Menneen vuoden viimeiset

Ohje: Jessica Trompin ohjesivut: 36x 36 mitten Building Chart
Lanka: Vuorelman Satakieli ja Pirkanmaan kotityön ohut Pirkkalanka
Puikot: 2 mm
Muuta: Neuloin muutaman kerroksen (8?) ajan 2o 2n -resoria lapasen alareunaan 68 silmukalla ja lisäsin kolme silmukkaa aloittaessani kaavion mukaan neulomisen

Jostain syystä linkki lapaskaavioon ei toimi oikein sitä klikkaamalla, vaan selain nakkaa Jessica Trompin ohjesivujen etusivulle. Kopioimalla linkin osoitteen ja liittämällä sen selaimen osoitepalkkiin, pääsee suoraan lapaskaavioon.

Jouluaatonaattona sain valmiiksi kirjoneulelapaset mummolleni. Aika tiukille meni, mutta ne ehtivät kuin ehtivätkin joululahjapakettiin. Saaja oli selvästi ihastunut lahjaansa ja antaja oli…ööh…ei täysin tyytyväinen lopputulokseen. Olisi pitänyt neuloa 2,25 mm:n puikoilla, vaan kun sellaisia ei tästä taloudesta löydy, niin päädyin turhan timmiin lopputulokseen. Mummoni käteen ne ovat onneksi sopivat, mutta voisivat kuitenkin olla ihan aavistuksen verran isommat. Tuokin kokoluokka on saavutettu aika väkivaltaisella pingottamisella. Ensikertaa jouduin pingottamaan kirjoneuletyön, koska lopputulos oli turhan epäsiistin näköinen ja kittana. Vedessä liottaminen ja pahvisten muottien avulla pingottaminen teki kuitenkin tehtävänsä ja lapasten lopullinen ulkomuoto oli järkyttävän sijaan kelvollinen. No jaa, poissa silmistä, poissa mielestä.

Jessica Trompin sivuilta löytynyt lapaskaavio on tosi kaunis, mutta melkoisen haasteellinen neulottava. Ihan heti en usko toistavani kyseistä neulontakokemusta jo senkin takia, että en meinannut millään löytää sopivaa lanka-puikko-yhdistelmää ja päädyin purkamaan ensimmäisen lapasen useampaan kertaan päästyäni kohtalaisen pitkälle kaaviossa. Kaavio myös vaatii melkoista tarkkaavaisuutta ranneosassa ja kämmenen puolella, koska kuviossa ei ole sellaista toistuvuutta kuin monissa kirjoneulemalleissa on. Kaiken lisäksi useasti toistuvat pitkät langanjuoksut olivat hermoille käyviä ja hidastivat neulomista. Pienenä miinuksena itse kaavion osalta voisin sanoa sen, että peukalo oli suhteettoman pitkä verrattuna lapasen pituuteen. Taisin neuloa peukalon neljä kerrosta lyhyempänä kuin ohjeessa. Tiedä sitten onko mulla vain liian lyhyet peukalot vai missä mätti :D

Ohje: Jenna Wilson: Shedir, Knitty fall 2004
Lanka: Novita Wool merinovilla
Puikot: 3 tai 3,5 mm (en muista enää)
Muuta: Neuloin kaikki oikein neulotut silmukat takareunoistaan

Tulin valinneeksi joululahjaneulomuksiksi päänsärkyä aiheuttavia malleja. Haasteellisen lapasmallin lisäksi päädyin neulomaan sisarelleni Shedir-pipon, joka oli sinänsä helppo malli totetuttaa, mutta loputon palmikoiden vääntäminen ja oikeiden silmukoiden takareunoistaan neulominen teki hommasta aika väsyttävältä tuntuvan urakan. Olin melkein valmis taputtamaan käsiäni yhteen riemusta siinä vaiheessa, kun mallissa alkoi kavennusosio. Ajoissa ehti kuitenkin tämäkin valmiiksi ja siskoni sai jo toisena jouluna peräkkäin pipon lahjaksi – hänen omasta toiveestaan. Pipon kaveriksi olisi tarkoitus tehdä vielä lapaset, mutta voi olla, että se projekti ottaa oman aikansa.

Lapasten, pipon ja aiemmin valmistuneiden kämmekkäiden ja pienen pojan neuletakin lisäksi ei mitään muita neulomuksia päätynyt lahjapaketteihin. Äidilleni ompelin muutaman neulatyynyn, mutta siinäpä ne käsintehdyt lahjat sitten olivatkin. Yhdet isot miestenkoon lapaset pitäisi jossakin vaiheessa neuloa, mutta kohtalaisen paksu lanka ja isommat puikot tekevät niistä aika joutuisat neulottavat. Oikeastaan neuloin ensimmäisen lapasen jo ennen joulua puoleenväliin, mutta neuletiheys oli vähän muuta kuin piti, joten purkuun meni. Uudelleen en enää viitsinyt kokeilla, kun turhauduin niin paljon. Itseasiassa jouluaatonaaton jälkeen en ole neulonut silmukkaakaan, eikä edes kiinnosta tarttua neulomuksiin. Joululahjaneuleetkin tein pakolla loppuun asti. Sen takia on blogikin ollut hunningolla enkä ole juurikaan seuraillut muita neuleblogeja, saatikaan kommentoinut niissä. Syötteenlukija irvistelee liitoksistaan ja yritän sitä välillä saada vähän ajantasaisemmaksi, mutta aika huonolla menestyksellä.

