Ohje/malli: Whisper cardigan, Interweave knits spring 2009
Lanka: Madelinetosh tosh lace (väri: Tart)
Puikot: 3 mm & 3,5 mm
Muuta: Tein rutkasti muutoksia hihan mitasta ja muodosta alkaen. Niistä enempi edempänä.
Ravelryssa
Katos mieki eksyin vahingossa tänne pölyttyneen blogini äärelle. Pahoittelen hiljaisuutta, vapaa-aika ja kiinnostus on ollut kortilla. Siitä perusteellisemmin tuonnempana.
Keväällä valmistui melkein vuotta aiemmin aloitettu Whisper cardigan ihanaisesta Madelinetoshin lace-langasta. Siitä tuli ihana ja mieleinen neule, mutta sieti tullakin. Paljon näin sen takia vaivaakin. Ohjeen mukainen neule ei juurikaan itseäni miellyttänyt, joten muokkasin ohjetta reilulla kädellä. Muutkin olivat siinä onnistuneet, joten miksen minäkin. Muutoksia tuli niin paljon, että liekö edes muistan kaikkea. Ravelryn projektisivullani taitaa kuitenkin suurin osa olla ylhäällä.
Omia muutoksiani ohjeeseen ovat suorat ja pidemmät hihat (alimittaistakin alimittaisemmat trumpettihihat on mielestäni ihan hirveät), hihan suissa ja helmassa nurjaa neulosta 10 krs:n verran estämässä rullaantumista, ei saumaa selän keskellä (en ymmärtänyt sen funktiota), kapeampi selkäosa (en halunnut olkapäiltä lörpöttävää ja roikkuvaa neuletta), neuletiheys tiukempi, kierretyin oikein neulottu ribbineulos (siistimpi näöltään) ja lisäykset helmassa joka 4.krs, jotta helmaan tulee enempi mittaa (taisin tosin neuloa siihen muutenki enemmän pituutta). Siinä vissiin ne tärkeimmät ja oikeastaan mitä väliä…kiviäki kiinnostaa nämä mun muokkaukset.
Kuvat on tavallista enempi persiistä. Punainen neule, melkein entinen kamera ja liian kirkas auringonpaiste on mitä karmein yhdistelmä. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan edes ärsytä. Kuvathan ois voinut ottaa uusiksi, jos olisi halunnut. Ei vain tuntunut tärkeältä enää. Katsoin tänään noita heinäkuussa otettuja epäonnistuneita näppäisyjä ja mieleen tuli kaksi sanaa: THE END.
Jotenkin se kiinnostus on vain kadonnut. Keväällä valmistuneita neuleita olisi kolme vielä odottamassa esittelyä, mutta taitanee jäädä. Neulomisinnostus tuntuu tulleen tiensä päähän. En ole neulonut kesäkuun alun jälkeen silmukan silmukkaa, heinä-elokuun aikana möin muutamaa sukkalankaa ja paitalankaa lukuunottamatta kaikki pikku kerät pois. Ei niitä ole koskaan mitään tosineulojan määrää ollut, mutta kuitenkin. Ei tuntunut missään. Ostan uusia, jos tulee tarvetta ja muutamat jäljellä olevat ei kiinnosta. Näin tämä vain menee. En tiedä palaanko enää asiaan. Ehkä esitelläkseni vielä loput valmistuneet, parhaassa tapauksessa täysin intoni löytäneenä tai sitten katoan kokonaan kuvasta. Miten lie. Sen tiedän, että ensimmäistä kertaa blogin pitämisen ja neulomiskauteni aikana ei enää kiinnosta tuon taivaallista.
Elämäni muuttui kesän aikana muutoinkin. Arkeani ilostuttamaan muutti pieni koiranpentu, valkoinenpaimenkoira rodultaan. Pikku neiti, ahmatti, mamin nalle ja rapatassu. Ei enää niin kovin pieni (ensimmäinen kuva otettu typykän ollessa 8 vk ja nytte ikää on jo 13 vk), mutta pieni kuitenkin. Siinä se vapaa-aika sitten menee. Ei sitä tällä hetkellä edes joutais neulomaan, vaikka kiinnostaisikin.
