Olisi pino valmiita neuleita, mutta ei minkäänlaista inspiraatiota kuvien ottamiseen ja bloggaamiseen. Tuntuu, että kierrän vain samaa kehää loputtomasti, enkä keksi mitään uutta. Tylsää, tylsää ja tylsää. Samat iänikuiset jorinat ja loppuun asti kalutut kuvakulmat. Luulisi onnistuneiden neuleiden innostavan valokuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mutta toisin on.
ei kait sitä aina mitään nasevaa sanottavaa voikaan keksiä? ja tartteekokaan?
mulla on vähän kait sama tauti. olisi yhtä jos toista, mutta ei kuitenkaan mitään sanottavaa. ainakaan järkevää.
Eiköhän se väsy iske jokaiselle, mutta mua ainakin helpottaa kun selailee vuoden parin takaa postauksia ja huomaa että ne jutut ja kuvat on itselle tärkeitä, on kertonut asioista joita ei enää muistanutkaan.
Sitäpaitsi pelkät kuvapostauksetkin on kivoja. :)
Kyllä kauniita neuleita jaksaa aina katsella, eikä kuvakulman tarvitse olla mitään erikoista. Tsemppiä vain!
Soile: Harvoinpa täältä löytyykään kovin nasevaa sanottavaa :D Eihän sitä tarvi löytyäkään, mutta olisi mukavaa kun saisi välillä vähän toisille raiteilleen tätä bloggausta. Itsellä tympii omat jutut :D Yleensä olen aika innostunut kuvausvaiheesta, mutta nyt tuntuu, että aina vain samaa vanhaa tulee toistettua.
Altocumulus: Totta tuokin. En tiiä, jotenki tuntee itsensä välillä kehäraakiksi, joka kulkee samaa rataa vuodesta toiseen. Kai sitä väsyy vain välillä omaan tapaansa tuottaa juttuja.
Maartsi: Ei edes huivikuvissa? ;D Oman pään sisäistä kriiseilyä kai tämäkin on. Haluais jotain muuta ja erilaista välillä, mutta omien rajojensa ulkopuolelle ei oikein tunne pääsevänsä.
Kauniita neuleita katselee ihan ilokseen. JOten, jos ei keksi kirjoitusta, antaa kuvien puhua…
Kauniita neuleita katselee vaikkei olis minkäänlaista tekstiä.:) Mulla on taas se ongelma ettei oo mitään valmista mitä kuvais.:D
Vähän samat tunnelmat minulla, vaikka näpsyttelysormet ihan itsekseen niitä näitä lörpöttelevätkin, kun päästän ne irti. Mutta mitään uutta sieltä ei tule. :( Tsemppiä kuitenkin sinulle. Minua kiinnostaisi ainakin nähdä nuo neuleet!
Minulla oli vähän aikaa sitten sama fiilis. Pidin vähän taukoa neulomisesta ja bloggaamisesta, ja päätin ”alentaa” rimaa eli en edes yritä mitään erityistä, kirjoitan ja kuvaan omaksi iloksi, bonusta on jos muutkin tykkäävät. Komppaan muita, eli ihan hyvin voi tehdä postauksen jossa on ainoastaan valmis työ ja sen speksit, ja siinä se :) .
Mammutti: Mutta kun se kuvien ottaminenkin tympii :D Sekin homma tuntuu menevän aina saman kaavan mukaan.
Faline: Mulla oli sellainen kausi talvella. Huvittavaa, että nyt on sitten toisinpäin, mutta bloggaaminen ei kuitenkaan kiinnosta…
Tuija: Tuleehan mullakin tuota tekstiä vaikka naapureille asti, kun vaan aloitan. Kyse on tosiaan siitä, että kaikki tuntuu jo sataan kertaan sanotulta ja vielä samoin sanoin. Eiköhän ne kuvat ilmesty sitten, kun pääsen sopusointuun itseni kanssa.
Heidi: Ku sais edes kuvattua. Ei oikein innosta sekään, kun kuvatkin tuntuvat olevan saman toistoa. Kai tämä on vain tällaista kipuilua itsensä kanssa, kun haluais osata enemmän kuin rahkeet riittää.
