Syödään sitten…

Eipä ole oikeastaan mitään uutta näytettävää. Yksi toista hihaa vailla oleva kesäneule odottaa hylättynä nurkassa ja Lissajous-sukka pariaan. Elämä on ollut viime kuukausina aika stressaavaa ja väsyttävää, joten puikkojen kilkuttelu ei ole ollut juurikaan edes mielessä. Sen verran yritin tsempata, että osallistuin Ravellenic games 2012:n räveltämössä.  Sain häthätää ensimmäisen sukan valmiiksi ja pikkuisen matkaa toista sukkaa ennen kuin olympialaiset olivat päätöksessä. Ei sitten riittänyt aika eikä inspiraatio. Miksi lienee menin edes yrittämään, kun ihan selkeät yliväsymyksen merkit olivat ilmassa.

Onneksi aina voi tehdä jotain, joka vaatii hieman vähemmän aikaa eikä motivaationkaan tarvitse olla niin kohdillaan. Kinuskikissan Vaniljainen mansikkakeikaus toimii kesästä toiseen yhtä vaivattomasti…niin tekemisen kuin syömisenkin puolesta…

Täältä kuuluu taas jotain, kun saan päänvaivaa ja stressiä aiheuttavat asiat järjestykseen ja pinoon. Sitä kuuluisaa parempaa päivää odotellessa voisi tietysti yrittää saada kesäneuleen hihan valmiiksi, että voisi esitellä sen ennen talvea. Liekö se sitten kauheasti eroaa tästä ”kesästä”. Joinakin vuosina olisi paljon mukavampaa viettää kesä ihan jossain muualla kuin Suomessa. Pöh.

Heh, kuvat ovat yhtä aneemisia kuin tekstikin. Pahoittelen jos tartutin johon kuhun omaa alavireisyyttäni. Ajattelin vain, että blogiakin pitäis välillä muistaa olemassaolollaan.

Advertisement

Vastauksia

Sain Altocumulukselta haasteen. Tässäpä nämä mun vastaukseni. Haaste ei kylläkään lähde multa enää eteenpäin, koska olen laiska ja saamaton (ja tämä tuntuu pyörineen blogimaailmassa vähän siellä sun täällä).

1. Mitä muuta harrastat käsitöiden lisäksi?
Juoksen/lenkkeilen, luen kirjallisuutta ja kiinnostun tasaisin väliajoin jostakin uudesta harrastuksesta, mutta tympäännyn siihen melkein yhtä nopeasti. Juokseminen ja lukeminen ovat säilyttäneet paikkansa mun elämässä kaikki nämä vuodet. Muut jutut tulee ja menee.

2. Neulotko ympäri vuoden vai onko neulominen kausittaista?
Neulominen on ollut mulle aina kausittaista. Intoa joko on tai sitten ei. Kesäisin ei tule kauheasti heiluteltua puikkoja (eikä koukkuakaan), koska kädet hikoaa kuumalla ilmalla liikaa ja muutoinkin muu tekeminen houkuttelee enempi (esim. käsien upottaminen multaan).

3. Ostatko lankaa suunnitelmallisesti tiettyyn projektiin, vai innostuksen mukaan vai vaikuttaako Vilenismi eli tarjoukset ostopäätökseesi?
Tätä aihetta olen sivunnut blogissani useampaankin kertaan, mutta kerta kiellon päälle. Ostan lankani suunnitellusti tiettyä projektia silmällä pitäen. En mie toki kaikkia niitä projekteja ehdi neuloa ja suunnitelmat muuttuu ajan kanssa. Ilman suunnitelmaa en lankojen ostoa kuitenkaan edes harkitse. Kokemuksesta tiedän, että ostanpa-kerän-tätä-ja-sitten-tuota -tyyli ei toimi mulla. Ne langat jää aina käyttämättä.

