Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Aika monta kokemusta rikkaampi

liehuke3
Ohje/malli: Whisper cardigan, Interweave knits spring 2009
Lanka: Madelinetosh tosh lace (väri: Tart)
Puikot: 3 mm & 3,5 mm
Muuta: Tein rutkasti muutoksia hihan mitasta ja muodosta alkaen. Niistä enempi edempänä.
Ravelryssa

Katos mieki eksyin vahingossa tänne pölyttyneen blogini äärelle. Pahoittelen hiljaisuutta, vapaa-aika ja kiinnostus on ollut kortilla. Siitä perusteellisemmin tuonnempana.

Keväällä valmistui melkein vuotta aiemmin aloitettu Whisper cardigan ihanaisesta Madelinetoshin lace-langasta. Siitä tuli ihana ja mieleinen neule, mutta sieti tullakin. Paljon näin sen takia vaivaakin. Ohjeen mukainen neule ei juurikaan itseäni miellyttänyt, joten muokkasin ohjetta reilulla kädellä. Muutkin olivat siinä onnistuneet, joten miksen minäkin. Muutoksia tuli niin paljon, että liekö edes muistan kaikkea. Ravelryn projektisivullani taitaa kuitenkin suurin osa olla ylhäällä.

liehuke

Omia muutoksiani ohjeeseen ovat suorat ja pidemmät hihat (alimittaistakin alimittaisemmat trumpettihihat on mielestäni ihan hirveät), hihan suissa ja helmassa nurjaa neulosta 10 krs:n verran estämässä rullaantumista, ei saumaa selän keskellä (en ymmärtänyt sen funktiota), kapeampi selkäosa (en halunnut olkapäiltä lörpöttävää ja roikkuvaa neuletta), neuletiheys tiukempi, kierretyin oikein neulottu ribbineulos (siistimpi näöltään) ja lisäykset helmassa joka 4.krs, jotta helmaan tulee enempi mittaa (taisin tosin neuloa siihen muutenki enemmän pituutta). Siinä vissiin ne tärkeimmät ja oikeastaan mitä väliä…kiviäki kiinnostaa nämä mun muokkaukset.

liehuke2

Kuvat on tavallista enempi persiistä. Punainen neule, melkein entinen kamera ja liian kirkas auringonpaiste on mitä karmein yhdistelmä. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan edes ärsytä. Kuvathan ois voinut ottaa uusiksi, jos olisi halunnut. Ei vain tuntunut tärkeältä enää. Katsoin tänään noita heinäkuussa otettuja epäonnistuneita näppäisyjä ja mieleen tuli kaksi sanaa: THE END.

Jotenkin se kiinnostus on vain kadonnut. Keväällä valmistuneita neuleita olisi kolme vielä odottamassa esittelyä, mutta taitanee jäädä. Neulomisinnostus tuntuu tulleen tiensä päähän. En ole neulonut kesäkuun alun jälkeen silmukan silmukkaa, heinä-elokuun aikana möin muutamaa sukkalankaa ja paitalankaa lukuunottamatta kaikki pikku kerät pois. Ei niitä ole koskaan mitään tosineulojan määrää ollut, mutta kuitenkin. Ei tuntunut missään. Ostan uusia, jos tulee tarvetta ja muutamat jäljellä olevat ei kiinnosta. Näin tämä vain menee. En tiedä palaanko enää asiaan. Ehkä esitelläkseni vielä loput valmistuneet, parhaassa tapauksessa täysin intoni löytäneenä tai sitten katoan kokonaan kuvasta. Miten lie. Sen tiedän, että ensimmäistä kertaa blogin pitämisen ja neulomiskauteni aikana ei enää kiinnosta tuon taivaallista.

