|
|
En muista enää sitä, kuinka kauan sitten eksyin ensimmäistä kertaa neuleblogeihin, mutta muistan kyllä sen miten suuri vaikutus sillä oli, ja on edelleenkin, omaan neuleharrastukseeni. Olen oppinut vuosien varrella monen monta uutta tekniikkaa, haalinut talteen lukemattoman määrän erilaisia neuleohjeita ja tehnyt tuttavuutta ennestään tuntemattomien lankojen kanssa. Ilman neuleblogeja monet edellä mainituista asioista olisivat jääneet paljon kapea-alaisemman kokemusmaailman sisälle. Oman neuleblogin kirjoittamisen aloittaminen tasan vuosi sitten avasi ovia ehkä enemmän sitten tunnetasolla. On edelleenkin kovin liikuttavaa ja mieltä lämmittävää, miten kauniita kommentteja saan tekemieni neuleiden osalta. Hirvittävän kova itsekriittisyys sokaisee useasti omat silmät niin totaalisesti, että omaan luomukseen ei osaa suhtautua kovinkaan realistisesti. Siihen jos mihin kauniit sanat ja kannustukset ovat auttaneet. Vähitellen olen huomannut, että täydellisyyteen voi ehkä pyrkiä, mutta sitä ei voi koskaan saavuttaa. Oman kädenjäljen pitääkin näkyä tehdyssä työssä.
Suurimpana antina oman neuleblogin kirjoittamisen osalta pidän sitä, että tuntee kuuluvansa johonkin ja on osa jotakin. Ilman kommentointimahdollisuutta ja toisten jättämiä kommentteja blogini olisi tullut aika päivää sitten tiensä päähän. Kiitokset siis lukuisista kommenteista, joita olette vuoden varrella jättäneet. Ne ovat pelastaneet monta harmaasävyistä päivää ja moninkertaistaneet onnistumisen riemun. Pienenä kiitoksena blogini lukijoille järjestän arvonnan. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin blogiini ja kertomalla omista kummallisuuksista ja ristiriitaisuuksista värien, lankojen tai neulomisen suhteen. Vastauksen ei tarvitse olla kilometritavaraa, kuten oma allaoleva esimerkkini. Jos mitään kertomisen arvoista ei löydy, ei tarvitse väkisten keksiä mitään. Kerrothan kommentissasi kuitenkin lempivärisi, jotta arvontavoitto on sinulle mahdollisimman sopiva. Vastausaika loppuu sitten, kun minusta siltä tuntuu… jos tuntuu *tirsk*
Oma vastaukseni kysymykseen on seuraavanlainen. Ensimmäiseksi kerrottakoon, että minä en kovin suuresti pidä sinisestä väristä. Ensinnäkin hyvin harvat sinisen sävyt käyvät minulle ja muutoinkin pidän enemmän lämpimämmistä väreistä. Kuitenkin joka ainut kerta, kun katselen itselleni uusia sukka- tai huivilankoja silmäni osuvat ensimmäisenä sinisen sävyihin. Minulta löytyy kaikista eniten sinisävyisiä villasukkia ja hartiahuiveja, vaikka minä en siitä väristä juurikaan pidä. Hartiahuiveista kolme on sinisävyisiä ja niistä voin oikeastaan käyttää vain yhtä, koska sen värisävy käy minulle. Kaksi muuta on sellaisia, että näytän haamulta, jos käytän niitä. Sukista taas kaikkein mieluiten laitan jalkaan sinisävyiset sukat, mutta melkeinpä kaikki muutkin värit käyvät lukuunottamatta keltaista, oranssia ja vihreää. Vaikka oma lempivärini on, ja on ollut niin kauan kuin muistan, vihreä, ei minulta löydy ainuttakaan paria vihreitä sukkia. En vain kykene kuvittelemaan itselleni vihreitä sukkia. Joku siinä vastustaa, mutta mulla ei ole mitään käsitystä siitä, että mikä se on. Vihreää sukkalankaa on varastossa odottamassa sitä päivää, että päässä naksahtaa osat kohdilleen. Toivon kovasti, että se päivä tulee.
Toisekseen en pidä alkuunkaan pätkärääkätyistä lankoista, enkä varsinkaan Fabel-langasta. Fabelin pätkärääkit on minun silmissäni ihan hillittömän rauhattomia. Perussukat niistä tulee ihan kivan näköiset, mutta nekin pakkaavat yleensä vilistämään silmissäni. Tässä asiassa se hämmentävä ristiriitaisuus näyttäytyy, kun näen vauvanvaatteita neulottuna pätkärääkätyistä langoista. Olen ihastellut jo monen monta kertaa Garnstudion sivuilta löytyviä vauvan neuleita – juu, tarkoitan juurikin niitä Fabel-langasta tehtyjä (BabyDROPS 18, 17 ja 16). Jos minulla olisi pieni tytär, niin neuloisin hänelle tällaisen ihan varmasti – söpö pikkuemäntä. Mielenkiintoinen kysymys on vain se, että mitenhän minä ikinä kykenisin neulomaan edes vauvanvaatteita kyseisestä langasta, koska pelkkä ajatuskin saa melkein aikaan migreenikohtauksen (migreeniherkkyys voi muuten olla yksi syy siihen, miksi pidän pätkärääkättyjä lankoja kauhean rauhattomina ja silmillekäyvinä, toisaalta pidän kyllä muutoinkin harmonisesta värimaailmasta).
Kolmanneksi voisin kai kertoa oman pakkomielteeni neulomisessa. Minä en koskaan enkä missään tapauksessa jätä neulomaani kerrosta keskeneräiseksi. Vain hätätapauksessa jätän neulottavana olevan kerroksen kesken. Yleensä tämä näyttäytyy vielä siinä laajuudessa, että tasoneuleessa neulon aina viimeiseksi nurjan kerroksen ja palmikkoneuleessa lasken neuleen käsistäni sellaisessa kohdassa, että seuraavana on palmikonkiertokerros, mikäli se on mahdollista. Nii-in, ehkä on hyväkin, ettei minulla ole lapsia eikä miestä *hihitystä*.
Onnitteluni, jos jaksoit lukea loppuun asti nälkävuoden mittaisen jaaritukseni ja paljon onnea arvontaan!
Haaveiden hahtuvat 
Mie just eilen tätä mietin, näitä omituisuuksia. Yks juttu, joka mua ärsyttää kovasti, on se että jemmaan lankoja. Siis tyyliin ”nää neulon sit ko oon laiha”. Ihan niinko lankaa ei sit sais jos vaikka laihtuiskin, tai ei ois rahaa ostaa lankaa myöhemminkin. Mie päätin että otan ja kaivan ne ihkulangat kaapista ja keksin niille käyttöä, ainakin niille jotka oon pannu ravelryyn jonoon ja miettiny mallinkin jo valmiiksi. Ostan sit lisää lankaa jos tarttee, mutta nautin nyt noista ihkulangoista olipa koko mikä hyvänsä :D
Pisteeksi kirjoituksellesi voisi sanoa, että blogistaniassa on voimaa ja suurkiitos avusta. Luetun ymmärtäminen ei ollut kotona. Ja onnea 1-vuotiaalle.
Pätkärääkätyt langat eivät ole minunkaan suuressa suosiossani, mutta silti niistä on syntynyt monet sukat. Nyt Garnstudion sivulta on muutama neule Fabelista huudellut seireenin tavoin. Lankoja on moneen villatakkiin kotona, saa nähdä, kauanko pystyn vastustamaan seireenin kutsua.
Lemppariväri voisi olla vihreä;)
Onnea 1-vuotiaalle, vauvaikä on sitten takana :) Meillä on muuten aika samanikäiset ”lapset” (blogit siis).
Minulla näihin omituisuuksiin kuuluu, että vaikka paljon mustaa muuten käytänkin, niin en juuri koskaan neulo mitään mustaa. Syksyllä oikein tarkoituksella ostin Stockan Hulluilta päiviltä kilon mustaa lankaa villatakkia varten, muttei sekään ole vielä puikoille päässyt. Tavalliset sukkani ovat oikeastaan järjestäen mustia, mutta villasukat ovatkin sitten minkä värisiä milloinkin, esim. kirkkaan oransseja, iloisen raidallisia, … Aika hassun näköisiä, kun pilkottavat lahkeen alta, kun usein pidän ohuita villasukkia ainoina sukkinani.
Kestolempparivärejäni langoissa ovat violetin ja viininpunaisen eri sävyt. Lisäksi harmaa (varsinkin värjäämätön) on aina varma valinta.
Mä en pidä ollenkaan sinisestä. Oikeesti jotkut petroolinsävyt on tosi kauniita ja niistä pidän, mutta koska en periaatteessa pidä sinisestä niin en voi ostaa petroolinsinistäkään.. Eikä mullekaan sovi sininen. Paitsi (tää on offtopic) mun melkein kaikki pussilakanat on sinisiä, ja pyyhkeet. Uni on ehdottomasti sininen.
Ehkä toinen omituisuus on, että mun on pakko koko ajan pitää tukkimiehenkirjanpitoa kun neulon. Vaikka ihan vaan sukkia neuloessa joista on muutenkin helppo laskea kerrokset. Menen ihan jumiin jos kirjanpito pettää. Mun merkinnät on mulle niin loogisia, että osaisin niiden perusteella tehdä melkein mitä vaan uudestaan.
Ja lempivärit on harmaa, ruskea, vihreä, vaaleanpunainen.
Onnea! Tässähän tuntee itsensä konkariksi, kun oma 5. vuosi on kynnissä! :D Mutta onnea ja pitkää ikää!
Mun mieestäni mun omituisuuteni on se, että mulla on talon täydeltä ihania lankoja ja aina vaan himoitsen uusia. Tiedän, en ole ominaisuuksini yksin, mutta tämä on ehkä jo häiritsevää… :)
Onnea! Outouksia… Mun tekee usein mieli tehdä neuleita, joita en tyylin tai muun vuoksi ikinä tulisi käyttämään, koska tekoprosessissa houkuttaa jokin. Sama juttu värien kanssa, harmittaa etten voi edes tuntea ketään keltaisesta tykkäävää. Toisaalta vaihtelunhalu on ihan ymmärrettävää :) Omituisinta mussa neulojana on ehkä patologinen laiskuus: en jaksa hakea saksia, joten puren langanpäät poikki (yäk) ja vaikka valkkaan tekotavat niin, että villatakin sovittaminen on mahdollisimman helppoa, en välttämättä jaksa siirtää takintekelettä kahdelle pyöröpuikolle sovitusta varten. Ennen kuin on liian myöhäistä ja joudun purkamaan kerrostolkulla siis. :)
Ja jos onni potkii, niin mä tykkään vihreästä.
