Palapelin palasia

Malli/Ohje: Broderie by Connie Chang Chinchio, Twist collective winter 2008
Lanka: Grignasco Flavia baby
Puikot: 3 mm
Muuta: 2 solkea, jotka olen saanut osana arvontavoittoa Amelielta
Ravelry

Aina välillä käy niin, että suurista epäilyksistä, peloista ja loputtomista vaikeuksista huolimatta lopputulos on melkeinpä tismalleen sitä, mitä on toivonutkin sen olevan. Broderie-neuletakin kanssa kävi juuri niin. Tietystikään kaikki ei voi onnistua saman työn kohdalla, joten kuvat kuuluvat sitten epäonnistuneet-kategoriaan. Ulkona vallitsevan kuumuuden takia neuletakin kuvaaminen suoritettiin omasta halustani erittäin vähäisellä kuvamäärällä. Katselin kameran näytöltä, että pari ihan siedettävää otosta löytyy ja se siitä. Todellisuus oli sitten jotain muuta, kun tietokoneen näytöltä kuvia katsoessa paljastuikin, että kamera ei ole tarkentanut kunnolla. Uusintaotoksia en jaksa edes ajatella. Pahoittelen kuvien palapelimäisyyttä. Neule on oikeasti paljon nätimpi kuin kuvat antavat ymmärtää.

Viime syksynä otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin mustan neuletakin neulomisen. Alunperin ajattelin neulovani perusneuletakin ilman mitään ylimääräisiä hörsylöitä ja kikkailuja. Ajatus taisi tuntua liian työläältä, koska päädyin toteuttamaan hyvin toisenlaisen neuleen. Hyvä niin, koska mustan langan neulominen itsessään on jo melkoista taistelua, eikä perusneuleiden neulominen ole koskaan ollut vahvimpia puoliani.

Alkupuoli neulomisprosessista sujui kuin itsestään, mutta jossain vaiheessa tuli tympäännys koko projektia kohtaan ja keskeneräinen takkikin alkoi näyttää ihan vääränkokoiselta ja muutenkin täysin metsään päin menossa olevalta. Kaikessa hiljaisuudessa hautasin sen neulekopan pohjalle odottamaan aikoja parempia. Loppukevään ja kesän aikana olen yrittänyt neuloskella vähitellen keskeneräisiä töitä valmiiksi ja neuletakkikin pääsi omalla vuorolla käsittelyyn. Päätin, että siitä tulee ihan sopiva itselleni. Epäilyksiä ja pelkoja toki oli, koska vähän kittanalta se tuntui päälle sovittaessani. Uskoin kuitenkin lujasti siihen, että neuleen kastelu löysyttää pinnan ja liika kittanuus häviää. Kaikeksi onneksi näin juuri kävikin.

Tein ohjeeseen aika reilusti muutoksia, koska halusin saada aikaiseksi mahdollisimman tyköistuvan neuleen. Ohjeessa ilmoitetut valmiin neuleen mitat olivat aivan liian suuret itselleni, joten neuloin reilusti tiukemmalla neuletiheydellä. Luotin aika sokeasti siihen, että pehmeä merinovillalanka kyllä venyy ja paukkuu kasteltaessa, koska sitä ei ole neulottu mitenkään tiukaksi pinnaksi. Vyötärön pitsinauha, josta koko neuleprosessi alkaa, on neulottu ohjeessa ilmoitettua pienemmällä kuviontoistomäärällä. Kädentiet jätin myös matalammiksi kuin ohjeessa ja neuleen alaosa on lyhyempi. Koskapa inhoan rullautuvia reunoja yli kaiken tämän tyylisissä neuleissa, on hihojen suihin ja helmaan neulottu päärme. Tiukemman neuletiheyden ja matalampien kädenteiden takia päädyin kokeilemaan hihan neulomista ylhäältä alaspäin. Ohjeen mukaista erillisenä kappaleena tehtyä hihaa ei olisi millään saanut sopimaan kädentielle.