Tinka 8 vkoa

Elämäni muuttui kesän aikana muutoinkin. Arkeani ilostuttamaan muutti pieni koiranpentu, valkoinenpaimenkoira rodultaan. Pikku neiti, ahmatti, mamin nalle ja rapatassu. Ei enää niin kovin pieni (ensimmäinen kuva otettu typykän ollessa 8 vk ja nytte ikää on jo 13 vk), mutta pieni kuitenkin. Siinä se vapaa-aika sitten menee. Ei sitä tällä hetkellä edes joutais neulomaan, vaikka kiinnostaisikin.

vauhdin hurmaa

Tuo eka kuva on harhaa. Tämä toinen antaa paremman kuvan neidin energiatasosta ja elämänilosta. Kuva itsessäänkin on tuoreempi. Pysyy se vahingossa joskus paikallaankin…

*****

En sano hyvästi. Kiitän kuitenkin näistä monista vuosista ahkeria kommentoijia ja mukana kulkijoita, jos en enää palaakaan takaisin. Teidän takia tämä blogin kirjoittaminen on ollut vaivansa arvoista. Kuinkahan monta onnellista hymyä ja naurunkikatusta köyhempi olisinkaan ilman teitä. Puhumattakaan tsemppaamisesta ja elämän suruissa myötäelämisestä. En edes aio kertoa kuinka avartavaa tämä kaikki on ollut neulomisen ja ylipäänsä käsitöiden kannalta. Sehän on itsestään selvää. Kiitos jokaiselle teistä, jotka olette olleet läsnä.

Yritä nyt päättää…

Lissajous
Ohje/malli: Lissajous socks Cookie A:n kirjasta: sukkia. rakkaudella (Knit. Sock. Love)
Lanka: Madelinetosh tosh sock
Puikot: 2,5 mm
Ravelryssa

Ostin ihanaista Madelinetoshin sukkalankaa viime keväänä mielen piristykseksi. Herkkä väri, ihana lanka ja kaunis sukkamalli. Voiko parempaa yhdistelmää olla? Ilmeisesti voi, koska sukat jäivät ahkeran alun jälkeen odottamaan aikaansaavampaa neulojaa. Sittenkin kun ne tulivat valmiiksi, ei kuvien ottaminen blogia varten paljoa jaksanut kiinnostaa. Vaikka lopputulos on ihana ja itse neuleprosessikin (silloin kun sitä puikkojen heiluttelua nyt sattui tapahtumaan) oli erittäin mukava, jotain jäi kuitenkin uupumaan. Sukat nimittäin valmistuivat maaliskuussa, mutta ne eivät ole olleet kuvausta lukuunottamatta jalassa. Syy on lähinnä siinä, että tarvitsisin käyttösukkia. Nuot jalassa ei viiti ku sipsutella varovasti sinne ja tänne. Voin kuvitella miltä ne näyttäisivät muutaman kumppareissa vietetyn tovin jälkeen tai muutoinkin jos ottaisin ne säälimättä normaaleiksi käyttösukiksi.

Lissajous socks

Neuloin ensimmäisen kerran Madelinetoshin sukkalankaa ja ei voi muuta sanoa kuin, että onpas ihana lanka. Siellä selkiästi ajatellaan langan värjäämisestä samalla tavoin kuin itsekin ajattelen. Ainakin omiin sukkiini tuli tosi nätin eleväinen pinta, mutta värisävyn vaihtelu on kuitenkin niin pientä, että pinta ei näytä läikikkäältä tai riemunkirjavalta. Langan tuntuma oli myös tosi miellyttävä. Toista kertaa tätä ihanuutta ei kuitenkaan ole tulossa tähän huusholliin. Ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Omasta näkökulmastani tätä herkkua on turhan hankala saada käsiinsä. Eikä se nyt niin maata mullistavaa kuitenkaan ollut…ainakaan ennen kuin tiedä miten lanka kestää käytössä…ööh, mutta mites mie sen saan selville…eihän noitten pitäny päätyä arkisukiksi…

On ne kuites ihanat <3 Omat prinsessa-sukat.

mint chocolate cake
Synttäritki oli ja meni. Kokeilin tällä kertaa Kinuskikissan Polka-kakkua, joka muuntui minun versiossani ihan vaan minttusuklaa-kakuksi (ohjeessa käytettyä suklaata ei ole enää saatavilla). Menetteli, mutta olisi kuitenkin pitänyt käyttää Fazerin mariannesuklaata eikä Maraboun minttukrokanttia. En nimittäin tykkää kyseisestä Maraboun suklaasta, joten ei ole lienee vaikea arvata, että kakustakaan ei tullut ihan omaan makuun parhain mahdollinen. Aina välillä sitä tulee miettineeksi, että mitäs ihmettä tolla korvien välissä olevalla täytteellä tekee, kun ei noinkaan yksinkertaiseen päättelyyn kykene.

