Ohje/malli: Sunny spread
Lanka: Zettl Colorado (kelta-vihreäkirjava), Novita Miami (valkoinen ja turkoosi) ja Drops Paris (vihreä)
Koukku: 5 mm
Koko: 5 X 6 palaa; 66 cm X 78 cm (Muistiinpanot hukassa, joten mitat eivät välttämättä pidä paikkaansa)
Ravelryssä
Isoäidinneliöistä ei ehkä syntynyt peittoa, mutta yhden minikokoisen täkin sain kuitenkin virkattua kesän aikana. Löysin mukavan näköisen virkkausohjeen Räveltämöstä, jota oli heti kokeiltava. Alunperin tarkoituksena oli tehdä muutama palanen, mutta toisin kävi. Joku tosin voisi sanoa, että eihän vauvanpeittoon tulekaan kuin muutama hassu lappu, mutta se on joku muu kuin minä. Minun mielestäni kolmessakymmenessä palassa on ihan tarpeeksi lankojen päättelyä, pingottamista ja yhteenompelua.
Virkkasin palat isommalla virkkuukoukulla (niin oli muistaakseni tehty ohjeessakin) kuin normaalisti käyttäisin kyseisille langoille. Näin pinnasta ei tullut liian jäykkä vaan mukavan pehmoinen. Novita Miami oli itseasiassa tähän tarkoitukseen mitä sopivin. Puuvillasekoite oli sopivan pehmeä pientä vauvaa ajatellen. Hiukkasen lanka oli liian ohut Drops Paris ja Zettl Colorado -lankaan verrattuna. Virkkuukoukku olisi saanut olla pienempi Miami langalle, mutta sitten kahdella muulla langalla olisi tullut ihan liian jäykkää pintaa.
Oli mukavaa vaihtelua virkata peitto pienelle vauvalle. Varsinkin kun kyseessä oli poikavauva. Jotenkin ei meinaa enää ideat riittää pienten poikalasten tamineisiin. Tämä oli jo ties kuinka mones kerta peräjälkeen, kun sukuun/ystäväpiiriin syntyi miehenalku. Ei mulla tietysti ole mitään miessukupuolta vastaan, mutta olisihan se kiva tehdä joskus pienelle tytöllekin jotain söpöä ja ihanaa. Ehkä sitten joskus.
Peiton saaja oli kaiketi lahjaansa tyytyväinen, koska nukkui päiväunensa ihan kiltisti uuden peittonsa alla. Ainakin hänen äitinsä piti siitä kovasti. Itsekin olen varsin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ikäväkseni kuvat ovat aika heikkolaatuiset. En nimittäin uskonut enää jatkavani blogin pitämistä, joten kuvatkin on napsittu lähinnä tottumuksesta ja melkoisessa kiireessä. Eiköhän niistä se olennainen kuitenkin selviä.
Ilmeisesti kolmekymmentä palaa oli kuitenkin liian vähän tätä lajia. Oiskohan nälkä kasvanut syödessä.
Jotenkin siinä vain kävi niin, että palasia alkoi ilmestyä pinoiksi asti. Tässä on ne alunperin isoäidinneliöillä tehtävään päiväpeittoon hankitut langat. Osa niistä. Jätin yhden värin kokonaan pois, joten langat eivät millään riitä päiväpeittoon asti. Reilunkokoinen torkkupeitto niistä olisi kuitenkin tarkoitus tehdä. Sikäli mikäli löydän jostain tummanruskeaa, joka on värillisesti ja paksuudeltaan tarpeeksi lähellä käyttämääni Novita Tennessee -lankaa. Voipi vinkata, jos tulee jotain mieleen.
Oletettavasti joku jäi miettimään, että mitä hittoa nuo valkoiset paperit tekevät kuvassa. Joku heikolla mielikuvituksella varustettu tarvitsi niitä, jotta kykeni hahmottamaan edes summittaisesti, että miltä lopullinen peitto näyttää. Uskonvahvistusta ehkä eniten.
Onhan hieno peitto! Ja toinen tulossa…
Onpa kyllä kaunis vauvanpeitto! Keskeneräisestä en sano mitään, mutta odotan paljon! ;) Eikä muuten silmääni pistänyt ollenkaan nuo valkoiset paperit, hoksasin ne vasta luettuani niistä.
Käsittämättömän hieno peitto! Pidän kovasti väreistä, olet sinä vaan aika hurja:)
Todella hienoja niin värien kuin mallin puolesta.
Kaunis peitto! Mulla on tota ruskeaa Tennesseetä muutama kerä, jos kaipaat niin voin niistä luopua.
