Se neuloo sittenkin

Ohje: Lina, Joko Knits -blogista
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca
Puikot: 3,5 mm

Neuloin kuukausi sitten itselleni Lina-pipon. Tarkoitukseni oli neuloa jo vuosi sitten itselleni päänlämmitin samalla ohjeella kuin neuloin siskollenikin. Lanka oli valmiina, mutta erinäisten hankaluuksien ja kiireiden takia koko asia unohtui. Nyt asia palautui mieleeni vähän pakon edessä. Viime talvena käyttämäni pipo alkoi olla jo niin ruman näköinen, että uudelle oli tarvetta. Muutenkin nopeiden pikkuneuleiden neulominen viehätti ajatuksena.

Ohje: Peruslapaset, ohje omasta päästä
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca
Puikot: 3 mm
Muuta: Koristeet tehty oliivinvihreällä itsevärjätyllä langalla

Pipon valmistuttua tajusin, että lapasistakin on uupeloa. Ajattelin, että palmikkopipon kaveriksi kävisi parhaiten ihan perustumput. Ruskeaa Alpaca-lankaakin oli vielä sen verran jäljellä, että omaa lankavarastoa kauemmas ei tarvinnut lähteä. Valmiit lapaset näyttivät omissa silmissäni aika apaattisilta värinsä takia, joten päädyin koristelemaan ne muutamalla pätkällä oliivinvihreää villasekoitelankaa, jonka värjäsin viime keväänä. Lopputulos oli ihan kelvollinen, mutta osoitti jälleen kerran sen, että kirjonta ei todennäköisesti tule koskaan olemaan mun heiniä.

Ohje: Spiral cowl (Ravelry-linkki)
Lanka: itsevärjätty ohut villasekoitelanka
Puikot: 3 mm
Muuta: Loin 16 silmukkaa enemmän kuin ohjeessa neuvottiin, koska käyttämäni lanka oli ohuempaa

Jo pidemmän aikaa tarkoitukseni on ollut neuloa kauluri. Vaikkakin huiveja on useampi kappale hyllyssä, ei mikään tuntunut sopivan pipon ja lapasten kaveriksi. Ruskeaa Alpaca -lankaakaan ei ollut enää jäljellä niin paljoa, että siitä olisi saanut kasaan yhtään mitään. Päädyin lapasten koristeissa käyttämääni väriin ja lankaan. Huivin neulominen ei innostanut alkuunkaan, joten neuloin Spiral cowlin. Vähän heikonpuoleisena aasinsiltana nuo tumppujen kirjailut toimivat, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Mun silmään yhdistelmä on ihan toimiva, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Neuleiden värit ovat kuvissa päin sitä itteään. Kuvaushetkellä ulkona oli liian pilvinen ja harmaa ilma ja sisällä valaistus vääristi aika reippaasti väriä, joten varsinkin kaulurissa ja lapasten koristeissa käytetty oliivinvihreä lanka näyttäytyy aika oudon värisenä. Laiska kuvienkäsittelijä ei suuremmin edes yrittänyt korjata tilannetta. Energiataso on väsymyksen ja lukuisten kohdalle osuneiden harmien takia aika heikko. Ei jaksa eikä huvita. Saispa nukkua viikon, jonka jälkeen kaikki ongelmat ja murheet olisivat vain ikävä muisto mielessä. Puoliteho, hampaat irvessä ja alituiseen silmänurkissa polttavat kyyneleet kuvaavat aika osuvasti minua tällä hetkellä. Alhaalta pääsee onneksi joskus ylöskin, joten eiköhän tämä tästä.

Kaikki varmasti tietää, miten vaikeaa on napittaa takki lapaset kädessä :D

Työn alla on villatakki lapselle ja kämmekkäät aikuiselle. Päädyin kokeilemaan ensimmäistä kertaa testineulomista ja samalla tulee toivottavasti lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pienen pieni pelko on siitä, että valmis neule ei olekaan oikeankokoinen, mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Osallistun Lapaskuuhun. Saapa nähdä valmistuvatko kämmekkäät tämän kuun loppuun mennessä vai viekö toinen työn alla oleva neule kaiken huomioni. Olishan se kiva saada kartutettua omaa Lapaskuun satoa, mutta mitään stressiä en aio asiasta ottaa. Tämän postauksen lapasethan eivät satoa kerrytä, koska olen neulonut ne edellisen kuun aikana.

Lankavyyhdeistä haasteisiin

Mie sain eilettäin aivan ihanaisen paketin Makepeace75:ltä. Ensimmäiseksi neulojan huomio kiinnittyi tietysti paketin lankasisältöön, joka oli aivan upea: 2 vyyhtiä vihreää BC Garn Baby Alpacaa, 2 vyyhtiä oliivinvihreää BC Garn Jaipur Silkiä ja 2 vyyhtiä Malabrigo sockia kahtena ruskean sävynä.