Ja kyllä, kakku on syöty hyvällä ruokahalulla useamman ihmisen toimesta. Ei se pahaa kuitenkaan ollut ;D

*****

Kalpeassa valossa

rikke
Ohje/malli: Rikke hat
Lanka: Novita Wool
Puikot: 3 mm & 4 mm
Ravelryssa

Kiitos teille, jotka ilmaisitte osanottonne aiempaan postaukseen <3

Vielä yhden blogipostauksen verran viime vuonna valmistuneita. Tämän jälkeen ollaan jo kuluvan vuoden puolella. Uudempiakin valmistuneita olisi, mutta voipi mennä tovi jos toinenkin ennen kuin niistä näkyy kuvia täällä. Tämän hetkisessä elämäntilanteessa en edes viitsi vaivata päätäni mokomalla asialla. Joskus sitten.

Rikke-myssykkä on neulottu viime syksynä, kun pipolle ilmaantui tarvetta. Ostin nimittäin turkoosin ulkoilutakin ja sen kaveriksi piti tietysti olla sopivan värinen päähine.  Kyseinen malli valikoitui, koska arvelin sen olevan hyvin päässä pysyvä ja sopivan paksuiselle langalle käypänen. Ihan kokoturkoosia pipoa en tahtonut, joten neuloin raidallisen (värit on tasan samat kuin kännykkäkotelossa, jonka olen esitellyt aiemmin).

Pipo on tosi mukava päässä ja mitä parhain syksyn ja kevään vilakoihin päiviin. Ainoa miinus tulee siitä, että neuloin aika sokeasti ohjetta noudattaen myssykälle pituutta ja sitä on ihan liikaa minun päälleni, vaikka kuinka yrittäisi muuta kuvitella. Ei tarvis ihan noin pitkää hiippaa, mutta eipä tuosta ole nyt haittaakaan. Tästä syystä en viitsinyt alkaa purkamaan ja neulomaan uusiksi. Voi myös olla, että jouduin jo kertaalleen purkamaan enkä halunnut tehdä sitä enää uudelleen. En nimittäin taaskaan muistanut, että ainaoikein neulepinnasta tulee niin lötkö ja ällöttävän venyvä. Halusin napakan pipon, joten piti sitte vaihtaa puikot pienempiin. Tätä en tunnu oppivan koskaan ja osittain siitä johtuen tunnen vastenmielisyyttä ainaoikein-neulosta kohtaan. Aina menee purkamiseksi.

vadelmahuivi
Ohje/malli: Vadelmahuivi
Lanka: Hjertegarn Ciao Trunte
Puikot: 4 mm
Ravelryssa

Pipolle piti tietysti saada kaveriksi sopivan värinen ja paksuinen kaulanlämmitin. Lanka löytyi helposti, mutta ohjeen kanssa tulikin sitten päänvaivaa. Piti löytää yksinkertainen malli, jotta se passais ulkoilutakin kanssa pidettäväksi, mutta ei kuitenkaan liian tylsä. Melkein jo päädyin neulomaan omasta päästä, mutta sitten osui kohdalle sopivan simppeli malli.

Tykästyin tähän huiviin heti ensikokeilemalta. On sopivan ohkanen, jotta toimii niittenkin takkien kanssa, joissa on tiukahko kaulus. Toisaalta on kaksinkertaisena mitä parhain lämmike, vaikka onkin neulepinnaltaan lähinnä reikiä toistensa vieressä. Langan materiaalilla voipi olla tietysti jottain tekoa asian kanssa. Villa on aina villaa.

Vadelmahuivi ei oikein nimensä puolesta sovi tähän minun versiooni…tai ehkä tässä on sitten kyseessä ne maahan varisseet reppanat…tai suklaalla kuorrutetut vadelmat…Mitenhän mie aina onnistunki päätymään suklaaseen, oli aihe sitten mikä tahansa.

pääsiäinen
Pääsiäinen meni herkutellessa ja ulkoillessa.