Onnittelut 1-vuotisen taipaleen johdosta:)
Mun kummallisuus on ehkä se, että katselen aina kaupoissa kaikenlaisia erikoisen (siis minulle erikoisen) värisiä lankoja. Ihastelen ja huokailen. Ja sitten kuitenkin päädyn ostamaan jotain tutun turvallista. Esim. viime syksynä hypistelin erilaisia leijonankeltaisia lankoja vaikka kuinka, mutta en kuitenkaan ostanut niistä ainuttakaan. Rakkaat ruskeat päätyy lopulta aina koriin:) Ikään kuin mun vaatekaapissa ei olisi jo valmiiksi tarpeeksi ruskeaa…
Mun lemppareita on siis maanläheiset värit: ruskeat, vihreät.
Onnittelut täältäkin!
Mäkin luulen, että tätä ei voi suorastaan omituisuudeksi sanoa (paitsi ehkä miehen silmissä), mutta mullakin on tuota lankaa kertynyt jo lähemmän 20kg ja jokaiselle hankinnalle on aina mallikin mielessä (tämäkin ehkä omituisuus, en osaa ostaa lankaa jos en tiedä mihin sitä olen ostamassa), mut silti sitä lankaa pitää aina vaan saada lisää ja uudet mallit taklaa vanhat nurkkaan ja niitä uusiakin varten pitäisi langat saada just-nyt-heti, vaikka tosiaan ne aiemmat hankinnatkin kiltisti vielä odottaa pääsyään siksi kauan sitten suunnitelluksi neuleeksi. Ihme hommaa.
Ja se on kans mullekin ominaista, että kirjaan aina neuloessani kerroksia ylös (kuten Laura L, tukkimiehenkirjanpitoa kaikki paperit täynnä), oli kyseessä miten helppo neule vaan, niin pakko merkitä. Sitten on välissä viivojen lisäksi kaikkia P, K, L ym. kirjaimia merkitsemässä palmikoita, kavennuksia, lisäyksiä jne… En luota yhtään että lasken ja tajuan oikein missä oon menossa, kun on tullut tauko neulomiseen. Muutenkin kyllä lasken esim. syömään mennessä kolikoita moneen kertaan ja tähän liittyen lasken vaikka mitä vielä hullumpiakin asioita, mut en kehtaa niitä tässä ees selitellä .. Joku vielä aattelis että hoitoon sais mennä ;)
Aattelin ekaksi että mitähän tähän keksis vastausta, mut kyllähän niitä tuleekin mieleen ihan tarpeeksi :) Lemppariväreistä sen verran, että oon aika lailla kaikkiruokainen, tosi räikeet värit on ne mitä vierastan eniten, mut kokolailla kaikki menee.
Minun outo ominaisuuteni on se, että en koskaan neulo mitään punaista. Kerran minulta pyydettiin punaisia sukkia. Tein keltaiset. En vaan voi sietää punaista lankaa. Varsinkaan tummanpunaista.
Lempivärini on ehdottomasti vihreä, johtuisikohan siitä inhoni punaiseen?
Mun omituisuuteni taitaa myös olla kovin yleinen neulojien keskuudessa. Mä aloitan aina vaan uusia ja uusia projekteja, mut hyvin monet niistä jää kesken. Siis mä en ole vuosiin laskenut, että montako keskeneräistä työtä tästä talosta löytyy, mut arvelen niitä olevan kymmeniä… Pieniä juttuja saatan kyllä sentään aina välillä saada valmiiksikin. Onneksi.
Lemppariväri on ruskea.
Niin ja onnea blogille :)
Vihreää väriä en jostain syystä osaa kuvitella itselleni, vaikka kauniita sävyjä löytyykin paljon. En vain pysty kuvittelemaan vihreää neuletta valmiina
Suorastaan kammoan pätkävärjättyjä lankoja. En edes sukiksi huoli. Lähimmäksi monivärisyyttä pääsen vain kirjoneuleissa ja niitäkään ei kaapistani löydy kovinkaan montaa. Rakastan yksivärisiä neuleita ja vahvan poikkeuksen tekee juuri työn alla oleva Autumn Rose, jossa 10 eri väriä.
Yhdyn myös 3. kysymyksessä sinuun, sillä en jätä kerrosta koskaan kesken! Ja palmikot teen samaan kohtaan kuin sinäkin.
Onnea synttäreiden vuoksi!
Mä en omista yhtään keltaista vaatetta, mutta himoitsen keltaisia sukkalankoja. Mä rakastan pätkärääkättyjä sukkalankoja, toisin kuin moni muu neuloja.
Ja suurin omituisuus – mua ahdistaa, jos mulla on liikaa lankoja. Nytkin vähennän niitä (no joo, ostan uusiakin, mutta selvästi vähemmän kuin ennen ja samalla neulon vanhoja kiihkeästi pois).
Onnittelut vuosikkaalle! Minun värimieltymykseni on se ristiriitaisin osio neuleharrastuksessa. Tykkään hurjasti värjätä ja ostaa ihania kaikenkirjavia lankoja mutta tahtoisin lähinnä neuloa ruskeaa, vihreää, keltaista ja punaista. Mitä teen kaikilla ihanilla pätkärääkätyillä, ehkä opettelen käyttämään niitä vielä… Lempivärejä siis nuo yllämainitut. Yksivärisenä :)
Onnittelut yksvuotiaalle! Samaa mieltä kanssasi tästä bloggaamisesta. On todella mukava kuulua näin lämminhenkiseen porukkaan :)
Että omituisuuksia; voiskohan sitä minun yhden tai korkeintaan kahden työn politiikkaa sanoa omituisuudeksi, kyllä varmaan. Siinä on ehkä alitajuisesti takana tietoisuus kaiken katoavaisuudesta(onpas dramaattisesti sanottu)siis lähinnä kunnon eli jos kädet yhtäkkiä kipeytyy niin eipähän jää keskentekoisia neulomuksia harmitukseksi. Sitä on tullut vähän varovaiseksi tämän vekkulin taudin kans. Tuon takia myös ostelen lankoja hyvin hillitysti.
Minä tykkään sinisestä, paitsi vaalean- ja sähkönsinisestä. Tykkään kyllä punaisestakin. Mieluiten pidän jalassa punaisia villasukkia :)
Omituisuuksiani lankojen kanssa on tietenkin värirajoitteisuuteni. Neuleissa siedän värejä kuitenkin enemmän kuin ostetuissa vaatteissa, jotka ovat aina joko mustaa, violettia, viininpunaista tai joskus petroolin ja sinisen sekoituksia. Uusin esimerkki on norosta neulottu huivi, jossa värit liukuvat violetin ja viinin?punaisen kautta harmaaseen, siniseen ja jopa kirkkaan vihreään. Ostohuivissa näitä värejä en taatusti sietäisi, mutta kun on ihana lanka (Noro silk garden lite) ja itse tehty, niin kai sitä voisi pitääkin.
Näin neulonnan myötä värimaailmani on laajenemassa.Pelkän ustan langan neulominen jo kyllästyttää, niin etsin ”kiksejä” sitten kirjavammista langoista. Vihreää en osaa pitää kuin lähelle petroolia olevissa sävyissä,mutta hetken aikaa olen mielessäni pyöritellyt ajatusta, että ostaisin oikein kirkasta vaaleanvihreää lankaa, sellaista joka melkein neonvärinä hohtaa, ja tekisin siitä sukat itselleni. Nämä sukat voisivat toimia värisiedätysterapiana, ja samalla piristää tyliä päiviä.
En oo itse asiassa koskaan ajatellu omituisuuksiani – oon niin syvällä neurooseissani, että koen ne aivan normaaleiks ;).
Noh, ehkä hiukan kummallista on se, että mua ahdistaa suunnattomasti, jos mulla ei oo jollekki langalle suunnitelmaa. Järkkäsin eilen yöllä Ravelryn stashin kun en saanu unta ja noin neljä lankaa jäi vaille suunnitelmaa – ja oon miettiny koko päivän, että mitä niistä voisin tehä.
Onnea ensimmäisestä vuodesta, toivottavasti näitä on vielä monta edessä :).
Ja äh, se lempiväri. Semmoset syksyiset värit, leijonankeltasesta petrooliin, viininpunasesta grafiitin- ja helmenharmaaseen.
Onnea 1-vuotiaalle! Totta, että ilman kommentteja yhteisöä tämä bloggaus ei tuntuisi miltään.
Mun omituisuus on kai se, että olen luonteeltani erittäin pihi ja hyvin tarkka mihin rahani laitan. En ostele vaatteita tai mitään turhaa romua. Olen kaikin puolin taloudellinen, you know bonukset ja muut edut. Riemastun suuresti kaikesta ilmaisesta. Ja tämä luonteenpiirre häviää tyystin, kun on kyse langoista, neulekirjoista yms. Ja kaiken lisäksi en myönnä tätä osa-alueen heikkouttani, vaan luulen olevani tarkka rahoistani AINA!
Onnea paljon!
Minä rakastan kaikkia kirkkaita värejä; keltaista, oranssia, turkoosia… Kuitenkin aina aamulla vedän päälleni harmaita, ruskeita ja mustia vaatteita. Pitäisi olla varmaan rohkeampi pukeutuja. Sukkiin voi onneksi neuloa räikeitäkin lankoja, koska sukat ovat sen verran pienet.
Minäkin täältä onnittelemaan yksivuotiasta! Grattis!
Yhtä omituisuutta tämä harrastus taitaa nykyään olla. Tuntuu, että vapaa-aikana ajatukset pyörivät jatkuvasti neulomisessa. Neule työstettävänä satuja lukiessa, telkkaria katsoessa, pottuja keittäessä, hiekkalaatikon reunalla, vieraiden kanssa seurustellessa, vanhempainillassa…huh huh!
Lempiväreihini kuuluvat harmaa, ruskea ja luonnonvalkoinen.
Onnittelut blogillesi! Olen aivan samaa mieltä kanssasi tästä yhteisöllisyydestä. On ihanaa, kun on ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän harrastuksen päälle.