Tuo eka kuva on harhaa. Tämä toinen antaa paremman kuvan neidin energiatasosta ja elämänilosta. Kuva itsessäänkin on tuoreempi. Pysyy se vahingossa joskus paikallaankin…
*****
En sano hyvästi. Kiitän kuitenkin näistä monista vuosista ahkeria kommentoijia ja mukana kulkijoita, jos en enää palaakaan takaisin. Teidän takia tämä blogin kirjoittaminen on ollut vaivansa arvoista. Kuinkahan monta onnellista hymyä ja naurunkikatusta köyhempi olisinkaan ilman teitä. Puhumattakaan tsemppaamisesta ja elämän suruissa myötäelämisestä. En edes aio kertoa kuinka avartavaa tämä kaikki on ollut neulomisen ja ylipäänsä käsitöiden kannalta. Sehän on itsestään selvää. Kiitos jokaiselle teistä, jotka olette olleet läsnä.
Kiitos itsellei ja omalle blogillesi :) Lempeää kesän jatkoa suloisen koirasi kanssa. Ja ei hyvästi – vaan ehkä näkemiin- kuitenkin jossain muodossa netin neulemaailmassa.
Kiviäkin kyllä kiinnostaa nuo modauksesi. Näin myöhäistä herännäisyyttä harrastavana ajattelin tehdä tuon härpäkkeen kevätpuolella, mutta jotenkin sitä alkuperäistä pitäisi muuttaaa, että se iskisi täysin.
Ihana, ihana, suloinen koira.
Kiitokset myös sinulle! Ja hieno sekä hyvä lärpäke (itse olen myös tehnyt sellaisen ja samasta langasta jopa saman värisestäkin toisen neuleen :D). Täällä on ollut samanmoisia tuulia, minä vain ompelen, välillä iltaisin neulon, mutta innostus on nyt tällä hetkellä ompelun puolella. Mutta sitähän pitää tehdä sitä mitä haluaa :) Toivottavasti vielä näkemisiin!
Elli
Tosi kiva tuli neuleestasi, nuo muutokset tekisin minäkin jos osaisin;)
Hyvää syksyn jatkoa, teet mikä on mieleistä:)
Aikansa kutakin – hyvää jatkoa sinulle ja koirallesi, jos et enää palaa :)
Kaunis neule mutta huomion vie tuo ihana koiruli :) Mulla on vielä neuleintoa, toki maltillisempaa ja tarveperäisempää kuin ennen, mutta aikaa blogille ei. Jos katoat, niin hei hei, oli tosi antoisaa ja mukavaa seurata Hahtuvia :) jos taas pysyt kanavalla, luulen että eksyn tänne kuten eennenkin…
Kiitos Sinulle blogistasi, se on aina kuulunut suosikkeihini. Hyvää jatkoa, mitä se jatko sitten onkin. :)
Kaunis neule ja tämä kivi sanoo, että hyvät modauksetkin. :) Pieni takki sopii sinulle kapoiselle tosi hyvin.
Onnea koiran mammalle myös! Onpa suloinen (pikku riiviö). :) Jos olet sattunut kurkkaamaan hiljaiseen Mustikkaan, meillekin on muuttanut koiranpentu, islanninlammaskoira rodultaan, ja se on nyt n. 4 kk, Sekään ei ole varsinaisesti viilipytty luonteeltaan, ja ymmärrän kyllä erittäin hyvin, että jaksaminen ja palavin kiinnostus on muualla kuin neuleissa/neuleblogissa. Koiranpennun kanssa menee näemmä aikaa ja energiaa lähes yhtä paljon kuin ihmisvauvan kanssa. Ainakin minä olen iltaisin aivan rätti, ja niin niitä keskeneräisiä neuleita on ruvennut kertymään. Yksi odottaa rajua purkuoperaatiota, toinen pienempää ja kolmannessa on nyt joku hämmentävä probleema, jonka ihmettely vaatii keskittymiskykyä. Tytär on muuten ilmoittanut, että meidän koiranretaleelle otetaan jossain vaiheessa kaveriksi valkoinen paimenkoira ja sen nimeksi pistetään Tikru. Hahhah, sanon minä, joka en ole selvillä vesillä tämän yhdenkään pennun jäljiltä.
Kiitos tästä blogista ja hienoista neuleista. Taitava olet joka tapauksessa!