Yksi hetki elämästä

valo

Sain Suppikselta tunnustuksen aika päivää sitten, mutta olen tapani mukaan unohtanut mainita asiasta blogissani. Nooh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai miten se meni. Lämpimät kiitokset joka tapauksessa Suppikselle vielä kertaalleen. Tässäpä nämä 8 asiaa, jotka tuli kertoa itsestä.

1. Molemmat vanhempani ovat nyt kuolleet. Äitini kuoli reilu vuosi sitten; isäni tässä kuussa. Ajatukset myllertävät melko sekavana vyyhtinä päässäni. Elämä ei todellakaan mene sillä tavoin, kuin sitä kuvittelee…ei edes sinnepäin.

2. Olen kaikkiruokainen muutoin, mutta verilätyt saavat aikaan melkoisen yökkireaktion. Kohteliaisuussyistä syön nekin, jos on pakko. Tästä johtuen nirsoilijat eivät saa kovin helpolla ymmärrystäni. Kauhukuvakseni on muodostunut poikaystävä vuosien takaa, joka ei kysyttäessä voinut koskaan kertoa, että joku ruoka ei kelpaa. Sitten kun se ruoka oli nenän edessä alkoi kauhea kitisevällä äänensävyllä esitetty valitus. Valehtelematta joka toinen ateria meni tällä kaavalla. Vieläkin nostattaa niskakarvat pystyyn.

3. Lassi ja Leevi on mun lemppari sarjakuvien joukosta.

4. Olen antanut itseni ymmärtää olevani melko omituinen neulojien maailmassa, koska lankavarastoni on aika minimaalinen, enkä edes haaveile älyttömän kokoisesta lankamäärästä. Ei sillä, en koe itseäni muutenkaan miksikään tosineulojaksi tai -harrastajaksi.

5. Minulla on ollut koirakuume niin kauan, että en edes muista alkuajankohtaa. Jostain syystä (tai oikeammin monestakin syystä) en ole päässyt puusta pitkään sillä saralla, että muuttaisin haaveet todeksi.

6. En ole ikinä nauranut millekään elokuvalle niin paljon kuin Mies ja alaston ase. Olen nähnyt sen vuosien saatossa melkoisen monta kertaa ja se naurattaa minua yhä edelleenkin. Oletan sen olevan melkoisen omituista suurimmasta osasta ihmisiä, mutta en anna sen häiritä.

7. En pidä keväästä (toim.huom. Pohjois-Suomessa se aika, joka määritellään yleisesti kevääksi on aika erilaista sään ja kasvun alkamisen suhteen kuin Etelä-Suomessa).

8. Olen sarkastinen. Jos joku pidempään blogiani seurannut pitää tätä jotenkin yllättävänä, olen tainnut epäonnistua yrityksissäni tehdä blogista itseäni kuvaavan.

Tunnustukseen liityvä kuva jäi matkasta pois. Tuskinpa se kuitenkaan kenenkään maailmaa kaataa ja jos kaataa, niin voi voi.

*****

Yritän ehtiä päivittämään blogiani pääsiäisen tienoilla. On noita esittelemättömiä neuleita jo ihan kivasti koossa, joten pitäisi saada purettua sitäkin sumaa.

Jos kaiken sais…

Maijapaita
Ohje/malli: Maijapaita, Taito 6/2011
Lanka: Drops Nepal
Puikot: 5 mm
Muuta: Helmaan lisätty mittaa reilulla kädellä
Ravelryssa

Kuvat on otettu viikon ainoana päivänä, jolloin EI paistanut aurinko. Taisipa olla ainoa kunnon pakkaspäiväkin, kun mittari näytti pariakymmentä pakkasastetta. Eikös se pitäs mennä just toisinpäin. Lauhaa ja pilvistä – kylmää ja kirkasta. Kysyn vaan. On nyt kuitenkin kuvia. Edistystä sekin…kaiketi.