Omituisuuksista, äkkiä ei tule mitään kummallista mieleen. Hamstraan pätkävärjättyjä lankoja vaikka en oikeasti pidä niistä. Olen suorastaan mestari purkamaan, mikään työ ei kyllä valmistu niin ettei sitä olisi neulottu ainakin puolitoista tai kaksi kertaa. Jos muita omituisuuksia voisi kertoa, niitä kyllä olisi. Lempivärejä nyt just tuntuvat olevan ruskea ja vihreä, sellaiset metsänvärit. Punainen.
Onnea pikkuiselle :) Vaikka itse tullaan vasta perässä…
Omituisuuksia löytyy varmasti kaikilta ;) Lempivärini on vihreä, aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan. Olen kuitenkin lähiaikoina suurentanut värimaailmaani, nyt siihen kuuluu jo tumma turkoosi, musta, ruskea ja sinapinkeltainen. Jejee, edistystä. Yksi väri on kuitenkin hassu ja se on vaaleanpunainen. Tiedän että en sovi vaaleanpunaiseen koska näytän possulta vaaleanpunaisessa, mutta kuitenkin hypistelen vaaleanpunaisia lankoja. Haluaisin selvästikin tehdä jotain vaaleanpunaista itselleni, mutta onnekseni pääsen siihen lopputulokseen että ehkä tämä sopisi siskolle.
Neulomisen omituisuuden jaan kanssasi. En voi jättää neuletta kesken niin että seuraavaksi olisi nurja kerros. Kerroksen jättäminen kesken on vielä mahdottomampi ajatus! Hih, on se hassua.
Ensinnäkin onnittelut vuosikkaalle blogille :)
Itsekin tunnustan, että haluan päättää kerroksen ennen neuleen laittamista sivuun.
Mutta muistan myös, mistä tämä pakkomielle on saanut juurensa. Ala-asteella joskus kolmannella luokalla käsityönopettajamme kertoi meille uskomuksen, että jos jättää neuloessa kerroksen kesken, ei pääse koskaan naimisiin. Eräässäkin tilanteessa kun kaikki muut ryntäsivät ulos luokasta katsomaan jotain erityisen ihmeellistä, jäin jälkeen kun uupui enää muutama silmukka siltä lopetettavalta kerrokselta…
Mutta siis, muita omituisuuksia en kovalla miettimiselläkään saa mieleeni. Lempivärejä ovat luonnon syyssävyt; ruskea, punainen, keltainen ja myös luonnonvalkoinen. Vaikka moninkertaisesti laajempaa skaalaa lankavarastosta kyllä löytyykin. Sitä vain aina tulee hamstrattua, vaikkei mielisävyä satu olemaankaan.
Niin lisätäkseni vielä aikaisempaan, en ole vielä naimisissa, vaikka tunnollisesti olen yrittänytkin kerrokset loppuun saattaa… :D
Onnittelut vuosikkaalle ja tervetuloa taaperoikään!
Äkkiseltään mietittynä omat ristiriitoja löytyy mm. suhteesta niihin pätkärääkättyihin. Kovin montaa pätkävärjättyä lankaa en osaa nimetä jotka olisivat mielestäni kauniita neulottuna. Mutta miten sitten kuitenkin kerta toisensa jälkeen päädyn ostamaan niitä? Auttaiskohan hypnoosi tai joku muu terapia…
Omituisuuksista vois varmaan kirjoittaa pienen kirjan. Esim. vaikka minulla ei kovin paljoa lankaa ole (mahtuvat muutamaan laatikkoon) en silti uskalla inventoida niitä. Tieto lisää näet tuskaa, tavalla tai toisella. Toisaalta, olen aika huono ostamaan lankaa eikä minulla ole ”haaveita” sen suhteen. Pidän siitä että esim. saan lankaa lahjaksi ja sitten saan itse neuloa siitä mitä haluan – jos haluan.
Lemppariväri taitaa olla edelleen siellä oliivinvihreän suunnilla.
Olen kummallisessa koukussa pätkävärjättyihin lankoihin. Ne viettelevät minut sävyillään, mutta lopputulos ei aina ole häävi. Koska en osaa päättää, millaista yksiväristä haluaisin, päädyn aina monivärisiin. Jemmaan ihanimpia lankoja, joille pitäisi löytyä Se Oikea Ohje. En myöskään raskisi luopua langoistani vaikka tiedän, että sitä on absoluuttisesti liikaa kulutukseen nähden, eikä kaikki laadut tai väritkään niin mieleisiä ole.
Kulutan kohtuuttomasti aikaa päätöksentekoon. Mitä neuloisin, mistä langasta… ja sitten mietin yhtä kauan, montako silmukkaa tarvitsisin, sillä harvoin tietenkään ohjeen suosituslankaa löytyy varastosta.
Rakastan virkkaamista, mutta en keksi sille mitään käyttöä, sillä virkkaamalla osaan tehdä vain pöytäliinoja ja virkatut vaatteet ovat liian painavia. Minua kiehtoo jatkuvasti ajatus virkatuista töistä…
Rakastan myös jämälankoja enkä raskisi käyttää niitäkään, sillä ainahan sitä voi saada vielä paremman idean ensi viikolla….!
Tykkään punaisista, melkein samantekevää sävylle, kunhan sen voi määritellä punaiseksi.
Tuo mummon neulenuttu on niin kaunis :) Varsinkin valkoisena se on niin rauhallinen ja harras.
Omituisuuksia. Hmm. Olen ostanut joskus monta kerää Novitan seiskaveikkaa raitalankana. Värinä turkoosi-sini-valkoinen. Hyi oksennus. Osan langoista olen jo värjännyt. LOput odottavat tuomiota. Ehkä omituisuuksia ovat oudot lankaostokset. En aina harkitse vaan ostan ihan hulluja juttuja tai liian vähän! Niin kuin Shibuin sukkalankaa yhden pienen vyyhdin. Joo riittää yhteen sukkaan..
Mutta nyt juuri olen heikkona alpakkaan ja uusiin materiaaleihin verrattuna perusvillaan.
Lempivärini on vihreä.
Onnea!
Ostan pätkävärjättyjä, vaikken tykkää neuloa niitä… paitsi noroja tietysti.
Saan kylmiä väristyksiä akryylilangan silittelystä.
Kaikkea on pakko kokeilla, mutta voin tyynesti jättää neuleen kesken ja unohtaa sen vuosiksi, sitten vasta purkaa. Kai se jossain nurkassa mahtuu olemaan?
Lemppareitani ovat rehellinen punainen, vihreä ja poltettu oranssi.
Hah, kolmas kohtasi osui ja upposi. Ei ikinä lasketa käsistä keskeneräistä kerrosta, aina tasoneuleissa lopetetaan nurjaan ennen taukoa, palmikot tehdään valmiiksi, sukissa lopetetaan aina kerroksen vaihtumiskohtaan ja – tämä hidastaa neuleiden valmistumista eniten – pitsihuiveissa tehdään aina kerralla kokonainen mallikerta! En edes ota huivintekelettä käsiini, jos en ole varma, että ehdin tehdä kokonaisen mallikerran…ja Jaanan kommenttiin viitaten: naimisiin en ole minäkään päässyt, vaikken koskaan ole kerrosta jättänyt kesken. ;)
Väreissä omituisuuteni lienee se, että vaikka teen itselleni vain ruskean, punaisen, oranssin ja vihreän sävyisiä vaatteita, ostan mitä kirjavimpia lankoja, koska ne ”näyttävät nii-in ihanilta kerällä / vyyhdillä”. Sitten ihmettelen, mitä ihmettä niistä kaikista kukertavista tekisin ja kenelle ne lahjoittaisin…
Lankalaatujen suhteen olen totaalinen luonnonmateriaalifriikki. Sukkalangoissa saa olla vahvikkeena tekoa, mutta muuten kelpaa vain luonnosta saatava laatu. Jopa siinä määrin, että olen tällä hetkellä aivan tuskissani, kun haluaisin poikkeuksellisesti tehdä itselleni kirjavan(!) sliparin minut jostakin syystä hurmanneesta kevät-Nallesta (hmmm, tulisikohan koskaan käytettyä??), mutta enhän voi, koska Nalle ei oo 100% villaa…
Onneksi olkoon!
Miten voit pitää mainitsemiasi asioita omituisuuksina? ;) Minulla on paljon samoja piirteitä. En pidä sinisestä, tosin en käytäkään sinistä, paitsi farkkuja. Sinistä lankaa olen käyttänyt lähinnä pikkupojille tekemiini lahjoihin. En tykkää pätkävärjätyistä, paitsi Noroista. Sukat pitää mieluummin olla tummaa lankaa kuin mitään vaaleaa. Minäkin yritän neuloa aina nurjan kerroksen loppuun, että pääsen aloittamaan oikealla puolella, etenkin sileässä neuleessä, ja myös niin, että aloitettaessa pääsee heti tekemään palmikonkierrot. Joskus tulee väsy kesken kaiken, mutta periaatteessa. Minä tykkään auringon väreistä: keltaisesta, punaisesta, oranssista sekä vihreän ja ruskean eri sävyistä, mutta en beigestä enkä sinisestä.
Onnea blogille!
Hyvä kirjoitus, juuri tällaisia asioita olisin halunnut sanoa omassakin blogissani, jos olisin vain löytänyt oikeat sanat.
Värejä, joo. Aiemmin luulin olevani sairaalloisen fiksautunut tiettyihin väreihin: ruskea, oliivinvihreä ja ruosteenpunainen. Juu, kyseiset värit ovat edelleen ehdottomia ykkösiä. Viime aikoina olen kuitenkin tajunnut muitakin värejä (yllättäviä värejä, niinkuin punaista tai hyi!keltaista) ihaillessani, ettei kyse ehkä olekaan niinkään väristä, vaan oikeasta SÄVYSTÄ. Saatan siis tosiaan ihastella jopa jotain outoa niinkuin vaikka keltaista, jos kyseessä on murrettu ja luonnollinen sävy. Se oikea.
Pätkävärjätyt ovat minulle kammotus ilman mitään ristiriitaisia ihasteluja, karmeita riippumatta tilanteesta.
