Ohje/malli: Annis, Knitty Spring + Summer 2010
Lanka: Toika Tencel (valkoinen), Grignasco Merinosilk (musta)
Puikot: 4,5 mm, 5 mm & 6 mm
Muuta: Musta Annis on neulottu kaksinkertaisella langalla ja kummankin huivin yläreunaan on neulottu muutama kerros ainaoikeaa estämään rullaantumista
Ravelry (valkoinen huivi)
Ravelry (musta huivi)
Eksyin heinäkuun puolella hetkeksi keskeneräisten töiden ääreltä ja neuloin valkoisen huivin. Värivalinta oli kerrassaan outo, koska jostain syystä karsastan puhtaanvalkoista omassa vaatetuksessani. Ylitsepääsemätöntä halua ei voinut kuitenkaan estää, joten tartuin puikkoihin. Huivin valmistumisen jälkeen sain tiedon sukulaisen kuolemasta ja hautajaisten takia päädyin neulomaan myös mustan pitsihärpäkkeen samalla ohjeella. Loppujen lopuksi en kuitenkaan käyttänyt sitä hautajaisissa, mutta onpahan nyt musta huivikin olemassa.
Neuloin kummankin huivin yläreunaan muutaman kerroksen ainaoikeaa, koska rullaantuva reuna tuntui jo ajatuksena mitä suurimmalta ärtymisen aiheelta. Eipä se ihan niin hyvin toimi, kun alunperin toivoin, mutta riittävästi kuitenkin. Tajusin heti huivit neulottuani, että 1 o 1 n -ribbineulos olisi toiminut paremmin. Hyvä tietysti, että huomasin asian jossakin vaiheessa, mutta vielä mukavampaa olisi ollut, jos ahaa-elämys olisi ilahduttanut olemassaolollaan hiukkasen aiemmin. Toisaalta tykkään tällaisista kapeista liehukkeista enemmän kuin valtavista teltoista, joten eiköhän näitä tule tehtyä joskus tulevaisuudessa lisääkin. Aika oiva lisä juhlapukeutumiseen ja valmistuu melko nopeasti. Tosin sen ajan minkä säästin neulomisessa, tuhrasin sitten pingottamisessa. En tiedä mikä mätti, mutta ensimmäistä kertaa koin pingottamisen yhtenä tuskien taipaleena.
*****
Jotain on ilmiselvästi muuttunut suhteessani neulomiseen ja lankoihin. Kävin viikonloppuna pikavisiitillä Kuopiossa, mutta en edes ajatellut lankakaupassa käymistä. Eipä se olisi aikatauluun sopinutkaan, mutta silti. Ei kiinnostanut edes ajatuksen tasolla. Muutoinkin olen huomannut etääntyneeni suurimmasta hurmoksesta ja useasti teen mielummin jotain muuta kuin neulon. Arki on kaiketi koittanut tähänkin suhteeseen.
Ihania kerrassaan ja tuo kapea muoto on upea. Polttelisi niin aloitella tuollainen, mutta pidän tiukan linjani ja teen keskeneräiset ensin pois.
Vitsit että osaa olla kauniita kuvia :) Päivän piristys, kiitos.
Vau.
Upeita kuvia kauniista huiveista.
Onpas ne kauniita!
Enpä minäkään kovasti lankojen perään haikaile, saapihan noita sitten kun tarvitsee.
Zelda: Kiitos :) Kuten totesinkin, niin keskeneräisiä munki on ollut tarkoitus saada pois puikoilta. Tällä hetkellä niitä on neljä kappaletta. Positiivista tosin se, että vain yksi työ on aiemmin kuin tämän kesän aikana aloitettu. Nyt pitää yrittää pysyä kurissa näiden kanssa :D
Jatta: Kiitos itsellesi ihanasta kommentista :)
Elios: Kiitti :)
TiiQ: Kiitän kauniisti :)
Eila: Kiitos :) Saahan niitä tarvittaessa. Mie en oo koskaan ollut lankojen keräilijä. Aina olen pysynyt reilusti alle 10 kilon. Nyt taitaa olla viiden kilon paikkeilla. Langat on kuites aina kiinnostanut, mutta nyt huomasin sen hingun kadonneen. Oikeastaan hyvä vain.