Tämän neuleen kanssa ei mennyt kaikki niin kuin elokuvissa. Neuloin puseron melkein puoleen väliin asti ennen kuin tulin ajatelleeksi sovittamista. Sehän osoittautui ihan liian suureksi. Ihmettelin vähän ja sitten enemmänkin, että mikä mättää, kun on tehty mallitilkut ja kaikki. Aikani pähkäiltyäni tajusin tehneeni mallitilkun 5 mm puikoilla, mutta neuloneeni puseroa 5,5 mm puikoilla. Hahhah. Tiedättekö mikä on kaikista surkuhupaisinta koko jutussa. Mie neuloin tuota työtä sinnillä vielä eteenpäin, vaikka tiesin sen olevan väärää kokoa. Jos se vaikka kutistuisi samalla, kun tikuttelisin menemään tai mie lihoisin yhtäkkisesti kymmenisen kiloa. Miten niin olen vähän tyhmä tai ainakin tyhmällä tavalla kovapäinen.

buttons

Aika nopeasti annoin kuitenkin periksi ja purin koko typerän tekeleen, kastelin langat ja aloitin uudelleen. Tässä kohtaa alkoi olla selvää, että lanka ei tulisi millään riittämään. Ilmeisesti ohjeessa käytettyä aavistuksen ohuempi lanka ja neulekäsialani tuotti yhdistelmän, joka kulutti lankaa ihan eri tahdilla. Siinä sitten hetken panikoituani otin yhteyttä Lankatalo Tapion kauppaan, josta ostin alunperäiset langatkin ja suureksi ilokseni samaa värierää oli vielä jäljellä. Äh, aikamoista höpönlöpöä tuo suureksi ilokseni. Taisin jo toivoa, että oikeaa värierää ei löytyisi ja voisin hyvällä omatunnolla piilottaa langat ja ohjeen jonnekin pimeimpään kaapin nurkkaan. Nyt oli sitten vain pakko aloittaa neuleprojekti alusta.

maija

Valmis tekele on ihan kiva, mutta ei mitään elämää suurempaa. Jotenkin jäi koko neuleprosessista tympiintynyt olo ja se heijastuu vieläkin itse puseroon, vaikka neuleen valmistumisesta on aikaa kuukausikaupalla. On siihen toki muitakin syitä. Kaulus kaipaisi kiinteitä silmukoita alareunaansa. Nyt se on ihan liian löysä ja valuu harteille, joka taas aiheuttaa tuota pussitusefektiä kainaloiden lähettyville. Sen lisäksi käsiala on kiristynyt selvästi viimeisten palmikonkiertojen jälkeen ja siitä seurauksena on helman alaosan selkeästi tiiviimpi neulepinta. Ei se nyt kauhean selkeästi näy todellisuudessa, ei ainakaan noin silmiinpistävästi kuin nuo kuvat antavat olettaa. Sitten on vielä joku yleinen ärsytys sen suhteen, että tämä on niin lähellä sitä mitä halusinkin, mutta ei kuitenkaan. Hmph. Enää en todellakaan pura tai korjaile mitään (tai ehkä sen kauluksen), menköön sitten kotineuleena, jos ei mieliala tästä muutu. Lanka on ainaski ihanaa ja pusero on suloisen pehmoinen ja lämmin.

Päädyin tekemään napit omin pikku kätösin. Olen jo jonkin aikaa säilönyt kaapin nurkassa erinäistä kokoelmaa Cernit-massoja. Nyt päätin lopultakin tarttua härkää sarvista ja kokeilla. Ensimmäinen kokemus massojen työstämisestä oli sen verran epämiellyttävä, että voi mennä kauan ennen kuin viitsin kokeilla uusiksi. Kuvitelmani eivät oikein vastanneet todellisuutta. Jotain tekemistä asian kanssa voi olla sillä seikalla, että en ole koskaan oikein sisäistänyt ’harjoitus tekee mestarin’ -sanontaa. Mullekaikkihetijanytjamieluitenjoeilen. Saatan mahdollisesti olla hiukan mahdoton tapaus.