Toimivan opastuksen ja neuvot hihan neulomiseen löysin Elizabeth Zimmermannin Knitting without tears -teoksesta. Ravelryn projekteista huomasin, että samaa opusta oli käyttänyt apunaan joku toinenkin saman neuleen neulonut. Teisalta sain myös lisävarmistuksen siihen, että kyseisessä kirjassa oleva ohje toimii omassa neuleessanikin (ostamani kirja ei ollut tullut vielä silloin). Käytännössä prosessi tapahtui niin, että poimin kädenteiltä silmukat ja neuloin hihan yläosan kuin pyöreän kantapään. Kun silmukkamäärä oli sopiva, jatkoin hihan neulomista ihan tavalliseen tapaan kaventaen tasaisin väliajoin silmukoita. Kyseinen tekniikka toimi niin hyvin tässä neuleessa, että tulen kokeilemaan sitä aika varmasti toistekin. Eipähän tarvi enää pelätä sitä, saako erillisenä neulotun hihan sopimaan neuleen vartalo-osaan nätisti.

Puettuani valmiin neuleen päälleni, tajusin tärkeimmän muokkauksen jääneen väliin. Neuloin pitsinauhan ja kädenteiden aloituksen väliin jäävän alueen liian korkeaksi. Jos rintavarustukseni ei olisi kokoluokkaa olematon, mitään ongelmaa ei olisi. Näin ei vain ole, joten tuo nauha asettuu paljon matalammalle kuin haluaisin. Toisaalta tykkään neuleesta muutoin niin paljon, että eipä se jaksa häiritä sen enempää. Pidemmän päälle asia saattaa kuitenkin muuttua ongelmaksi. Pehmeä ja venyvä villalanka yhdistettynä etukappaleiden reunojan pitseihin on hiukkasen huono yhdistelmä, mutta en jaksa pelotella sillä asialla itseäni etukäteen. Jos etukappaleiden reunat lörpsähtävät ja alkavat roikkumaan, sitten niin vain käy.

Grignasco Flavia baby on ihan mielettömän pehmeä ja mukavan ohut lanka keveähköä neuletakkia ajatellen. Voi vain olla, että pehmeys takaa sen, että pitsineulereunukset lörpsähtävät rumiksi ja pinta muuttuu yhdeksi nukkapalleroksi. Sen nyt näkee sitten käytössä. Nostan kuitenkin hattua sellaiselle langanvalmistajalle, joka tuottaa ohuita ja pehmeitä villalankoja kohtalaisen edullisella hinnalla. Erittäin ison plussan saa pelkästään siitä, että 50 gramman kerällä on 200 metriä lankaa, eikä ainoassakaan neulomassani kerässä ollut solmun solmua. Koin nimittäin melkoisia aggression hetkiä, kun talvella neuloin äidilleni neuletakkia King Colen Merino blend DK:sta, joka oli pelkkää solmua toisensa perään. Sitä lankaa kun oli 50 gramman kerällä noin 90 metrin verran ja jokaisella kerällä oli 3-5 solmua. Aargh.

Olen näin jälkikäteen ajateltuna hiukkasen yllättynyt, että Broderie valikoitui voittajasuosikikseni etsiessäni sopivaa neulemallia. Suosin yleensä vähän yksinkertaisempia malleja, mutta toisaalta musta väri ei tuo pintaneuletta kauhean selkeästi esiin, joten kaipa olin vain kaukaa viisas. Huomasin tosin, että monet Connie Chang Chinchion suunnittelemat neuleet miellyttävät silmääni, joten kaipa se on vain se joku tyyli, joka miellyttää silmää – oli sitten hörsylää vähän enempi tai ei.

Tässä kohtaa voisikin sitten olla erittäin tyytyväinen itseensä, koska on saanut valmiiksi kaksi pitkäaikaista projektia (Springtime swirl ja Broderie) ja on jo paljon lähempänä sitä, että neulekopan pohja häämöttää. Joopa joo, kummankin valmistuneen tilalle on syntynyt uudet keskeneräiset työt. Ne ovat onneksi vähän pienempitöiset, mutta kuitenkin. Jotkut asiat eivät vain muutu.

Advertisement