Voi olla, että blogilleni käy ohraisesti, jos mikään ei muutu pääni sisällä. Ainakaan vielä en ole kokonaan hautaamassa tätä melkein kahden vuoden aikana tuotettua neulehöpinäkokoelmaani, mutta tulevasta en tiedä. Blogi tulee elämään hiljaiseloa ennalta määräämättömän ajan ja saattaa jopa hiljetä kokonaan. Mikäli tämä päättyy tähän, haluan kiittää kaikkia blogissani kommentoineita kauniista sanoista, vinkeistä ja avusta neuleongelmien suhteen. Ylipäänsä kiitokset kuuluvat koko neuleyhteisölle yhdessä ja erikseen. Neuleharrastukseni olisi paljon kapea-alaisempi ja yksitoikkoisempi ilman blogimaailmaa.

Mukavaa ja neulerikasta alkanutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

Yritys hyvä kymmenen

Ohje: Maggie’s Snowflake 1, löytyy myös Ravelrysta
Lanka: J & P Coats mercer crochet, size 100 ja ohut metallilanka hopeanvärisenä
Koukku: 0,5 mm tai 0,6 mm
Työn koko: halkaisija n. 10 cm
Muuta: Tummansininen kartonki ja liimaa

Edellisellä kerralla esittelemäni lumihiutale päätyi sitten lopulta kortin koristeeksi. Sopii ehkä väreiltään paremmin itsenäisyyspäivään, mutta on kuitenkin joulukortiksi tarkoitettu. Luonnossa tuo sininen kartonki on tummempi ja metallilangasta johtuen hiutale kimaltelee kauniisti. Kuten kuvasta huomaa olen aika tottumaton korttien tekijä. Onneksi liimatahra ei oikeasti erotu noin selvästi. Metallilangan takia liimaamisesta tuli vähän turhankin haastava homma.

Alunperin mulla oli tarkoituksena virkata tosi ohuesta pitsinvirkkauslangasta lumihiutaleita koristeeksi ikkunan läheisyyteen. Päädyin kuitenkin hetken mielijohteesta kokeilemaan miltä näyttäisi, jos yhdistäisin tosi ohuen virkkauslangan ja vielä ohuemman metallilangan. Tulos on tosi kivan näköinen omasta mielestäni. Se kimmeltää kuin lumihanki kevättalven auringonpaisteessa. Varsinaiseen koristetarkoitukseen se ei kuitenkaan käynyt. Metallilanka aiheuttaa sen, että lumihiutale ei sokerivedellä tärkkäyksestä huolimatta pysy täysin litteänä, vaan reunat käpristyvät. Seuraavan kerran sitten ihan pelkällä virkkauslangalla vain. En tosin ole varma onko tämä ohje toimiva ajattelemassani tarkoituksessa. Lumihiutaleen sakarat ovat toisistaan hyvin pitkältä matkalta erillään, joka tekee hiutaleesta siron, mutta toisaalta aiheuttaa sen, että hiutale ei pysy niin kauhean hyvin muodossaan, vaan pitkät sakarat kääntyvät helposti suuntaan jos toiseen. Ehkä pitäisi kokeilla eikä vain pohtia.

Iloinen yllätys tämän ohjeen kohdalla oli se, että malli oli helppo virkata ja ohjekin oli selkeä. Käyttämäni langat olivat tosin niin ohuita, että touhu oli melkoista kieli keskellä suuta säheltämistä. Metallilanka vielä pyrki menemään puneelle itsensä ympärille ja oli ohuudestaan huolimatta hiukkasen jäykkää, joten ihan telkkarin äärellä en tätä väsännyt kasaan. Tulipahan tehtyä kuitenkin ja olen itsestäni aika ylpeä vieläpä. Jotain lankojen ohuudesta kertoo se, että tekemäni lumihiutale on kolmisen senttiä pienempi kuin alkuperäisessä ohjeessa oleva versio.

Kommenttilaatikossa kysyttiin tärkkäämisestä. Mulla ei ole antaa mitään selkeää ohjetta sokerivedellä tärkkäämiseen. Olen sekoittanut kuumaan veteen sokeria reilulla kädellä, pingottanut työn ja tupsutellut siveltimellä sokerivettä pintaan. Toiset kastelevat koko työn sokerivedessä, mutta musta se on liian tahmaista touhua ja tuollaisessa pikkutyössä onnistuu tuolla munkin tavalla. Kannattaa muuten miettiä jo etukäteen missä sen työn tärkkää, ettei onnistu tahmaamaan sellaista paikkaa mitä ei pitäisi. Älkää kysykö miksi mie huomautan tästä asiasta…

Sokerivedellä tärkätessä lopputuloksesta tulee tosi jäykkä, joten jos tärkkää esim. pitsiliinoja sitä alkuperäistä tarkoitusta varten, niin suosittelen ostamaan kaupasta tärkkäysainetta, koska sillä saa luonnollisemman lopputuloksen. En tiedä miten sokerivedellä tärkkäys toimii paksummilla langoilla, mutta ainakin ohuet puuvilla- ja villalangat ovat sopivia. Kovin kovapintaiset tekokuitulangat eivät taida toimia kauhean hyvin, koska tärkkäysaine ei imeydy lankaan niin hyvin. Paksujen lankojen kanssakin voi käydä aika hullusti, koska työlle tulee liikaa painoa. Tietoa ei tosin ole kuin ohuesta puuvilla- ja villalangasta, joten menee arvailuksi. Voitte yrittää todistaa tietoni vääräksi, eri asia uskonko sitä ;D

*****

Voitin Sohvannurkan tekeleitä -blogin arvonnassa ja perjantaina pääsin käsiksi arvontavoittoon. Paketissa oli kolme kerää tummanruskeaa Novita Wool -lankaa vanhana kunnon merinovillaversiona, kynttilä ja kortti. Kynttilän olenkin jo laittanut palamaan ja langoille löytyy varmasti käyttöä. En olekaan aiemmin neulonut merinovillaista Woolia. Kiitokset tästä!

