Se tekee muutakin kuin neuloo

Pitäsköhän piirtää rasti seinään, kun bloggaan jo toisen kerran saman kuukauden aikana. Tässähän voi jo kohta uskoa siihen, että blogini muuttuu joksikin muuksi kuin nurkkaan unohtuneeksi ja pölyttyneeksi lelunrähjäksi. En lupaa mitään, mutta pientä toivoa elättelen. Pölyttämistä täällä kyllä tarvittaisiin. Ehkäpä tämä tämänkertainen käy sitten pienestä pölykerrosten tomuttamisesta, ainakin pääni sisällä, jos ei muutoin.

Olen viime viikkoina pidellyt käsissä tiheämmin pihtejä ja helmiä kuin neulepuikkoja ja lankaa. Päätin nimittäin suunnata ajatukseni muihin kädentaitoja vaativiin harrastuksiin kuin neulomiseen ja virkkaamiseen. Puolivahingossa eksyin korujen pariin. Ei näillä mun korutekeleillä vielä voi kehuskella, mutta olen kuitenkin aika ylpeä siitä, että olen onnistunut jo näin alussa saamaan aikaan sellaista, joka miellyttää omaa silmääni. Tässä nyt muutamia kuvia koruistani. Älkää tuijotelko kuvia liian tarkkaan, kun en ole paljon uuden opettelua pidemmälle vielä päässyt. Kauneusvirheitä löytyy enemmän kuin laki sallii.

Valkoinen setti, joka sisältää kaula- ja rannekorun. Korut on tehty ohuesta vaijerista, pyöreistä särölasihelmistä ja lasihelmistä. Helmet on kiinnitetty vaijeriin kiinnityshelmillä ja ne taas on piillotettu pois näkyvistä hopeanvärisillä päällyshelmillä.

Tykkään käyttää siroja koruja silloin harvoin, kun koruja käytän ja tykästyin näihin heti tekovaiheessa. Vähän epäsuhtaiset nämä ovat toisiinsa nähden, koska tulin laittaneeksi käsikoruun suhteessa paljon enemmän helmiä kuin kaulakoruun. Jos teen joskus samantapaisen kaulakorun, pitänee tehdä kolmirivinen tai sitten laittaa vähän enemmän helmiä. Harmi vain, että tämä korusetti ei oikein pääse oikeuksiin minun käytössäni. Ihoni on ihan liian kalpean valkea näin vaaleaan koruun.

Ruskeasävyinen illuusiokoru. Pyöreitä musta-ruskeakirjavia ja kirkas/kupari-värityksellä olevia lasihelmiä ja siimaa. Tätä korua tehdessäni kokeilin helmien kiinnittämistä siimaan liiman avulla. En taida kokeilla toiste, koska oli liian sottaista touhua minun tekemänäni. Korutarkoitukseen sopivampi liimaputkilo olisi auttanut asiaa paljonkin, joten saatan perua puheeni myöhemmin.

Olin aika pettynyt, kun sain tämän korun valmiiksi. Koru näytti (ja näyttää edellenkin) mitäänsanomattomalta ja rumalta. Yllätyksekseni se kuitenkin sopii todella hyvin ihonvärini kanssa ja näyttää kaulassa ihan eri näköiseltä kuin tuossa kuvassa. Ruma ankanpoikanen osoittautui todellisuudessa vähemmän rumaksi, mutta ei ihan joutseneksi kuitenkaan.

Kiekurainen. Käsikoru, joka on tehty hopeoidusta kuparilangasta ja ketjusta. Mukana myös muutama vaaleanpunainen helmiäislasihelmi.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä pääsiäisen aikana melkeinpä vahingossa aikaansaatu rannekoru. Tästä olen aikas ylpeä, vaikka se vaatisikin viimeistelytöitä rutkasti, jotta se olisi katseenkestävä. Koska koru on vain ajankuluksi tehty kokeilu, joka sai siivet allensa, se on tehty hopeoidusta kuparilangasta. Rummuttamiset yms. hommat voi siis unohtaa ja siksi pihtien jäljet ja epätasaisuudet ovat näkyvissä. Tämän korun toteutan lähiaikoina varmasti sterlinghopeasta, koska tykästyin niin kovasti tekeleeseeni. Siinä versiossa saan toivottavasti hiukkasen siistimpää jälkeä aikaiseksi. Hopeisen voin rauhassa rummuttaa ja kiekurat juottaa hiukan toisiinsa kiinni, jotta se kestää paremmin käytössä…Joko kerroin kuinka lapsellisen ylpeä olen tästä korusta? Olen, olen, olen.

Korujen kuvaaminen on muuten aikas haasteellista touhua tommosella tavallisella pokkarilla, kun ei pysty tarkentamaan käsin siihen ja sille tarkkuudelle kuin haluaa. Pokkarilla joutuu värkkäämään ja kikkailemaan ihan älyttömästi ja siltikin kuvat ovat vain jotain sinnepäin. Harmaa ilma teki tosin osansa, joten kuvat ovat vielä ankeansävyisiäkin.

*****

Eilettäin kotiutui postista Tikkuritehtaan Amelien lähettämä arvontapalkinto. Olen viimeaikoina tuntenut itseni harvinaisen onnekkaaksi, kun näitä palkintoja on pienen ajan sisällä tullut useampi. Normaalisti en voita yhtään missään mitään, joten hämmentää tämä arpaonneni. Pitäsköhän tehdä lotto…

Paketista paljastui neljä neulelehteä (2 x Phildar ja 2 x Patons). Niiden lisäksi palkinto sisälsi levyn mun suosikkisuklaatani (tähän suklaaseen en kaiketi kyllästy ikinä), kortin, metallisia nappeja ja solkia. Kiitokset ihanasta paketista Amelielle :)

Pitänee järjestää lähiaikoina omassa blogissakin arvonta, kun näitä palkintoja on tännepäin tippunut nyt useampi. Alunperin oli tarkoitus järjestää niihin aikoihin, kun blogini täytti kaksi vuotta, mutta alkuvuosi oli niin mollivoittoinen, etten jaksanut. Jospas tässä keväämmällä sitten olisi sen aika.

Advertisement