Ostin varakerän varakeränkin, kun en kestänyt ajatusta, että lankaa osoittautuisi olevan liian vähän lisäostoksenkin jälkeen. Osittain tämän takia tikuttelin helman selkeästi pidemmäksi kuin ohjeessa. Tykkään tuosta pituudesta kovasti.

Kolmas kerta toden sanoo

kakku

Sain joululahjaksi Kinuskikissa leipoo -kirjan, josta otin yhden ohjeen kokeiltavaksi ystävänpäivän kunniaksi. Ihan nappisuoritusta kakusta ei tullut ulkonäkönsä puolesta, mutta onneksi maku on herkullinen. Kirjassa ’Äidin lempikakku’ nimellä esiintyvä juustokakku on minun makuuni turhan makea verrattuna siihen millaiseksi itse miellän juustokakut, mutta kakkuna mitä mainioin. Tämä ongelma on onneksi helppo korjata, kun ei ajattele sitä juustokakkuna…

EDIT. Nyt toisenkin palan kakkua syöneenä on pakko vetää sanoja takaisin. Ei se enää tunnukaan liian makealta juustokakuksi ;D

Suosittelen lämpimästi Kinuskikissan leivontakirjaa. Sieltä löytyy monipuolisesti tietoa ja neuvoja niin kakunkoristelusta kuin niitä ihanaisia ohjeitakin. On ainakin omasta näkökulmasta katsottuna mitä sopivin leivontaopus sellaiselle, joka haluaa oppia koristelemaan kakkunsa näyttävästi, mutta ei tiedä asiasta juuri mitään. Saapa nähdä kuinka kauan menee ennen kuin rohkaistun kokeilemaan kakun koristelemista sanan varsinaisessa merkityksessä.

horatio_and_oren
Ohje/malli: Horatio and Oren, Twist Collective fall 2012
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 2,75 mm ja 3 mm
Ravelryssa

Ystävänpäivä käy sopivasta aasinsillasta kolmannen pöllölapasparin esittelyyn. Titti, blogiystäväni vuosien takaa, ihaili aiemmin esittelemiäni pöllölapasia ja hetken mielijohteesta lupauduin neulomaan hänelle sellaiset. Helmikuun alkupuolella puikoiltani sitten tipahti musta-valkoiset pöllöttimet saajan väritoiveen mukaan. Ne ovat jo saajallaan ja sopivasti myös hänen blogissaan esitteillä samanaikaisesti.

Valmistuneiden töiden esittely on ihan päälaellaan, kun viimevuotisiakin olisi useampi vielä esittelemättä. Tämä nyt liittyy lähinna kuvaamisongelmiin, joista kirjoitin edellisessä postauksessa. Toivon mukaan tilanne korjautuu lähiaikoina ja pääsen kuluvan vuoden puolelle neuleidenkin suhteen.

Sekavuutta ja sekopäisyyttä

Super cupcake
Ohje/malli: Super cupcake (maksullinen ohje)
Lanka: Cascade 220 heathers
Puikot: 5 mm
Ravelryssa myssy sekä kauluri

Hieman harhaanjohtava tuo edellinen postaukseni, kun siitä sai sellaisen käsityksen, että olen neulonut itselleni pöllösetin. Ei kuitenkaan. Mie oon ihan tarpeeksi pöllerö ilman pöllöpipoa ja -kauluriakin. Sitähän säikähtäis jo peiliin katsoessa, kun ois sekä pöllöjä että yksi huuhkaja silmien eessä. Kaikkea sitä.

Historiallista tämä kuitenkin on. Niin myssyn, kaulurin kuin lapastenkin neulomiseen on käytetty petroolin väristä Cascade 220 heathers -lankaa. Siinä kuulkaa silmä lepää ja toivottavasti pitkään, koska moiseen urotekoon en taida ihan heti (tässä elämässä) taipua. Miten se voikin olla niin vaikeaa. Tuntuu jotenkin tylsältä tehdä samasta langasta ja samassa värissä niin monta eri neuletta. Ei oo mun juttu.

close up

Edellä mainitun seikan lisäksi hämmennnystä aiheuttaa pienessä pääkopassani sekin, että ostin Super cupcake -ohjeen sen ihmeemmin miettimättä asiaa. Myssykin oli puikoilla heti, kun langat olivat ystävällisesti ilmaantuneet kotiini (kyllä, ne vain ilmestyivät, eikä mulla ole mitään tekemistä asian kanssa). Kaiken hyvän päälle myssy ja kauluri valmistuivat tosi nopeasti. En oikein ymmärrä.