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Jotain sieltä, täältä ja niiden väliltä

Ohje: Merletto mitts
Lanka: Itsevärjätty villasekoitelanka, tumma oliivinvihreä
Puikot: 2,5 mm

Osallistuin Lapaskuuhun, mutta saldoni jäi kerta kaikkiaan surkuhupaiseksi, kun onnistuin saamaan vain yhden parin valmiiksi ja nekin valmistuivat ihan viimemetreillä – viikonloppuna. Melkoinen pohjanoteeraus. Mun taitais olla parempi jättää yhteistempaukset väliin. En osaa olla vertaamatta itseäni toisiin ja pahan mielenhän siitä vain saa, kun huomaa toisten tuotteliaisuuden olevan ihan eri luokkaa kuin omansa. Asetan itselleni myös ihan liian helposti älyttömiä tavoitteita ja kun en yllä niihin, soimaan itseäni. Pitäisi vain oppia hyväksymään, että musta ei ikinä tule sellaista neulojaa, joka neuloo joka kuukausi kilokaupalla lankaa ja saa aikaiseksi lukemattoman määrän uusia neuleita.  Olisi myös paljon helpompaa itselleni, kun oppisin nauttimaan enemmän itse neulomisprosessista. Nykyisellään lopputulos tai sen puute tuntuu olevan ihan liian merkityksellinen ja siksi ajaudun tasaisin väliajoin pohtimaan sitä onko koko neuleharrastuksessa mitään järkeä.

No mutta, siihen varsinaiseen asiaan seuraavaksi. Neuloin Merletto mittsit hiukan eri tavalla kuin ohjeessa oli neuvottu. Ohjeen mukaan olisi pitänyt neuloa ranteen ribbineuleen jälkeen käden päälipuolella pitsineuletta ja toisella puolen taas sileää neuletta. Aloitin tekemään ensimmäistä kämmekästä edellä mainitulla tavalla, mutta en tykännyt siitä. Ranneosasta tuli liian löysän näköinen ja sileäneulos pönkötti omaan silmääni vähän oudon näköisesti. Päädyin sitten siihen ratkaisuun, että tikuttelin ribbineuletta viiden kaaviotoiston ajan ja sitten yhden kaaviotoiston ajan neuloin sileää neuletta, jonka jälkeen aloitin peukalokiilan neulomisen. Lopputulos on ihan kelpoisen oloinen. Toivottavasti miellyttää myös saajaansa ja ovat hänelle sopivan kokoiset. Nämä eivät nimittäin jää lämmittämään omia käsiäni.

*****

Mulle iskee satunnaisesti hirvittävä tarve näperrellä jotain pientä. Tällä kertaa se tarkoitti pientä virkkuukoukkua ja kahta ihan ohuen ohutta lankaa. Ensialkuun lopputulos ei näyttänyt kovin lupaavalta:

Erittäin sokeripitoisen tärkkäysliemen ja lukuisten nuppineulojen asettelun jälkeen kyhäelmä näytti hiukan lupaavammalta, mutta ei kuitenkaan ihan sellaiselta kuin oli tarkoitus:

Tähän tarinaan on todennäköisesti luvassa jatkoa. Tarkempia tietoja ohjeesta ja käytetystä langasta joudutte odottelemaan siihen asti. Voi mikä menetys ihmiskunnalle…

Pikkuveli

Ohje: Pikkuveli by Suvi Simola
Lanka: Cascade 220 wool (graniitinharmaa, sinivihreä ja turkoosi)
Puikot: 4 mm ja 4,5 mm
Koko: 2 vee
Muuta: Napit uupuu, koska seitsemään laskeminen on liian vaikea tehtävä allekirjoittaneelle…

Villapeikko kyseli taannoin testineulojia Pikkuvelipaidalle. Mie sitten päädyin ekaa kertaa elämässäni kokeilemaan testineulomista. Mukava kokemus kaikinpuolin. Mikäs sen suurempi ilo kuin neuloa yksityiskohtaisesta ja selkeästä ohjeesta, jota seuraamalla saa aikaiseksi tosi nätin näköisen villatakin. Tykkään kovasti Villapeikon suunnittelemien neuleiden tyylistä, eikä tämä ollut mikään poikkeus. Päinvastoin. Harmi vaan, että neule on 2-vuotiaan kokoiselle ;D

Nykyisellään mikään ei ole tuntunut sujuvan jouhevasti, joten ei lienee edes ihme, että tämäkin prosessi oli hiukan hankala. Olen nimittäin ollut jo reilut pariviikkoa kipeänä. Osan aikaa niin kipeänä, että neulomisesta ei ole voinut edes haaveilla ja lopunkin ajan sellaisessa olotilassa, että ajatustoiminta on ollut kaikkea muuta kuin tehokasta. Sairastelun aiheuttamia ongelmia lukuunottamatta villatakin neulominen oli kuitenkin mukavaa puuhaa ja valmis neule oli kasassa yllättävän nopeasti. Jopa se aiemmin tuntemattomaksi jäänyt I-cord nappilistakin tuli tämän projektin myötä tutuksi – oli tosi näppärä ja helppo tehdä. Turhaa tuli jännitettyä etukäteen.