Paketista löytyi toki muutakin…

Makepeace75 oli laittanut pakettiin mukaan itsetehtyjä silmukkamerkkejä pienessä somassa purkissa, nostalgisia muistoja herättäviä Fazerin Kettukark…eiku Pihlajakarkkeja ja Revontuliteetä. Karkkeja lukuunottamatta paketti oli ihan täydellisesti mulle sopiva ja mun mieleinen – mie en syö salmiakkia ja suklaata lukuunottamatta juurikaan karkkeja. Tosin karkitkin taitavat kadota parempiin suihin makeanhimon yllättäessä ;D

Ai, miksikö mulle tipahti tällainen hemmottelupaketti? No mie oon vaan niin IHANA…eiku mie sain tämän paketin kiitokseksi siitä, että neuloin Makepeace75:lle hänen toiveidensa mukaisen huivin – Gailin. Oletin tosin saavani vyyhdin tai kaksi, en kuutta ja kaikki vielä tuollaisia ihkulankoja. Olin ihan sanaton avatessani paketin ja viimeaikaisen yltiöherkän mielentilani takia oli aika lähellä, että en alkanut vollottamaan ihan valtoimenaan. Voiko saada upeampaa lahjaa neulojana kuin sellaisen, jonka lankasisältö on huolella valikoitu saajansa näköiseksi.

Lämpöiset kiitokset vielä kertaalleen Makepeace75:lle. Sie oot ihan paras :)

Jäin paketin avattuani miettimään, että oonko nyt oikeasti ansainnut kaiken tämän, mutta toisaalta Makepeace75 on saanut ihan vapaasti valita kuinka paljon lankaa sinne pakettiin laittaa. Mie vain kerroin mistä materiaaleista ja väreistä tykkään…tai no, esitin mie toiveen 3,25 mm:n puisista sukkapuikoista, jotka itseasiassa sain jo syksyllä. Ne eivät päässeet kuvaan, koska ovat kiinni yhdessä keskeneräisessä työssä.

*****

Terveisiä muuten niille ihmisille, jotka miettivät, että eikö täällä enää esitellä ollenkaan valmistuneita neuleita. Niitä on, mutta allekirjoittanut ei ole saanut blogattua. Yritän parantaa tapani. Blogin päivittäminen on ollut viimeaikoina ihan hunningolla, vaikka aihetta kirjoitteluun onkin ollut. Ehkäpä jo lähipäivinä. Mitään maata mullistavaa ei ole silloinkaan tarjolla, mutta kaikenlaista pientä.

*****

Annikainen muisti minua haasteella/tunnustuksella tai oikeastaan niitä oli kolme kaiken kaikkiaan, mutta hän jätti nimeämiensä henkilöiden päätettäväksi, että ottaako niistä yhden, kaksi, kolme vai ei ainoatakaan. Hänen saatesanansa minun kohdallani olivat taitava ja analyyttinen neuloja. En osaa oikein allekirjoittaa kumpaakaan, mutta myönnän, että tuo analyyttisyys saattaa välillä saada valtansa. Eiköhän ne luonteenomaisuudet ja saatu koulutus näy tavalla tai toisella kunkin kirjoituksissa – ainakin välillä.

Kiitokset Annikaiselle :)

Mie valitsin sen, jonka perusteella saan kirjoittaa itsestäni 10 totuutta eli:

Tässäpä sitten ne totuudet:

1. Mulla on punapään iho-ominaisuudet ja silmien väri, mutta hiukseni ovat oikeasti tummanruskeat. Jonkinlainen luonnon kokeilujen oikku kaiketi.

2. En ole koskaan osannut täysin päättää, että olenko pitkä vai lyhythiuksinen, joten hiusten pituus on vuosien saatossa ollut kummassakin ääripäässä satunnaisin väliajoin. Hiukseni ovat siis yltäneet välillä lanteille ja välillä niiden mitta on ollut joissakin hassuissa senteissä. Nykyisellään ne ovat olkapäille, mutta kaipaavat kipeästi kampaajan saksia.

3. Harrastan juoksemista. Rakastan sitä tunnetta, jonka saa lenkkeilystä.

4. Mulla on parantumaton koirakuume, mutta en ole koskaan omistanut koiraa – kissan kylläkin.

5. Asun yksin, enkä seurustele tällä hetkellä. Toivoisin, että tilanne olisi toisin. Haluaisin monta lasta ja itselleni sopivan miehen.

6. Jos olisi taloudelliset mahdollisuudet valita, eläisin maalla ison eläinlauman kanssa. Näen hyvät ja huonot puolet sekä maalla että kaupungissa elämisessä, mutta olen pohjimmiltani maalaistyttö, joka kaipaa elämää kaupungin ulkopuolella.

7. Nautin luonnossa oleilusta. Metsät ovat osa sielunmaisemaani.

8. Nautin yksinolosta, mutta kaipaan säännöllisesti myös ihmisten seuraan.

9. Mun sanavarastoon eivät kuulu sanat: liian vaikea, kun puhutaan neulomisesta tai virkkaamisesta. Tämä ajaa minut kokeilemaan milloin mitäkin uutta ja erilaista. Olisin varmasti aika päivää sitten lopettanut neulomisen, jos pysyttelisin pelkällä perussukkalinjalla.

10. En suutu helposti, mutta jos suutun, olen pitkävihainen ja nopea anteeksianto ei kuulu hyveisiini. Hyvin harvoin suutun tosissaan, mutta ärähdän aika nopeasti, jos toinen ylittää reilusti ne rajat, jotka olen asettanut sopivalle käytökselle.

Tämä haaste pitäisi sitten ojentaa kymmenelle ihmiselle. Mie taidan tyytyä nyt paljon pienempään joukkoon, mutta en kuitenkaan vähäisempään ;D

Makepeace75, Christina, Helmisade, Kaisa ja Teisa. Olkaa hyvät. Haasteen saa ottaa tai jättää.

