Täällä on räpelletty vaihteen vuoksi ompelukoneen kanssa – nimenomaan räpelletty. Olen jo pidempään miettinyt puikkokotelon tekemistä ja lopulta päädyin ajatuksista ja suunnitelmista tekoihin asti (eipä siihen kauan mennytkään…köh köh…). Ihan sitä en kyllä saanut mitä halusin. Inspiraation yllättäessä ei ollut mahdollisuutta lähteä kangasliikkeeseen, joten puikkokotelo on tehty kokonaisuudessaan yhdestä ja samasta kankaasta (olisin mielelläni käyttänyt yksiväristä kangasta kaverina, jotta vaikutelma ei olisi niin rauhaton). Vähän se on liian räväkkä ja silmille käyvä, mutta eiköhän tuohon kuitenkin totu. Onpa sentään jotain pirtsakkaa ja piristävää näihin sateen harmaannuttamiin päiviin…tai ehkä paremminkin shokkihoitoa, kun minusta puhutaan…
Mitat puikkokoteloon otin Stitch ’n bitch -neulojan käsikirjasta, mutta muutoin (läpän, puikkotaskujen ja nauhan suhteen) tein oman pääni mukaan. Koska minulla ei pitkiä puikkoja ole kuin muutama pari, tein kaksi puikkotaskurivistöä. Niihin saan tungettua sukkapuikkojen ohella osan pyöröpuikoista ja muuta neulomiseen liittyvää härpäkettä. Vähän siitä tuli massiivisen kokoinen, mutta eipähän tuota avoimena tule säilytettyäkään. Itseasiassa tila ei edes riitä alkuunkaan, jos yrittäisin tunkea sinne kaikki puikkoni. Onneksi aika monet sukkapuikot roikkuvat keskeneräisissä töissä kiinni, joten kaikille löytyy kaiketi oma säilytyspaikkansa.
Laittaessani puikkoja tuonne koteloon, tajusin, että jatkossa on pakko käyttää puikkomittaria enemmän. Tähän asti suurin osa puikoista on ollut omissa koteloissaan, joista olen voinut katsoa koon suoraan. Puikkomittari on ollut tarpeellinen vain silloin, kun olen tarvinnut irrallaan lojuvien puikkojen koon tietooni tai olen kaivannut sopivan kokoista pyöröpuikkoa säilytysrasiasta, jossa säilytän kaikki kotelottomat pyöröni. Pieni kontrollifriikki minussa haluaisi merkitä jokaiseen puikkotaskuun siinä säilytettävien puikkojen koon, mutta koska lopputulema ei alkuunkaan miellyttäisi silmiäni, on vain vaiennettava pään sisäinen valtakunta tällä erää.
Kiitos harmaan ja sateisen päivän, kuvatkin ovat aika harmaita ja epäselviä, vaikka kuvauskohde onkin kaikkea muuta kuin harmaa (ja epäselvä). Syksy on tullut, ei mahda mitään. Hyvästi vain aurinko, nähdään sitten kevättalvella uudelleen. Huoh.
Värikylläisen kankaan ompelun lisäksi olen piristänyt syksyn harmautta ostamalla yhdeksän kerää Novita Mambo-lankaa tummanpunaisena (siitä on tarkoitus tulla juuri se, mitä varmasti ajattelit ensimmäisenä kuin luit tätä tekstiä). Odotan kauhun sekaisella innolla 7 mm:n puikkoihin tarttumista ja tuon hiukan ikävältä tuntuvan langan neulomista (toivottavasti muuttuu valmiin neuleen kastelun myötä hiukan miellyttävämmän tuntuiseksi). Kauhun sekaisella innolla, koska en ole kauhean suuri paksujen puikkojen ja lankojen ystävä, vaikka olosuhteiden pakosta niitä käytänkin. Koivuhalot käteen vain, juu…
Haaveiden hahtuvat 
On kiva kotelo, tykkään väristä!
Mambo – ajattelin Sitä (varmaankin) jo ennen kuin epäilit minun sitä ajattelevan..!
Pirtsakka puikkokotelo! Minulla puikot ovat iloisessa sekamelskassa yhdessä laatikossa…Upean väristä mambo-lankaa! Minä en tykkää neuloa nelospuikkoja isommilla mutta eipä sitä aina onnistu välttämään!
Ihana kotelo! Ja edellisen postauksen lanka on myös ihanaa!