Villatakki on ollut jo viikon ajan valmis odotellen parempia kuvausilmoja ja nappeja. Parempia kuvausilmoja ei sitten todellakaan tullut ja napitkin uupuvat. Ensimmäiselle asialle en voi mitään, mutta toiselle asialle voisin paljonkin, jos osaisin laskea seitsemään. Ihan oikeasti, kuinka vaikeaa se voi muka olla. Aika noloa, että olen aikanaan suorittanut pitkän matematiikan, mutta en osaa laskea kuin kuuteen. Eh. Jospa sitten ensiviikolla onnistuisin saamaan haltuuni oikean määrän nappeja. Sen jälkeen voisi sitten laittaa Ravelryyn tietoja tekeleestäni.

Ensimmäistä kertaa tuli sitten neulottua Cascade 220 wool -lankaakin ja oli sen verran miellyttävän tuntuinen lanka, että tulee varmasti käytettyä toistekin. Tämä lanka on tosin niillä rajamailla paksuutensa takia, jossa mie liikun ilokseni. Siinä ja siinä, että meneekö jo liian paksuksi. Jäljelle jääneistä langoista olisi kuitenkin tarkoitus neuloa lähiaikoina yhdet lapaset kokoa: suuri, suurempi, suurin. Lähiaikoina on luultavasti aika suhteellinen käsite. Viimeaikojen kokemuksella taivas tulee todennäköisesti tippumaan niskaan, jos sanon yhtään mitään lupauksen tapaistakaan enää ääneen.  Hmph.

Neule on menossa joululahjaksi, mikäli maltan mieleni sinne asti, joten kuvia neuleesta mallin päällä on tiedossa ehkä joskus tai sitten ei. Vuoden pimeimpään aikaan saattaa olla aika turha yritys ottaa kuvia vikkelästä pikkupojasta. Saapa nähdä. Jos niitä kuitenkin tulee, lisään sitten räveltämöön. Nyt jään sitten jännityksellä odottamaan onko neule saajalleen sopivan kokoinen. Elän toiveissa.

Neuleen värit eivät toistu kuvissa oikein. Neuleessa ei nimittäin ole tummansinistä tai petroolinväristä tai miltä tuo neuleen yläosan väri ikinä näyttääkään. Se on nimittäin sinivihreä, vaikka kuvia katsomalla sitä ei ikinä uskoisikaan. Ihan turha yritys edes saada väriä toistumaan oikein, kun valoa ei meinannut riittää kuvien ottamiseenkaan. Päivän pituus taitaa olla täälläpäin Suomea neljän tunnin luokkaa ja sekin pitää viettää joko sateisessa ja pilvisessä tai vaihtoehtoisesti vain täysin pilvisessä ja harmaassa säässä. Olis edes lunta, mutta ei.

Se neuloo sittenkin

Ohje: Lina, Joko Knits -blogista
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca
Puikot: 3,5 mm

Neuloin kuukausi sitten itselleni Lina-pipon. Tarkoitukseni oli neuloa jo vuosi sitten itselleni päänlämmitin samalla ohjeella kuin neuloin siskollenikin. Lanka oli valmiina, mutta erinäisten hankaluuksien ja kiireiden takia koko asia unohtui. Nyt asia palautui mieleeni vähän pakon edessä. Viime talvena käyttämäni pipo alkoi olla jo niin ruman näköinen, että uudelle oli tarvetta. Muutenkin nopeiden pikkuneuleiden neulominen viehätti ajatuksena.

Ohje: Peruslapaset, ohje omasta päästä
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca
Puikot: 3 mm
Muuta: Koristeet tehty oliivinvihreällä itsevärjätyllä langalla

Pipon valmistuttua tajusin, että lapasistakin on uupeloa. Ajattelin, että palmikkopipon kaveriksi kävisi parhaiten ihan perustumput. Ruskeaa Alpaca-lankaakin oli vielä sen verran jäljellä, että omaa lankavarastoa kauemmas ei tarvinnut lähteä. Valmiit lapaset näyttivät omissa silmissäni aika apaattisilta värinsä takia, joten päädyin koristelemaan ne muutamalla pätkällä oliivinvihreää villasekoitelankaa, jonka värjäsin viime keväänä. Lopputulos oli ihan kelvollinen, mutta osoitti jälleen kerran sen, että kirjonta ei todennäköisesti tule koskaan olemaan mun heiniä.