Mulle on käynyt ihan samalla tavalla, blogi hiljeni jo aikoja sitten. Kuvaaminen ei kiinnosta yhtään, olenkohan kuvannut tänä vuonna vielä yhtään neuletta? Neulon kyllä, joskus suuremmalla innolla, joskus menee viikkoja etten koske käsitöihin. Olen sitä mieltä, että kannattaa tehdä niitä asioita joista tykkää ja joista saa jotain ”kiksejä”, miksi tuhlata elämäänsä sellaiseen josta ei saa mitään? Toivon sulle elämääsi kaikkea hyvää, ehkä täällä vielä joskus törmätään. :)
Hienolla neuleella ainakin lopetat :) Voihan se olla, että jonain päivänä taas kiinnostaa, mutta aikansa kaikella <3
Hieno takki ja modausohjeet kiinnostavat toki! Harmi, jos kiinnostus on ohittunut, mutta voihan se vielä palatakin! Hyvää jatkoa ja kiitos kivasta blogista!
Hieno neule, sopii sulle kuin nenä päähän. Mulle kävi vähän samalla tavalla viime kesänä, hankittiin shetlanninlammaskoiran pentu ja käsityöt jäi muutamaksi kuukaudeksi aika lailla täysin. Mutta sitten jossain vaiheessa taas aloitin ja nyt neulon ja virkkaan aina silloin tällöin fiiliksen mukaan. Joten never say never, joskus voi taas kiinnostaa. Tai sitten ei. Ehkä löytyy jokin uusin innostuksen aihe. Mutta ihana söpöliini teillä!
Tästä on nyt vähän päälle vuosi, kun meille tuli koira. Huh. Ihanaa ja raskasta, ei siinä paljon neulota. Muuta mukavaa se kyllä tuo mukanaan, mutta siihen ei kuulu sohvalla istuminen.
Nyt se nukkuu tuossa lattialla, ihana, olen taas katsellut lankoja. Yhdet puhkikuluneet sukat uudistin, tänään tulostin yhdet ohjeet. Mutta en ole vielä aloittanut.
Kaikella on aikansa. Kun vanhentuu, huomaa vain, että asiat muuttuvat. Blogisi on ollut ihana, ja ne yhdet sukat on vielä tekemättä. Vielä ne joskus…
Upea on uusi neuleesikin ja sopii sinulle hienosti!
Nauti uudesta kaveristasi ja kaikkea hyvää sinulle! Sitten, kun taas on neulomisen aika, on neulomisen aika.
En minäkään sano hyvästi. Kiitän kauniisti. Olen saanut oppia tuntemaan Sinua. Blogissasi vieraillessani olen saanut haaveilla kauniista neuleista, virkkuista ja muista kättesi töistä: ”Tuollaisen minäkin tekisin, jos taidot ja aika riittäisivät…”
Olet näemmä saanut eloisan ja ilolla liikkuvan koiruuden. Voin kuvitella, että tuollaisen kanssa tulee ulkoiltua paljon (vaikka ilmankin liikkuisi runsaasti). Ihania hetkiä luonnossa ja lenkkipoluilla!
Kovasti toivon, että voisin sanoa: näkemiin, kirjoittelemisiin. Joka tapauksessa toivotan kauniita ja kirpakoita syksyn päiviä, iloa elämääsi ja siihen kaikkeen, mitä teetkin.
Ai niin, tulin vielä sanoakseni, että olet tikutellut ihanan (alkuperäistä ohjetta paljon mieluisamman) Whisper cardiganin.
Hieno neule! Ja kiitos itsellesi, ja kaikkea hyvää elämääsi – jos palaat vielä joskus niin täällä ollaan :)
Minä jo sinua kaipailinkin ja kiva kun tulit vielä postaamaan ja toivottavasti tulet vielä uudestaankin :). Mutta ei ole hyvä jos mukavasta asiasta tulee vain velvollisuus. Sinulle kaunis kiitos mukanaolosta täällä neulojien virtuaalimaailmassa. On ollut ilo (ja välillä surukin) seurata taitavaa, analyyttista neulojaa ja hänen upeita töitään, niinkuin nyt tämäkin neule.
Kaikkea hyvää ja kaunista elämääsi jos ei enää tavata ja onnittelut ihanaisen neidin johdosta :) Kyllä elämä kantaa.
Ihanaa syksyä sinulle ja söpölle koiruudelle suuret rapsutukset, syystä.
Voi miten suloinen koiranpentu!
On ollut mukava seurata blogiasi – vaikken aina kommentoikaan.
Itsellä on hukassa vain kuvausinto (tai, kuviin laittautumisinto), neuleita syntyy kyllä tasaiseen tahtiin.