4. Ostatko yleensä pieniä määriä lankaa vai kerralla takkilangoiksi asti?
Ostan tarpeen mukaan. Sukkia varten vähän lankaa ja takkia silmällä pitäen hiukkasen enempi lankaa ;D

5. Miksi bloggaat?
Tässäpä vasta kysymys… Taustaksi voisin kertoa, että ennen tätä nykyistä sekametelisoppaani kirjoitin useamman vuoden blogia, joka sisälsi kirjoituksia paljon henkilökohtaisemmista asioista. Sen teoksen elämänkaari tuli päätepisteeseensä. Koska halusin jatkaa kirjoittelua, mutta neutraalimman aihealueen piirissä, oli neulominen helppo valinta. Neuleet vilahtelivat toisinaan myös aiemmassa blogissani ja omien luomusten esittely tuntui palkitsevalta ja kiinnostavalta. Oma kädenjälki näkyisi muutoinkin, kuin ajan myötä nyppyyntyneinä neuletakkeina ja reikiintyneinä sukkina.

6. Näytätkö kuvissa omat/lastesi kasvot? Miksi/miksi et?
Olen liian arkajalka, jotta tohtisin näyttää kasvoni. Oikeammin kasvojen näyttäminen ei ehkä olisi niin suuri ongelma, jos siedettäviä kuvia olisi tarjolla enempi. Nytkin on vaikea löytää edes paria näyttökelpoista kuvaa kustakin projektista. Jos vielä pitäis löytää kuvia, joissa myös naamavärkki on siedettävä, ongelma kävisi liian suureksi. Blogin pitäminen loppuis siihen. Ehkä mie vielä joku päivä rohkaistun näyttämään oman pärstänikin kokonaan.

7. Mitä kautta seuraat blogeja? Esim. Google reader, blogilista tms.
Google reader. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

8. Ostatko sujuvasti netistä vai mieluummin niin, että näet langan/värit konkreettisesti?
Sekä että. Olen aika varautunut valitessani väriä netin kautta tilattaessa, joten yritän esim. Ravelryn kautta ottaa selvää mitä sävyä olenkaan todellisuudessa valitsemassa. Joskus ei vain ole muuta mahdollisuutta kuin tilata netin kautta enemmän ja vähemmän sokkona. Useasti ostan kuitenkin sellaisia lankoja, joiden värit olen nähnyt luonnossakin. Netin kautta hankin joka tapauksessa suurimman osan langoista, koska se on helpointa ja lähellä olevien lankakauppojen valikoima tahtoo olla tavalla tai toisella kapea (lanka, väri tai määrä).

9. Oletko osallistunut neuletapaamisiin (lyhyet tapaamiset, retriitit)?
Kerran neuletapaamiseen. Olen täysin saamaton tässä suhteessa. Retriittiin osallistumisesta olen haaveillut jo vuosia, mutta sitä pidemmälle en ole päässyt.

10. Entä vaihtoihin (sny, ravelryn vaihdot jne.)?
Kerran SNY ja kertaalleen myös Ravelryn vaihto. En ole ollut kauhean innokas silläkään saralla.

11. Neulotko mieluummin/useammin ohuita vai paksuhkoja lankoja vai sujuvasti molempia tilanteen mukaan?
Kummatki luonnistuu, mutta mieluiten ohuita tai keskipaksuja. Paksut langat ja isot puikot on takuuvarma keino saada kädet ja hartiat kipeiksi. Aina sitä ei tosin voi välttää, koska joku neulemalli vain kolahtaa, eikä siinä kohdassa ole enää väliä onko neulottava ohutta vai paksua lankaa.

*****

Harvinaista ja hiukan epätavallista on kesäneuleen alku puikoillani. Aika harvakseltaan innostun neulomaan kesäksi mitään, mutta joka toinen vuosi voi sitäkin huvia kokeilla. Saa nähdä tuleeko mitään, kun valitsin astetta liian paksun langan ja sitä korjatakseni neulon suosistustiheyttä tiukempaa pintaa. Puuvillalangan kohdalla se helposti tarkoittaa panssaria. Tulip henley siitä ois kuitenki tarkotus tulla, mutta voipi tulla vain purettua lankaa.

EDIT. Sain tässä Näpiltä paketin kiitokseksi tekemästäni palveluksesta. Kuva unohtui ottaa, mutta onneksi uteliaat voivat käydä katsomassa Näpin blogista. Kiitokset sulle, paketti oli paljon enemmän kuin osasin kuvitella ja odottaa.

Arjen harmauden karkotusta

Ohje/malli: Henslowe (maksullinen ohje Ravelryssä)
Lanka: Joku Hjertegarnin ohut puuvillalanka (vyötteet teillä tietymättömillä)
Puikot: 3,5 mm
Ravelryssä

Ihastuin Henslowe-huiviin heti ensisilmäyksellä. Ei liian krumeluuri monen kirjava pitsiluomus, vaan sopivasti koristeellinen ja tyylikäs. Sellainen malli, josta tulisi sopiva asuste arkikäyttöön. Langaksi valikoitui ohut puuvillalanka monen mutkan kautta. Ylellisempi ja hentoisempi lanka oli mielessä, mutta aina sitä ei päädy sinne minne on aikomus. Ainakin tämä maatiaisversio on käypänen siihen arkikäyttöön, mihin oli tarkoituskin. Joskus myöhemmin sitten sirompaa viritelmää puikoille. Se myöhemmin voi olla aika paljon myöhemmin. Sen verran kovasti tykästyin huiviini.

Vadelmanpunainen on aikas uusi väri mulle. En ole sitä suuremmin käyttänyt, mutta tämän nykyisen punavoittoisen kauden myötä on vadelmanpunainenkin alkanut houkutella vastustamattomasti. Kuvien perusteella taitaa tulla ihan joku muu väri mieleen. Ainainen tuuli, vesisade ja kamerani kyvyttömyys toistaa sävyä oikein sai aikaan sen, että monien huonojen yritysten jälkeen en edes viitsinyt enää taistella enempää. Kuvankäsittelyllä saisi varmasti ihmeitä aikaan, mutta into ei oikein riitä pientä säätöä suurempiin yritelmiin. Antaa olla. On sitä suurempiakin murheita maailmassa. Yhdet kuvat sinne tai tänne.

Tämä mallia voin muuten lämpimästi suositella sellaiselle, joka haluaa tehdä huivin hiukan eri tavalla. Neulominenkin tuntui käyvän nopeammin, kun pääsi erilleen totutuista kaavoistaan. Huivia tehdessä huomasin myös sen, että sitä voi kohtuu helposti suurentaakin, joten jossakin vaiheessa uskaltaudun kokeilemaan varmasti samaa malli jollakin pitsilangalla. Sitten joskus kun jos vaikka…hmmm.

Henslowea pingottaessa törmäsin taas samaan ongelmaan kuin niin monen muunkin huivin kohdalla. Suoraksi tarkoitettu reuna aaltoilee. Ei kuitenkaan kovin pahasti (paitsi huivin kärjistä), koska sain vedettyä reunoja suoriksi pingotuksen jälkeen. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä, otan niitä mielellään vastaan. Nuppineuloilla tuo ei ainakaan luonnistu pelkästään. Pitäis olla joku ohuen ohut vaijeri tai vastaava, mutta en ole sellaisiin törmännyt. En haluaisi ostaa niitä kalliita pingottamiseen tarkoitettuja juttuja, kun ei niille kuitenkaan ole kauheasti tarvetta. Turhanpäiväisyyksiä kertyy nurkkiin muutenkin.

Ohje/malli: Oma versio perussukasta lyhennetyin kerroksin tehdyn kantapään ja kiilalisäysten/-kavennusten kera
Lanka: Novita Nalle ja Gjestal Maija
Puikot: 3 mm
Muuta: Koko 46/47
Ravelryssä

Välillä on neulottava ihan tavanomaisia harmaita sukkia, jottei todellisuus ja arjen harmaus pääsisi unohtumaan. Väri-ilottelujen jälkeen on oikeastaan helpottavaa palata välillä neutraalimpiin värisävyihin. Aivan kuin palaisi juurilleen. Helpottavaa ei välttämättä ole tekaista jalanlämmittimiä 46/47 koon jalkoihin, mutta aika kivuttomasti se jo nykyään menee. Raidat ja kuviot tietysti auttavat asiaa. Yksivärisiä en taida edes kokeilla tehdä. Taitais unohtua ne tekeleet neulekopan pohjalle. Seuraavat teen kuitenkin aikaisintaan jouluksi. Joku raja sentäs.

Jossakin vaiheessa melkeinpä inhosin lyhennetyin kerroksin tehtyä kantapäätä. Nykyisin neulon sen jo ilman sen kummempaa purnausta. Näiden sukkien saajan jalkaan käy selkeästi tämmöinen kantapää parhaiten, joten miksipäs sitä muunlaista tekisikään. Edelleenkin lisään silmukoita ennen kantapään aloitusta ja kavennan ne sitten pois kantapään jälkeen. Muutoin sukka jää liian tiukaksi jalkapöydän päältä.

Järkevää ja tarpeellista

Ohje/malli: Firestarter by Yarnissima (Ravelry-ohje)
Lanka: Austermann Step Classic
Puikot: 2,5 mm & 3 mm
Ravelryssa

Mummillani oli syntymäpäivä huhtikuun lopussa ja hyvin yllätyksettömästi annoin hänelle tälläkin kertaa sukat. Tarpeeseen menivät, joten sikäli mitä parhain lahja, mutta voisihan sitä välillä yllättääkin. Jos seuraavaksi lahjaksi sitten jotain ei-neulottua. Menisköhän naama myttyrälle.

Aloitan lahjaneulomukset melkeinpä aina viimetipassa. Suunnittelen pitkään ja hartaasti mitä neuloisin ja varsinainen tekeminen hautautuu saamattomuuden alle. Lopputuloksena on aina samanlainen viimetipassa paniikinomaisessa tunnetilassa suoritettu kilpajuoksu aikaa vastaan. Kivistävät sormet ja paniikkikohtauksen rajamailla kiikkerästi taiteileva mieli saavat yleensä kuitenkin mannaa haavoille lopputuloksen ja kiitoksien muodossa. Niin tälläkin kertaa. Vois sitä silti oppia virheistään.

Firestarter-sukkasten neulominen oli sellainen projekti, josta en osaa sanoa kovin kummoisia. Kannoin lankakaupasta kotiin mummoani miellyttävän värisen kerän ohutta sukkalankaa, pohdin hetken jos toisenkin mallia (olin pohtinut sitä jo ennen langanostoa) ja lopulta päädyin Yarnissiman käsialaa olevaan malliin, joka on ollut tarkoitus toteuttaa jo aika päivää sitten. Kaiketi parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Neulominen ei ollut mikään miellyttävin juttu kiireen takia, mutta muutoin näiden sukkien tekeminen oli helppoa ja nopeaa. Tykästyin kovasti ohjeen kantapääratkaisuun – aikas pähee, mutta siinäpä se. Peruskauraa ilman mitään sen ihmeellisempiä fiilistelyjä.

Alkaisi olla aika neuloa itsellekin sukat. Omistan nykyään enää yhdet ainoat. Vielä talvella niitä oli pitkästi yli 10 paria, joista kahdet oli käyttämättömät. Ei vain ole halua. Mitä turhaan. Teen sitten, kun edelliset hajoaa. Siltä osin tunnetila on edelleenkin miinuksella. Korventaa mieltä katsoa kuvia neuleistä, joita ei suurimmaksi osaksi enää ole. Kaikki ne vaivalla väkerretyt silmukat. Tavaraahan se tietysti vain on, mutta…

Kesää kohden

Ohje/malli: Birdie decoration
Lanka: SandnesGarn Mandarin petit
Koukku: 2,5 mm
Ravelryssa

Se on kuin tekijänsä. Kierot sääret ja mulkosilmät. Kaikessa omituisuudessaan ja persoonallisessa ulkonäössään ehkä jonkun silmissä nättikin. Hassu olento, joka lentää liihotti toiselle puolelle Suomea blogiarpajaisvoittopaketin mukana. Toivottavasti se saa hymyilemään. Pikku reppana. Rakkauella se on kuitenki tehty, vaikka ei saanutkaan pinkki-/punasävyistä ulkomuotoa kuten tekijänsä haaveksi…eikä niitä rotusääriäkään. Mianron blogista löytyy kuva paketista kokonaisuudessaan.

Pinkeistä ja punaisista puheenollen. Ostin sitten lankaa. Madelinetosh tosh lacea ja tosh sockia. Punaista ja vaaleanpunaista. Maailmankirjat on sekaisin tai ainakin mun päässä on vinksahtanut pahasti. Kaikista mahdollisista värivaihtoehdoista en suostunut edes ajattelemaan kuin vaaleanpunaista. Oikiasti. Pelottavaa.

Kummatkin langat on korvamerkitty ostettaessa ja pitsivahvuudesta olen jo aloittanut Whisper cardiganin. Sukkavahvuisesta langasta tulee Lissajous socksit. Myönnän sen kummemmin kenenkään pakottamatta, että olen aika hankala tässä suhteessa. Ostan lankaa vasta, kun tiedän mitä siitä teen. Melko tarkalleen (yleensä täysin tarkalleen). En osaa ostaa lankaa noin seku vaan keksiäkseni matkan varrella mitä siitä teen. Olen kokeillut sitäkin muutaman kerran. Ne langat on myyty/lahjoitettu eteenpäin. Edellä mainitun lisäksi suurin osa neulemalleista voi olla vain tietyn värisiä. Tuosta vaaleanpunaisesta langastakaan ei kuulkaas voi tehdä mitä vain sukkia. Vain tietyt mallit käy. Nih.

Ups, taisin aiemmin sanoa, että en esittele ostoksiani. Lipesin vahingossa siitäkin päätöksestä. Katsokaas ei näin ihania juttuja voi olla esittelemättä. Langat ovat ihastuttavan punasävyisiä ja kirjat täynnä kauniita neulemalleja (arvatkaapa huviksenne mitä väriä tässä blogissa nähdään eri sävyissä seuraavat kuukaudet). Lohduksi ostetut langat ja kirjat alkavat näemmä tehdä tehtävänsä, kun aikaa kuluu.

Kirjoista löytyi monta ihastuttavaa mallia, joten turhan pantiksi nekään eivät päädy (en nyt viitsi järkyttää teitä kertomalla miten vaikea ja hankala olen neulekirjojen ostamisen kanssa…). Kuvassa on siis Brave new knits (Julie Turjoman), Textured Stitches: Knitted Sweaters & Accessories with Smart Details (Connie Chang Chinchio) ja Knitter’s Almanac (Elizabeth Zimmermann). Mikäli jotakuta kiinnostaa ja kuvasta ei ota tarpeeksi tolkkua.

Ruskean sävyjä

Ohje/malli: Midwinter wanderer by CanaryKnits
Lanka: Cascade 220 heathers
Puikot: 5 mm & 5,5 mm
Muuta: Tein enemmän lisäyksiä kuin ohjeessa oli neuvottu
Ravelryssä

Tämä neule valmistui sisarelleni juuri ennen äitimme kuolemaa. Senpä takia se on jäänyt kuvaamatta ja esittelemättä. Eipä ole oikein ehtinyt eikä jaksanut keskittyä aiheeseen aiemmin. Pari päivää sitten osui aikataulut ja sää sen verran kohilleen, että räpsäisin muutaman hätäisen kuvan sisareni toimiessa mallina. Kuvasarjaan pitäisi ehdottomasti kuulua kuva, jossa sisareni on kasvot kameraan päin. Jostain syystä siskoni kuitenkin kieltäytyi kunniasta.

Pikkusiskoni toivoi joululahjaksi huppumaista asustetta talveksi. Käsiongelmien takia neuleprosessi pääsi käyntiin vasta tammikuussa ja aika pikaisesti sen loppujen lopuksi sitten neuloinkin, vaikka käsi pitikin melkoista kiukuttelua sen takia. Käden rääkkääminen kuitenkin kannatti, koska  tämä on yksi onnistuneimpia neuleitani koko neuleurallani. Kaikki vain meni nappiin ja lopputulos oli kerrassaan mainio.

Tästä projektista ei oikein löydy moitteen sanaa. Ihan pienenä miinuksena ohjeen kannalta on se, että ohjeen mukaisella lisäysmäärällä hupusta tulee liian tiukka. Itse tein muutaman ylimääräisen, jotta neuleen saa ilman kirosanoja ja tukehtumista kiskottua takin päällekin, jos niin haluaa. Isompikokoinen ihminen joutuu uskoakseni tikuttelemaan lisäyksiä reilummin.

Olen kehunut (ja lukenut toisten kehuja) Cascade 220 -lankaa ennenkin ja nyt lisään yhden kehun lisää. Huppu on nimittäin neulottu langan suositustiheyttä löysemmällä käsialalla (16s/10 cm) ja siltikin neule on napakka ja piti kastelusta huolimatta kuosinsa erittäin hyvin. Tietysti tuolla palmikolla on osansa asiaan, koska se pitää neuletta paremmin kasassa. Toisaalta harva lanka kestää suositustiheyttä löysemmän neulepinnan ilman käsiin leviämistä. Seuraavaksi talveksi on ihan pakko neuloa itselle neulepusero tai -takki kyseisestä langasta. On tosiaan hintaansa verrattuna mitä erinomaisin lanka…ja ne värit…nam.

Allekirjoittanut vanheni tänään taas vuodella. Sen kunniaksi (tai kyseisen asian karkoittamiseksi mielestä) leivoin Suklaaunelmatäytekakun (linkki vie Pirkan reseptisivustolle). On muuten taivaallisen hyvää. Kaikki tärkeät raaka-aineet löytyy, joiden avulla pieni ihminen jaksaa hymyillä onnellisena ;)

Aurinkoista vappua kaikille!

Tämmöistä täällä

Päätin palailla ainakin hetkiseksi blogin äärelle neuleaiheiden kanssa. Samalla tulin myös ilmoittamaan arvontatuloksen taannoin järjestemälleni arvonnalle, joka nyt sitten venähti hiukkasen ajattelemaani pidemmälle. Sen kummemmitta höpinöittä kerrottakoon, että arpaonni osui Mianro:n kohdalle. Paljon onnea! En voi luvata, että arvontapalkinto lähtee heti yhteystiedot saatuani postiin, mutta lähiviikkoina kuitenkin.

Ohje: Annis, Knitty Spring+Summer 2010
Lanka: Grignasco Merinosilk
Puikot: 5 mm & 6 mm
Muuta: Huivi neulottu kaksinkertaisella langalla ja reunassa muutama kerros 1 o 1 n -joustinta rullaantumisen estämiseksi
Ravelryssä

Sitten niihin neuleisiin. Helmikuussa tein melko pikaisella aikataululla huivin hautajaismekkoni kaveriksi. Vanha tuttu Annis, joka on muuten nähty jo kertaalleen blogissani ihan samanlaisesta langasta neulottuna. Neulomisprosessi oli aika synkkä, mutta meni vanhan kertauksena ja siksi ilman sen kummempaa pähkäilyä. Kuvassa huivi ei ole enää parhaimmassa terässä, koska se oli ollut jo siinä vaiheessa käytössä ja aika lyttääntynyt tapaus. Grignasco Merinosilk on ehkä ihanan tuntuinen lanka, mutta pehmeytensä takia se ei oikein pysy kuosissaan. Toimi kuitenkin sen ajan kuin oli tarvis ja saahan tuo pingotettua uudelleen, jos sille joskus löytyy tarvetta. Toivottavasti ei nyt vähään aikaan kuitenkaan.