Piristystä mielelle

Arpaonni suosi taannoin Villa Lankala -blogin arvonnassa ja perjantaina luokseni kotiutui paketti, joka sisälsi itsevärjättyä lankaa, rasian simpukkasuklaata ja kortin. Kiitokset Villa Lankalalle :) Taidan kokeilla miten lanka neuloutuu raitapolvisukiksi jonkun yksivärisen langan kaverina. Ensin pitää vain saada muutama keskeneräinen työ alta pois…

Muutakin kivaa olen tällä viikolla saanut. Joitakin päiviä sitten sain lopulta käsiini kauan himoitsemani Haapsalu sall -kirjan. Kirja on minusta todella kaunis ja huolella tehdyn näköinen. Kirja sisältää niin paljon pitsineulemalleja, että ideoiden ei pitäisi ainakaan loppua ihan heti kesken. Omaksi harmikseni viron kieli ei juurikaan avaudu minulle, joten tunnen jääväni aika paljosta paitsi. Onneksi en sentään ihan kaikesta, joten tiedossa on jossakin vaiheessa pitsihuivin neulomista kirjan mallien pohjalta. Ihan heti se ei kuitenkaan tule tapahtumaan, koska olen päättänyt pitää vähän taukoa pitsihuivien neulomisesta.

Kiitokset vielä kertaalleen Muoriskalle, joka mahdollisti minulle kirjan saamisen.

Lähelle on pitkä matka

Olen yrittänyt innostaa itseäni mustan neuletakin neulomiseen jo pitkään, mutta tulokset ovat ollet aika huonoja. Ensimmäisen kerran taisin ajatella asiaa kolmisen vuotta sitten. Keväällä sain lopulta ostettua langat neuletta varten ja nyt se on jopa puikoilla asti. Fanfaareja. Saapa nähdä riittääkö innostus ja näkökyky loppuun asti. Se on kuitenkin musta ja pimenevien iltojen myötä aika työläs neuloa. Unohtamatta sitä, että musta on aika tympeä ja tylsä vaihtoehto, kun maailma olisi upeanvärisiä lankoja pullollaan. Mustalle neuletakille on kuitenkin tarvetta enemmän kuin riittävästi ja puikotkin liikkuvat ainakin vielä hämmästyttävän ripeästi, joten aika luottavaisin mielin olen liikkeellä. Vielä.

Alunperin ajattelin neuloa ihan perusvillatakin ilman sen kummempia krumeluureja, mutta toisin kävi. Etsintöjen ja eksymisien kautta päädyin aika kauaksi alkuperäisestä ajatuksesta. Työn alla on nimittäin Broderie Twist collectiven winter 2008 -numerosta. Käyttämäni lanka on aika ohutta, joten joudun jonkun verran säätämään ohjeen kanssa ja käytännön syistä teen ainakin hihansuut ja helman eri tavalla. Rullautuva helma ja hihansuut eivät juurikaan inspiroi edes ajatuksen tasolla. Saapa nähdä onko lopputulos sitä mitä toivon vai sitä mitä pelkään.

Kannattaa muuten katsoa tarkkaan tuota mustaa möykkyä. Se taitaa olla neuletakin ensimmäinen ja viimeinen esiintyminen blogissani. Mustien neuleiden kuvaaminen on aika turhauttavaa, joten taidan jättää sen väliin. Tuskin menetätte mitään, vaikka ainakin toiveiden tasolla kuvittelen valmiin neuleen näyttävän joltain muulta kuin tuo epämääräinen möntti kuvassa.

*****

Sain jo jonkin aikaa sitten Christinalta ihanan tunnustuksen:

Lämpöiset kiitokset tästä. Tämän päiväisen hullunmyllyn väsyttämänä en jaksa laittaa tätä eteenpäin. Blogiystävikseni itsensä tuntevat voivat napata tämän kuitenkin mukaansa :)

Rrrrrinsessatossut

Ohje: Tossukka-ohje AnniKainen puikoissa -blogista, Irish rose Lion Brandin -sivuilta
Lanka: Novita 7-veljestä ja Novita Florica (tossuihin 2 x 7-veljestä + 1 x Florica)
Puikot: 6 mm
Koukku: 3,5 mm ja 4,5 mm (isompi koko tossuihin ja pienempi kukkaan)
Muuta: Kerrostiheys ei täsmännyt ohjeessa annettuun, joten mittojen suhteen tein pari muutosta

Hyvät neuvot ovat kalliit silloin, kun kärsii perin vaikeasta ja haitallisesta neulominen-ei-oikein-kiinnosta -viruksesta. Koska perinteinen ostetaan-sitten-jotain-kivaa-lankaa -hoitomuoto ei toimi, voi kokeilla vähän oudompia vaihtoehtoja. Tässä nyt on kuvattu esimerkinomaisesti parantaa-kaikki-vaivat-tai-ainakin-saa-sinut hilpeäksi -hoito, jonka avulla allekirjoittanut löysi ainakin jonkinkaltaisen muistikuvan neulomisen hauskuudesta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hullutellaan itselleen vähän oudommilla värivalinnoilla ja neuleratkaisuilla. Ensimmäisellä kerralla projekti on ainakin hyvä pitää kohtuullisen pienenä, jotta itsensä huvittaminen ei muutu pakkopullaksi ja lääkitys käänny itseänsä vastaan.