Ohje: Spiral cowl (Ravelry-linkki)
Lanka: itsevärjätty ohut villasekoitelanka
Puikot: 3 mm
Muuta: Loin 16 silmukkaa enemmän kuin ohjeessa neuvottiin, koska käyttämäni lanka oli ohuempaa

Jo pidemmän aikaa tarkoitukseni on ollut neuloa kauluri. Vaikkakin huiveja on useampi kappale hyllyssä, ei mikään tuntunut sopivan pipon ja lapasten kaveriksi. Ruskeaa Alpaca -lankaakaan ei ollut enää jäljellä niin paljoa, että siitä olisi saanut kasaan yhtään mitään. Päädyin lapasten koristeissa käyttämääni väriin ja lankaan. Huivin neulominen ei innostanut alkuunkaan, joten neuloin Spiral cowlin. Vähän heikonpuoleisena aasinsiltana nuo tumppujen kirjailut toimivat, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Mun silmään yhdistelmä on ihan toimiva, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Neuleiden värit ovat kuvissa päin sitä itteään. Kuvaushetkellä ulkona oli liian pilvinen ja harmaa ilma ja sisällä valaistus vääristi aika reippaasti väriä, joten varsinkin kaulurissa ja lapasten koristeissa käytetty oliivinvihreä lanka näyttäytyy aika oudon värisenä. Laiska kuvienkäsittelijä ei suuremmin edes yrittänyt korjata tilannetta. Energiataso on väsymyksen ja lukuisten kohdalle osuneiden harmien takia aika heikko. Ei jaksa eikä huvita. Saispa nukkua viikon, jonka jälkeen kaikki ongelmat ja murheet olisivat vain ikävä muisto mielessä. Puoliteho, hampaat irvessä ja alituiseen silmänurkissa polttavat kyyneleet kuvaavat aika osuvasti minua tällä hetkellä. Alhaalta pääsee onneksi joskus ylöskin, joten eiköhän tämä tästä.

Kaikki varmasti tietää, miten vaikeaa on napittaa takki lapaset kädessä :D

Työn alla on villatakki lapselle ja kämmekkäät aikuiselle. Päädyin kokeilemaan ensimmäistä kertaa testineulomista ja samalla tulee toivottavasti lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pienen pieni pelko on siitä, että valmis neule ei olekaan oikeankokoinen, mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Osallistun Lapaskuuhun. Saapa nähdä valmistuvatko kämmekkäät tämän kuun loppuun mennessä vai viekö toinen työn alla oleva neule kaiken huomioni. Olishan se kiva saada kartutettua omaa Lapaskuun satoa, mutta mitään stressiä en aio asiasta ottaa. Tämän postauksen lapasethan eivät satoa kerrytä, koska olen neulonut ne edellisen kuun aikana.

Lankavyyhdeistä haasteisiin

Mie sain eilettäin aivan ihanaisen paketin Makepeace75:ltä. Ensimmäiseksi neulojan huomio kiinnittyi tietysti paketin lankasisältöön, joka oli aivan upea: 2 vyyhtiä vihreää BC Garn Baby Alpacaa, 2 vyyhtiä oliivinvihreää BC Garn Jaipur Silkiä ja 2 vyyhtiä Malabrigo sockia kahtena ruskean sävynä.

Paketista löytyi toki muutakin…

Makepeace75 oli laittanut pakettiin mukaan itsetehtyjä silmukkamerkkejä pienessä somassa purkissa, nostalgisia muistoja herättäviä Fazerin Kettukark…eiku Pihlajakarkkeja ja Revontuliteetä. Karkkeja lukuunottamatta paketti oli ihan täydellisesti mulle sopiva ja mun mieleinen – mie en syö salmiakkia ja suklaata lukuunottamatta juurikaan karkkeja. Tosin karkitkin taitavat kadota parempiin suihin makeanhimon yllättäessä ;D

Ai, miksikö mulle tipahti tällainen hemmottelupaketti? No mie oon vaan niin IHANA…eiku mie sain tämän paketin kiitokseksi siitä, että neuloin Makepeace75:lle hänen toiveidensa mukaisen huivin – Gailin. Oletin tosin saavani vyyhdin tai kaksi, en kuutta ja kaikki vielä tuollaisia ihkulankoja. Olin ihan sanaton avatessani paketin ja viimeaikaisen yltiöherkän mielentilani takia oli aika lähellä, että en alkanut vollottamaan ihan valtoimenaan. Voiko saada upeampaa lahjaa neulojana kuin sellaisen, jonka lankasisältö on huolella valikoitu saajansa näköiseksi.

Lämpöiset kiitokset vielä kertaalleen Makepeace75:lle. Sie oot ihan paras :)

Jäin paketin avattuani miettimään, että oonko nyt oikeasti ansainnut kaiken tämän, mutta toisaalta Makepeace75 on saanut ihan vapaasti valita kuinka paljon lankaa sinne pakettiin laittaa. Mie vain kerroin mistä materiaaleista ja väreistä tykkään…tai no, esitin mie toiveen 3,25 mm:n puisista sukkapuikoista, jotka itseasiassa sain jo syksyllä. Ne eivät päässeet kuvaan, koska ovat kiinni yhdessä keskeneräisessä työssä.

*****

Terveisiä muuten niille ihmisille, jotka miettivät, että eikö täällä enää esitellä ollenkaan valmistuneita neuleita. Niitä on, mutta allekirjoittanut ei ole saanut blogattua. Yritän parantaa tapani. Blogin päivittäminen on ollut viimeaikoina ihan hunningolla, vaikka aihetta kirjoitteluun onkin ollut. Ehkäpä jo lähipäivinä. Mitään maata mullistavaa ei ole silloinkaan tarjolla, mutta kaikenlaista pientä.