Mulla on myös samanlainen pakkomielle neulomisen suhteen. Tasoneule ON LOPETETTAVA nurjan kerroksen jälkeen, ja keskeneräisiä kerroksia ei missään nimessä suvaita. Taidanpa muuten lopettaa kuvio/palmikkoneuleenkin juuri kuviota/palmikkoa edeltävään kerrokseen :). Lähestulkoon pakkomielteisesti suhtaudun myös keskeneräisiin töihin: vain hätätapauksessa aloitan uuden neuleen edellisen ollessa kesken. Ns. UFOja mulla on hädintuskin kourallinen. Uutta lankaa ostan vain suunniteltua projektia varten, yleensä. Tämä pelastava piirre pienentää onneksi lankavaraston kokoa, ja kuluvan rahan määrää :)
Kirjoituksesi oli niin innostava, että kommentistakin tuli aiottua pidempi :)!
Onnittelut harmoniselle vuosikkaalle!
Omituisuuksia. No, ainakin se, että jatkuvasti kaupassa ihastun juuri pätkärääkättyihin lankoihin,ja ostankin, vaikkei lopputulos ikinä sekavuutensa takia miellytä. Hiukan alan jo oppia. Suurimmasta hamstraustarpeesta olen jo päässyt ja nykyään yritän ostaa lankaa vain tarpeeseen. Siitä huolimatta useimmiten ostan ”tyttölankoja”, vaikka perheen tyttölapsella on jo niin paljon päähineitä ja lapasia, ettei ehdi niitä käyttää ja pojalla on paljon vähemmän. Eli pitäisi ostaa ”poikalankoja”, joille olisi enemmän käyttöäkin.
Väreistä pidän eniten lähes kaikista punaisista (pinkki yök) ja vihreistä (minttu ja kirkas vihreä on yök), ja luonnonväreistä. Siniset ja oranssi ei ole mun juttuja.
Iloa ja onnea synttärisankarille :)
Mitähän kummallisuuksia sitä olisi? Vaikka se, että nukahdan luennoilla, jollei minulla ole jotain neulottavaa. Eli en voi käydä luennoilla ilman neulomusta. Aiheen täytyy ainakin olla jotain järisyttävää, jotta en nukahtaisi, jollei puikot suihki käsissä.
Tuo kolmoskohta pätee ihan tasantarkkaan myös minuun, no tosin lasten kanssa on joskus pakko heittää neule käsistään vaikka kesken kerroksen. (tosin kyllä heti tilaisuuden tullen jatkan kerroksen/nurjan kerroksen/palmikonkierron kohtaan, ja jätän sitten neuleen odottelemaan seuraavaa neulontatuokiota).
Toinen juttu, mulla on useampi kerä novitan 7v raitalankoja, joita en vaan ole raaskinut käyttää mihinkään (niitähän ei saa kaupasta lisää, jos ne vaikka loppuisivat…). Toisaalta, en tykkää tehdä perussukkia, ja raitalangoille käyviä malleja on vaikea löytää..
Kolmas juttu on, ettei mulla ole vain yhtä lemppariväriä, vaan tykkään monista; kestosuosikit on violetti ja turkoosi, niitten lisäks punainen, limevihreä, vaaleanpunainen… Eipä ihme, ettei mun vaatteissa ja asusteissa oikein mikään käy minkään kanssa yhteen, kun on niin monenväristä… :D
Sähkönsininen ja keltainen on inhokkeja.
Onnittelut! :)
Samoja omituisuuksia näköjään löytyy muiltakin, käytän nimittäin tyyliin ainoastaan mustia vaatteita, mutta en ikinä kudo mtn mustasta langasta! Ja harvat ”itseraidoittuvat” sukkalangat iskevät, uusin kauhistus on ne Novitan raitahirviöt, joista vielä pitäisi tehdä villapuseroita yms. o.O
Niin, yksi juttu piti vielä tähän sävyasiaan lisätä.
Eli oikean sävyn -ei niinkään värin- tärkeydestä kertonee sekin, että vaikka vihreä ruskea ja oranssi ovatkin lempivärejäni, on olemassa lukuisia erilaisia vihreitä ruskeita ja oransseja, jotka ovat aivan kammottavia. Eli ei siis todellakaan niinkään se väri, vaan se oikea sävy :).
Mie taasen en voi jättää palmikkoneuletta keseken ellen ole tehnyt juuri palmikonkierto kerrosta. :D Väreistä vihreä on ollut piiiitkään kestosuosikki, ja aina uutta työtä aloittaessa mietin, että olenko ihan pöllö kun teen Taas vihreää.
Luksuslangoista olen huono neulomaan. Hilloan niitä vaan varastossa enkä keksi mitään Tarpeeksi hienoa neulottavaa niille.
Onnea yksivuotiaalle :)
Mulla on sama juttu: kerros on aina neulottava loppuun ennen kutimen kädestä laskemista.
Ennen tykkäsin paksuista langoista (=nopeasti valmista) ja pätkävärjätyistäkin. Nykyisin pidän enemmän ohuemmista (huivi)langoista ja pätkävärjättyä ostan härvemmin. Ja niitä vain sukkiin. Tosin varastosta löytyy noita, ja odottavat puikoille pääsyä hartaasti.
Olen koukussa huiveihin. Neuloisin niitä loputtomiin. Onneksi niitä menee lahjoiksi, niin ei jää nurkkiin pyörimään kamalasti *virn*
Onnittelut! Mualla lempiväri vaihtelee niin tiuhaantahtiin etten edes itse aina tiedä mikä se on. Nyt on sininen kausi menossa.
Minä haalin kaikkia käsityötarvikkeita niin että kohta en itse sekaan mahdu. Kankaita ja lankoja on jo aivan liikaa, mutta silti pitää uuusia ostaa.
Onnittelut yksivuotiaalle!
Mä en ehkä ole neulojien keskuudessa outo, mutta oman kaveripiirin kylläkin. Sattui niin, että eräs kaveri näki kuvan jossa lankavarastoni oli hieman levällään (inventaari) ja kiljaisi että mulla on lankaa enemmän kuin paikallisessa prismassa. Öö… saattaa olla aika lähellä. Mutta ostaessahan niille kaikille on ollut suunnitelma ;) Kummasti vain se viimeisimpänä taloon tullut lanka pääsee ensiksi puikoille. Puikkoja ja koukkuja on paljon myös, vanhat muovi- ja metallipuikot vaihtuu vähitellen puisiin ja bambuisiin.
Lempivärejäni ovat violetti, ruskea, harmaa ja valkoinen, mutta lankavarastosta löytyy kyllä värejä laidasta laitaan.
Onnea!
Minä en tykkää paksuista langoista enkä keltaisesta ja oranssistakaan, sukkalankana menisi kyllä väri kuin väri.
Outoa ehkä neulojalle, mutta en hamstraa lankaa juuri ollenkaan. En halua liittyä mihinkään lankaklubiin.
Onnea blogisynttäreiden johdosta!
Minulla ei kai ole paljon mituisuuksia neuleisiin liittyen… Voin lopettaa neuleen mihin kohtaan vaan. Joskus on monta työtä yhtä aikaa työn alla ja joskus vain yksi. Sinisestä väristä en tykkää minäkään, tai siis muuten kyllä tykkään, mutta en neuleena. Ja tekokuituja välttelen kanssa, luonnonkuidut puhuttelevat enemmän. Tällä hetkellä lempivärejä ovat purppura ja violetti, johtunee tästä talviajasta. Yleensä tykkään syksyn väreistä, kuten okrasta ja ruskeasta.
Onnea, kylläpä aika rientää! Mulla toi sama juttu, että silmät osuu aina ekaksi niihin kirjaviin ja pätkärääkättyihin, ja niitä tulee hamstrattua, vaikken ikinä niitä sitten neulokaan. :)
Omat lempivärit ovat maanläheisiä; ruskeaa, harmaata..
Teija
Onnea! Olipa kiva lukea ajatuksiasi blogin merkityksestä neulontaharrastukselle. Voisin allekirjoittaa samat asiat täsmälleen! :)
Mä en osaa nähdä pätkävärjätyn langan käyttäytymistä neulepintana kerää katsomalla. Siksi siis ihastun kauniisiin monisävyisiin vyyhteihin ja keriin, ja melkein aina petyn karvaasti, kun lanka alkaa muodostaa läikikästä omituista pintaa. Jatkossa yritän pysyä pätkävärjätyistä erossa tai ostaa niitä vain esillepantavaksi kauniiden vyyhtien muodossa, heh. Tuskin kuitenkaan.
Taidan olla melkoinen takinkääntäjä värien suhteen, tai sitten hidas syttymään. 3-4 vuotta sitten paasasin kuinka kamalaa on että petrooliturkoosi tuli muotiin. Eihän se väri sovi kellekään, ruma kuin mikä! Juu. Nyt oonkin sitten jo pari vuotta ostellut petroolin väristä lankaa lähes maanisesti, ehh… Sama juttu koskee myös tiettyjä värisävyjä: oon tosi tarkka, mikä vihreän tai ruskean sävy sopii mun silmääni, ja ne muut on sitten ihan susirumia. Nyt kuitenkin oon huomannut kauhukseni alkaavani tykätä jopa sinertävästä kuusenvihreästä, mikä aiemmin oli superyök. Huh. No, ei kai tässä pidä huolestua niin kauan kuin en ala hipelöimään haalean violetteja ja kulahtaneen keltaisia lankoja. Ne kun on ultimate-inhokit.
Niin, minä siis pidän erityisesti oliivinvihreästä, petrooliturkoosista ja suklaanruskeasta.
Vaikea sanoa olisiko mitään omituisuuksia, ehkä ne ovat vain ominaisuuksia? :D Itse tunnen välillä ahdistusta kasvavasta lankavarastostani, jota kehräämisharrastus ei ainakaan lievennä. Jotenkin kuvittelen että pieneen laatikkoon mahtuva varasto olisi kiva ja mieltä rauhoittava. Iso varasto kun aina huutelee jotain ja uuden langan hankkimisesta/tekemisestä tulee huono omatunto.
Petroolinvärisiä lankoja pyörittelen kaupissa ja yksi sellainen vyyhtikin on tullut hankittua. Tosin en osaa edes kuvitella käyttävni ko. väriä, vaikka se ei olekaan sininen, josta en pidä. Minuun kolahtavat kaikki punaiset, pinkit, magentat, violetit, luumut…
omituisuuksia… no en muka tykkää jostain väreistä, mm. peruskeltainen, -sininen ja -punainen, mutta silti saatan niitä käyttää jossain kuitenkin. Enkä muka käytä sinistä missään, mutta kummasti sitäkin ostan ja suunnittelen itselleni jotain ;)
Ja joissain langoissa taas se sävy on juuri ratkaiseva, joku keltainen on ihan kamala, mutta astetta murretumpana se on just se oikea :)
Ja onnea kovasti, oikein mukava blogi sinulla.