Kyllä vaan osaavat olla kauniita! Ja kuvatkin taas niin upeat! Sinä se osaat senkin taidon. :) Parin huivin kokemuksella Grinasco Merinosilk on ihana huivilanka.
Kauniita huiveja! :)
Molemmat hienoja ja väreiltään toisiaan täydentäviä. Että on sekä häihin että hautajaisiin, hehe. :P
Kiitos reunuksen viimeistelyvinkistä, joka tulee tänne ainakin ajoissa. Annis on ollut suunnitelmissa jo jonkun aikaa, ja nyt tuntuu siltä, että aloitettava on kun näkee näin upeita toteutuksia.
Mulla on ollut sama tunne lankojen ja neulomisen suhteen ehkäpä noin puolisen vuotta. Ei jaksa innostua, ja muutakin kivaa puuhaa olisi. Pidin sitten ihan rehellisen tauon: kun ei kiinnosta niin pakkoko sitä on sitten edes yrittää. Nyt langat taas puhuvat minulle ja silmukoiden siirtäminen puikolta toiselle tuntuu taas olevan ykkössijalla vapaa-ajan tekemisissä. Joitain suhteita välimatka kaunistaa, ja harkinta-ajan jälkeen uudelleenrakastuminen on ihana tunne. :)
On kyllä kauniita huiveja molemmat! Malli on mulla toteutuslistalla, jos joskus saisi aikaiseksi kutoa :)
Tosi kauniit huivit! =)
Upeat kuvat ja upeat huivit!
Matleena: Kiitos :) Merinosilk on tosiaan mukava lanka huiveihin. Jotkut ovat vähän moittineet sitä liian pehmeäksi ja on siinä pikkasen sitä vikaa. Huivi ei pysy kuosissaan niin hyvin kuin jostain toisesta langasta neulottu huivi. Onneksi noita huiveja voi aina pingottaa uudelleen, jos kovin lörpsähtävät käytössä.
Villanne: Kiitos :)
Vilma: Kiitän :) Eeh, taitaisi soveltua vain omiin häihin ja niitä ei ole tiedossa lähiaikoina ainakaan :D
Mulla taitaisi olla hiljaiseloa neulomisen suhteen ellei olisi ollut hinkua saada keskeneräisiä vähän vähemmäksi. Nyt sekin puoli alkaa kadottaa kiinnostustaan, joten voipi hiljentyä täälläkin. Yksi valmis neule on odottamassa kuvausta ja toinen melkein valmis. Sen jälkeen ei mitään tietoa neulomusten suhteen. Saapa nähdä.
Outi: Kiitän :) Aika nopsahan tuo malli on loppujen lopuksi neuloa. Ne nypyt on vähän hermoille käyviä ja hidastavia tekijöitä, mutta voihan ne korvata helmillä, jos nypyt ahistaa :)
Riikka: Kiitos :)
Tui: Kiitän ja kumarran :)
Ihania ovat. Miunki pitäis joku hautajaishuivi jossain vaiheessa saada aikaiseksi…ja sit vaaleenpunainen juhlahuivi, koska mekkoni nyt vaan ehdottomasti tarvitsee sen parikseen ;)
Kauniita – ja varsinkin tuo musta. Itse tykkään mustasta, mutta en ole tehnyt yhtään mustaa huivia! Pitäisi. Näyttää tosi hyvältä!
Hulppeita huiveja :) Toivottavasti neuleintosi ei nyt vallan kokonaan lopahda, oot niin taitava…
Rohkenen kommentoimaan ensimmäistä kertaa ikinä. Upeat huivit! Ja kauniit kuvat, tottakai. :)
Hillanen: Kiitos :) Mie oon jo pidempään harkinnut mustan huivin neulomista ihan vain hautajaisia ajatellen. Jotenki se on kuitenkin tuntunut ikävyyksien kosiskelulta, joten olen aina työntänyt ajatuksen syrjään. Nyt ei sitten ollut enää valinnan varaa, vaikka lopulta huivia en käyttänytkään. Luulen tosin, että huiville tulee käyttökertoja lähivuosina ihan liikaakin. Yksi sukupolvi on katoamassa suvustani kokonaan.
