Ohje/malli: Taina Anttilan Paraphernalia
Lanka: itsevärjätty oliivinvihreä villasekoitelanka
Puikot: 2,5 mm
Muuta: Sukat on neulottu toistensa peilikuvina palmikoita myöten
Ravelryssä
Nämä sukat kuvastavat hyvin hitaanpuoleista lähestymistapaani neuleohjeisiin. Saatan kiinnostua jostakin neulemallista heti ensinäkemältä, mutta puikoille asti se eksyy vasta pitkän ajan kuluttua. Näin kävi myös näiden sukkasten kanssa. Reilu kaksi vuotta meni, että pääsin ajatuksista tekoihin asti, mutta nyt kun ne ovat valmiit, olen vallan tyytyväinen saavutukseeni. Ihan nappiosumaa näistä ei tullut itselleni, mutta onneksi neulomilleni villasukille tuntuu aina olevan käyttäjiä.
Neuloin sukat itsevärjäämällä oliivinvihreällä villasekoitelangalla, josta olen aiemmin tehnyt kämmekkäät ja kaulurin. Näitä kolmea eri projektia tarkastellessa voisi kuvitella, että kyseessä on kolme eri lankaa. Näin ei kuitenkaan ole. Kamera ei vain suostu olemaan minun kanssani samaa mieltä siitä, minkä väristä lanka on. Riippuen valaistuksesta ja kameran käsittämättömistä mielenliikkeistä, näytöllä näkyy joko ruskea, liian kirkas vihreä tai tummanvihreä. Yritäpä siinä sitten. Pöh.
Tein sukista toistensa peilikuvat palmikoita myöten. Viimeinen kierto, jossa myös kavennettiin samalla silmukoita, tuotti hieman hankaluuksia oikean jalan sukan kohdalla, mutta aikani pähkäiltyäni keksin ihan siedettävän ratkaisun. Olisin toki voinut keksiä paremman ratkaisun myös kärkikavennuksiin, koska sukat jäivät varpaiden kohdalta itselleni liian löysiksi. Laiskuuksissani en viitsinyt tehdä niitä uusiksi, vaan päädyin antamaan sukat äidilleni. Hänellä on hieman leveämpi jalka kuin minulla, joten oletan niiden olevan sopivat. Äitini myös tarvitsee uusia sukkia kipeämmin kuin minä, koska aiemmin neulomani jalanlämmittimet ovat jo hajonneet. Allekirjoittaneen hyllystä ehjiä sukkia löytyy ihan liikaakin.
*****
Olen ollut jo jonkin aikaa kurkkuani myöten täynnä vihreää ja ruskeaa. Tästä johtuen aloitin muutamia päiviä sitten kirjoneulelapasten neulomisen, joissa on päävärinä tummanpunainen. Sitä jos mitä olen kaivannut – punaista nimittäin. Toisena tärkeänä seikkana iloisemman väriseen neuletyöhön on viimeaikaiset tapahtumat, jotka vetävät ajatuksia turhan synkeille poluille. Jos tästä saisi vähän piristystä.
Piristyksestä puheenollen. Joku saattoi ilmoittautua mukaan SYTYCK -tempaukseen. Kaikkea sitä pitää kokeillakin…vai oliko se sittenkin niin, että kaikkea pitää kokeilla…
Haaveiden hahtuvat 
Paraphernalia on yksi suosikkimalleistani. Yhdet olen tehnyt lahjaksi ja itselle olisi tarkoitus tehdä jossain vaiheessa. Minulla se muuten menee niin päin, että oma sukkahyllyni on surullisen tyhjä kun taas ystävät ja sukulaiset on sukitettu huolella :) .
Kauniit ja onnistuneet sukat, mikään kärjen löysyys ei ainakaan kuvista välity. Ja tuo vihreä on kerrassaan ihanan sävyinen.
Vau, kauniit sukat! :)
On ne vaan kauniit. Itse olen tehnyt yhdet ja toisia suunnittelen. Aikansa meni minullakin, että tartuin aikanaan malliin, mutta kyllä kannatti.
Heidi: Kiitos :) Eipä se löysyys ole mitään kauhean suurta, mutta vähän liikaa kuitenkin. Tykkään aika napakoista sukista jo ihan sen takia, että sukat yleensä löystyvät käytössä.
Mie oon sukittanut ystäviä ja sukulaisia, mutta toisaalta neulonut myös itselle. Seuraavaksi jouluksi voisi taas vaihteeksi laittaa pukinkonttiin sukkiakin. Mikäli sukkien neulominen jaksaa kiinnostaa ja niille on tarvetta.
