Se neulo taas huivin

Ohje: Gail , Ravelry linkki
Lanka: Evilla Artyarn 8/2 (väri: A-46)
Puikot: 4,5 mm

Neuloin tammikuussa lahjaksi Shetland trianglen Evilla Artyarn -langasta. Tykästyin langan väriin niin kovasti, että päätin tehdä itsellenikin huivin samaisesta langasta jossakin vaiheessa. Maaliskuussa ajatus alkoi polttelemaan siihen malliin, että oli pakko aloittaa sopivien ohjeiden etsiminen. Melkeinpä sattumalta törmäsin Ravelry:ssa Gailin ohjeeseen ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ei tarvinnut paljon enää pohtia, minkä ohjeen valitsee. Pientä päänsärkyä ohje meinasi kyllä alussa aiheuttaa, joten varoituksen sanana sanottakoon, että ei kannata ihan lähteä soitellen sotaan kyseisen ohjeen kanssa. Ravelry:sta löytyi onneksi vinkkejä siihen, että mitä rivejä kaaviossa kannattaa toistaa ja miten reunuskaavioon siirtyminen onnistuu. Onneksi niin, vaikka olisihan se tietysti pienellä pähkäilyllä onnistunut itseltäkin.

Alkuperäisen ohjeen sanallinen selitys oli ainakin minusta kummallinen. Ilmeisesti oma logiikkani toimii hieman eri tavalla kuin ohjeen kirjoittajan. Muutoin huivi oli kyllä helppo tehdä ja mielenkiintoinenkin, koska huivissa ei ollut sitä perinteistä keskisilmukkaa, jota ympäröi langankierrot. Mie oon vissiin tahkonnut liikaa huiveja, joissa tuo keskikohta toteutetaan keskisilmukan ympäröimillä langankierroilla, koska se on alkanut vähän tökkimään jo ajatuksena. Huivin kuvio on minusta kaunis ja nopeasti mieleenjäävä, joten kovin suurta älyllistä pohdintaa ei huivin tekeminen vaatinut – kunhan oli selvillä mallikuvion toistokohdasta ja reunuskaavioon siirtymiskohdasta. Mie toistin Ravelryssa olleen neuvon mukaisia rivejä, mutta reunuskaavioon siirtymistä en ihan tehnyt löytyneiden vinkkejen mukaan. Sekin on kuitenkin tehty niin, että kuvio jatkuu oikealla tavalla.

Huivin neulominen meinasi kyllä mennä melkoiseksi säätämiseksi, jotta sain langan riittämään. Yhtään en kyllä joutunut purkamaan, mutta keittiövaa’an kanssa tuli tehtyä tuttavuutta kerran jos toisenkin. Onneksi on digitaalivaaka, ilman sitä koko projekti olisi ollut paljon epävarmemmalla pohjalla. Taisi se satunnaisesti pääni sisällä vieraileva pikkutarkka nipokin saada tekemistä mielelleen, kun värkkäsin vaa’an ja laskelmien parissa.

Näitä huivikuvia katsellessa voisi hyvin luulla, että kuvauksen kohteena on ollut monta eri väristä huivia. Yksi ja sama huivi tämän postauksen kuvissa kuitenkin esiintyy. Kamera nyt ei vain halunnut toistaa värejä oikein enkä oikein jaksanut edes välittää koko asiasta. Olkoon. Kyseessä on kanervansävyinen lanka eikä punainen, vaikka ensimmäisestä kuvasta voisi muuta päätelläkin.

Onko muuten liikaa vaadittu, kun toivoo kuvaajaa, joka huomauttaisi ennen kuvan ottamista kurtussa olevasta puserosta ym. silmää ärsyttävistä tekijöistä?

*****

Mulla on vauva…eiku hauvakuume. Tahtois itelle Rhodesiankoiran, mieluiten tässä, heti ja nyt.

Advertisement