Pirjo: Kiitän :) Kuten tuossa Hillaselle totesinkin, niin olen vähän arastellut mustan huivin neulomista. Jotenkin se on tuntunut siltä, että valmistaudun jo ennakolta hautajaisiin. Yhtä mustaa huivia tein yli vuosi sitten, mutta purin sen kokonaan, kun ei tullutkaan haluamaani jälkeä.
Emma: Kiitos :) Tuskinpa se kokonaan häviää. Se suurin into ja hurmos on vain kadonnut. Elämässä nyt on kuiten muutakin harrastamisen arvoista, vaikka sitä ei oikein huomannutkaan pari-kolme vuotta sitten :D
Lini: Kiitos, rohkene toki toistekin :)
Upeat huivit kauniisti kuvattuina!
Onpa ihana tunnelma näissä kuvissa. Ja niin kauniit huivitkin vielä! Itsekin parhaillaan näprään tuon Grignascon Merinosilkin kanssa ja voi että kun tykkään siitä langasta. :)
Neulomisen ei ole tarkoitus olla pakkopullaa. Kaikissa luovissa hommissa tarvitaan taukoja, niiden aikana syntyy päässä uutta tilaa uusille asioille. Minäkään en mene lankakauppaan, mutta se johtuu siitä, että minusta on tullut NIIN nirso. Anna asioiden olla ja siitä se sitten taas lähtee ajallaan…
Niin, kun on jo nähnyt ”kaiken”, tai ainakin kokenut useammantyylisiä lankoja on pahin kiihko mennyt mitä lankakauppojen valikoimiin tulee. Nyt voi sitten alkaa nauttia käsitöistä ihan eri tasolla, omanlaisia lankoja kutoessa.
Huivit on taidokkaat, ja kuvat upeat.
Tuija: Kiitos :)
Marjukka: Kiitän :) Merinosilk on mun mielestä parhaimmillaan yksinkertaisena. Mustan huivin neuloin kaksinkertaisesta langasta ja selkeästi se menetti näyttävyyttään. Kaunis silti, eipä sillä.
Mokkakissa: Hih, mie taas en taida olla kuin puikkojen suhteen nirso. Muuten olen aikalailla kaikkiruokainen. En mie oo oikeastaan koskaan ollut kovin pakkomielteinen lankojen suhteen ja siksi mun varastot ovat aina olleet maltilliset. Nyt vain ei sitten edes kiinnosta haaveilla langoista. No jaa, onhan elämässä aina muutakin kuin langat ja neuleet.
Juuli: Kiitos :) Mie oon taas antanut itseni ymmärtää, että täydellisen neulojan tunnusmerkki on se, että kuolaa joka lankakerän perään ja omistaa lankavaraston, jonka tilavuus on vähintään puolet asunnon tilavuudesta :P Tunnen itseni aika useasti oudoksi neulemaailmassa, kun en koe lankavaraston kasvatusta itseisarvona. Taidan olla muutenkin aika juntti, mutta eipä siitä sen enempää. Niin kauan neulon, kun huvittaa tai sitten siirryn välillä muihin juttuihin.
Se on oikeastaan rauhoittava tunne kun huomaa, ettei ole pakko neuloa koko aikaa ja saada valmiiksi nopeasti. Minulla tarttui virkkuukoukku niin vahvasti sormiin, ettei taida lähteä hetikohta irti. Vaikka en ole virkkuuihminen yhtään, niin jäinpäs vain koukkuun.
Pirena: Ihan totta joka sana. Oikeastaan koen sen rentouttavana, että ei aina tarvitse olla puikot kädessä ja telkkariakin voi katsella ilman neulomusta. Jokaiseen suhteeseen taitaa tulla se arkivaihe, jolloin niitä uusia ja ihmeellisiä juttuja ei tipu joka oksalta. Innoitusta elämäänsä saa onneksi niin monesta muustakin jutusta kuin yhdestä harrastuksesta. Tervettä monellakin tapaa, kun se suurin kiihko katoaa.
[…] aikataululla huivin hautajaismekkoni kaveriksi. Vanha tuttu Annis, joka on muuten nähty jo kertaalleen blogissani ihan samanlaisesta langasta neulottuna. Neulomisprosessi oli aika synkkä, mutta meni vanhan kertauksena ja siksi ilman sen kummempaa […]