Villanne: Kiitos :)
TiiQ: Kiitän :) Mulla on ongelmana välillä sekin, että näen tietyn mallin tietyn värisenä. Homma voi sitten tyssähtää siihen, jos oikean väristä lankaa ei tunnu löytyvän ja muut mallit ajaa ohi. Oon vähän omituinen :D
Kauniit!
Hyvän näköiset!
Kauniit tuli paraphernalioistasi. Itse en jaksanut kikkailla palmikoiden kanssa, molemmissa on samanlaiset. Minun tolppapohkeisiini varsi on vähän pitkä. Mullakin saattaa olla jokin tosi kivakin ohje pitkään jonossa, kun välillä unohtuvatkin jonnekin.
Kauniit! Ja mielettöman kaunis väri!
Päivikki ja Leena: Kiitos :)
paivis: Kiitän :) Melkoisen pitkät tuli omistanikin. Reilusti yli 20 cm on noidenkin sukkien varsilla mittaa. Tajusin vasta lukiessani kommenttiasi, että nämä saattavat olla äidilleni liian tiukat varsien yläosasta. Auts. Näkee sitten, kun äitini sovittaa niitä.
Pirjo: Kiitos, kiitos :) Väri on tosiaan aika hankala kuvata. Pitäisi nähdä luonnossa, jotta tietäisi miltä ne näyttävät oikeasti :D
Kauniit sukat ja hyvä väri! Tuo Paraphernalia-malli on kyllä ajaton, että ei kait se haittaa vaikka kutoo vasta nyt :) Itse tykkäsin kans mallista, yhdet olen tehnyt itselle.
Voi ihan uudet ihanuudet! ;D Tuli mieleen jostakin moinen vanha fraasi, mutta ihanat on sukat. Minullakin tuo ohje on ollut printattuna julkaisustaan asti, mutta enpä ole vielä saanut tehtyä. Jokohan minä taas matkin sinua. Muuten minunkin kamerani oikuttelee samoin kuin sinun, vaikka kuinka sitä yrittää houkutella kuvaamaan värit oikein.
Kauniit pirtsakat lapaset tulossa näköjään.
Outi: Kiitän :) Eipäs tämä malli pahimmasta päästä ole vielä tuon ohjeen julkaisun ja minun tuotoksen välisen ajan kulumisesta. Pomatomukset on nimittäin puikoilla ja sitä ohjetta olen ihastellut siitä asti, kun ensimmäisiä kertoja tutustuin neuleblogeihin yms. Siitä on aikaa…ööh…kauan :D Muutenkin hiihdän jälkijunassa ihan tuhottomasti.
Matleena: Kiitos :) Näistä tuli nätit, vaikka alussa tuntui siltä, että ei tuu mitään. Palmikkokuvion kanssa on aina sama homma, että pitää neuloa aika pitkälle ennen kuin tuotos alkaa näyttämään joltain – siis mulla. Matkipa toki. Ovat mukavat kutoa. Varren mitan kanssa kannattaa olla tarkkana, etteivät tule vahingossa liian pitkiksi ja käy täten ahtaiksi jaloissa.
Tummat oliivinvihreät, tietyt violetin sävyt ja punainen ovat niitä värejä, joiden kanssa saa aina taistella kuvien oton suhteen. Saman suuntaisia kommentteja olen kuullut muiltakin, joten osoitan osittain syyttävällä sormella kameraani. Kuvaajassakin olisi toki parantamisen varaa enemmän kuin viitsin myöntää ääneen :D
Aivan ihanat sukat! Väri ja malli ja kaikki!
Hei!
Voitko säättää kamerasi valkotasapainoa? Postauksen kuvissa sinulla on valkoinen peite taustalla. Käytä sitä apuna, ja säädä valkotasapaino, ennen kuin otat kuvan. Se auttaa saamaan eri valaistusolosuhteissa nuo hankalat värit lähemmäksi oikein. Ja toki salaman käyttö, suuntaus tai käyttämättä jättäminen vaikuttaa myös lopputulokseen.
Mää oon ihan samanlainen. Myös tätä mallia aikonut tehdä sen 2v ja kerran jopa alottanut. Lanka vaan ei passannutkaan alkuunkaan ja vaihdoin mallia. Millon sitä sais nämä hienot sukat tehtyä!? Sinä sait kauniit aikaiseksi.
