen harvinaisen tyytyväinen omaan versiooni. Onpas se saanut jo aika monta kehuakin osakseen. Hiukkasen koen kuitenkin tämän tyylisen neuleen epäsopivana itselleni. Lantion sijaan olisi fiksumpi korostaa olematonta yläosaani.

En ole ollut viimeaikoina kovinkaan innokas oppimaan mitään uutta neuletekniikoiden suhteen. Kirjoneulesukkaprojektini imi aika tehokkaasti energiat siltä osin. Siksipä ohjeen mukaisella tavalla neulotut lyhennetyt kerrokset muuttuivat omissa käsissäni Wrap & Turn -tekniikaksi. Kyseinen tapa toimii minulla erittäin mallikelpoisesti ja saan sillä siistin lopputuloksen aikaiseksi, joten sikäli toimiva valinta. Eiköhän noita uusia tapoja ole tullut vuosien varrella opeteltua aikamoiset määrät, joten välillä voi laistaakin. Vanhassa vara parempi tai jotain.

Poikkesin ohjeesta myös siltä osin, että nappien tilalta valitsin kiinnityssysteemiksi soljet. Jotenkin ne vain tuntuivat sopivammalta vaihtoehdolta omaan neuletakkiini. Aika useasti on meinannut neuletakkiprojektien loppusuoralla iskeä paniikki, kun sopivien nappien löytyminen on ollut työn ja tuskan takana. Nyt ei ollut sitten sitäkään ongelmaa, kun käytin loput varastostani löytyneet soljet tähän työhön.

Kokeilin ensimmäistä kertaa New Lanarkin lankaa ja täytyy sanoa, että hinta-laatusuhde on varsin mallikelpoinen. Lanka on aika karheaa, mutta se pehmenee huomattavasti valmiin neuleen kastelun myötä. Herkkähipiäisille en kyseisen firman lankoja suosittele, mutta muutoin kehotan lämpimästi kokeilemaan. Eipä siinä kauheasti köyhdy. Lankaa löytyy myös ihan tavallisena villalankaversiona, mikäli tweedlangat eivät oiken nappaa. Ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos…