Muutamia kesän ja alkusyksyn aikana valmistuneita neuleita olisi vielä esittelemättä, mutta se nyt jää tuonnemmaksi. Käsi on ollut jo monta viikkoa niin kipeänä, että sillä saralla ei ihan heti ole tulossa uusia esiteltäväksi, joten eipä niillä aiemmillakaan ole niin kiirettä. Juurikin sopivasti joulun alla. Mikäli käsi tässä parantuu ennen joulua, on edessä melkoinen neulemaratoni tai sitten jätän koko leikin välistä ja pistän paketteihin ihan jotain muuta. Vaihteluhan voisi virkistää itse kutakin…paitsi jos on jo luvannut pehmeitä paketteja ja niitä odotetaan.
Tämä nyt on tietysti etupäässä neuleblogi, mutta onpa täällä näitä itseväsättyjä koruja vilauteltu ennenkin. Mikseipä sitten nytkin. Muutama kokeilu tuli tehtyä helmikudonnan saralla (niitä varmaan syntyy tulevaisuudessa aika paljon enemmänkin). Ruudullinen käsikoru on tehty kehyksen avulla ja kaksi muuta ilman kehystä. Tekniikka oli kohtalaisen helppo oppia, mutta melkoista näpertämistähän tuo on. Sormet tuntuu melkoisen paksuilta ja tönköiltä, kun pienimmistä siemenhelmistä on kyse. Aika äkkiä siihen kuitenkin tottuu, ja selkeästi myös addiktoituu. Vielä yksi kerros, vielä yksi kerros, vielä yksi kerros…
En mie lankoja helmiin ole vaihtamassa kokonaan, mutta neulomisen maanisen vaiheen helpottaessa on selkeästi alkanut kiinnostamaan toisenlaisetkin kädentaidot. Oikea käsi tuntuu oikuttelevan vuosi vuodelta enempi, joten voisi olla tietysti hyvä, kun vähentäisi selkeästi neulomista. Tällä hetkelläkin olen ollut pari-kolme viikkoa täydessä neulontalakossa ja luultavasti samalla linjalla mennään vielä pitkään. Aivan kuin kiusaksi iskin silmäni tähän neulemalliin. En edes muista koska olen viimeksi tuntenut pakottavaa tarvetta neuloa itselleni jonkun tietyn vaatekappaleen. Nyt se iski niin kuin se kuuluisa metrinen halko. Se on ihan mun näköinen…pakko saada itelle. Taito-lehtikin oli pakko kotiuttaa kirjakaupassa käydessä. Huoh ja nyyh. Kukahan sen puseron neulois mulle?
Vielä niistä koruista. Puuhelmistä ja erilaisista nauhoista väsäsin yksi ilta pari kaulakorua. Pidempään koruun laitoin organzanauhaakin, mutta jäi aika mitättömän näköiseksi, koska nauha oli liian kapeaa. Kummassakin on kuparilukko, vaikka pidempään ei olisi sellaista edes tarvinnut. Pieni ajatusvirhe tuli tehtyä, enkä viitsinyt alkaa purkamaan korua kokonaan. Lukko jäi sitten ainoaksi vaihtoehdoksi.
Haaveiden hahtuvat 
Oi ja auts miten ihania koruja osaat tehdä
Kiva vaan kun vilauttelet korujakin, aivan upeita ovat!
Kiitos :)
Tosi kauniit puuhelmikorut, väritkin on upeat :)
Onpa hienoja, etenkin pidän noista puuhelmikoruista. Paranemisia kädelle! Ja kun paranee, niin älä rasita sitä lahjamaratonilla, vaan neulo itsellesi se paita :)
Pitkästä aikaa yritän jaksaa vierailla muiden blogeissa. Monta tuntia tässä on jo mennyt, mutta onneksi jaksoin vielä vierailla täällä luonasi.
Kaikkea kaunista sinulla taas!
Toivotan hyviä vointeja ja tunnelmallista joulunaikaa!
Kauniita koruja, minäkin olen viime aikoina ostellut lähinnä helmiä ja muuta sälää, mutta en usko että se minun neuleinnostusta koskaan täysin voisi voittaa. Neulomisessa on kyllä kieltämättä ikävät haittapuolet, erilaiset niska- ja hartiajumit yms. Minulle tulee tuo Taito-lehti itselleni ja ihastuin muuten ihan samaan malliin :)
Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis Sinäkin,
nyt on juhlan aika.
Tunnelmallista joulua!
Tykkään tosi paljon tuosta jälkimmäisestä korusta! Kaunis.