Just kivan pirteä. Olen myöskin miettinyt, että miten tollaseen koteloon sais merkittyä kauniisti puikkojen koot.. Vielä en ole keksinyt, mutta eipä ole sitä koteloakaan. =)
Jep, hirveet on 7 mm puikot. Ja toi lanka ei ainakaan mun muovipuikoilla ollut kovin kiva neulottava, mutta kyllä kannatti!
Ooh, mikä puikkokotelo! Tuollainen mullekin!
Jäin täällä arvuuttelemaan, mitä Mambosta loihditkaan…
Maiju: Kiitos :) Ei, minä epäilin sinun ajattelevan sitä jo aiemmin kuin ehdin kertoa epäilyksistäni tekstin muodossa ;D
Eila: Kiitos, pirtsakkahan se on kuin pussillinen appelsiineja. Vaatii minulta vain vähän tottumista, kun suosin yleensä aika rauhallisia värisävyjä ja kuvioita. Mulla on 4,5 mm:n puikot ne, joissa kipuraja menee. Viitoset ovat jo minun käteen sitten hehtokokoa. Välillä on vain neulottava paksummilla puikoilla ja langoilla.
Kaisa: Kiitän kauniisti :) Sukat alkavat olla päättelyä vaille valmiit ja nyt pohdinkin mihin käytän lopun langan.
Laura L: Kiitän :) Minä pohdin samaa asiaa aikani, mutta päädyin vain ei-itseäni-miellyttäviin ratkaisuihin, joten saapi olla noin. Äänet pään sisällä ei jätä rauhaan, mutta… :D :D Seiskamilliset ovat kyllä melkoiset halot mun käteen, mutta kaipa siihen tottuu. Niillä, kuten muillakin paksuilla puikoilla neulominen käy mun käsille raskaaksi, koska neulon tiukahkoa. Jotenkin koko neulominen paksuilla puikoilla on tosi tönkköä puuhaa, mutta minkäs teet. Hyvän päämäärän eteen on kärsittävä hiukan. Mie aion kyllä neuloa puisilla puikoilla tuota lankaa, ellei kovin hankalan tuntuista ole.
Tiinaf: Kiitos :) Kangas loppui, joten ei oo ei tuu :D Mambosta tulee jotain suomalaisen neulebloggaajan suunnittelemaa, liittyy vaaroihin, palmikoihin ja Vogue knitting -lehteen ;D Joko tuli liikaa vihjeitä?
Upea puikkokotelo: Täytyypä tutkiskella saisinko kehiteltyä idea ehdotusta kokojen merkkaamiseen.
Minullakin on kasa Mamboa pikkuhiljaa takiksi muotoutumassa, mutta todella oudolta nuo isot puikot ovat tuntuneet ja koko ajan pitää olla kakkostyö rinnalla ohuilla puikoilla.
Aivan ihana kotelo. Oot kyllä taitava! Ja väri on tosiaan piristävä. Ihastuttava.
Onkohan toi isopuikkojuttu joku syksyinen epidemia? Täysin tästä tietämättömänä aloitin eilen kympin puikoilla sellaista Kauneimmat käsityöt -lehden neulemekkkoa luonnonvalkeasta Kaarnasta. :)
Sny: Kiitos, jos keksit oivan merkitsemissysteemin olen enemmän kuin iloinen :) Katos, löytyy muitakin, jotka vieroksuvat paksuja puikkoja. Mulla on 2 mm ja 3 mm muissa töissä, joten työstä toiseen vaihtaminen saattaa tuntua oudolta :D
Pilvi: Kiitos ystäväiseni :) Heh, 10 mm:n puikkoja mie en ees omista, taitaa 8 mm olla suurimmat ja nekin saa aikaan minussa naurunpyrskähdyksiä. Tuleehan niillä isoilla puikoilla toki nopeasti valmista ja paksuun lankaan tietty omiaan, mutta jotenki ne puikot on niin koomisen näköisiä kaikessa massiivisuudessaan…pieni on kaunista (pätee nykyisin jopa miehiinkin). Oikeasti taidan vain olla enempi näpertelijä ja siksi nuo ohuemmat puikot ja langat miellyttää enempi.
Neulemekko paksusta langasta ois kyllä tosi siisti. Monesti olen katsellut ohjeita sillä silmällä, mutta mun päällä neulemekot näyttää vain aneemisilta (tai mie näytän aneemiselta), joten en ole sitten haaveilua pidemmälle päässy. Siitä neulemekosta mie ainaki haluan nähä sitten kuvan.