Onnittelut yksivuotiaalle!
Minun omituisuuteni liittyy ohjeisiin. Hamstraan ihania kirjoja ja lehtiä, varsinkin ulkomaisia, mutta enimmäkseen neulon netin ja jostain syystä Novitan ohjeilla.
Lempivärejäni ovat mm. sininen, turkoosi ja vihreä.
Onnittelut ikätoverille! Oma bloginihan on vajaan kaksi viikkoa vanhempi. Muistan, kuinka kivaa oli seurata sinun blogiasi jo silloin alkuvaiheessa kun samanikäisiä oltiin.
Kirjoititpa viisaasti neulebloggailusta, joka sanan voin allekirjoittaa. Juuri tuollaisia ajatuksia on mielessäni pyörinyt, sinä vain kokosit ne yhteen.
Kummallisuuksista tulee mieleeni ensimmäiseksi, etten pidä paksujen lankojen kutomisesta enkä kyllä virkkaamisestakaan. Liian ohutta lankaa ei ole vastaan vielä tullut. Ohuin itsetekemäni pitsineule on tullut kansallispuvun tykkimyssyyn. Siihen sain tarpeeksi ohuet puikot neulekoneen luomiskamman jousesta itse tekemällä.
Lempivärini riippuu siitä, mistä asiasta tai esineestä puhutaan. Jos omaa pukeutumista ajatellaan, käytän paljon sinistä, ruskeaa ja punaisesta vain tiettyjä sävyjä. Värianalyysissä minut on luokiteltu kesäksi, peräti hohtavaksi kesäksi. ;D
Onnittelut vuosikkaalle, blogisi on ihana!
Mä menin nyt ihan lukkoon noiden omituisuuksien suhteen, mä taidan olla läpeensä omituinen, ja koenkin neulomiseni ihan normaaliksi. Mä en osaa nyt vastata tähän yhtään mitään. apua. Mutta lempparivärit osaan kertoa; petrooli, tumma ruskea, vihreä, sinapinkeltainen, luonnonvalkoinen, poltettu oranssi ja silleen.
Onnea onnea kovasti!!
Mä hamstraan ohjeita! Netistä (tulostettuja ohjeita on kansiollinen poikineen), ostan kirjoja, lehtiä ym..ja silti kudon vaan jotain perussukkaa, -huivia,-lapasia jne..
Samalla suunnittelen kovasti tekeväni kaikkea erilaista..mutta..
Lempiväri on vihreä.
Paljon onnea 1-vuotiaalle!
Kummallisuuksia kai sekin, että en tykkää paksuista langoista ollenkaan, enkä kyllä palmikko yms. kuvioistakaan. Ohutta ja tasaista vaan :)
Lempivärit tällä hetkellä on harmaa ja punainen, oikeastaan kaikki punaisen sävyt.
Löysin blogisi ensi kerran tänään, mutta se meni heti suosikkeihin eli toistekin tulen. Harmittaa, kun ei näin kesken työpäivän ehdi jäädä pitemmäksi aikaa tänne seikkailemaan :)
Jos unohdetaan hamstraaminen ja paisuva lankavarasto (liekö nuo oikeasti edes kauhean omituisia piirteitä), niin itseä eniten harmittaa, että ihoni on niin herkkä, että joudun miettimään lankavalintoja, mikäli ne ovat ihon kanssa kosketuksissa. Esimerkiksi tuo ihana lukunuttu houkuttelisi tehdä, mutta en tiedä, pystyisinkö sitä ikinä pitämään. Ja sekös vasta harmittaisi.
Lempivärejä on niin paljon. Tykkään selkeistä väreistä, punaisesta, vihreästä, tumman sinisestä ja turkoosista, ruskeasta, leijonankeltaisesta, lämpimästä oranssista ja petrolin sinisestä. Ehkä eniten minua viehättää kuitenkin vihreän eri sävyt.
Onnea! Minullahan näitä omituisuuksia riittää! :D Itse en toki pidä niitä omituisuuksina, mutta…
Jos nyt pari mainitsisi. Ensinnäkin, minulla on jokin kummallinen tarve keriä lankaa. En osaa (enkä ehkä halua) tehdä sisältä purkautuvaa kerää eikä minulla ole kerijälaitetta, vaan kerin langat palloiksi, jotka ehkä ovat epäkäytännöllisiä, mutta niin söpöjä! Nykyään ei ole onneksi pakkomiellettä keriä joka ikistä kerää tai vyyhtiä jonka ostan, mutta aina kerän tai vyyhdin käyttöön ottaessani kuitenkin. En vain halua neuloa lankaa suoraan kaupan kerältä!
Toinen on tuo kerrosten laskeminen. Inhoan kerrosten laskemista neuleesta, joten myös minä pidän tukkimiehen kirjanpitoa. Olen jopa hankkinut oman muistikirjan neuletöille, siitä löytyy lähes kaikkien tekemieni töiden tiedot vähintään, suurimmasta osasta myös tukkimiehen kirjanpito. Muistiinpanot jaan sivulle aina niin, että vasemmalla puolella eli lähinnä minua kulkee kirjanpito (yhdellä rivillä aina 20 krs) ja oikealle puolelle kirjaan muita muistiinpanoja, että osaan tehdä vaikkapa toisen parin sukasta täsmälleen samanlaiseksi. Näiden muistiinpanojen, vaikka ovatkin täynnä lyhennöksiä ja sotkuja, pohjalta voisin tosiaankin neuloa suurimman osan töistäni täsmälleen samalla lailla uudestaan.
Yksi juttu vielä liittyen värien käyttöön. Suurin osa ostovaatteistani on mustia, mutta neulon nykyään mustaa äärimmäisen harvoin, silloinkin raitana tms. jonkun toisen värin kanssa. Olen myös alkanut käyttää rohkeammin värejä neuleharrastuksen aloitettuani. Keltaista inhoan yhä edelleen kuitenkin, sitä ei vaatekaapistani tai lankalaatikoistani löydy (ellei kyseessä ole tilaustyö). Sen sijaan lempivärini on turkoosi tai petrooli (ja yhdistettynä ruskeaan vielä, namnam :)).
Onnittelut 1-vuotiaalle! Sinulla on tosi kaunis blogi, olen tätä nyt noin kuukauden päivät lueskellut. Ja blogi olen kirjoittanut vasta marraskuusta -08. Ja toden totta, on hauska huomata erinäisiä lainalaisuuksia ja neulomishörhöjen omia juttuja, joihin pikkuhiljaa pääsee sisällä. Sinä olet jo ihan konkari! :)
Omituisuuteni lienee se, että yleensä en ikinä itse käytä mitään suuritöisiä neulomuksia, tai ainakin vain tosi harvoja. Jotenkin kummasti aina kyllästyn pitkän neulomisprosessin aikana koko vaatteeseen ja sen valmistuttua se sitten jää käyttämättä. Ei sillä, että lopputulos olisi jotenkin kamala tai mitään, muiden mielestä työni ovat aina hirmuhienoja ja käytettävissä, mutta jotenkin mitään ei tule pidettyä. Nyt olen yrittänyt lähteä vähän pienitöisempien mallien linjalle, jotta kyllästyminen ei olisi niin rankkaa. Lisäksi olen kokeillut lempivärilläni, mustalla, tekemistä, mutta sekään ei tunnu auttavan.
Ehkä ongelmaan ratkaisuna toimii se, että tekee vain muille lahjaksi… :) Ainakin kaikki läheiseni varmasti ovat tästä innoissaan…
Minäkään en ole sinisen ystävä yhtään. Yllä joku puheli petrolista sinisenä, mutta itse en sitä lue enää siniseksi. :) eli petroli onkin ok. Kaikki lämpivät sävyt ovat mun juttu, punaiset, ruskeat, vihreet, syksyn sävyt.
Onnittelut täältäkin!
Tykkään tehdä yhtä työtä kerrallaan, mutta silti monta on kesken. EN tykkää keskeneräisistä asioista vaan kaikki pitää saada valmiiksi nopeasti.
Miulla on toisen sukan syndrooma. Toisen sukan aloittaminen on vaikeaa. Joku toinen voisi tehdä ne minun puolestani.
TYkkään toisten tekemistä malleista ja haluaisin tehdäkin niitä, mutta yleensä en pysy ohjeessa vaan sovellan.
Ehdoton suosikkiväri on punainen. En tykkää keltaisesta yms.
Onnittelut blogille!
Minä en taida keksiä oikein mitään omituisuuksia. No ehkä sen, että haalin itselleni aika ajoin paljon luonnonläheisiä sävyjä kuten vihreää, kellertävää ja ruskeaa ja ihailen valtavasti muiden, noista sävyistä tekemiä neuleita, mutta sitten kuitenkin lähes aina valitsen neuleisiini kirkkaita värejä. Ne luonnonläheiset jää sinne lankakoppaan.
Langoissa inhokkilankani nousevat aina aika ajoin suosikkilangoikseni. Esimerkiksi Novitan Nalle ei ollut ollenkaan mieluinen, kun sitä ekaa kertaa neuloin ja mainitsinkin vanhassa blogissani, että en ymmärrä miksi niin moni siitä tykkää. Nykyään kuitenkin itsekin käytän paljon Nallea ja se taitaa olla oikeastaan suosikkini Novitan peruslankavalikoimasta.
Niin ja lempparivärit taitaa olla pinkki, vaaleanpunainen, ruskean sävyt, vaaleansininen, lime ja leijonankeltainen. Niitä siis riittää.
Onnea vuosikkaalle!
Minä hamstraan neuleohjeita miehille, mutta en juurikaan neulo omalle miehelleni. En kyllä muidenkaan miehille.