Mie en ole mikään suurin vaaleanpunaisen värin ystävä. En tosin sitä inhoakaan, mutta ei se oikein kuulu omaan värimaailmaani. Näen vaaleanpunaisen värin kohdalla aina mielikuvia hattaroista, prinsessamekoista, pikkuvauvoista ja barbeista. Ööh, älkää kysykö tuosta viimeisestä ainakaan yhtään mitään. Joka tapauksessa se väri tuottaa mulle sellaisia mielikuvia, joita en osaa yhdistää itseeni. Harmi tietyssä mielessä, vaaleanpunainen nimittäin kävisi värinä mulle tosi hyvin…ainakin tietyt sävyt. Nyt päädyin kuitenkin neulomaan vaaleanpunaisesta ja jopa itselleni, kuten myöhemmin selviää. Halusin nimittäin kokeilla AnniKaisen Tossukka-ohjetta, joka vaati kokoelman sopivan paksuisia lankoja yhdessä oikeaan neuletiheyteen pääsemiseksi. Riittävä määrä sopivan paksuisia lankoja yhteensopivissa väreissä olikin sitten ihan haasteellinen homma. Vaaleanpunaisen ja valkoisen yhdistelmä nousi selkeäksi voittajaksi, koska toisena vaihtoehtona ollut vihreän ja ruskean yhdistelmä sai vähäisen neulekipinän alun painelemaan kiitolaukkaa kohti auringonlaskua.

Tossujen valmistuttua olin hieman hämmentynyt. Ne näytti ihan söpöiltä, mutta jotenki orvon näköisiltä ja ehkä aneemisiltakin. Vaaleanpunaisten trikoiden tai balettipuvun ja tutun kanssa ne olisivat olleet ihan söpö yhdistelmä, mutta koska allekirjoittaneen balettiajat ovat kauan sitten olleet ja menneet, ei ollut paljon toivoa moisesta rekvisiitasta. Toisaalta kyseiset tamineet olisivat pidemmän päälle olleet aika rasittavat kotona yksinollessaankin ja niitä valkotakkisiakin olisi alkanut varmasti kaipailemaan aika äkkiä. Jotain piti kuitenkin keksiä, joten virkkasin kohtalaisen isot kukat piristeeksi. Lopputuloksena oli ihkaoikeat prinsessatossut. Sellaiset, jotka olisin varmasti pikkutyttönä halunnut, vaikka en koskaan varsinaista prinsessavaihetta elänytkään.

Sopii ne farkkujen kanssa pidettäviksikin…

Nii-in, mieli muuttuu. Tossut ovat vain ja ainoastaan mun, enkä niitä lahjoita kenellekään, vaikka alunperin suunnittelinkin kiusaavani siskoani niillä. Jossain kukan virkkauksen tienoilla tiesin haluavani ne itselleni. Pitäähän jokaisella tytöllä olla oma prinsessaunelma, vaikka se sitten olisi pienen pieni ja toisen mielestä kaikkea muuta kuin prinsessamainen. Jokaisella kolmekymppiselläkin.

EDIT. Kiitokset AnniKaiselle loistavasta Tossukka-ohjeesta. Näitä voisin tehdä muutamat joululahjaksi, mikäli tähtien asennot ovat suosiolliset…

Pakkomielteestä toiseen

Olen yrittänyt metsästää neuleinnostustani, mutta se näyttää kadonneen taivaan tuuliin. Koska en ole juurikaan neulonut, olen puuhastellut muuta. Parin viikon aikana on tullutkin leivottua niin paljon, että ihan itseäkin hämmästyttää. Kaikki alkoi ihan viattomasti Lotan Vadelma-suklaakakusta, jota oli ihan pakko kokeilla – on muuten tosi hyvää. Sen jälkeen olen leiponut useammankin sämpylä- ja leipätaikinan, melkein sata suklaapikkuleipää, reilu 30 karjalanpiirakkaa, 2 omenapiirakkaa ja yhden kinkkupiirakan. Olen myös säilönyt kurkkuja, käynyt ahkerasti sienessä, leikkonut persiljaa pusseihin pakastamista varten, pessyt ikkunat sekä kotona että yhden sukulaisen luota ja siivonnut asunnon muutenkin perusteellisesti. Öö, pesänrakennusvietti?

Olen niitä ihmisiä, joilla aktiivisuustaso näyttää joko +100 tai -100, mitään välimuotoja ei tunneta. Siksipä mikä tahansa innostus voi merkitä loppujen lopuksi vain älytöntä päänsärkyä ja aivojen ylikuumenemista. Ihme kyllä leipomisen kohdalla en ole vielä saavuttanut pääteasemaa, vaikka kokeilinkin rajojani jo yhteen kertaan. Jostain täysin järjettömästä mielijohteesta päädyin nimittäin tekemään lähemmäs sata pikkuleipää ja reilu kolmekymmentä karjalanpiirakkaa samana iltana. Vielä sillä tavalla epäjärjestelmällisesti, että vasta paistettuani pikkuleivät, sain idean piirakoiden tekoon. Kaikki tietää, että riisipuuro ei tule valmiiksi ihan hetkessä eikä reilun kolmenkymmenen piirakkakuoren kauliminen suju kokemattomalta kovinkaan nopeasti ja näppärästi. Olin muutoinkin ollut koko päivän jalkojen päällä ja kävellyt paljon, joten jossain kaulimisprosessin puolivälissä alkoi jo tehdä tiukkaa. Hiukkasen lämpöisen puoleinen keittiö ja karjalanpiirakoiden paistamisen jälkeen vuorossa häämöttävä tiskaussessio taisi tehdä myös oman osansa tympääntymiseen ja väsymiseen. Olisin antanut mitä vain lasista punaviiniä tai viskitilkasta, mutta korkea keittiöjakkara ja puunuijakin olisi kelvannut. Jakkara jalkojen lepuuttamisen takia  ja nuija järjen kalloon takomista varten. Mitään niistä ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten kärsin kiltisti loppuun asti.