Hepuli: Kiitos :) Malli on tosiaan nätti. Sopivasti haastetta neulomiseen ettei tylsisty, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että kokoajan pitäisi tihrustaa kaavion rivejä.
Mari, Prosessineuloja: Kiitos vinkistä, mutta valkotasapainon säätöäkin olen kokeillut kyseisen langan kohdalla. Ei auta sekään tarpeeksi. Mulla on pokkarikamera ja salamaa en juurikaan käytä. Joskus olen kokeillut sumentamalla salamavalon voimakkuutta, mutta en ole tykännyt lopputuloksesta. Järkkärillä ja erillisellä salamalaitteella tilanne olisi toki toinen. Ainoa oikeastaan mitä voisin näissä valo-olosuhteissa tehdä, on kuvankäsittelyohjelman perusteellisen käytön opettelu. Mie en oo kauheesti vain kiinnostunut siitä puolesta ja yleensä säädän vain sen mikä on pakko.
Riikka: Kiitän :) Mulla meni kauan aikaa ennen kuin sain keksittyä, että minkä väriset näiden sukkien pitäisi olla. Yleensä tiedän tarkalleen minkä värinen mikäkin malli pitäisi mun mielestä olla :D Kannattaa tosiaan neuloa.
Liikaa ehjiä sukkia? Liikaa? Mulla on tässä nyt aika lailla sulattelemista. Että niinkin voi olla?
Outi: Liikaa siinä mielessä, että mulla on vähän säilytystilaa, enkä ole saanut ainoitakaan neulomiani sukkia hajalle, vaikka osa on jo melkoisen vanhoja ja paljon pidettyjä. Liikaa myös siinäkin mielessä, että hattuhyllyllä sijaitseva sukkakori tykkää rynnätä niskaani aina, kun yritän ottaa sieltä jotain :D
Onpa ihanat sukat ja ihanat palmikot.
Upean malli sukissa! Tuota haluaisin itekin kokeilla kun ehtisi…
enkulin käsityöt: Kiitos :)
Pirre: Kiitän :) Kannattaapi tehdä. Ei ne loppujen lopuksi ole mitkään kauhean hitaat neuloa, koska palmikko kulkee vain sukan sivussa ja muutoin neulotaan ribbineulosta tai sileää.
Kauniit sukat ja onnekas äiti!
Minullekin tuttua tuo projektien hautominen tai viivästyminen tai pohtiminen tai mitä se nyt milloinkin on. Ei vaan kaikea ehdi tai saa aikaiseksi siinä tahdissa, kun niitä ohjeita ilmestyy tai ideoita putkahtaa.
Kauniit sukat, Paraphernalia on kyllä kiva malli. Mä tykkään tosta sun langasta, ihan minkä värisenä vain :D Tuo kauluri on kyllä ihana!
Tuija: Kiitos :) Mie en oo ees mikään nopea neuloja, joten sekin hidastuttaa valmistumista. Yleensä haudon ja pohdin asiaa niin kauan, että muut ovat toteuttaneet samaisen projektin jo ties kuinka kauan sitten. Ihan hyvä siinä mielessä, että toisten kokemuksista lankojen ja mallin suhteen ehtii oppimaan jotain. Joskus tosin olisi kiva, kun ehtisi toteuttaa jotain uutta ja erilaista kärkijoukossa eikä aina viimeisten joukossa.
Maritta: Kiitän :) Näissä sukissa on tummuusaste lähinnä oikeaa, mutta värin pitäisi olla enempi vihreään taittuva. Hankala väri kuvata ja laiska kuvankäsittelijä = huono yhdistelmä.
Äitisi on saanut ihanat sukat. Toivottavasti ne ovat hänelle sopivat. :)
On ihmeellistä, että sama väri voi näyttää eri valaistuksessa niin erilaiselta. Itse muistan ihmetelleeni tätä erityisesti kerran, kun oliivinvihreään taittuva makuupussini näytti teltan sisällä ruskealta, ja olin jo ajatella, että muistanko värin väärin… ;-)
Sekin on mielenkiintoista, kuinka elämän varrella ja eri aikoina mielivärit vaihtelevat. Kauniit nuo tuloillaan olevat kirjoneulelapasesi! :)
Kauniit sukat. Ite oon tätä mallia alottanu joskus, mutta purkuun meni sillon ku mulla on niin tiukka käsiala ja vähän kokemusta ohuella langalla neulomisesta. Tosin nyt oon jo teheny sukkia ohuestakin langasta ja ehkä ossaisin muokata mallia niin että saisin sen tehtyä. Ihanan pitkät varret.