*****

Annikainen muisti minua haasteella/tunnustuksella tai oikeastaan niitä oli kolme kaiken kaikkiaan, mutta hän jätti nimeämiensä henkilöiden päätettäväksi, että ottaako niistä yhden, kaksi, kolme vai ei ainoatakaan. Hänen saatesanansa minun kohdallani olivat taitava ja analyyttinen neuloja. En osaa oikein allekirjoittaa kumpaakaan, mutta myönnän, että tuo analyyttisyys saattaa välillä saada valtansa. Eiköhän ne luonteenomaisuudet ja saatu koulutus näy tavalla tai toisella kunkin kirjoituksissa – ainakin välillä.

Kiitokset Annikaiselle :)

Mie valitsin sen, jonka perusteella saan kirjoittaa itsestäni 10 totuutta eli:

Tässäpä sitten ne totuudet:

1. Mulla on punapään iho-ominaisuudet ja silmien väri, mutta hiukseni ovat oikeasti tummanruskeat. Jonkinlainen luonnon kokeilujen oikku kaiketi.

2. En ole koskaan osannut täysin päättää, että olenko pitkä vai lyhythiuksinen, joten hiusten pituus on vuosien saatossa ollut kummassakin ääripäässä satunnaisin väliajoin. Hiukseni ovat siis yltäneet välillä lanteille ja välillä niiden mitta on ollut joissakin hassuissa senteissä. Nykyisellään ne ovat olkapäille, mutta kaipaavat kipeästi kampaajan saksia.

3. Harrastan juoksemista. Rakastan sitä tunnetta, jonka saa lenkkeilystä.

4. Mulla on parantumaton koirakuume, mutta en ole koskaan omistanut koiraa – kissan kylläkin.

5. Asun yksin, enkä seurustele tällä hetkellä. Toivoisin, että tilanne olisi toisin. Haluaisin monta lasta ja itselleni sopivan miehen.

6. Jos olisi taloudelliset mahdollisuudet valita, eläisin maalla ison eläinlauman kanssa. Näen hyvät ja huonot puolet sekä maalla että kaupungissa elämisessä, mutta olen pohjimmiltani maalaistyttö, joka kaipaa elämää kaupungin ulkopuolella.

7. Nautin luonnossa oleilusta. Metsät ovat osa sielunmaisemaani.

8. Nautin yksinolosta, mutta kaipaan säännöllisesti myös ihmisten seuraan.

9. Mun sanavarastoon eivät kuulu sanat: liian vaikea, kun puhutaan neulomisesta tai virkkaamisesta. Tämä ajaa minut kokeilemaan milloin mitäkin uutta ja erilaista. Olisin varmasti aika päivää sitten lopettanut neulomisen, jos pysyttelisin pelkällä perussukkalinjalla.

10. En suutu helposti, mutta jos suutun, olen pitkävihainen ja nopea anteeksianto ei kuulu hyveisiini. Hyvin harvoin suutun tosissaan, mutta ärähdän aika nopeasti, jos toinen ylittää reilusti ne rajat, jotka olen asettanut sopivalle käytökselle.

Tämä haaste pitäisi sitten ojentaa kymmenelle ihmiselle. Mie taidan tyytyä nyt paljon pienempään joukkoon, mutta en kuitenkaan vähäisempään ;D

Makepeace75, Christina, Helmisade, Kaisa ja Teisa. Olkaa hyvät. Haasteen saa ottaa tai jättää.

Piristystä mielelle

Arpaonni suosi taannoin Villa Lankala -blogin arvonnassa ja perjantaina luokseni kotiutui paketti, joka sisälsi itsevärjättyä lankaa, rasian simpukkasuklaata ja kortin. Kiitokset Villa Lankalalle :) Taidan kokeilla miten lanka neuloutuu raitapolvisukiksi jonkun yksivärisen langan kaverina. Ensin pitää vain saada muutama keskeneräinen työ alta pois…

Muutakin kivaa olen tällä viikolla saanut. Joitakin päiviä sitten sain lopulta käsiini kauan himoitsemani Haapsalu sall -kirjan. Kirja on minusta todella kaunis ja huolella tehdyn näköinen. Kirja sisältää niin paljon pitsineulemalleja, että ideoiden ei pitäisi ainakaan loppua ihan heti kesken. Omaksi harmikseni viron kieli ei juurikaan avaudu minulle, joten tunnen jääväni aika paljosta paitsi. Onneksi en sentään ihan kaikesta, joten tiedossa on jossakin vaiheessa pitsihuivin neulomista kirjan mallien pohjalta. Ihan heti se ei kuitenkaan tule tapahtumaan, koska olen päättänyt pitää vähän taukoa pitsihuivien neulomisesta.

Kiitokset vielä kertaalleen Muoriskalle, joka mahdollisti minulle kirjan saamisen.

Lähelle on pitkä matka

Olen yrittänyt innostaa itseäni mustan neuletakin neulomiseen jo pitkään, mutta tulokset ovat ollet aika huonoja. Ensimmäisen kerran taisin ajatella asiaa kolmisen vuotta sitten. Keväällä sain lopulta ostettua langat neuletta varten ja nyt se on jopa puikoilla asti. Fanfaareja. Saapa nähdä riittääkö innostus ja näkökyky loppuun asti. Se on kuitenkin musta ja pimenevien iltojen myötä aika työläs neuloa. Unohtamatta sitä, että musta on aika tympeä ja tylsä vaihtoehto, kun maailma olisi upeanvärisiä lankoja pullollaan. Mustalle neuletakille on kuitenkin tarvetta enemmän kuin riittävästi ja puikotkin liikkuvat ainakin vielä hämmästyttävän ripeästi, joten aika luottavaisin mielin olen liikkeellä. Vielä.