Vielä olisi tarkoitus tehdä yksi pullataikina. Sen jälkeen siirryn kyllä ihan muihin aktiviteetteihin. Josko lähestyisin vaivihkaa ompelukonetta ja ottaisin niskalenkkiotteen ompelukonepelostani tai sitten kulutan ylimääräisen energian pelkästään lenkkipoluilla.

Ohje: Silmukkamäärä Regian sukkataulukosta, muutoin omasta päästä
Lanka: Zitron Trekking Pro Natura
Puikot: 2,5 mm

Oon mie kuites neulonut yksien lasten sukkien verran. Multa nimittäin kyseltiin josko neuloisin pienelle sukulaispojalle villapaidan talveksi. Kysymys palautti mieleen lupauksen neuloa Laminariasta ylijääneestä langasta pienet sukat samaiselle pojalle. Niinpä tartuin puikkoihin ja tikuttelin sukat. Aika kivuttomasti se luonnistui, mutta koska neulominen ei herättänyt minkäänlaista tunnetta, on puikot pysyneet edelleen nurkassa. Siinä vaiheessa, kun sukulaispojan vanhemmat ovat saaneet hankittua langat villapaitaa varten ja löytäneet mieleisensä ohjeen, uskoisin jonkinlaista neuleinnostustakin löytyvän ja jos ei, niin kaksivuotiaalle lapselle tekee villapaidan vaikka ei niin kauheasti riemastuttaisikaan koko puuha.

*****

Kuvakollaasin ensimmäisessä kuvassa näkyy tuorein sukkalankahankintani. Onnistuin haalimaan itselleni vyyhdin oranssisävyistä lankaa joitakin viikkoja sitten olleessa Markkalanka-myynnissä. Ostin sen piristääkseni sekä itseäni että lankalaatikkoani. Toinen ainakin piristyi, toisesta en menisi takuuseen…

Aarre

Sain viime viikonloppuna edesmenneen isotätini kapiokirstun sisältöineen. Se on ollut alunperin isotätini äidin, joka on saanut sen syntymäpäivälahjaksi myöhemmällä iällään. Kirstu ei ole tosiasiassa koskaan toiminut kapiokirstuna, vaikka isotätini on ilmeisesti ajankulukseen tai harrastuksekseen alkanut keräämään siihen kapioita. Hän oli itse naimisissa, mutta hänellä ei ollut lapsia, joten oletan hänen virkanneen pitsejä ja ommelleen kapioita omaksi ilokseen. Ehkäpä hän on osan tehnyt itselleen käyttöönkin.

Olen vuosikausia haaveillut omasta kapiokirstusta, joten olin todella onnellinen siitä, että sain tämän aarteen itselleni. 59-vuotias kirstu ei ole ehkä enää kaikista parhaimmassa kunnossa ulkokuorensa suhteen (maalit hilseilee), mutta se on minun joka tapaukseksessa. Vaikka kukkakuosi ei oikein ole minun makuni mukainen, eikä se sovi ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla sisustukseeni, en aio siihen koskea ainakaan vielä. En vain raski poistaa vanhoja maalauksia ja käsitellä pintaa uudelleen. Jotenkin se tuntuu jo ajatuksena ihan mahdottomalta. Ainoa korjaustoimenpide, jonka aion kirstulle tällä haavaa tehdä, on pohjalaudoituksen irrotus ja hionta. Pohjalaudoitus on nimittäin ajan saatossa vääntynyt ja irvistää joiltakin osin.

Kapiokirstun sisältö oli ehkä loppujen lopuksi se ihastuttavin asia. Se nimittäin sisälsi mm. ohuita virkkauslankoja, virkkuukoukkuja, reilu parikymmentä metriä pitsiä, joista puolet on isotätini käsin virkkaamia ja puolet tehdastekoisia, kymmeniä metrejä kankaita (vanhoja, mutta käyttämättömiä) ja muutamia kirjontatöitä. Osa käsinvirkatuista välipitseistä on kiinnitetty lakanan päätyosaan, mutta kymmenkunta metriä sitä oli vielä käyttämättömänä. Suurin osa kankaista on vanhoja puuvillakankaita, jotka on tarkoitettu päällys- ja aluslakanoiksi, mutta joukossa oli myös kauniita pellavakankaita ja monia muita kankaita. Kuvakollaasissa näkyy vain osa kankaista. Puolet kankaista päätyivät nimittäin siskolleni. Pitsit eivät ole vielä menneet jakoon ja salaa hiljaa mielessäni toivon, että siskoni ei olisi niistä kiinnostunut. Köh, millanenhan se ahneen loppu olikaan…

Kenellekään ei ole varmasti yllätys, että kapiokirstussa asustelee nykyään koko lankavarastoni. Tilaakin jäi vielä. Tilanteeni ei siis ole kovinkaan paha. Totuuden nimissä on ehkä mainittava, että pari kiloa lankaa majailee muovipusseissa. Niiden tarkoitus on jossakin vaiheessa päätyä muille maille armahille, joten niitä ei lasketa. Eihän?

