Sain viime viikonloppuna edesmenneen isotätini kapiokirstun sisältöineen. Se on ollut alunperin isotätini äidin, joka on saanut sen syntymäpäivälahjaksi myöhemmällä iällään. Kirstu ei ole tosiasiassa koskaan toiminut kapiokirstuna, vaikka isotätini on ilmeisesti ajankulukseen tai harrastuksekseen alkanut keräämään siihen kapioita. Hän oli itse naimisissa, mutta hänellä ei ollut lapsia, joten oletan hänen virkanneen pitsejä ja ommelleen kapioita omaksi ilokseen. Ehkäpä hän on osan tehnyt itselleen käyttöönkin.
Olen vuosikausia haaveillut omasta kapiokirstusta, joten olin todella onnellinen siitä, että sain tämän aarteen itselleni. 59-vuotias kirstu ei ole ehkä enää kaikista parhaimmassa kunnossa ulkokuorensa suhteen (maalit hilseilee), mutta se on minun joka tapaukseksessa. Vaikka kukkakuosi ei oikein ole minun makuni mukainen, eikä se sovi ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla sisustukseeni, en aio siihen koskea ainakaan vielä. En vain raski poistaa vanhoja maalauksia ja käsitellä pintaa uudelleen. Jotenkin se tuntuu jo ajatuksena ihan mahdottomalta. Ainoa korjaustoimenpide, jonka aion kirstulle tällä haavaa tehdä, on pohjalaudoituksen irrotus ja hionta. Pohjalaudoitus on nimittäin ajan saatossa vääntynyt ja irvistää joiltakin osin.
Kapiokirstun sisältö oli ehkä loppujen lopuksi se ihastuttavin asia. Se nimittäin sisälsi mm. ohuita virkkauslankoja, virkkuukoukkuja, reilu parikymmentä metriä pitsiä, joista puolet on isotätini käsin virkkaamia ja puolet tehdastekoisia, kymmeniä metrejä kankaita (vanhoja, mutta käyttämättömiä) ja muutamia kirjontatöitä. Osa käsinvirkatuista välipitseistä on kiinnitetty lakanan päätyosaan, mutta kymmenkunta metriä sitä oli vielä käyttämättömänä. Suurin osa kankaista on vanhoja puuvillakankaita, jotka on tarkoitettu päällys- ja aluslakanoiksi, mutta joukossa oli myös kauniita pellavakankaita ja monia muita kankaita. Kuvakollaasissa näkyy vain osa kankaista. Puolet kankaista päätyivät nimittäin siskolleni. Pitsit eivät ole vielä menneet jakoon ja salaa hiljaa mielessäni toivon, että siskoni ei olisi niistä kiinnostunut. Köh, millanenhan se ahneen loppu olikaan…
Kenellekään ei ole varmasti yllätys, että kapiokirstussa asustelee nykyään koko lankavarastoni. Tilaakin jäi vielä. Tilanteeni ei siis ole kovinkaan paha. Totuuden nimissä on ehkä mainittava, että pari kiloa lankaa majailee muovipusseissa. Niiden tarkoitus on jossakin vaiheessa päätyä muille maille armahille, joten niitä ei lasketa. Eihän?
Ihana kirstu! Eikä voi muuta sanoa kuin wau. Sun lankavarastosi on todella kohtuullinen, jos tilaakin vielä jäi. Nostan hattua! :)
Makepeace75: Mun lankavarasto on kohtuullinen, koska teen töitä kokoajan asian eteen. Saahan sitä lankaa kaupasta, jos tarvii, joten yritän olla toteuttamatta suurimpaa osaa mielihaluistani. Oikeastaan mulla alkaa aina jossakin vaiheessa ahdistaan oma tavaramäärä ja silloin joko myyn tai lahjoitan osan pois. Pätee niin lankoihin kuin muihinkin tavaroihin.
Kaunis kirstu:) Hauskoja nuo vanhat pitsit jne.. Onko sinulla suunnitelmia miten aiot käyttää arkussa olevia kankaita,pitsejä?
Oi mikä ihana perintö! Älä vain missään nimessä maalaa kirstun päälle, tuollaiset vanhat kalusteet ovat arvokkaampia alkuperäisissä maaleissaan kuin päällemaalattuna, vaikka kyse onkin ”vain” n. 50-vuotiaasta arkusta. Rakastan noita vanhoja ohuita käsinvirkattuja pitsejä. Itsekin on niitä tullut haalittua kirpputoreilta. Niitä ei raaski edes käyttää kun ovat niin suurella vaivalla tehtyjä.