Lempivärejä ruskea, vihreä, sinapinkeltainen ja oranssi.
yksi on ainakin tämä: ei ole lempiväriä. en ole koskaan osannut keksiä sellaista suosikkiväriä, johon en jossain vaiheessa kyllästyisi. enkä sellaista inhokkia, joka ei alkaisi kuitenkin jossain välissä vähän kutkuttaa…
mutta kaikissa väreissä on sellasia sävyjä, joista en tykkää. yleensä ne ovat aika haljuja. hempeistä tykkään ja vahvoista, mutta en sellaisista, jotka ovat vaan olevinaan.
jotkut värit ovat silti kestosuosikkeja. niitä ovat ainakin kaikki ne, joita löytyy elävistä lampaista. elävä musta, ruskea, luonnonvalkoinen, kaikki suosikkeja. muuten pinnalla nyt: okra, purppuraan taittuva pinkki, oranssinpunainen. yhdistelmänä tuo saisi veden kielelle!
minä haluan kaikki maailman neulekirjat ja lehdetkin. (onneksi en osta niitä kaikkia.) viimeksi tänään hipelsin kaupassa son of stitch and bitch-kirjaa.
ongelma on ehkä hieman talttumassa, sillä neulon ainoastaan top down-paitaosastoa, koska siedä erillisten kappaleitten neulomista. ja olen myös jo ymmärtänyt että en tarvitse muunlaisia kuin top down-kirjoja (eli tavallisia, koska yleensä ohjeet on sellasille.)
ja sukkakirjoja ei kai voi olla liikaa, tosin nyt olen löytänyt siihenkin kulminaatiopisteen.. ehkä. onneksi kirjasto on olemassa!
lempiväri on sammalenvihreä. ja jostain syystä sukissa myös pinkki :)
Onnea vuosikkaalle!
Minä rakastan syksyn värejä ja syksyisiä neulemalleja ja joudun aina ongelmiin kevään koittaessa, kun kaupat täyttyvät raikkaista kesäisenvärisistä puuvilloista. Näitä puuvillalankojahan ei koskaan voi tehdä tummanpunaisena, metsänvihreänä tai ruskeana?
Muita kummallisuuksia on se, että en tykkää ollenkaan pitsineuleista, vaikka haluaisin neuloa sellaista. Pitsi ja pienet yksityiskohdat ylipäätään eivät sovi yhtään tyyliini.
Kanssaneulebloggaaja ei kuitenkaan varmaan pidä kummallisena sitä, että kärsin päänsärystä siksi, että olen kaksi päivää selannut nettiputiikkeja ja Ravelryä ja yrittänyt löytää täydellistä lankaa täydellistä puseroa varten? (Ja silti, päänsärystä huolimatta jatkan vielä neuleblogeja lukemalla netissä roikkumista…)
Hmm, ehkä omituista on se, että neulon aina vain yhtä työtä kerrallaan, eikä seuraavaa aloiteta, ennen kuin edellinen on täysin valmis. Tämä tyyli tuntuu olevan harvinaisempaa kuin usea keskeneräinen työ kerralla.
Itselleni niin järkeenkäypää, mutta ehkä epätavallista on se, että en neulo ollenkaan eläinkuiduista, mutta kasviskuidut ja tekokuidut kelpaavat.
Onnea blogille!
Onnea vuoden vanhalle blogille! Oma blogini on vielä ihan vauveli, vasta reilun kuukauden vanha. Samoja asioita olen kyllä huomannut blogin pidossa ja sen vaikutuksessa omaan neulomiseen.
Kuten edellinenkin kommentoija, teen yleensä yhden työn kerrallaan ja harvoin jätän mitään kesken. Tykkään myös pätkävärjätystä langasta, joten senkin suhteen taidan olla vähemmistössä. Saatan ostaa lankaa, eikä mulla oo hajuakaan mitä siitä teen. Yleensä ne jääkin sitten makoilemaan lankavarastoon, kun en keksi myöhemminkään mitä niistä tekisin.
Ei noi nyt taida kovin omituisia juttuja olla, mutta noi nyt tuli mieleen. Lempivärini tällä hetkellä on luumu / tumma violetti.
Vaikka pidän pastellin sävyistä noin muuten niin jotenkin ne eivät mielestäni sovi neuleisiin ollenkaan. Vaikka kaupat ovat väärällään upeita pastellisävyisiä neuleita en voisi kuvitella neulovani itse mitään pastellinsävyistä. En myöskään pidä vitivalkoisesta neulelangasta, se sävy tuntuu jotenkin ”akryyliselle”. Suosikkivärejäni neuleissa ovat petroolinsininen, viininpunainen, tummanruskea. Mulla on sama tapa kuin sulla, en juuri koskaan jätä neulekerrosta kesken. Sama pätee myös virkkaamiseen. Vaikka harrastan paljon erilaisia käsitöitä ei neulominen ole siellä ihan ykköspäässä vaikka siitä pidänkin kovasti. Hupaisaa on että ainoat neulomani villasukat olen tehnyt ala-asteella. Tumppuja ole neulonut elämäni aikana kolmet, ala-asteella ensimmäiset, toiset ja kolmannet pari-kolme vuotta sitten.
Erikoista on myös se että pidän eniten aivan ohuista koneneule-langoista ja hienonhienoista pitsineuleista, mutta kärsivällisyyteni harvoin riittä ihan niin ohuisiin ja hienoihin neuleisiin. Paksuista langoista harvoin tulee tehtyä mitään kun niitä ei sitten tule käytettyä. Pitäisi kai pistää tuo neulekone taas kuntoon että vois alkaa tekemään sillä pitsineuleita =)
Onnea yksivuotiaalle, hyviä pohdintoja!
Omituisuuksia,hmm… Minäkin teen yleensä vain yhtä työtä kerralla (paitsi syksyn joululahjoja). Se on käytännöllisintä, koska muuten en varmaan saisi mitään loppuun. En tykkää jättää riviä kesken, ja yritän aina esim. autossa neuloessani kiireen vilkkaa lopettaa ne vikat silmukat, vaikka oltaisiin jo perillä. Jos löydän oikein ihanaa lankaa, saatan joskus kaivaa kerän esille ja ihailla ja silitellä sitä… Sininen on lempivärini, mutta yritän vähän monipuolistaa vaatekaapin sisältöä. Usein päätänkin, että nyt en ainakaan osta sinistä, mutta niin vain sininen päätyy vaatteisiin ja neuleisiin. Niin, ja sitten se, että periaatteessa olen tosi onnellinen, kun poikaystävä pyytää jotain neuletta tai käyttää ylpeänä jo tekemääni. Pidän ajatuksen tasolla hänelle neulomisesta, mutta käytännössä kiroilen aina viimeistään neuleen puolivälissä, kun pitää tehdä niin isoa neuletta ja yleensä vielä tylsää sileää tai ainaoikeaa. Kaapelit ja muut kiinnostavammat mallit kun ovat herrasta liian naisellisia…
Lempiväri on tosiaan sininen, mutta vaihtelu virkistäisi. Esim. luumunvioletti ja tummanpunainen ovat suuria suosikkeja myös. Pastellivärejä, etenkin vaaleanpunaista, inhoan.
Niin poikaystävän neuleissa on siis tosiaan kyse neuletakeista, mieluiten hupullisista, eli niissä tosiaan riittää neulottavaa.
Yksi omituisuus vielä: yleensä isomman työn loppuvaiheessa aina panikoin, että lanka loppuu, ja kiirehdin kauppaan ostamaan lisää laskematta kunnolla langantarvetta. Usein sitten jääkin sellaisia ärsyttäviä keriä roikkumaan, joita ei ole tarpeeksi mihinkään, mieluiten langasta, jota en edes halua käyttää uudelleen.
Onnittelut vuosikkaalle!
Huh huh, onpas jännää lukea muiden omituisuuksia ja miettiä omiaan… Lankavarastoni koossa ei kai sinänsä ole mitään omituista, mutta sen hankintatavassa kylläkin: ostan todella harvoin lankaa, ainakaan muutamaa kerää enempää ja arviolta n.10-15kg lankavarastoni onkin pääosin Iso Gnun ostama ja lahjoittama. Minäkään en koskaan jättänyt kerrosta kesken ennen, mutta nyt pikkugnun kanssa olen onnellinen puolestakin neulotusta kerroksesta ;) Keskeneräisiä töitä mulla on aivan valtavasti – varmasti yli puolet aloitetuista päätyy keskeneräisiksi! Siinä nyt jokunen omituisuus, pitäisi ihan ajan kanssa miettiä enemmän.
Lempivärejä on monia, tällä hetkellä harmaa, ruskea ja punainen. Kylmät ja pastellisävyt eivät miellytä.
Onnea yksivuotiaalle!
Tämän ominaisuuden kanssa tuskin olen yksin, mutta minua alkaa aina ahdistaa jos tekeleellä ei ole vähintään kolmea tekelettä. Olen erittäin levoton ihminen, joten tylsistyn aika helposti neulomaan joka ilta samaa kudinta. Vaihtelu virkistää ja harvoin jää kuitenkaan pitkäksi aikaa jotain keskeneräiseksi.
Lisäksi alkaa ahdistaa jos ei lankoja ole paljon varastossa. Eli jos sunnuntaina iskee kauhea himo aloittaa jotain uutta ei tarvitse odottaa maanantaihin että pääsee lankakauppaan, vaan voi heti aloittaa.
Väreissä ei ole niin paljon ristiriitaisuuksia, koska minulla ei oikein ole mitään selkeää lempiväriä. Ainoa on jos haluaisin vihreää lankaa niin epäröin koska se on siskon, eli Ellin väri, tuntuu että hän on varannut sen värin. Kerran sattui niin että tilattiin yhdessä lankoja ja minä sitten otin vihreää ja elli beigeä. Jonkin ajan kuluttua sitten vaihdettiin langat. Heh.
Onnea 1-vuotiaalle!
Minun omituisuuteni taitaa olla se, että suunnittelen enemmän kuin toteutan. Kun on olemassa Ravelry ja neuleblogeja sadoittain, neulomisaika pienenee niiden takia huomattavasti. Neuletöiden suunnitteluun liittyy toki toteutustakin lankahankintojen muodossa, eli usein hankin lankaa siten, että tiedän mitä siitä teen, mutta moni työ on edelleen aloittamatta.
Lempivärejä on tällä hetkellä ruskea, vihreä ja punainen.
Onnnea vuosipäivän johdosta!.