Ohje: Rubberduck socks (rav linkki)
Lanka: Cascade Heritage
Puikot: 2,5 mm
Muuta: Ohjeesta ei ole käytetty kuin tuo ankkakuvio. 46/47 numeron jalkaan joutui säätämään kaiken muun omasta päästään.
Ravelryssä

Maaliskuussa syntyi pikkaisen jo halua neuloa ihan muuten vain, eikä pelkästään pakon edestä, joten päädyin neulomaan sukat hiukkasen isompaan jalkaan. Olen aiemmin neulonut 46 numeron (vai liekö 47) jalkaan sukkia vain hiukkasen paksummasta langasta. Nyt sitten päädyin neulomaan ohuesta sukkalangasta ja kaiken hyvän lisäksi vielä kirjoneuletta. Loppua kohden tuntui vähän siltä, että ankoille ei tule loppua ollenkaan…Toisaalta kirjoneuleen takia ne oli loppujen lopuksi aika nopeat tehdä. Ei kuitenkaan ankkoja vähään aikaan…edes kylpyammeeseen.

Toivottavasti nämä sukat piristävät erään ihmisen mieltä edes vähäsen. Vaikka eipä sitä tyhjyttä yhdet sukat täytä, mutta ehkäpä ne lämmittävät kuitenkin jalkoja…niin kauan kuin pysyvät ehjinä.

Toisten piristämisyritysten ohella olen yrittänyt piristää itseänikin. Tilasin Posh Yarnilta lankaa maaliskuussa ja aloitin Bromeliad shawlin neulomisen. Tarkoitus oli neuloa huivi kevääksi, mutta tosiasiassa syksy on uskottavampi valmistumisajankohta. Eipä sillä hyvää kannattaa odottaa. On nimittäin ihan mielettömän kaunis väri langassa vai pitäisikö sanoa, että värit. Värisävyt ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että pinnasta näyttää tulevan eläväinen olematta kammottavan läikikäs. Harmi vain, että kuva ei toista langan upeutta. BFL ja silkki on muuten ihan mieletön yhdistelmä. Tuntuu tosi pehmoiselta.

Jos viitsisin, kertoisin ostaneeni myös pinkan neulekirjoja ja kesäneuleeseen langat. En kuitenkaan viitsi. Piristysmielessä hetkellinen ostovimmani ei oikein tuottanut haluttua tulosta, joten mitäpä niistä kertoilemaan sen enempää. Monta projektia on lisätty tehtävien neuleiden listalle uusien neulekirjojen takia, vaikka todellinen inspiraatio saapuu luullakseni vasta sitten, kun tuuli puhaltaa enemmän etelästä kuin pohjoisesta. Nyt tämä on enemmän tämmöistä tämä olisi ihana, jos muistuisi kunnolla mieleen se, että mitä se ihana on. Joskus sitten.

Kiitos

Lämmin kiitos osanotosta suruuni. Viestejä tuli niin paljon, että en ole ehtinyt enkä jaksanut vastata jokaiselle erikseen. Kiitos kuitenkin jokaiselle. Viestit ovat lämmittäneet mieltäni.

Palailen blogin äärelle, kun aika ja ajatukset antavat myöten.

Jäähyväiset

Tähän asti olen pyrkinyt pitämään henkilökohtaiset asiani suurimmaksi osaksi erillään neuleblogistani. Elämässäni tapahtui kuitenkin viikko sitten jotain niin yllättävää ja järkyttävää, että blogin pitäminen tulevaisuudessa voisi olla vaikeaa, mikäli en asiasta kertoisi. Moni voisi myös ihmetellä yhtäkkistä häviämistäni. Tällä hetkellä en nimittäin usko, että ihan lähiaikoina tulen päivittämään blogiani.

Äitini kuoli viikko sitten myöhään maanantai-iltana tulipalossa, joka tuhosi täysin hänen kotitalonsa. Tuho oli niin totaalinen, että miksi ja miten kysymykset tulevat luultavasti jäämään vaille vastausta ja samalla olemaan osa minun loppuelämääni. Äitini lisäksi menetin myös hyvin ison osan maallisesta omaisuudestani, koska olin muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja oleilin väliaikaisesti äitini luona (palopäivänä en kuitenkaan ollut paikkakunnalla).

Tavarat ovat toki nyt ja tulevat aina olemaankin vähäpätöisiä asioita äitini menetyksen rinnalla. Osalla niistä on kuitenkin merkitystä tämän blogin jatkumisen kannalta. Iso osa blogissani esitellyistä neuleista on tuhoutunut. Neuleiden esittelyn äärellä voi siis olla vaikea palata, koska suurin osa näistä kuvista ja teksteistä tulee muistuttamaan siitä mitä menetin. Tällä hetkellä äidin menetystä tai sitä, mitä se tulee tarkoittamaan oman loppuelämäni suhteen, on vielä kovin vaikea tajuta.