Alunperin ajattelin neuloa ihan perusvillatakin ilman sen kummempia krumeluureja, mutta toisin kävi. Etsintöjen ja eksymisien kautta päädyin aika kauaksi alkuperäisestä ajatuksesta. Työn alla on nimittäin Broderie Twist collectiven winter 2008 -numerosta. Käyttämäni lanka on aika ohutta, joten joudun jonkun verran säätämään ohjeen kanssa ja käytännön syistä teen ainakin hihansuut ja helman eri tavalla. Rullautuva helma ja hihansuut eivät juurikaan inspiroi edes ajatuksen tasolla. Saapa nähdä onko lopputulos sitä mitä toivon vai sitä mitä pelkään.

Kannattaa muuten katsoa tarkkaan tuota mustaa möykkyä. Se taitaa olla neuletakin ensimmäinen ja viimeinen esiintyminen blogissani. Mustien neuleiden kuvaaminen on aika turhauttavaa, joten taidan jättää sen väliin. Tuskin menetätte mitään, vaikka ainakin toiveiden tasolla kuvittelen valmiin neuleen näyttävän joltain muulta kuin tuo epämääräinen möntti kuvassa.

*****

Sain jo jonkin aikaa sitten Christinalta ihanan tunnustuksen:

Lämpöiset kiitokset tästä. Tämän päiväisen hullunmyllyn väsyttämänä en jaksa laittaa tätä eteenpäin. Blogiystävikseni itsensä tuntevat voivat napata tämän kuitenkin mukaansa :)

Rrrrrinsessatossut

Ohje: Tossukka-ohje AnniKainen puikoissa -blogista, Irish rose Lion Brandin -sivuilta
Lanka: Novita 7-veljestä ja Novita Florica (tossuihin 2 x 7-veljestä + 1 x Florica)
Puikot: 6 mm
Koukku: 3,5 mm ja 4,5 mm (isompi koko tossuihin ja pienempi kukkaan)
Muuta: Kerrostiheys ei täsmännyt ohjeessa annettuun, joten mittojen suhteen tein pari muutosta

Hyvät neuvot ovat kalliit silloin, kun kärsii perin vaikeasta ja haitallisesta neulominen-ei-oikein-kiinnosta -viruksesta. Koska perinteinen ostetaan-sitten-jotain-kivaa-lankaa -hoitomuoto ei toimi, voi kokeilla vähän oudompia vaihtoehtoja. Tässä nyt on kuvattu esimerkinomaisesti parantaa-kaikki-vaivat-tai-ainakin-saa-sinut hilpeäksi -hoito, jonka avulla allekirjoittanut löysi ainakin jonkinkaltaisen muistikuvan neulomisen hauskuudesta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hullutellaan itselleen vähän oudommilla värivalinnoilla ja neuleratkaisuilla. Ensimmäisellä kerralla projekti on ainakin hyvä pitää kohtuullisen pienenä, jotta itsensä huvittaminen ei muutu pakkopullaksi ja lääkitys käänny itseänsä vastaan.

Mie en ole mikään suurin vaaleanpunaisen värin ystävä. En tosin sitä inhoakaan, mutta ei se oikein kuulu omaan värimaailmaani. Näen vaaleanpunaisen värin kohdalla aina mielikuvia hattaroista, prinsessamekoista, pikkuvauvoista ja barbeista. Ööh, älkää kysykö tuosta viimeisestä ainakaan yhtään mitään. Joka tapauksessa se väri tuottaa mulle sellaisia mielikuvia, joita en osaa yhdistää itseeni. Harmi tietyssä mielessä, vaaleanpunainen nimittäin kävisi värinä mulle tosi hyvin…ainakin tietyt sävyt. Nyt päädyin kuitenkin neulomaan vaaleanpunaisesta ja jopa itselleni, kuten myöhemmin selviää. Halusin nimittäin kokeilla AnniKaisen Tossukka-ohjetta, joka vaati kokoelman sopivan paksuisia lankoja yhdessä oikeaan neuletiheyteen pääsemiseksi. Riittävä määrä sopivan paksuisia lankoja yhteensopivissa väreissä olikin sitten ihan haasteellinen homma. Vaaleanpunaisen ja valkoisen yhdistelmä nousi selkeäksi voittajaksi, koska toisena vaihtoehtona ollut vihreän ja ruskean yhdistelmä sai vähäisen neulekipinän alun painelemaan kiitolaukkaa kohti auringonlaskua.

Tossujen valmistuttua olin hieman hämmentynyt. Ne näytti ihan söpöiltä, mutta jotenki orvon näköisiltä ja ehkä aneemisiltakin. Vaaleanpunaisten trikoiden tai balettipuvun ja tutun kanssa ne olisivat olleet ihan söpö yhdistelmä, mutta koska allekirjoittaneen balettiajat ovat kauan sitten olleet ja menneet, ei ollut paljon toivoa moisesta rekvisiitasta. Toisaalta kyseiset tamineet olisivat pidemmän päälle olleet aika rasittavat kotona yksinollessaankin ja niitä valkotakkisiakin olisi alkanut varmasti kaipailemaan aika äkkiä. Jotain piti kuitenkin keksiä, joten virkkasin kohtalaisen isot kukat piristeeksi. Lopputuloksena oli ihkaoikeat prinsessatossut. Sellaiset, jotka olisin varmasti pikkutyttönä halunnut, vaikka en koskaan varsinaista prinsessavaihetta elänytkään.