-maria-: Kiitos. Tykästyin tuohon malliin. Saapa nähdä tuleeko tuosta isommasta versiosta ihan heti valmista :D
Matleena: Kiitän. Juu, ei kannatakaan. Sen verran olen taikauskoinen näiden keskeneräisten suhteen, että en kauhean usein niitä esittele blogissani. Varsinkaan jos on isommasta työstä kyse. Nyt otan sitten riskin. Toisaalta ei kai sitä kahta kertaa viitsi menettää kasvojaan isomman peittoprojektin suhteen. Tekee sitten vaikka sinnillä tämän toisen loppuun asti :D
Zelda: Kiitos, kiitos. Hurjasta en tiedä, enemmänkin sitä toista ääripäätä :D
TiiQ: Kiitos :) Alkoi itseäni naurattaa näitä kuvia lisätessä. Värimaailmat tulevat olemaan aika samansuuntaiset kumpaisessakin. Pitäis joskus tehdä punasävyinen peite…ei ihan heti kuitenkaan. Eiköhän tässä riitä haastetta aika pitkälle.
LauraL: Kiittää hän. Palajan huomenissa asiaan tuon langan suhteen.
Just aattelin, että mitä hittoa nuo valkoiset paperit tekevät tuossa? Oikeesti. Hiano peitto. Voisi kuorsata tuollaisen alla vauvan tapaan.
Onpa upea peitto! Mahtavat värit kertakaikkiaan, Hyvä sua! :)
Hienolta näyttää sekä valmis että tekeillä oleva! Minä virkkasin just samanlaisen tulevalle sukulaisvauvalle, lankana vanha Novitan Wool. Kuvia ei vielä ole blogissa esitellä, koska peiton alle tulevan on määrä syntyä vasta vuodenvaihteessa. Peiton virkkaaminen oli kiva ja koukuttava projekti, ikuisuushaaveena olisi virkata kotiin samanlainen..
Voi että, miten kaunis vauvapeitto samoin kuin se uuden peiton alku. Tuosta alimmasta kuvasta tuli mieleen simpukat :) Aika koukuttavan oloinen ohje. Pitääpä ihan kokeilla eli kiitos vinkistä :)
Upea ja kaunis vauvanpeitto ja toinen yhtä upea tulossa. Värit toimivat hienosti keskenään.
Ei olisi pitänyt nähdä näitä kuvia…voi rähmä! Tosi kiva malli ja hienot värit. Tuo keskeneräinen iskee ihan sataa lasiin.
Ihanat värit, harmoonisen kauniit.
Ihanat värit! Tekee itsekin mieli tehdä vauvanpeittoja ja -vaatteita, kenelläkään tutulla ei vaan ole vauvaa jolle tehdä. Ehkä vielä joskus. :D
On tosiaan hieno peitto ja peitonalku myös!
Mokkakissa: Hih, sulla on mun luonto ;D Valkoinen kangas olisi ollut järkevämpi vaihtoehto, mutta sitä ei ollut saatavilla sillä hetkellä. Otin sitten kuvankin samalla, kun mallailin peiton tulevaa ulkomuotoa.
Vilma: Kiitos. Tykkään tuosta itekin, vaikka kokeilusta ja jemmassa olevista lankakeristä lähti koko homma liikkeelle. Ei sitä aina kannata näemmä suunnitella niin kauhiasti.
Tiina Väätäinen: Kiitän. Mie jäin tuon kuvion kanssa koukkuun aika pahasti. Kun ois vielä joku joka päättelis langanpäät, pingottais valmiit palaset ja yhdistäis ne :D
AnniKainen: Tämä kyllä koukuttaa aika pahasti, joten voipi viedä koko käden mennessään :D Pinnasta tulee tosi kivan näköinen noiden kohopylväiden (tai mikä ikinä niiden suomenkielinen nimi sitte onkin) takia. Tykkään kun on tyylikäs olematta liian krumeluuri.
Heidi: Turkoosi toimii noissa sopivasti piristävänä tekijänä, kun sitä ei ole liian paljoa joukossa. Ei tule värillisesti niin raskaan tuntuista. Jotenki noin ainaski omissa silmissäni.
Soile: Aina sitä yksi peittoprojekti mahtuu joukkoon mukaan ;D On muuten koukuttava kuvio virkata. Vielä yksi, vielä yksi, vielä yksi…
Tesa: Kiitos. Tää on tätä mun värimaailmaa. Mie en niin kauhian räväkkä ole, joten kuvastaa kai aika hyvin itseäni.
Veera: Eiköhän niitä sellaisiakin aikoja tule, että niitä pikkuneuleita saa tehdä ihan kyllästymiseen asti. Kausittaista se on täälläkin ollut.
Outi: Kiitos. Toivoa sopii, että tällä kertaa riittää innostus loppuun asti. Odotukset on ainaki korkealla, kun olen noinkin pitkälle jo päässyt palojen virkkaamisessa.
On kyllä kaunis peitto!
Tosi nätti peitto pienelle tulokkaalle! Ja kauniit värit on tuossa suuremmassakin, ihana sen alla sitten torkkua pakkaspäivänä.
Ihana, ihana, ihana! Muistinko sanoa, että ihana?
Upea peitto ja upea peitto-projekti!!! Niin kiva malli ja niin hienot värit molemmissa:)!
Ihan mahtava peitto! Hatunnosto sille, ei ihan pieni määrä työtä tuossa! Tosi kaunis!
Kiitokset lopuillekin kommentoijille!
Onpa suloinen peitto. Kivan näköisiä palasia, ei ihme, että jäit koukkuun :)