Miulla on vähän sama ongelma kuvaamisen kanssa. Mitään uutta kuvakulmaa tms en ole keksinyt. Mutta sitten, kuinka monella eri tavalla voi huivin tai sukat kuvata???
Päivikki: Niinpä niin :D Jotenki nyt vaan tylsistyttää oma tyyli. Vaihtelua kaipaisi, mutta ei oikein tietoa siitä, mitä se olisi…
Vaikuttaa siltä, että sinulla on bloggaustauon paikka. Kyllä elämässä on opittava olemaan itselleen armollinen. Kuka sinua painostaa jatkamaan? Jos tuntuu, ettei sitä halua enää tehdä, niin siitä vaan. Hyvi yksinkertaista. Käytä se aika johonkin mieluisampaan…
Ihana Annis :). Vai mikä nyt onkaan. Ei tähän muuta tarvittu kun yks kaunis kuva.
Silja o: Ei kyse nyt ole kuitenkaan sellaisesta. Enemmän se on vain sitä, että kaipaan jotakin erilaista blogiini, mutta en tunnu pääsevän toisille uomille. Kirjoitettu teksti on sikäli vähän hankalaa, että jokainen saa siitä omanlaisensa käsityksen. Olisi varmasti lukijaystävällisempää kirjoitella vain auringonpaisteesta ja lintujen laulusta, mutta mie en ole oikein sellainen ihminen. Välillä ne negatiiviset tunteetki karkaa näppäimistön kautta ulos.
Lotta: Annispa hyvinkin, itseasiassa kahtena kappaleena. Myöhemmin sitten ehkä hiukkasen selvempiä otoksiakin aiheesta :)
Upea huivi!
Joskus se juttu ei vaan luista ja kaikki tuntuu vaikealta. Kyllä se siitä!
Meillä näyttää monella olevan samantapaiset tunnot. Ei liene vaarallista. Sitähän vois välillä kokeilla sellaista minimalistista postausta eli jokunen kuva tai kuvakulma vaan ilman sanoja :) Niinkuin tuo sinun huivikuva; toimii ihan siltään. Sehän herättäiskin mukavasti uteliaisuutta kun antaisi vaan kuvan puhua :)
äläpä höpsi. tuossakin kuvassa on mielenkiintoa, sävyjä ja kuvakulmaa, niin ettei mitään rajaa. ja me kyllä tykätään. en siis puhu itsestäni monikossa, vaan luulen, etten ole ainoa. huilaile blogihommista, mutta älä kuvittele, että täällä päässä oltais kyllästytty. sitä paitsi, pitääkö blogien olla niin älyttömän eksoottisia?
Pah, kait se riittää että me täällä ollaan innostuneita! Ei muuten tarvii hirveesti tekstiä… Mitähän noissa huiveissa on kuvan ulkopuolella? Kysyy nimim. Oottaa aina täällä….
Ihana kuva. Kaunista neulosta ja kauniita värejä.
Ensimmäistä kertaa vierailen blogissasi. Tulen takuulla ajan kanssa katsomaan tarkemmin.
Hepsi: Kiitos :) Aina ei voi voittaa :D
AnniKainen: Mutta ku ne kuvatki tuntuu olevan niin vaikean takana. Äh. Inspiraatiota odotellessa.
Outi: Ei tarvi olla eksoottisia, ei. Olisi vaan mukava, kun keksisi jotain, joka innostaisi itseäänkin kuvaamisen suhteen. Kehäraakkimainen olo vain välillä, ei sen vakavampaa. Unohtuu tuokin tuntemus taas aikanaan ja tulee jotain muuta ongelmaa :D
Mokkakissa: Mun omalta kannalta ois mukavaa, kun innostus tarttuis taas minuunkin ;D Eiköhän se taas siitä.
Johku: Kiitos :) Tulehan toistekin :)
Upea huivi. Kauniita kuvia. Olet tosi taitava.