Oikea aarre! Sekä arkku että sisältö. Nuo pitsit on ihania!
Aivan ihana!
Hassuna yhteensattumana sain itsekin oman mummini morsiuskirstun pari viikkoa sitten. Siitä on tosin sota-ajan maalit tippuneet pois, joten kunnostusta olisi vähän enemmän tiedossa. :)
Onpa todella upea arkku! Älä vaan missään nimessä tee sille mitään päällemaalausta, se on täydellinen juuri tuollaisena.
Minkähän takia mun lanka-arkussa ei ole noin hyvää järjestystä? :DD
Todella kaunis kirstu! Näppärää kun se toimii samalla sisustuselementtinä ja lankajemmana :)
Vähänkö hieno perintöarkku!!! Samoin sisältö on kerrassaan… hmmm. kadehdittavan mukava. Jotenkin tuli mieleen, että arkun sisälle on onnistunut piiloutumaan näiden edeltäjien sielunmaisemaa ja nyt on sinun vuorosi lisätä sinne omaasi. Ihana!
Voi tosiaan, mikä aarre!! Tosi kaunis kirstu, vanhat pitsit jihuu ja sun langat näyttää niin somilta siinä :).
Voi mikä aarre, käsityökirstu! Mahtuisivatpa minunkin lankani kerran sellaiseen tilaan.
Vanhat lakananpitsit ovat ihania. Olen upotellut niitä koristeeksi sopivanvärisiin pussilakanoihin. Jos peitto on värillinen, paistaa se sieltä kivasti esille.
Upea perintökirstu ja sisältö myös!
Voi miten upean aarteen olet saanutkaan :) kateellisena voi vaan ihastella!
Kaunis kirstu aitoine sisältöineen, todellinen aarrearkku :)
Villa Lankala: Suunnitelmia riittää, mutta tiedä sitten mitkä menee toteutukseen asti. Ihan mihin tahansa en raski noita käsinvirkattuja pitsejä tölmätä. Ohuesta valkoisesta pellavakankaasta ajattelin verhoja. Välipitseillä voisi koristella kankaan. Kangas on vain sen verran kapeaa, että ei ehkä toimi nykyisessä asunnossani, kun ei ole rullaverhoa tai sälekaihdinta. Kangasta kun on vain sen verran, että kaksi täyspitkää verhoa voi tehdä.
Rhia: En tosiaan maalaa. Menneisyys katoaisi arkusta, jos laittaisin sen uuteen kuosiin. Mie yritän kehitellä täydellistä ideaa noille pitseille. Ei tosiaan raski laittaa ihan mihin tahansa.
Kaisa: Minustaki nuo pitsit on aivan ihania. Niihin on nähty sen verran paljon vaivaa, että ihan minne vain en niitä halua laittaa.
Pikkukettu: Mie sain tuon kirstun suureksi yllätyksekseni. En tosiaan odottanut sellaista kunnianosoitusta. Sulla on sitten kunnostusta tiedossa. Se on oikeastaan tosi mukavaa näpertelyä. Kesällä hioin, petsasin ja maalasin tosi paljon ja huomasin taas kerran, miten mukavaa touhua se on.
Soile: En maalaa, menneisyyshän kirstulta katoaisi siinä samalla. Oiskohan lanka-arkun siisteydellä jotain tekemistä sen kanssa, että langat oli juuri ladottu kirstuun kuvaamista varten ;D Ei vaan, ainahan mulla on kaikki paikat tiptop *köh köh*
Kaisa: Kyllä, ja miljoona kertaa kauniimpi kuin ne muoviset säilytyslaatikot, joissa langat olivat aiemmin :D
Tiina: Niinpä, pala menneisyyttä ja nykyisyyttä samassa kirstussa. Aika hienoa.