En tiedä siitä epidemiasta, mutta täytyy toivoa, että se ei ole ainakaan minun kohdalla kovin sitkasta laatua. Yhden neulepuseron verran vain, kiitos :D
Vitsi miten ihana puikkokotelo. Kangas on kuin suoraan lapsuudestani 60-luvulta. Mistäs löysit tuon kankaan?
Punainen on hyvä väri :)
Annikainen: Kiitos :) Äitini osti vanhan talon, jonka mukana tuli jonkin verran muinaista kaappien sisältöäkin. Kangas on kuin onkin varmasti 60-luvulta. Ollut aikanaan verho, joka sai käsissäni uuden elämän. Kierrätystä parhaimmillaan :) Kankaiden joukossa oli myös vihreää Marimekon Ananas-kangasta vuodelta 1963 kaksi verhollista, jotka sain myös itselleni. Pitäisi keksiä vain sopiva käyttökohde niille.
Ihanan aurinkoinen puikkokotelo :) Minä ostin tuollaisen, ja sama ajatus pälkähti päähäni puikkoja sinne laittaessani : apua, aina pitää puikot mitata käyttöön ottettaessa ! Voisikohan kangasvärillä ”maalata” ?
Leppoisaa syksyn jatkoa SEN neuleen parissa *virn*
Kaunis on kotelosi! Minusta väri on sopivan pirtsakka. Jos säilytät koteloasi lankojen joukossa, löydät sen helposti värin perusteella.
Minulla muuten meni käyttökätevyys ulkonäön edelle puikkoktelossani ja merkkasin nimikointitussilla puikkokoot lokeroihin näkymään. Siellähän ne ovat sisäpuolella piilossa. On minulla kyllä puikkomittakin siinä kotelossa omassa lokerossaan ihan varmuuden vuoksi.
Lettu: Kiitos :) Se on varsinainen pala aurinkoa tähän syksyn harmauteen…tai no, tänään tuo oikea aurinkokin sentään näyttäytyi kaikessa komeudessaan. Mulla taitaa ne kangasvärit jäädä kokeilematta, kun pelkään siitä tulevan vain sotkua ja päänsärkyä :D SE neule aiheuttaa minulle jo nyt käden kipeytymistä ja olen vasta neulonut 10 senttiä. Huoh. Lisää syitä listaan: miksi en pidä paksuista langoista ja paksuista puikoista…
Matleena: Kiitän :) Heh, mulla on langat laatikoissa, jotka saa kiinni lähinnä vain istumalla niiden päälle, joten niihin ei mitään ylimääräistä mahdu :D Mietin kyllä hetkisen verran tehdessäni tuota koteloa, että ompelen jokaisen taskun nurjanpuolen yläreunaan puikkokokolapun, mutta en sitten jaksanut alkaa näpertämään enää enempää. Kyllä mie jo silmämääräisesti tunnistan puikkokoot noista ohuemmista puikoista, paksumpien kanssa on sitten vähän eri juttu, kun harvakseltaan käytän niitä.
Puikkokotelu on tositosi hieno, kangas on ihan täydellinen!
Limeadine: Kiitos, kiitos :)
[…] was thinking about making one of these. I need something useful to hold my knitting needles and crocheting hooks. It even looked really […]
Olet tainnut vierailla Etsyssa :) Neulatyynyjä ja puikkokoteloita löytyy samalla mallilla sieltä kasoittain :). Jatka samaan malliin
Sandra: En ole tainnut edes käydä kyseisillä sivuilla koskaan, vaikka viittauksia olenkin sinne huomannut joissakin neuleblogeissa. Innoitukseni kohteet pyrin kyllä kertomaan kunkin työni kohdalla sikäli mikäli ne ovat muistissa. Puikkokotelon malli on Stitch ’n bitch -kirjasta kuten varsinaisesta tekstistä voi lukea, kangas taasen on peräisin äitini ostaman talon kangasvarastosta ja muokkauksia tein alkuperäiseen ohjeeseen oman mieleni mukaan. Kyseisiä puikkokoteloita erilaisina muunnoksina löytyy suomalaisista neuleblogeistakin enemmän ja vähemmän. Vaikea siis sanoa mistä mikäkin innoitus tulee, mutta minun kohdallani ei Etsysta ainakaan :) Neulatyyny esimerkiksi on tehty aikana, jolloin en ole Etsysta kuullutkaan :D