Ei tule joulua ilman sukkia

Joulu on vietetty ja lahjat annettu. Tänä vuonna neuloin kahdet villasukat pukinkonttiin ja kolmas sukkapari lähti lahjakortin muodossa. Toisin sanoen sukkia neulotaan tulevana vuonnakin ainakin muutaman parin verran. Lahjakortin saajalla on mahdollisuus täysin oman mielensä mukaisiin jalanlämmittimiin, joten katsotaan nyt kuinka suuria suunnitelmia mulle esitetään. Kirjoneuletta polvimittaisina ainakin. Sen tiedän.

Ohje/malli: Kalajoki (Tiina Seppälä)
Lanka: Gjestal Sildre
Puikot: 3,25 mm
Ravelryssä

Kuvia on näytettäväksi asti vain toisesta sukkaparista. Kalajoethan ne. Kiva malli, mutta hieman puuduttavaa touhua pikaneulontana (joku aloitti joululahjojen neulomisen viimetipassa). Lanka ei ollut kaikista miellyttävintä neulottavaa, mutta lopputulos on luullakseni kestävä käytössä ja se merkitsi tällä kertaa eniten.  Turha tehdä sukkia pyhäkäyttöön, jos ne eivät sellaiseen tarkoitukseen päädy.

Mummoni sukat alkoivat olla jo parhaat päivänsä nähneet, joten päätin ilahduttaa uudella parilla. Mukava neuloa, kun tietää, että menevät tarpeeseen. Saaja oli kuitenkin yllättynyt tarkasta huomiokyvystäni, vaikka omasta mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Minne muualle se neuloja huomionsa kohdistaisi. Kaukaa viisas neuloja tosin tarttuisi työn sarkaan hiukkasen aiemmin kuin vasta joulun alla, mutta kaikkea ei voi kaiketi saada.

Se toinen joulupakettiin mennyt sukkapari olisi melkoisten fanfaarien arvoinen, mutta ei ole kuvia, joten ei soitella fanfaarejakaan. Neuloin nimittäin pikkusiskolleni polvisukat kirjoneuleena. Sillä omalla kirjoneulekuviollani, joka esiintyy edellisessäkin postauksessa. Kyllä, kyllä, olen neulonut yhdet fuksia-ruskea väriyhdistelmällä olevat polvisukat kärjestä ylöspäin. Neuloin ne niin nopeasti valmiiksi, että olen itsekin yllättynyt. Jälkimmäinen sukka on neulottu itseasiassa kolmessa päivässä, eikä siihen ensimmäiseenkään tainnut viikkoa kauempaa mennä. Meni tosin niin viimetippaan, että kuvia ei ole, eikä taida tullakaan. Kuvaus ei tässä pimeydessä oikein luonnistu. Harmi sinänsä, koska olisihan sitä mukava esittää todisteita SYTYCK-projektin etenemisestä. Ohjeeseenkin tarvitsisi kuvia. Ääh.

Pakko todeta, että mulla loppui kiinnostus koko SYTYCK-kisaan siinä vaiheessa, kun tajusin, että joulukuussa on todella vaikeaa saada otettua säällisiä kuvia valmiista työstä. Ratkaisin pulman luovuttajan taktiikalla eli jätin kuvaamatta kokonaan. Olen lupautunut kirjoittamaan ohjeen ainakin englanniksi ensivuoden puolella, joten jossakin vaiheessa on pakko ottaa kuvia, vaikka muuta yrittäisin uskotella. Saapa nähdä ovatko siskolleni neulotut polvarit enää siinä vaiheessa kuvauskuntoiset vai joudunko vielä neulomaan kolmannenkin parin (edellisen postauksen sukka ja sen kaveri eivät oikein kelpaa, kun niitä ei ole tehty sen ohjeen mukaan, joka taitaa olla lopullinen versio).

SYTYCK-haasteen ohjeosio on myös heikolla tolalla. Tietokone alkoi nimittäin nikottelemaan oikein kunnolla joulun alla ja jouduin alustamaan kovalevyn ja asentamaan kaikki ohjelmat käyttöjärjestelmästä alkaen uudelleen. Siihen tuhrautui niin paljon aikaa ja energiaa neulomisen lisäksi, että en ole jaksanut laittaa tikkua ristiin ohjeen suhteen. Pääpiirteittäin kaikki on jo selvää, mutta kaavioita ja ohjeistusta pitää vielä säätää… Jos joku muuten kuvittelee, että kirjoneulekuvion ja pohjelisäysten yhdistäminen on ihan helppo juttu, niin kannattaa kokeilla. Aikamoista päänvaivaa tuottaa käyttäjäystävällisten ja toimivien kaavioiden tekeminen. Varsinkin, kun tarkoituksena on, että ohjetta voi muokata omaan kokoon sopivaksi. Ei voi esimerkiksi kirjoittaa ohjeeseen, että aloita pohjelisäykset itselle sopivalla korkeudella ja lisää niin ja niin monen kerroksen välein. Siihenkin pitää olla kaavio ja kuvion korkeuden takia on mietittävä ratkaisu siihenkin, että lisäysten aloituskohta tulisi kaikille sopivalle korkeudelle. Aina välillä tuntuu siltä, että yritän tehdä elämäni tarkoituksella liian hankalaksi.

Edellä kerrotun perusteella on luultavasti aika selvää, miksi blogini ei ole päivittynyt pitkään aikaan, blogivierailuni ovat käyneet harvinaisiksi ja syötteenlukijani on revennyt liitoksistaan. Ehkä sitten ensi vuoden puolella soi toisenlaiset sävelet.

*****

Mitä voidaan päätellä siitä, että kaikkea muuta kuin jouluihmisenä tunnettu henkilö leipoi pipareita ihan yksin ja omin käsin taikinan teosta alkaen (ja täysin omasta halustaan). Kysyn vaan. Samainen henkilö askarteli myös paperitähtiä joulukoristeiksi ja väkerteli tuikkulyhtyjä. Huolestuttavaa.

Advertisement