Lotta: Hih, langat näyttää somilta siinä tasan niin kauan kuin ne sinne mahtuvat ja pysyvät järjestyksessä ;D Vielä ei tarvi ainakaan kannen päälle istua, että mahtuvat. Saapa nähdä vuoden kuluttua…
Juuli: Mie oon yrittänyt pysyä kohtuudessa noiden lankojen suhteen. Aika vähän on säilytystilaa ja toisaalta mulla alkaa ahdistamaan, jos nurkat pullistelevat tavaraa. Sisäinen hamsteri mussakin elää, mutta olen yrittänyt kahlehtia sen mahdollisimman hyvin ;D Mie aattelin tehdä kans pussilakanoita pari kappaletta, joihin voisi muutamat pitsit ommella koristeeksi.
Tytti: Kiitos, ihana se on munki mielestä :)
Muriska: Mie en koskaan ajatellut, että tällainen juttu osuis kohdalle. Aika vähän on loppujen lopuksi tallessa enää noita vanhoja juttuja meidän suvussa.
AnniP: Aarrearkkupa hyvinkin :) Käsinvirkattuja pitsejä olen hypistellyt jo monen monta kertaa. On ne vaan niin kauniita.
Upea! Ja niin kaunis kukkakuvio, älä ihmeessä maalaa piiloon. Aivan mahtava lahja!!!
Ooh, sanattomaksi vetää…Ihana kirstu :D
Upea perintökirstu sisältöineen, onnittelut siitä! Minäkin suosittelen, ettet maalaa uudelleen vaan annat vain ajanpatinan näkyä kirstun pinnassa. :)
Vau. Olet saanut ihanan aarteen.
Oi miten kaunis kirstu! Ja ihana sisältö!
Minulla on isäni tekemä kirstu, joka on täynnä niitä lankoja, joita en aina edes muista. Lisäksi on noin ? laatikollista ja ? korillista uudempia. Eli hei, sulla on tosiaan kohtuullinen määrä lankaa! =)
Siis todellakin, mikä aarre!
Oi miten ihanaa! *pyörtyy*
Jaana: Enpä sitä raskisi edes maalata uudelleen. Saahan noita uusia kaupasta, jos sellaisen haluaa :)
Lettu: Eikö ookki :)
Matleena: No ei, en mie sitä maalaamaan ala. Menneisyys katoaisi arkulta, jos sellaista alkaisin tekemään.
Päivi: Niin, vieläki ihastelen noita pitsejä ihan samalla innolla. Saa nähä mihin raskin ne käyttää, jos raskin.
Hepsi: Mie oon kyllä huomannut, että mulla on aika vähän lankoja useisiin neulojiin verrattuna :D Säilytystilaa on vain niin vähäsen, eikä mun pää kestä ahtautta, joten yritän pysytellä kohtuudessa.
Lime: Juu, mun oma aarrearkku.
Tuija: Älä pyörry. Kolahtaa vielä pää kipiästi johonki :D
Voi mikä ihanuus! Todellinen aarre :)
Ooh, mikä ihana aarre. Tällaisenaan se on arvossaan ja arvo nousee vuosien saatossa.
Mistähän sais tuollaisen, köh, köh köhinää, kun meillä niitä on jo neljä.
Onpa ihana perintöaarre. Miusta kaunis ihan tuollaisenaan. Kiva on siellä lankojen köllötellä. Siulle olis pieni tunnustus tarjolla blogissani.
Minusta arkku on kaunis kun olen tämmöinen kukkaihminen, siis tykkään kukista mutta olen huono hoitamaan niitä.
Siis arkun sisältöhän oli aivan mahtava, siinä varmaan haukoit henkeä vähän aikaa.
Kirstussasi on kauniit värit. Kukka-aihe on mielestäni aina paikallaan kun on niin perinteisestä esineestä kyse kuin kapiokirstu. Mulla on samanmallinen arkku jonka raahasin kotiin tänä kesänä pitkän matkan takaa. Kirstussasi näyttää olevan lokerikko johon saa irtotavaraa. Minun kirstustani se on häipynyt ja suunnittelin että voisin teettää semmoisen jossain verstaalla. Sait paljon ihanaa ”hilpentöörää” arkun mukana. Olen vähän kateellinen. Kivaa syksyä sinne!
Hei,
Hellurei, hieno kirstu! Mahdutko itse istumaan sinne? Älä masennu noista neulehommista. Mä tein kans Baktuksen joskus kesällä, mut oon unohtanu koko jutun, ei ole edes päätelty ja kaikki kutomani sukat oon tunkenu jonnekin enkä löydä… Asiat tulee ja menee ja pieni paussi voi olla hyväksi. PS. Kokeile TILKKUTÖITÄ! Hahahaa!