Tök tök tök

Ohje: Baktus
Lanka: Rowan Rowanspun DK
Puikot: 4 mm

Olen yrittänyt herätellä kadonnutta neuleintoani kutomalla itselleni Baktuksen (hämmästyttävää, kerranki mie neulon jotain samaan aikaan kuin muutki, enkä vuosikausia muiden jälkeen). Ainaoikein-neulos toimi oikein hyvin aivot-pois-päältä neulomisena, mutta innostusta se ei onnistunut herättämään. Neulominen ilman kiinnostusta koko hommaan on kuin vääntäisi leipälävestä sisään kaurapuuroa aamusta iltaan. Tylsää, turhaa ja harmaata. Lopputulos on toki nätti, huivin malli on kiva ja ilman yrityksen häivääkään sylissä on yhtäkkiä valmis huivi. Silti vain plääh ja vielä toisenkin kerran plääh. Myrtyneestä ilmeestäni, joka näkyy osittain kuvassa, voi jo päätellä paljon. Onko pakko?

Huonot tulokset neulomisterapian saralla ajoivat minut kokeilemaan hieman rajumpia keinoja. Kaikessa innottomuudessani päädyin yrittämään Posh Yarnilta tilaamista. Koska kyseessä on nopein-syö-hitaat -periaatteella toimiva kaupankäynti, en edes uskonut tärppäävän. Yritystä oli ilmeisesti riittävästi tai hyvä tuuri osui kohdalle, koska yksi vyyhti päätyi itsellenikin. Ei kylläkään se lanka, jota eniten himoitsin. Saamani vyyhti tuntui ensialkuun aika pliisulta omaan makuuni, mutta nyt kun silmä on tottunut, se tuntuu oikein mieluisalta. Se piristää myös mukavasti aika tummasävyistä lankalaatikkoani. Kaiken lisäksi tilaamani Sylvia 2 ply on aivan ihanan tuntuista, mutta voiko merinon ja silkin yhdistelmä muuta ollakaan.

Langan värit toistuvat kuvassa aika apaattisesti eikä kaunis kiiltokaan näy. Oikeasti värit eivät ole noin mitäänsanomattomat. Ikävä kyllä neuleiden ja lankojen kuvaaminen on tällä hetkellä aivan yhtä kiinnostavaa kuin neulominenkin. Ei huvita. Monivärisen langan hankinta menee muuten tilapäisen mielenhäiriön piikkiin, mikäli sitä joku sattuu ihmettelemään. Toisaalta jopa mieki saatan joskus yllättää. En kylläkään sen suhteen, mitä tuosta langasta on tarkoitus tulla isona.

Tämäkään terapiamuoto ei muuten auttanut. Olen lakannut yrittämästä. Palailen neuleasioissa aalloille heti, kun on jotain kerrottavaa. Seuraavalla kerralla esittelen ihanan huonekalun, jonka sain viikonloppuna…ja ainakin osan sen sisällöstä. Kauaksi ei kyllä neulomisesta mennä siinäkään.

EDIT. Kyllä mie neulon edelleenkin, mutta tahti on olematon. Kiinnostus ja innostus uupuu. Harkitsen puikkojen laittamista jäähylle. Jospa se auttaisi.

Teltta, kahvikuppi ja sekasikiö

Makepeace75 on pakettinsa saanut, joten tiedossa on loputtoman pitkä jaaritus ja kuvamaratoni aiheeseen liittyen.

Ohje: Gail (aka Nightsongs)
Lanka: The Natural Dye Studio Angel 1 Ply (100g = 1200m), väri: Heather
Langankulutus: hieman vajaa 70 grammaa
Puikot: 3,5 mm
Koko: reilu metri korkeudeltaan, siipiväli reilu pari metriä
Muuta: Lanka on väriltään haaleanvaalea sinivioletti. Oiskohan laventelinvärinen se, joka kuvais parhaiten.

Mie tarjouduin keväällä neulomaan Makepeace75:lle hartiahuivin. Erinäisten sompailuiden jälkeen luokseni matkasi The Natural Dye Studion Angel-lanka, jonka Makepeace75 valitsi omasta lankavarastostaan projektia varten. Alkuvaikeuksien jälkeen (tämä oli se kerimisvaiheessa sormet sinivioleteiksi värjännyt lanka, josta mainitsin muutama postaus aiemmin), huivi edistyi melkoisen nopeasti, kun ottaa huomioon, että neuloin paria muutakin neuletta samanaikaisesti ja neulomisaikaa oli vähänlaisesti. Huivin neulomiseen ei tainnut lopulta mennä kuin 1,5 kuukautta. Hyvä minä. Onneksi huivilla ei edes ollut mitään kiirettä, joten ei tarvinnut harrastaa mitään pikatikutusta. Mummolle tekemäni huivin öitä myöten tapahtunut neulominen on vielä tuoreessa muistissa *vilunväreitä selkäpiissä*

Olin aivan ihastuksissani, kun irrotin huivin pingotuksesta ja se on muuten paljon – kriittisyys omia töitä kohtaan on välillä ihan karmaisevaa. Siitä tuli aivan ihanaisen hento ja herkkä, ja vaikka en kyseistä väriä itse ihailekaan, olisin voinut omia sen itselleni hetimiten. Se sai myös äidiltäni ja mummoltani vuolaat kehut, mikä on aika paljon sekin. Eiköhän nuo ole vuosien saatossa nähneet yhden jos toisenkin neulomuksen putoavan puikoiltani. On se vain ihan eri asia neuloa tuollaisesta seittimäisen ohuesta langasta huivi. Lopputulos on melkein henkeäsalpaava, vaikka ite sanonki. Kukas se kissan hännän nostais…