Sopii ne farkkujen kanssa pidettäviksikin…

Nii-in, mieli muuttuu. Tossut ovat vain ja ainoastaan mun, enkä niitä lahjoita kenellekään, vaikka alunperin suunnittelinkin kiusaavani siskoani niillä. Jossain kukan virkkauksen tienoilla tiesin haluavani ne itselleni. Pitäähän jokaisella tytöllä olla oma prinsessaunelma, vaikka se sitten olisi pienen pieni ja toisen mielestä kaikkea muuta kuin prinsessamainen. Jokaisella kolmekymppiselläkin.

EDIT. Kiitokset AnniKaiselle loistavasta Tossukka-ohjeesta. Näitä voisin tehdä muutamat joululahjaksi, mikäli tähtien asennot ovat suosiolliset…

Pakkomielteestä toiseen

Olen yrittänyt metsästää neuleinnostustani, mutta se näyttää kadonneen taivaan tuuliin. Koska en ole juurikaan neulonut, olen puuhastellut muuta. Parin viikon aikana on tullutkin leivottua niin paljon, että ihan itseäkin hämmästyttää. Kaikki alkoi ihan viattomasti Lotan Vadelma-suklaakakusta, jota oli ihan pakko kokeilla – on muuten tosi hyvää. Sen jälkeen olen leiponut useammankin sämpylä- ja leipätaikinan, melkein sata suklaapikkuleipää, reilu 30 karjalanpiirakkaa, 2 omenapiirakkaa ja yhden kinkkupiirakan. Olen myös säilönyt kurkkuja, käynyt ahkerasti sienessä, leikkonut persiljaa pusseihin pakastamista varten, pessyt ikkunat sekä kotona että yhden sukulaisen luota ja siivonnut asunnon muutenkin perusteellisesti. Öö, pesänrakennusvietti?

Olen niitä ihmisiä, joilla aktiivisuustaso näyttää joko +100 tai -100, mitään välimuotoja ei tunneta. Siksipä mikä tahansa innostus voi merkitä loppujen lopuksi vain älytöntä päänsärkyä ja aivojen ylikuumenemista. Ihme kyllä leipomisen kohdalla en ole vielä saavuttanut pääteasemaa, vaikka kokeilinkin rajojani jo yhteen kertaan. Jostain täysin järjettömästä mielijohteesta päädyin nimittäin tekemään lähemmäs sata pikkuleipää ja reilu kolmekymmentä karjalanpiirakkaa samana iltana. Vielä sillä tavalla epäjärjestelmällisesti, että vasta paistettuani pikkuleivät, sain idean piirakoiden tekoon. Kaikki tietää, että riisipuuro ei tule valmiiksi ihan hetkessä eikä reilun kolmenkymmenen piirakkakuoren kauliminen suju kokemattomalta kovinkaan nopeasti ja näppärästi. Olin muutoinkin ollut koko päivän jalkojen päällä ja kävellyt paljon, joten jossain kaulimisprosessin puolivälissä alkoi jo tehdä tiukkaa. Hiukkasen lämpöisen puoleinen keittiö ja karjalanpiirakoiden paistamisen jälkeen vuorossa häämöttävä tiskaussessio taisi tehdä myös oman osansa tympääntymiseen ja väsymiseen. Olisin antanut mitä vain lasista punaviiniä tai viskitilkasta, mutta korkea keittiöjakkara ja puunuijakin olisi kelvannut. Jakkara jalkojen lepuuttamisen takia  ja nuija järjen kalloon takomista varten. Mitään niistä ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten kärsin kiltisti loppuun asti.

Vielä olisi tarkoitus tehdä yksi pullataikina. Sen jälkeen siirryn kyllä ihan muihin aktiviteetteihin. Josko lähestyisin vaivihkaa ompelukonetta ja ottaisin niskalenkkiotteen ompelukonepelostani tai sitten kulutan ylimääräisen energian pelkästään lenkkipoluilla.

Ohje: Silmukkamäärä Regian sukkataulukosta, muutoin omasta päästä
Lanka: Zitron Trekking Pro Natura
Puikot: 2,5 mm

Oon mie kuites neulonut yksien lasten sukkien verran. Multa nimittäin kyseltiin josko neuloisin pienelle sukulaispojalle villapaidan talveksi. Kysymys palautti mieleen lupauksen neuloa Laminariasta ylijääneestä langasta pienet sukat samaiselle pojalle. Niinpä tartuin puikkoihin ja tikuttelin sukat. Aika kivuttomasti se luonnistui, mutta koska neulominen ei herättänyt minkäänlaista tunnetta, on puikot pysyneet edelleen nurkassa. Siinä vaiheessa, kun sukulaispojan vanhemmat ovat saaneet hankittua langat villapaitaa varten ja löytäneet mieleisensä ohjeen, uskoisin jonkinlaista neuleinnostustakin löytyvän ja jos ei, niin kaksivuotiaalle lapselle tekee villapaidan vaikka ei niin kauheasti riemastuttaisikaan koko puuha.

*****

Kuvakollaasin ensimmäisessä kuvassa näkyy tuorein sukkalankahankintani. Onnistuin haalimaan itselleni vyyhdin oranssisävyistä lankaa joitakin viikkoja sitten olleessa Markkalanka-myynnissä. Ostin sen piristääkseni sekä itseäni että lankalaatikkoani. Toinen ainakin piristyi, toisesta en menisi takuuseen…