Omat omituisuuteni neulonnan saralla ovat seuraavat: En osta koskaan lankaa, jos minulla ei ole mielessä neuletta jonka tekisin kyseisistä langoista. En koskaan osta lankaa, joka sisältää ennemmän kuin 25% keinokuituja. Olen ulkomaan lankaostolakossa, sillä pyrin suosimaan suomalaisia pieniä langantuottajia. Neulon ihan joka paikassa ja aiheutan kummastusta neulonnallani. Neulon mm. moottoripyöräkilpailujen varikkoaluella, salaneulon omassa työhuoneessa odotelessa vastausta johonkin tärkeään liike-asiaan liittyen, sillä muuten varmaan pureskelisin kynteni:-). Ihqulankoja marinoin täydellistä ohjetta varten. Hauskaan keväänjatkoa!
Onnea blogisynttäreitten johdosta!
Minun mielestä omituista on, että minulla on aina ihan älyttömän monta työtä kesken. Tälläkin hetkellä on pitkälti toista kymmentä, tai ei ehkä riitäkkään. Väreissä on kummallista se, että vaikka tykkään väreitä ja kirkkaista jutuista, ne lempparit ja pidetyimmät ovat mustia.
Värien suhteen olen oikeastaan kaikkiruokainen, turkoosi on ainut vähän karsastettu, tosin sitäkin kuuluu vaatevalikoimiin.
Onnittelut!
Perässä tullaan.
Omituisuuksia on monia. Värien suhteen ainakin on sellainen, etten koskaan ”myönnä” tykkääväni mistään väristä silloin kun se on muotia tai muuten vaan kaikkien huulilla. Mm. leijonankeltaista vastaan taistelin vaikka kuinka pitkään. Enkä edes tiedä mistä tämmönen johtuu…
Leijonankeltaisen lisäksi tykkään ruskeasta, turkoosista/petroolista, vihreästä…
Moi! Olet uusi tuttavuus, muuta blogisi näyttää tosi kivalta, joten ehdottomasti otan sinut seurantaan.
Minulle väreissä on tärkeää, että väri ja mielikuva neuleen käyttäjästä stemmaa, jos näin ei ole, ei neulomisesta tahdo tulla mitään. Omat lempivärit lipuvat siellä Välimeren turkoosinsinissä aalloissa.
Eksyin tänne blogiisi Musta Lampas- blogin kautta, jonne jo rustasin näitä neulomiseni ihmeellisyyksiä, joten tässä ne nyt tulevat uudestaan.
Minä puolestani tarvitsen ainakin kaksi neuletta, mielellään useammankin kulkemaan rinnakkain. Sitten seilaan neuleesta toiseen fiiliksen mukaan. Välillä pitää saada väkertää, toisinaan päästellä lujaa tasaisella pinnalla lisäksi pitäisi olla mahdollisuus valita edestakaisen ja suljetun neuleen välillä.
Lankaa en hamstaraa, mutta hankituille langoille saattaa koittaa suunnitelman B:n aika ennenkuin alkuperäinen suunnitelma pääsee puikoille. Minun neulomiselle ehkä kaikkein leimallisinta on kulkea fiiliksen mukaan, eikä jurrottaa missään raja-arvoissa. Tästä seuraa, että joskus lanka tuntuu olevan sopimaton kaikkeen mitä sille yrittää tarjota ja varastoihin on ajautunut muutama sitkeästi varaston pohjalla nököttävä inhokkikerä. Suurella intohimolla suhtaudun langanloppuihin ja nautin suuresti, jos keksin langanlopulle neuleen valmistumisen yhteydessä käyttötarkoituksen, joka toteutuu saman tien.
Niin, päättelyä vältellään aina viimeiseen asti ja annetaan neuleen levätä jonkin aikaa ennen päättelyyn ryhtymistä.
Onnea ihananalle blogillesi!
Minulla on monia mielestäni outoja tapoja, niin käsitöihin liittyen kuin muutenkin, mutta ehkä käsittämättömin on se etten ole koskaan saanut aikaiseksi neuloa villapaitaa/takkia. Kuolaan ihania malleja ja pohdiskelen miltä ne näyttäisivät päälläni, mitä ehkä voisi muuttaa mallissa. Saatan ostaa langatkin hetkellisessä mielenhäiriössä ja luoda silmukat puikoille. Pisimmillään olen päässyt kainaloihin asti pyörönä neulottavassa villapaidassa. ja sitten tämä kummallinen hulluus on taas päässyt valloilleen. ”Pakko purkaa, ei tästä mitään tule, en mä osaa.” Vaikka vaate on vaikuttanut täysin oikean kokoiselta ja muutenkin hyvältä. Purkuun. Noh, villapaitaan varatuista langoista saa melkoisen määrän yhteensopivia asusteita ja ylikin jää :D
Rakastan murrettuja lämpimiä sävyjä. Vihreää, ruskeaa, keltaista, oranssia, tummaa lilaa… Sininen on ainut jota karsastan viimeiseen asti, se väri kuuluu elämässäni vain suklaalevyn kuoreen.
Kiitos blogista.
Useimmiten vihaan jotain tiettyä väriä ja sitten kohta on saatava juuri sitä….
Alan pelätä neuleita kun ne ovat lähellä valmista, eli jäävät kesken juuri viittä vaille.
Ostan lankoja joiden väri ei ollenkaan sovi mulle, kuten tupakan ruskea ja tupakan ruskea ja tupakan ruskea.
Kammoan sinistä, mutta sitä olen kammonnut jo vuosia, enkä ole alkanut himoita…
Ostan kalliita lankoja, mutta en uskalla kutoa niistä mitään.
Kun haluan kutoa jotain, ei kaapeista löydy sopivaa lankaa, eikä kangasta, vaan on mentävä ostamaan uutta.
Tykkään musta-valkoinen-harmaa-linjasta, mutta niistä on liian tylsää kutoa, joten… en voi edes kertoa.
Minä pyrin myös neulomaan aina kerroksen loppuun, mieluiten vielä nurjan puolen, Suljetuissa neuleissa yritän päästä aina myöskin kerroksen vaihtumiskohtaan. Nykyään se ei aina vain onnistu, 5 kuukauden ikäinen lapsi kun ei ymmärrä, että ”odota, äiti neuloo tämän loppuun”. Teen yleensä myös vain yhtä neuletta kerrallaan ja ostan lankoja vain kun tiedän, mitä niistä teen…muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Onnea blogillesi! Niin ja lempivärini on ruskea, valkea ja oranssi.
Kiitos blogistasi! Kirjoitat niin kyvin, että ei kyllä tee heikkoakaan malttaa lukea loppuun, päinvastoin. Olit eka joka kommentoi tuoretta blogiani (siitäkin jo kohta vuosi). Kylläpä olin siitä tohkeissani. Teet upeita töitä, otat kauniita kuvia ja kirjoitat mielenkiintoisesti.
Ihailen kovin maanläheisiä murrettuja sävyjä ja niistä toteutettuja neuleita.Miten harmaakin eri sävyissään voi olla niin kaunis.Olen löytänyt omaan pukeutumiseen lempiväreiksi vihreän ja turkoosin. Keltaista vierastan, vielä.
Olen mielestäni huono näkemään mikä väri itselleni sopisi. Ihastun toisen päällä hyvältä näyttävään vaatteeseen, enkä osaa nähdä, ettei sen väri sovi minulle lainkaan.
Minussa asuu lisäksi pieni harakka. Sopivassa mielentilassa voin haksahtaa ostamaan jotain ihan hillitöntä ja riemunkirjavaa tai bling-blingiä lankaa. Etenkin jos saan halvalla. Näin kävi (taas) taannoin ja siitä seuraa jatkossa juttua omassa blogissani.
onnea 1-vuotiaalle! mä oon päässyt tähän shoppailun makuun vasta viime vuosina, sekä kirjoja että lankoja eksyy ”vahingossa” kotiin, ja vielä jos ovat tarjouksessa, muuttuvat täysin vastustamattomiksi.
Usein ihastun erikoisiin ohjeisiin ja väreihin ja sitten en kummiskaan kehtaa käytää valmiita tekeleitä.
Jos olen ostanut esim. 10kerän paketin, en raaski käyttää lankaa pienempiin projekteihin siltä varalta ettei sitten riitäkään siihen isoon. Ja näin kaikki pysyvät koskemattomina.
Lempivärit vaihtuvat tiheään, luonnonmateriaalit ja muuten tällä hetkellä käy kaikki paitsi pahasti pätkärääkätyt langat.
Onnea 1-vuotiaalle! :) Blogiasi on ollut kiva lukea!
Onnea minunkin puolesta, ollaan melkein samanikäisiä bloggailijoita.
Joku kirjoitti, että suuritöisen neulomuksen jälkeen, vaikka olisi kuinka hieno, niin ei se miellytäkkään. Sama juttu, siinäkin on ollut kaikkein parasta se pelkkä neulominen, hieno mallikuvio, ihana lanka. Kun se huuma on ohi, että on saanut neulotuksi, voikin taas ihastua uuteen ja sama juttu.
Minäkään en tykkää sinisestä, mulla ei ole semmosia lankoja edes varastossa, niinkuin noihin pojan kintaisiinkiin piti käydä ostamassa kerä.
Violettiin vivahtavat punaiset, itse liilat ja vihreät ovat kaikki lempivärejäni.
Tällä hetkellä pidän eniten tummasta oliivin vihreästä ja tummasta turkoosista/petrolin sinisestä. En kammoa mitään väriä, mutta eniten silmää miellyttävät voimakkaat värit, siis selvä sininen mielummin kuin vaaleansininen tai vihreä mielummin kuin vaaleanvihreä, ja tuo pätee kaikissa väreissä. Asia jotan en ymmärrä itsessäni ja neulomisessani on mallitilkkukammo. En ymmärrä miksi pienen mallitilkun kutominen on niin vastenmielistä ja lopputuloksena on aina liian pieni tai iso neule. Eihän sen tilkun neulominen veisi edes kauaa aikaa. Kiitos muuten kommentista :) ja onnea 1-vuotiaalle!
Minä omistan paljon sinisiä lankoja, mutten pidä sinisestä. Suurin osa noista langoista on seitsemää veljestä, joka ei tosiaan ole lempilankojani. Olen alkanut hamstrata itselleni ”omannäköisiäni” lankoja, mutten meinaa raaskia tehdä niistä ikinä mitään.
Televiosiottomuus on vähentänyt neulomistani. Kun tv:n tuijottamisen sijaan surffaan netissä, en pysty samalla tekemään käsitöitä.