Huivin koko oli pingotuksessa mitattuna reilu metri korkeudeltaan ja yli kaksi metriä leveydeltään (tarkkoja mittoja ei ole ylhäällä). Vähäsen huivi on tietysti vetäytynyt kokoon, mutta kyllä se saajan toiveiden mukaisesti on edelleenkin suuri. Mun silmissä kokoluokkaa teltta. Noin seittimäisestä langasta neulottuna tuollainen iso huivi on ihan toisenlainen kuin paksummasta langasta tehty. Suuresta koosta ei ole kauheasti haittaa, koska se on niin kevyt ja sen saa nätisti kerättyä harteille halutessaan. Edelleenkään en kyllä tule neulomaan itselleni noin suurta kolmiohuivia. Mie näytän ihan naurettavalta noin ison neulomuksen alla. Huivin kuvaaminenkin oli hupaisaa, kun sitä tuntui riittävän joka suuntaan ihan liikaa. Välillä olo oli kuin hämähäkinseittiin vangiksi jääneellä hyönteisellä ;D

The Natural Dye Studion Angel 1 Ply -lanka on aivan ihanaisen pehmeä, mikä ei tietysti ole ihme, kun langan materiaaleina ovat vauva-alpakan villa, kasmirvilla ja silkki. Lanka on tosi hentoisen tuntuista, joka ei nyt välttämättä ole mikään hurraahuutojen arvoinen asia, kun ajatellaan huivin pingottamista. Tiedä sitten, onko lanka todellisuudessa helposti katkeavaa vai ei. Ainakin se kesti pingottamisen valittamatta. Vaikka lanka kaikessa pehmeydessään, ohuudessaan ja hentoisuudessaan ihastutti minua kovin, en voinut välttyä siltä ajatukselta, että se ei ehkä kuitenkaan ole se täydellisin lanka pitsihuiveihin. Omasta kokemuksestani pehmeä lanka ei pysy pingotetussa muodossa kuin hetken ja menettää äkkiä ryhtinsä. Toisaalta huivinhan saa aina pingotettua uudelleen tai sitä voi höyryttää silitysraudan avulla, mikäli tarvetta ilmenee, joten eipä se nyt niin kauhea ongelma ole.

Angel-langan kohdalla ainoa oikea harmi oli se, että lanka päästi ihan tuhottomasti väriä. Jokaisen neulomissession jälkeen näytin siltä kuin olisin käynyt justiinsa mustikassa, eikä väri meinannut millään lähteä sormista. Onneksi vaatteisiin ei väriä näyttänyt lähtevän. Tuli sekin nimittäin testattua. Vaaleat housut jalassa kannattaa ehdottomasti neuloa sellaisesta langasta neuletta, jonka tietää värjäävän. Tuon värinpäästämisongelman takia sainkin liotella ja huuhdella valmista huivia erinäisiä kertoja. Nyt sen pitäisi olla jo melko turvallinen neule paljasta ihoakin vasten.

Langan valmistajan nettisivujen mukaan väriä saattaa toisinaan irrota vähäsen, koska lankaan voi jäädä värijäämiä hyvästä huuhtelusta huolimatta. En tiedä sitten sattuiko tämä kyseinen lanka olemaan maanantaikappale, koska väriä lähti reippaasti. Joka tapauksessa sen verran ikävä maku tuosta värjäyshommasta jäi, että en taida tätä lankaa ostaa itselleni, vaikka langan muut ominaisuudet ovatkin viekoittelevia. Kaikeksi onneksi värikartta on niin pliisu, että ei tarvitse edes harkita langan ostamista. On oikeasti tosi harmillista, että en tunnu löytävän itseäni miellyttävää väriä tuollaisista ohuen ohuista huivilangoista (100 g = 1200-1400 m) tai jos löydän, niin se on loppuunmyyty tms. Hiukkasen paksummista (100 g = 800 m) langoista vaihtoehtoja sitten kyllä löytyy. Epäreilua.

Ohje: Baby Octopus & Cafe Con Leche Cup, Ana Paula Rimoli: Amigurumi world: Seriously cute crochet
Lanka: Novita Florica (kaksinkertaisena)
Koukku: 4 mm

Pakettiin lähti mukaan myös nämä amigurumit ja Lapin hillamakeiset. Joku ihme tekemisen vimma yllätti ja päätin virkata pari hassutusta mukaan. Mustekala-vauva on sekasikiö persoonallisen näköinen. Sen siitä saa, kun sininen ja kanervan värinen mustekala lisääntyy *tirsk*. Tiedä sitten onko se sen parempi, että kahvimotin kyljestä töllöttää silmät. Saattaa siinä mennä aamukahvit väärään kurkkuun kovahermoisimmaltakin.

*****

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin ei voi kuin ihmetellä. Tästähän tuli nälkävuoden mittainen postaus teksteineen ja kuvineen. Taitaa olla jo ennätys. Eipä sillä, blogistani on turha odottaa löytävänsä minimaalista määrää tekstiä ja paljon kauniita kuvia, jotka ymmärtääkseni ovat useiden mielestä hyvän neuleblogin tunnusmerkkejä. Valokuvien suhteen voisi toki parannusta tehdä paljonkin, mutta se vaatisi helposti saatavilla olevan kuvaajan ja enemmän aikaa. Voisin näemmä myös harkita sitä, että hiukseni olisivat välillä muutenkin kuin ponkkarilla (toim.huom. ärsyttää itseäni). Tekstiä taas riittää loputtomasti, koska en näemmä osaa lopettaa lyhyeen. Vapaa-ajan ulkopuolella joudun vääntämään tekstien kanssa liikaakin, joten täällä suollan ulos suunnilleen kaiken…no en sentäs.