Voisi sanoa, että kilpikonnat ehtivät kiertää maapallon ympäri pari kolme kertaa ennen kuin minä olen ehtinyt saada noinkin monimutkaiset asiat päätettyä neulejutuissa. Valitsinhan ohjeen ihan noin vain ja sitten ne petroolin väriset langatkin olivat yhtäkkiä kotonani. Nii-in, petroolia. Menee valehteluksi, jos väitän ennen viime vuotta ikinä edes harkinneeni sitä väriä itselleni. Nyt en pysty paljon muuta ajattelemaankaan…tai onhan vielä se turkoosikin, mutta ei mennä siihen nyt.

Itse ohjeesta tai langasta mulla ei ole sen kummemmin sanottavaa. Kiva malli ja hyvä ohje. Mallineuleen nimeä en tiedä suomeksi, mutta enkuksi se on shaker rib. Yksinkertaisuudessaan varsin kivaa pintaa muodostava ja ilmeisen koukuttava neuloa. Itse ohjehan on ihan perussettiä, mutta allekirjoittanut jättää mieluusti neulomisen suhteen ajattelun toisille ja lukee valmista ohjetta. Se on vain niin helppoa…ainaki toisinaan.

amppeli
Ohje/malli: Valkoinen amppeli, Kauneimmat käsityöt virkkaa kotiin 2 -lehti vuodelta 1987
Lanka: Kalalanka
Koukku: 1,75 mm (?)

Tähän sekametelisoppaan voi kaiketi vielä lisätä tämän kukka-amppelin kuvatuksenkin. Ostin nimittäin kesällä nukkumatin. Kukan, en sitä heppua, joka on ilmeisesti unohtanut mun osoitteen, koska unihiekat on taas heittämättä. Koska aiempaa kokemusta ei kyseisestä viherkasvista ollut, tajusin yllätyksekseni sen leviävän hyvin hanakasti leveyssuunnassa, joka taasen aiheutti tilankäytöllisesti ongelmia. Virkkasin sitten amppelin. Löysin tarpeeksi yksinkertaiselta vaikuttavan ohjeen ja käytin sitä pohjana koukkua heilutellessani. Tommonen kauhistushan tuo on, mutta on hoitanut tehtävänsä, kun en ole parempaakaan (lue: nätimpää) mistään löytänyt.

Normaalia sekavampi mökellys (ja entistä heikkolaatuisempi huumori) johtuu tosiaan sen unihiekkaa heittävän kaverin olemattomista vierailuista. On ollut heikonpuoleiset unet viime aikoina ja tänäyönä ei taida tulla muutosta asiaan. Kuvien heikkoutta taas ei voi puolustella yhtään millään, mutta uskokaa pois, nuo on parhaimmat niistä 50:stä vai olikohan se lukumäärä peräti 70. Näissä sentäs näkyy se, jota oli tarkoituskin kuvata. Aika monessa oli kuvattu enempi seinää kuin myssyä ja kauluria. Joissakin jopa lattiaa. Osa kuvista oli myös hämmentävän tummia tai sitten vain täysin epätarkkoja. Voisi siis olla huonompiakin kuvia. Paljon huonompia. Nurisijat voivat vapaasti vaihtaa sivua tai klikata yläreunassa olevaa rastia.

Jatkossakin mennään mennävuotisilla. Tälle vuodelle ei näytä valmistuvan kuin hyvällä tuurilla yksi lapaspari. Hyvä siis, että viimevuotisissakin riittää. Sais vaan ne kuvamuotoon. Siinäpä näkyy riittävän haastetta. Oletan, että teille ei riitä epäselvät kuvat lattioista tai seinistä tahi muuten käsittämättömät otokset.

Menenpä ettimään Nukkumattia tai vaihtoehtoisesti häpeämään kaappiin.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.