Kaunis kirstu!
Oi mitä aarteita! Mua harmittaa kauheasti, että mun molempien isoäitien perinnöksi jääneet käsityötarvikkeet on todennäköisesti kärrätty jonnekin kaatopaikalle. En siis päässyt pelastamaan niitä itselleni, vaikka olen ihan varma, että kaikenlaista aarretta siellä olisi ollut. Molemmat isoäidit kuitenkin olivat innokkaita ja ahkeria käsityöihmisiä.
Onnea! Voitit blogini arvonnassa:) Laita yhteystietosi minulle s-postiina, jotta saan palkinnon toimitettua sinulle:)
Todella kaunis arkku! Meille on tullut vähän samantapainen perintönä, mutta valitettavasti ilman sisältöä:) Arkkusi sisältö on hellyttävä: jatkumo naisia ja käsitöitä.
Kävin muuten jo eilen ihastelemassa arkkuasi ja Baktustasikin katsastin. Toivottavasti löydät neulomisintosi taas – josko se niin tärkeää on. Väkisin ei pidä tehdä mitään; innolla kaikkea, mikä saa onnelliseksi.
Päivi: Niin on :)
TeSa: Hih, mulla ei onneksi ole edes tilaa muuta kuin tuolle yhdelle ;D
Christina: Kiitos tunnustuksesta. Mie laitan sen eteenpäin, kun saan niin paljon aikaseksi :)
Pirena: Mieki tykkään kukista, mutta huonekaluissa sellainen kuviointi ei oo ihan ykkössuosikki. Tuon arkun kohdalla tietty oleellinen kuviointi, joten enköhän siihen totu.
Hannah: Kukkakuviointi on toki oleellinen osa arkkua. Niin paljon kun kukista pidänki, huonekaluissa se jotenki tökkii. Mutta eiköhän tuo tuollaisena pienenä määränä mene :) Äkkiä siihen on näyttäny tottuvan. Toisessa reunassa on tosiaan kapea ja matala lokerikko, johon tuollaiset pienet virkkauslankakerät mahtuu korkeussuunnassa. Ihan kätevä virkkauslankoja ja muuta pientä käsityötavaraa silmällä pitäen.
Mokkakissa: Mie oon sen verran hoikkanen ja taipuisa, että mahdun tuonne arkkuun istumaan. Ei se kuitenkaan ole sellaista isoa mallia, jos sitä meinasit. Ei oo siis paljoa lankaa ;D Tilkkutyöt kyllä kiinnostas, mutta ensin pitäis saada ompelukonekauhu selätettyä :D
TiinaV: Niin myös mun mielestä :)
Koukuttaja: Mulla on toinen isoäiti vielä elossa. Toinen mummi kuoli, kun olin lapsi ja kaikki hänen käsityöjuttunsa päätyivät hänen tyttärelleen. Lieneekö mitään enää tallessa. Hän kun virkkasi lakanapitsit ja päiväpeitot itse, joten kaikenlaista ois pitänyt olla. Ihan yllätyksekseni sain sitten isänpuolen suvun yhden isotädin jäämistöä kirstun ja muun tilpehöörin muodossa.
Villa Lankala: Jipii vielä kolmannenkin kerran :D
Pirjo: Jospa se into sieltä tulisi taas takaisin. Tehhään nyt sitten muita asioita välillä :)
Olenhan minä tänne aikaisemminkin eksynyt jostain netin sokkeloista, upeita käsitöitä sinulla ja huikea kapiokirstu sisältöineen! Minä sain ne ”pari kiloa lankaa” mahtumaan _melkein_ entisiin lankalaatikoihin… patologista tuo lankojen hamstraus.
Miten kaunis kirstu! Ja sisältö – wau. Minunkin mummullani oli tuollaisia kirstuja, täynnä virkkuuvälineitä. :)
Hei! Ihastuttavia neuleita, virkkauksia ym. juttuja sivullasi. Varmaan oli iloinen yllätys nähdä kapiokirstun sisältö..
Heippa. Tiedätkö, mulla on aivan samanlainen perintökirstu. Tosin pohjaväri on turkoosinsininen. Onko sulla tietoa, missä tämä on valmistettu? Ja mikä on sen arvo?
Moikka! Myös meiltä löytyy samanlainen. Olisi tosiaan kiva tietää valmistaja.