[…] Aihe: Neulominen, Valmistuneet työt — by Tess @ 10:07 pm Arvontaan voi edelleen osallistua jättämällä kommenttia edelliseen postaukseen. Osallistumisaika loppuu […]
Onnea taaperolle, blogisi on upea!
Noita omituisuuksia pitää ehkä itse niin normaaleina että on tooosi hankala niitä analysoida. Langanhamstrausta taitaa näissä piireissä olla kovasti liikkeellä, mutta ehkä joku voisi pitää sitä hiukan kummallisena. Jostain ihmeen paikasta koko ajan pompsahtelee ”pakkosaada”-neulemalleja, joihin sitten pitää samantien hommata myös langat. Siinä kohtaa ei yleensä tule mieleen, että neulomisaikaa on erittäin rajallisesti. Nytkin on villapaitalankoja hamstrattu niin, että jos heti aloittaisin neulomisen enkä pitäisi taukoja niin ehkä jo 50-vuotissynttäreillä olisi valmista :) Erityisen omituista tässä on se, että lankalaatikoista löytyy myös hirmuiset määrät ohuita sukkalankoja, vaikka ohuiden sukkien neulominen ei mulle ole ollenkaan mieleistä.
Lempivärejäni ovat kaikki paitsi hempeänlempeät pastellisävyt.
Onnea 1-vuotiaalle!
Oma outouteni liittyy varmaan siihen, että rakastan käyttää villasukkia mutta olen tuhottoman huono neulomaan niitä. En vaan osaa.
Onnea 1-vuotiaalle! Kuten joku jo mainistikin, perästä tullaan.
Omituisuuteni on se että vaikka rakastankin värejä halki sateenkaaren (paitsi ehkä vähemmän keltaista) päädyn silti TODELLA usein neulomaan ns. ”maanläheisiä värejä”. En vain tunne omakseni kirkkaita ja raikkaita värejä, varsinkaan neuloessa. Ei se silti estä hypistelemästä lankoja aina kun kohdalle osuvat. ;)
Lempiväri lila ja ne ”natural”-sävyt.
Onnea blogillesi!
Omituisuuksiani? Ahaa-elämyksen saaneena aloitan uuden työn! Mutta minun päävärkissäni muhii jo uusi idea!Ja taatusti paljon mielenkiintoisempi, kauniimpi yms! Yritä siinä sitten väkertää jo aloitettu neule loppuun! Miksei tuo pää voi odottaa ,että sormet sais tikutettua edellisen alta pois!Ja tämä tauti ei parane! Voin sanoa sen yli 30 vuoden kokemuksella. Niin ja erinnäisiä torso-neuleita omistavana!
Apua, uskallanko tunnustaa? Fabel on sukkalanka-suosikkini!
Lempiväriä minulla ei varsinaisesti ole! Vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Tykkään ,että kaikki värit on kauniita!
Onnea 1-vuotiaalle. En pidä keltaisesta, en vaalean keltaisesta enkä kirkkaankeltaisesta. En osaa sanoa, miksi. Lempivärini on kirkkaanpunainen.
Omituisuuksia… jemmaan ihkuja lankoja ja en raaski neuloa niistä mitään… Toinen omituisuus voisi olla se, että sinisen langan neulominen tökkii kovasti, varsinkin vaaleansininen on kauhistus! Kotini sisustuksessa on kyllä paljon sinistä, mutta sinisestä langasta neulomisesta ja sinisistä vaatteista en tykkää. Tykkään maanläheisitä sävyistä; ruskea ja vihreä esimerkiksi. Onnea 1-vuotiaalle blogillesi!
mäkään en voi oikeestaan sietää sinistä. silti saatan joskus ostaakin jonkun mukamas ei niin ruman sinisen koska periaatteessa värinä miltei kaikki värit on kauniita itselleni vaan en tahdo niitä. (siitä on vasta pari vuotta kun opettelin pitämään sinisiä farkkuja). kuitesnkin omistan suhteessa varmaan aika paljon sellaisia vadelmanpunaisia lankoja, uusin ihastukseni on auringonkeltainen väri langoissa. mun kummallisuus ja samalla paha tapa on että innoissani ostan lankaa siihen sun tähän tarkoitukseen ilman että on mitään realistista mahdollisuutta toteuttaa kaikkea niin pian kuin ajattelen. kuitenkin ostohetkellä näen jo itseni tyyliin seuraavalla viikolla pitämässä sitä huivia, pipoa tai mitä tahansa. samaan aikaan yritän kovasti ottaa itseäni niskasta kiinni että tekisin ne parikymmentä kesken olevaa työtä edes joskus valmiiksi.no mutta eikös pääasia ole jos tulee onnelliseksi niistä suunnitelmistakin? hmph.
Musta tuntuu, että hipelöin aina kaupassa kirkkaita värejä, mutta lopulta lankalipastoni sisältö on kuitenkin varsin maanläheinen. Hankinnat tehdään siis useimmiten turvallisesta päästä, vaikka mieli tekis vähän irrotella. Ehkä joskus, jos sopiva ohje löytyy..
Onnea!
Yksi omituisuus on, että pidän tukkimiehen kirjanpitoa ja merkkailen muutakin muistiin vihkoon edetessäni. En pidä kerrosten laskemisesta neuleessa ja noin on mulle helpompi tehdä esim. samanlaiset ja -kokoiset sukat.
En pidä vaaleanpunaisesta tai monista pastelleista, joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Jätän aina neuleen niin että seuraava kerros on oikea (jos neulon tasona) ja eikä kerros saa jäädä kesken. En kuitenkaan mätsää raitoja jos neulon raitalangasta sukkia, posotan menemään miten ne sattuu kerästä tulemaan, käytänhän muutenkin eriparia olevia sukkia :D
Onnea vuosikkaalle! :)
Onnea blogille!
En niin tiedä omituisuuksista neulomiseni suhteen, ehkä ainainen jahkaaminen aloittamisessa (mikä malli,lanka,väri,puikot…) ja se, että usein päädyn edulliseen ja helposti saatavaan Novitaan, vaikka ko.lankojen neulominen ei ole niin kovin nautinnollista;)
Inhokkivärejä ei ole…tai toisaalta en liiemmin pidä keltaisesta. Lempivärejä ovat lilan, punaisen ja sinisen sävyt.
Heip,
mitään kovin kovia omituisuuksia ei ainakaan nyt tule mieleen.. Minulla kyllä on se ongelma, mikä luultavasti lähes kaikilla neulojilla on, nimittäin ostan liikaa turhia lankoja. Kaupassa ihastelen niiden väriä ja pehmoisuutta, ja ostan ne, vaikkei minulla olekaan mitään suunniteltua ohjetta niille. Loppujen lopuksi käy niin, ettei niitä tule pariin vuoteen käytettyä… :) Tässä olisikin parantamisen varaa, pitäisi ostaa lankoja vain, kun tietää mihin ne aikoo käyttää..
Pätkävärjätyistä langoista en tykkää ollenkaan, jotenkin on jäänyt kauhu kun näin ekaa kertaa Seitsemän veljeksen oksennuksenkirjavan pätkävärjätyn langan. Sellaiset, jotka on värjätty nätisti niin, että yhden värin eri sävyt toistuvat, näyttää ihan nätiltä, mutta sellainen, mihin on sotkettu joka ainoaa maailman väriä, näyttää aivan kammottavalta. En ikinä pystyisi sellaista käyttämään.
Yksi kummallisuus tuli nyt mieleen. Rakastan neuloa vauvan villasukkia! Olen siis nyt kohta 17, enkä ikinä ikinä haluaisi omia lapsia, joten tässä on pienoinen ristiriita. Vauvan villasukkia on kuitenkin niin mukava neuloa, että jotain on pitänyt keksiä, ja niinpä neulon niitä Venäjän orpolapsille. Käykääpäs tekin katsomassa http://www.igulee.fi , joka toimittaa villasukat Venäjälle. Hyvä mieli tulee neuloessa muutenkin, ja erityisen hyvä mieli tulee, kun tietää että se menee hyväntekeväisyyteen ja villasukista on oikeasti hyötyä siellä
Pidän yleensäkin kaikista reippaista, iloisista ja kirkkaista väreistä. Tällä hetkellä olen innostunut erityisesti pinkistä, violetista, kirkkaan vaaleansinisestä, mintusta ja keltaisesta.
Onnea vuodenvanhalle! Oma blogini on vasta noin kuukauden ikäinen. Ja kyllä: jokainen kommentti on lämmittänyt mieltä, vaikka aika hiljaista siellä on ollut.
Kummallisuutena pidän sitä, että inhoan perusvihreää (kuten esim. 7veljen värinumero 316). Silti rakastan kaikkia murrettuja vihreän sävyjä, erityisesti sammaleenvihreää ja oliivinvihreää.
Sammal ja oliivi ovatkin niitä lempivärejäni purppuran ja viininpunaisen lisäksi.
Onnea! Omituisuuksiini kuuluu mm että jos jostakin neuleesta tulee UFO eli se jää nurkkiin pyörimään kauemmaksi kuin kuukaudeksi (kokonaan epäaktiivisena työnä), niin sillä on hyvin suuret mahdollisuudet tulla puretuksi. Jotenkin minun on vaan vaikeaa päästä uudelleen näiden töiden pariin, jos olen ne kerran ”hylännyt” aktiivisten töiden listalta, vaikkei niissä mitään vikaa olisikaan. Koitan siis neuloa korkeintaan kahta työtä kerrallaan.
Lisäksi ostan säännöllisin väliajoin mitä ihmeellisimpiä räikeitä värejä ja yleensä vasta muutaman viikon kuluttua tajuan: en mä ikinä tuu pitämään mitään tästä väri(yhdistelmä)stä tehtyä – mitä mä sitten näistä langoista teen?
Eli lempivärejäni ovat murretut sävyt, erityisesti lämmin (tumman)ruskea, tumman/viininpunainen ja tummansininen/petrooli.
Vai kummallisuuksia..taidan pelätä, että langat loppuu maailmasta, koska hamstraan niitä hulluna. Todennäköisesti en ehdi elinaikanani käyttää nykyistäkään varastoa, mutta lisää pitää vaan haalia :)
Pidän eniten sinisestä ja valkoisesta, mutta viimeaikoina varastoni on alkanut kummasti laajentua ruskean suuntaankin.
Ehdoton inhokkiväri on musta, äitini perintöä.