Neuleplääh vaivaa edelleen ja käsivaivakin muistuttelee itsestään, joten neuleet ovat olleet aikalailla paitsiossa. Muutenkin väsymys ja yleinen kyllästyminen on vaivannut, joten neulomukset ovat keränneet pölyä kopassaan. Virkkuukoukkuun tartuin kuitenkin reilu viikko sitten ja väsäsin muutaman isoäidinneliön. Koska virkkaaminen on varmasti minulle se viimeinen asia, johon pitäisi ryhtyä käden ollessa kipeä, oli virkkaaminen aika hitaanpuoleista ja tahtoa vaativaa. Minulle käsitteet hitaasti ja vähän kerrallaan ovat aika tuntemattomia, kun puhutaan virkkaamisesta. Suhtaudun itseasiassa virkkaamiseen paljon pakkomielteenomaisemmin kuin neulomiseen, vaikka neulominen onkin minulle se ykkönen. On vain tullut todistettua kerta toisensa jälkeen, että tiukahko käsialani yhdistettynä virkkaamiseen ovat ranteelleni niin kova rasitus, että ei seuraa kuin itkua ja hammastenkiristystä (ja reissu lääkärin vastaanotolle), jos ei malta mieltänsä.
Veikkaanpa, että tästä isoäidinneliöiden virkkaamisesta tulee minulle se ikuisuusprojekti. Mitään pieniä suunnitelmiahan minulla ei ole noiden neliöiden väsäämisen suhteen, vaan silmissä vilisee kuvia lähinnä päivä- tai torkkupeitosta. Toiseksi ongelmaksi voi valmistumisen suhteen muodostua myös se, että jostain täysin tuntemattomasta syystä valitsin yhdeksi väriksi sellaisen, jota en suurin surminkaan pidä omana värinäni. Ajattelin, että se voisi toimia piristysläikkänä työssä. Saapa nähdä toimiiko se paremminkin työn etenemisen esteenä…
Pahoittelen jälleen kerran huonoja kuvia. Kamera on tosiaankin aikalailla mennyttä tavaraa, kun tarkennuskaan ei meinaa oikein enää toimia. Pitänee lainata ystävän kameraa, kun seuraavan kerran kuvaa neuletöitä. Uuteen kameraan ei tällä hetkellä ole kuitenkaan varaa, joten pakko pärjätä sillä vähällä mitä on.
Tykkään tosi paljon noista väreistä. Mitä lankaa käytit? Miusta näyttää Tenneseeltä.Ootan kovasti, että esittelisit peiton valmiina.
Hei Tess!
Onpa kauniit ja yhteensopivat värit!
Toivottavasti väsymyksesi ja kyllästymisesi (joita on myös täällä…) helpottavat kunhan kevät pääsee kunnolla vauhtiin!
Mukavaa viikonloppua ja voi hyvin! Älähän rasita kättäsi liikaa…
Halauksin, Titti
Christina: Tennessee-lankaapa hyvinkin. Ajattelin, että voisi olla ainakin päiväpeittoon kiva lanka, kun siinä on tuollainen himmeä kiilto pinnassa. Tennessee on niitä harvoja Novitan lankoja, joista pidän…värikartta on vain mennyt minulle ei-innostavaan suuntaan.
Pienoinen ongelma langan suhteen on nyt se, että kaksi noista väreistä on sellaisia, joita ei nykyisellä värikartalla ole (mulla harmittaa tosi paljon, että poistivat tuon khakinvihreän, kun se miellyttää eniten mun silmää. Onneksi ruskea sentään pysyi mukana). Pitäisi siis hamstrata ainakin khakinvihreää ja turkoosia varastoon peittoa varten, mutta mulla ei ole aavistustakaan paljon tarvitsen kutakin väriä, joten saapa nähä kuinka peittoprojektin käy. Valmistumista saa ainakin odottaa, koska olen ajatellut virkata neliön silloin tällöin.
Titti: Kiitos. Toivottavasti auringonpaiste piristää sinunkin mieltäsi vähäsen :) Eiköhän se lumikin sula, kun aurinko lämmittää taas paisteellaan…tai no, näillä korkeuksilla siitä ei taida olla takeita.
Upeat värit! Pitäsköhän itekin vihdoin ruveta virkkaamaan…
Aivan ihastuttavat, kauniisti yhteen sointuvat värit !
Leppoisaa viikonloppua :)
Katsoin aikaisempia töitäsi ja ajattelin eyttä miten ihmeessä minun villatakkini on joutunut sinun blogiisi! Olen tehnyt täsmälleen samanlaisen palmikkotakin ruskeasta seiskaveikasta pari vuotta sitten ja tykkään tosipaljon! Kiinnityksenä onhakaneula tupsulla!!
Jaana: Kiitos. Eiku virkkuukoukku käteen :)
Lettu: Kiitos, mukavaa sunnuntaita sinulle ja alkavaa viikkoa.
AN: Sattuipa hassusti :D Minä ostin langat kyseiseen villatakkiin samaan aikaan kuin ostin Moda-lehdenkin. Jäi vain roikkumaan puolivalmiina aika pitkäksi aikaa ennen kuin sain tehtyä sen loppuun asti.
Onpa kauniit värit!
Mulla itsellä menee virkkaaminen kausissa,pitkään aikaan en olekaan mitään virkannut,keittiön verho seisoo edelleen kaapissa puolivalmiina ;) Kun en itsekään ole niiden pienten piperrysten väsääjä vaan kyllä se menee linjalla päiväpeitto/verho :)
Odotan innolla kuinka kaunis tästä sinun päiväpeitosta tulee!
Tulee kaunis peite. Värit tosi hyvät ja luonnossa vielä paremmat. Ihastelen myös kärsivällisyyttäsi, sillä itselläni palaprojektista tulisi ikuisuusprojekti tai langoista muotoutuisi loppujen lopuksi aivan muuta, niin kuin edelliselle peitteelleni kävi. Muistaakseni tein kolme paitaa, niillä ei sänkyä peitetä =)
Kotihaukka: Kiitos :) Suosittelen varautumaan pitkään odotukseen :D
Tiina: Kiitos. Eipä sitä vielä tiedä mitä tästä projektista muotoutuu. Suunnitelmat ovat kyllä hyvät, mutta…
Aivan ihanan värisiä neliöitä!
Palaga: Kiitos :)
Toistelen nyt, mitä toiset ovat sanoneet: kauniita, kauniita värejä! Mullakin on ollut neuleplääh ja on vähän vieläkin, mutta yritän toipua.
Heinis: Kiitos. Neuleplääh vaivaa minuakin edelleen. Neulottua olen kyllä saanut, mutta mihinkään ei löydy kiinnostusta pidemmäksi aikaa. Paljon erilaisia aloituksia, mutta pipoja lukuunottamatta ei mitään valmista. Jospa se tästä helpottaa meillä kummallakin :)
Vau, upeita värejä! Tulee kaunis peitto sitten joskus. :) Mulla on samanlainen isoäidinneliöpeitto-projekti meneillään, saa nähdä kuinka ikuisuusprojekti siitä tulee… :D
[…] tämän? Ai ette. Ei sillä, hädin tuskin muistan itsekään. Tai ainakaan en välittäisi muistaa. Suuri […]