Tämän kertaisen päivityksen perusteella voi saada sellaisen kuvan, että olen ollut ahkera neulomusten suhteen. Se ei pidä paikkaansa. Sen voi päätellä siitäkin, että blogi ei ole päivittynyt entiseen malliin viime kuukausina. Osaltaan tämä johtuu siitä, että ei ole ollut kauheasti neulonta-aikaa. Suurimmaksi osaksi syyllinen löytyy mielekkyyden katoamisesta. Kaikki tuntuu menevän aina samaa rataa näiden neulomusten suhteen. Kaikki tuntuu jotenkin tylsältä ja moneen kertaan väännetyltä. Jotain piristystä kaipaisi hän sekä blogin pitämiseen että neuleiden pariin. Jospa sitä mielekkyyttä ilmaantuisi syksyn tullen. Jos ei ilmaannu, saattaa blogi hiljetä kokonaan tai ainakin tosi radikaalisti. Turha vääntää pakolla.

Kesäneule

Ohje: Neulottu naisen pitsihelmainen toppi (ohjenumero: 71), Novita kesä 2009 -lehti
Lanka: Garnstudio Drops Cotton Viscose
Puikot: 3,5 mm
Muutokset: Vartalo-osan joustinneuleosuus korvattu sileällä, tiukempi neuletiheys ja yläosa neulottu eri mittaiseksi kuin ohjeessa

Ihmeellistä kyllä, sain yhden kesäneuleenkin tehtyä tälle kesälle…tai ylipäänsä yhtään mitään valmiiksi. Vieläkin ihmeellisempää taitaa olla se, että neuloin itselleni ensimmäistä kertaa Novitan ohjeella (tai sitten toista kertaa). Sain Novitan tilauksen katkaistua vihdoin ja viimein. Lehti on tullut jo vuosia ihan turhaan, kun ei siitä ole löytynyt oikein mitään kiinnostavaa. Tämäkin toppi on tehty vain osittain ohjetta seuraamalla. Vartalo-osasta jätin joustinneuleen pois ja yläosan neuloin ohjeesta poiketen pidemmäksi. Neuletiheyskin oli selkeästi tiukempi kuin ohjeessa annettu, koska annetulla neuletiheydellä topista olisi tullut liian löysä. Nyt se on just eikä melkein. Hiukkasen olisi toppi voinut olla vielä pidempi, mutta menee se noinkin.

Olen aika yllättynyt siitä, miten nätti ja hyvin istuva topista tuli, vaikka tein sen vain osittain ohjetta seuraamalla ja neuletiheyskin on vähän näppituntumalla valittu. Kerrankin näin. Kuvaustilannetta enempää ei neule ole ehtinyt viihtyä päälläni. Mie kun olen viimeisen viikon viihtynyt remppavaatteissa maalisutia heilutellen. Onneksi noita lämpöisiä ilmoja näyttää vielä olevan tulevaisuudessakin, joten eiköhän tuota puseroa tule pidettyä.

Garnstudion Cotton Viscose oli ihan mukava yllätys lankana. Mulla ei ollut minkäänlaisia ongelmia Cotton Viscosen neulomisen kanssa. Olen kuullut aikamoisia kauhujuttuja kyseisen langan neulomisesta, joten odotin kiduttavaa neuleprojektia. Höh, ihan turhaan. Olihan tuo kyllä melkoisen liukasta neulottavaa ja säikeet erkani ärsyttävän helposti, mutta puuvillalankoja neulottuaan tuo ei minusta tunnu juuri kummemmalta. Ainoan päänsäryn lanka tuotti siinä vaiheessa, kun keskeneräinen neuletyö oli laukussa irrallaan ja lanka oli tarttunut johonkin kiinni. Pitkä pätkä lankaa meni hukkaan, koska viskoosisäie langasta oli mennyt ihan säkkärälle. Vähän toki mietityttää, että miten neuleelle käy käytössä. Voipi olla muutaman käyttökerran neule tai sitten ei.

En ole juurikaan ehtinyt neulomaan, joten blogi on viettänyt kesälomaa samalla, kun itselläni on ollut kiirettä ihan riittämiin. En ole ehtinyt lukea toisten blogejakaan viime aikoina, joten olen ihan pihalla kaikesta. Jospa sitten ensi kuussa riittäisi taas paremmin aikaa blogimaailman seuraamiseen. Tätäkin kirjoitusta olen kirjoitellut ainakin neljänä päivänä. Vapaa-aika on ollut aika vähissä.

*****

Kiitokset Makepeace75:lle HYVÄ BLOGI – PAREMPI MIELI -tunnustuspalkinnosta . Se tuli jo aika päivää sitten, joten en sitä laita enää eteenpäin. Makepeace75: lle sellaisia terkkuja, että puikot ovat heiluneet aina, kun aikaa on riittänyt, joten projekti on jo melkoisen hyvällä mallilla. Eiköhän se ensikuussa ole jo viimesilausta vaille valmis.