Mikäli haluatte ottaa yhteyttä minuun, toivon sen tapahtuvan sähköpostitse: haaveiden_hahtuvat ( at ) luukku ( piste ) com tai Ravelryn kautta.

Sekava seurakunta

Arvonta on edelleen käynnissä, joten jos kiinnostaa osallistua, jätä kommentti edelliseen postaukseen. Tämän viikon loppuun asti on ainakin aikaa osallistua.

Joulukuussa tein sekä äidilleni että mummolleni origamikukkapallon. Linkin ohjeeseen löysin Arteeni-blogista. Vähän ellei ihan liikaakin taisi olla sulaa hulluutta mukana, kun väsäsin ihan kahtena kappaleena. On meinaan puuduttavaa homma toistaa 60 kertaa yhtä palloa kohden sama taittelu. Vaikeustaso ei siinä kohdin paljon päätä huimaa. Haastavaksi meni vasta sitten, kun kukista oli koottu kaksi pallon puolikasta ja ne piti saada liitettyä siististi yhteen.

Käytin pallojen kokoamiseen kaksipuolista teippiä kuten ohjeessa. Lopuksi lisäsin pikaliimaa muutamaan kohtaan keskelle, jotta koossapysyminen olisi todennäköisempää. Ainakin vielä kummatkin ovat ehjiä. Tuskinpa kaksipuolinen teippi kauaa pitää osia koossa, mutta toisaalta ei näitä ikuisiksi ole tarkoitettukaan.

Arvatkaapas kenellä on vielä muutama minikokoinen pallo odottamassa kokoamista. Kyllästymispiste tuli vastaan, joten pienokaiset odottavat parempaa hetkeä. Pienen pienten palleroiden tekeminen on muuten alusta loppuun haasteellista. Piti ottaa ihan pinsetit avuksi, että sai puristettua kiinnitettävät pinnat yhteen. Kaikkea sitä pitääkin kokeilla.

Käsiongelman kanssa taistellessa on pitänyt kehitellä kaikenlaista näpräämistä, kun neulominen ei luonnistu ja jotakin pitää kuitenkin tehdä käsillä. Niinpä korujakin on syntynyt. En nyt viitsi rasittaa ketään älyttömällä kuvamäärällä, joten tässä vain esimerkkinä tämä yksi. Yksinkertainen, mutta ihan omannäköiseni koru.

Edellä mainittujen juttujen lisäksi olen leiponut ihan kyllästymiseen asti (jostain syystä leipätaikinat on kuitenkin jäänyt vaivaamatta…), lukenut kirjoja ja harrastanut ulkoliikuntaa silloin kun säät ovat sallineet. Meneehän se vapaa-aika niinkin, mutta silti kaipailen kunnon neulontasessiota. Tähän asti, kun olen uskaltautunut vain varovaisesti kokeilemaan puikkojen heiluttelua ja se ei oikein tyydytä mieltä. Jotain pientä saa kuitenkin välillä valmiiksikin asti (ei tämä neulomista ole kyllä nähnytkään, mutta kuitenkin…).

Ohje/malli: Texas snowflake
Lanka: J&P Coats mercer crochet size 60 (kaksinkertaisena)
Koukkku: 1,25 mm

Lumihiutaleita syntyi yksi lisää joulun jälkeen. Ehkä se täydellisin lumihiutalemalli (Maggie’s snowflake 1), jonka olen koskaan nähnyt, ei kuitenkaan ollut sopiva ikkunakoristeeksi. Vähän arvelinkin  mallin olevan liian siro ja hiutaleen sakarat niin vähäisesti kiinni toisissaan, että koossa pysymisestä saa vain haaveilla. Onhan kuitenkin kuvat, vaikka todellisuus ei niitä enää vastaakaan. Nättihän tämäkin tosin on, mutta…